Olen tässä viitisentoista vuotta koittanut ostaa maapalaa/maatilaa haja-asutusalueelta. Mutta jostain syystä suomalaisille on hirvittävän vaikeaa myydä sitä. Siis ainakin minulle.
Kun kuulen (kaverit yleensä vinkkaa) että jossain on pieni 10ha tai 30ha tila myytävänä niin rohkeasti olen ottanut yhteyttä ja sopinut tapaamisen. Kun sitten olen mennyt paikalle niin neuvottelut ovat kariutuneet yleensä kahteen asiaan: 1) Pellot ja metsät on myyt naapurille 2) Minulta koitetaan pyytää kaupunkineliöiden hintoja.
Otan esimerkin 1. Kuulin että eräs tila tulisi myyntiin. No, 10ha peltoa ja 20ha metsää sekä rintamamiesmallinen päärakennus. Pikaisesti katsoessa talosta saa telinelautaa ja ehkä kompostiin reunat. Katto kun on vuotanyt jo vuosia yläpohjaan. Paikanpäälle saavuttuani kuulin että maat ja metstä, 1ha lukuunottamatta, oli myyty naapurille. Ja että myytävänä olisivat rakennukset sekä 1ha niiden ympärillä maata. Hintapyyntö 60 000e. Ei kiitos, ei kauppoja. Ja kun sitten tarkistan tehtyjen maakauppojen arvon, niin se oli 20 000e. Olisin minä ollut valmis maksamaan koko tilasta sen 80 000e. Mutta en päärakennuksista. Sielä näyttävät olevan vieläkin myymättä.
Esimerkki 2. Kuulin että hyvällä paikalla olisi myytävänä kolmen ison tontin muodostama kokonaisuus. Mietin että on se vähän pieni, mutta paikka on niin hyvä. Talo joka paikalla on, soveltuu lähinnä VPK:n polttoharjoitukseen. Kun sitten sovittuna aikana menin paikalle, niin rouva sanoi että hinta on 450 000e. Minusta se tuntui paljolta ja sanoinkin että en tässä vaiheessa elämääni uskalla ottaa noin paljoa lainaa. Mutta rouvan mielestä 450 000e ei olisi mikää rasite. Saisinhan oman taloni myynnistä rahaa. Sanoin Kiitos mutta ei kiitos. Myöhemmin tapasin henkilön joka oli ostanut kiinteistön ja kun kysyin että paljonko maksoi niin sanoi että 240 000e. No, olisin minäkin sen 240 000e maksanut, mutten toista mokomaa päälle.
Mietin että näytänkö minä niin ökyrikkaalta tai tyhmältä että minulta voi pyytää ihan mitä tahansa? Vai ovatko myyjät niin tyhmiä että kertovat hinnat aina kolmella ja laskevat niin kauan kunnes joku ostaa? En oikein ymmärrä tätä suomalaista kaupankäyntitapaa.
No, minä jatkan tilan etsimistä. Kun kerran ei pieniä tiloja ole, nii nyt sitten tähyän 75-100ha tiloihin. Sellaisiin joissa on sitten järvenrantaakin mukana. ...joista päästäänkin kolmanteen esimerkkiin jossa yleensä myyjä kuvittelee että tila menee kaupaksi vaikka hän jättää järven rantaviivan itselleen. Ei muuten tule kauppoja
Kun kuulen (kaverit yleensä vinkkaa) että jossain on pieni 10ha tai 30ha tila myytävänä niin rohkeasti olen ottanut yhteyttä ja sopinut tapaamisen. Kun sitten olen mennyt paikalle niin neuvottelut ovat kariutuneet yleensä kahteen asiaan: 1) Pellot ja metsät on myyt naapurille 2) Minulta koitetaan pyytää kaupunkineliöiden hintoja.
