Miten ymmärrätte huomioimisen yleensäkin? Mitä se on ja mikä siinä on tärkeää? Voiko sitä vaatia oikein, vai pitäskö se naksahtaa kuin Manulle iltapala muinoin?
Mitäs koette taas huomionantajana? Onko jotain mikä huomioimisessa on vaikeaa, tai taakka? Moni sanoo olevansa introvertti tai vastaava, onko se laatikko, erityisasema mikä suojelee siltä, että huomioiminen ei koske tälläistä ihmistä? Armahdus?
Itse koen huomioimisen vielä hiukan mystisenä juttuna. Siinä on ristiriitaisuuksia antajana ja saajana. Huomaan lipuvani enemmän sinne introverttiyteen, mutta minusta se ei ole oikeasti minua. Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva. Ehkä olen joskus elämässäni tuon muiden huomioimisen tuottanut suorittamisen kautta ja nyt kun näkisin siinä jotain muuta tärkeämpää, se pistääkin erakoitumaan mielummin kuin oivaltamaan jotain muita keinoja huomioida.
Ehkä ystävien huomioiminen ei ole muistamista joka mutkassa, vaan pikkujuttuja, viesti maanantaina kello 10:47, että sistiä kun mulla on sut elämässä... 😃 Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin. Olet tärkeä silti. Palataan taas ja moi.
Huomioiminen
193
1430
Vastaukset
- radionovaliikenteessä
Liikenteessä on hyvä huomioida muu liikenne muuten tulee kolari. Liikenteessä olet huomionantaja- ja saaja.
No sinne on tehty suhthyvät säännöt, sen pitäisi olla selkeämpää, mutta kolareita sielläkin tulee. Onko se huomioimattomuutta vai välinpitämättömyyttä, varmaan kumpaakin.
- Tarkennus
" Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin."
Aivan totta. Kivaa on huomio astuessa suojatielle.No jalankulkijana ja pyöräilijänäkin on hyvä huomioida autoilijoita.... niiden pitäis väistää kaikkia....
Käsimerkkejäkin on muitakin kuin se yksi....🖕
- NainenRuudunTakaa
No jopas kiinnostavan laitoit. Huomioiminen on mulle sekä yleistä yhteydenpitoa että siinä yhteydenpidossa semmoista sisältöä, että tuntee toisen ja välittää toisen hyvinvoinnista. Esim. lähettää kuvia mistä tietää että toinen tykkää. Tai jos toinen on tulossa kylään leffaa katsomaan, niin ostaa valmiiksi jotan jaettavaa syötävää ja sellaista mistä toinen tykkää.
Eli toiseen liittyvien konkreettisten asioiden ja toisen tunteiden huomioon ottamista ja toimimista niin että toisen hyvinvointi lisääntyy.- NainenRuudunTakaa
Vaatiminen on huono lähtököhta. Jos toinen ei halua huomioida, niin ei se vaatimalla parane. Jos taas ei osaa, niin voi oppia jos haluaa, mutta ei välttämättä halusta huolimattakaan opi.
Tähän liittyy rakkauden kielten teoria. Eli miten ihmisillä on eri tapoja osoittaa rakkautta ja välittämistä. NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Vaatiminen on huono lähtököhta. Jos toinen ei halua huomioida, niin ei se vaatimalla parane. Jos taas ei osaa, niin voi oppia jos haluaa, mutta ei välttämättä halusta huolimattakaan opi.
Tähän liittyy rakkauden kielten teoria. Eli miten ihmisillä on eri tapoja osoittaa rakkautta ja välittämistä.No joskus kuuntelin radiosta jonkun ammattilaisen määritelmää ystävyydestä, että se on niin pitkään ookoo, kun itsekin saa siitä jotain. Yksipuolinen huomioiminen käy raskaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi.
Tässä on myös se pointti, että ollaan erilaisia ja näitä ei voi mittailla ihan yksyhteen. Mahdollisuudet huomioida samoin, ei ole aina halusta kiinni. Toiset on vaikka kiireisempiä kuin toiset.
Haasteellisemmaksi tilanteen tekee se, että välttämättä vaikka minä itse en edes tiedä miten mua milloinkin pitäis huomioida? 🤔
Oisko joku identiteetti tältä osin tosipaljon hakusassa?- NainenRuudunTakaa
Dissi kirjoitti:
No joskus kuuntelin radiosta jonkun ammattilaisen määritelmää ystävyydestä, että se on niin pitkään ookoo, kun itsekin saa siitä jotain. Yksipuolinen huomioiminen käy raskaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi.