Otan esimerkin 1. Kuulin että eräs tila tulisi myyntiin. No, 10ha peltoa ja 20ha metsää sekä rintamamiesmallinen päärakennus. Pikaisesti katsoessa talosta saa telinelautaa ja ehkä kompostiin reunat. Katto kun on vuotanyt jo vuosia yläpohjaan. Paikanpäälle saavuttuani kuulin että maat ja metstä, 1ha lukuunottamatta, oli myyty naapurille. Ja että myytävänä olisivat rakennukset sekä 1ha niiden ympärillä maata. Hintapyyntö 60 000e. Ei kiitos, ei kauppoja. Ja kun sitten tarkistan tehtyjen maakauppojen arvon, niin se oli 20 000e. Olisin minä ollut valmis maksamaan koko tilasta sen 80 000e. Mutta en päärakennuksista. Sielä näyttävät olevan vieläkin myymättä.
Esimerkki 2. Kuulin että hyvällä paikalla olisi myytävänä kolmen ison tontin muodostama kokonaisuus. Mietin että on se vähän pieni, mutta paikka on niin hyvä. Talo joka paikalla on, soveltuu lähinnä VPK:n polttoharjoitukseen. Kun sitten sovittuna aikana menin paikalle, niin rouva sanoi että hinta on 450 000e. Minusta se tuntui paljolta ja sanoinkin että en tässä vaiheessa elämääni uskalla ottaa noin paljoa lainaa. Mutta rouvan mielestä 450 000e ei olisi mikää rasite. Saisinhan oman taloni myynnistä rahaa. Sanoin Kiitos mutta ei kiitos. Myöhemmin tapasin henkilön joka oli ostanut kiinteistön ja kun kysyin että paljonko maksoi niin sanoi että 240 000e. No, olisin minäkin sen 240 000e maksanut, mutten toista mokomaa päälle.
Mietin että näytänkö minä niin ökyrikkaalta tai tyhmältä että minulta voi pyytää ihan mitä tahansa? Vai ovatko myyjät niin tyhmiä että kertovat hinnat aina kolmella ja laskevat niin kauan kunnes joku ostaa? En oikein ymmärrä tätä suomalaista kaupankäyntitapaa.
No, minä jatkan tilan etsimistä. Kun kerran ei pieniä tiloja ole, nii nyt sitten tähyän 75-100ha tiloihin. Sellaisiin joissa on sitten järvenrantaakin mukana. ...joista päästäänkin kolmanteen esimerkkiin jossa yleensä myyjä kuvittelee että tila menee kaupaksi vaikka hän jättää järven rantaviivan itselleen. Ei muuten tule kauppoja
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tällä hetkellä Suomi on täynnään noita talonröttelöitä, joiden arvo on purkukustannuksien arvo eli negatiivinen.
Jos kiinteistöön kuuluu metsää talon voi saada myytyä, peltokin ehkä menee siinä samassa.
Mutta käytännössä haja-asutusalueiden taloilla ei asumiskuntoisinakaan juuri arvoa enää ole.
Tämän tosiasian sisäistäminen tulee monille talojaan kauppaaville suurena järkytyksenä.
Ne jotka kauppaavat tässä tilanteessa ensin parhaat palat omistuksestaan pois ja jättävät ne talot vielä kaupattavaksi, saavat kaupata niitä todennäköisesti hamaan tappiin asti.
Kuten sanottu, purkukustannukset rasittavat niin monen talon hintaa, että kannattaa myydä ehdottomasti se talo kun myy ne metsätkin. Ja pellot samalla kertaa.
Eli ostajan markkina on.
Ihan fiksu olet kun et hätäile ja lähde maksamaan mitä vain. Tuollaisia on myynnissä jo vaikka kuinka paljon ja lisää tulee ihan koko ajan. Mutta jos et jaksaisi odotella ja etenkin jos olet valmiina ostamaan purkukuntoisen rakennukset niin vilkuileppa pakkohuutokauppoja esim huutokaupat.com sivustolta. Niissä ei enää isommin paina se miellyttäkö naamasi kiinteistönvälittäjää tai alkuperäistä myyjää.