Tässä on myös se pointti, että ollaan erilaisia ja näitä ei voi mittailla ihan yksyhteen. Mahdollisuudet huomioida samoin, ei ole aina halusta kiinni. Toiset on vaikka kiireisempiä kuin toiset.
Haasteellisemmaksi tilanteen tekee se, että välttämättä vaikka minä itse en edes tiedä miten mua milloinkin pitäis huomioida? 🤔
Oisko joku identiteetti tältä osin tosipaljon hakusassa?Googleta tuo rakkauden kielet, siitä löytyy erilaisia malleja, mistä varmaan toiset tuntuu luontevammilta.
Mahdollisuudet huomioida on juu erilaisia. Ajan ohella rahankin vaikuttaa. Ja tietysti taidot ja persoona.
Ja samaa mieltä oon siitäkin, että pitää jotenkin molempiin suuntiin olla. Ei yksipuolinen johda mihinkään hyvään. NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Googleta tuo rakkauden kielet, siitä löytyy erilaisia malleja, mistä varmaan toiset tuntuu luontevammilta.
Mahdollisuudet huomioida on juu erilaisia. Ajan ohella rahankin vaikuttaa. Ja tietysti taidot ja persoona.
Ja samaa mieltä oon siitäkin, että pitää jotenkin molempiin suuntiin olla. Ei yksipuolinen johda mihinkään hyvään.No voishan sitä guuggeloida...
Minä vaan huomaan, että monet ihmiset pitää toisiaan julmina ja välinpitämättöminä usein, mutta itse syyllistyvät ihan yhtä usein toisenlaiseen huomioattomuuteen. Ujo ja arka saattaa haluamattaan aiheuttaa vastakkaiselle välinpitämättömän olon.
Siksi ehkä kannattaisi tulla toisellatapaa ulos kuorestaan, ei olemalla muuta mitä on, vaan sanomalla mitä vaikka just kokee ja tuntee.
Jotenkin tässä itse kun on jossain hitsin välitilassa, niin miettii, että miten tästä liikahtas? Julistautusko introvertiks vaan ja tarvittaessa nostais käden pystyyn ja hihkasis vaikka ”introverttihetki” ja menis omaan tilaan ja yhteydet pois muihin. 😂- NainenRuudunTakaa
Dissi kirjoitti:
No voishan sitä guuggeloida...
Minä vaan huomaan, että monet ihmiset pitää toisiaan julmina ja välinpitämättöminä usein, mutta itse syyllistyvät ihan yhtä usein toisenlaiseen huomioattomuuteen. Ujo ja arka saattaa haluamattaan aiheuttaa vastakkaiselle välinpitämättömän olon.
Siksi ehkä kannattaisi tulla toisellatapaa ulos kuorestaan, ei olemalla muuta mitä on, vaan sanomalla mitä vaikka just kokee ja tuntee.
Jotenkin tässä itse kun on jossain hitsin välitilassa, niin miettii, että miten tästä liikahtas? Julistautusko introvertiks vaan ja tarvittaessa nostais käden pystyyn ja hihkasis vaikka ”introverttihetki” ja menis omaan tilaan ja yhteydet pois muihin. 😂Auttaako tossa muu kuin kokeileminen ja katsominen että mitä seuraa?
NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Auttaako tossa muu kuin kokeileminen ja katsominen että mitä seuraa?
No ehkä mä käännyn siihen ajatukseen, että mun on katseltava jossain huomioimisasioissa lisää itseeni ja toisaalta ymmärtää muitakin samalla. Ymmärtää voi, mutta aina ei tartte kaikkea hyväksyä.
Onneks mulla on sellainen nainen vierellä mikä osaa tutkia kanssa asioita. 😍❤️
Ja toisaalta hänen kanssaan tulee kaikenlaisia myllerryksiä tunteissa, että niitä saa koettua ihantoisin kuin ennen. Enää ei tarvitse karata, piiloutua ja keksiä vippaskonsteja selvitäkseen tunteista. 😊👍
- Kortepohjan-käynyt
On ihmisiä, jotka osaavat luontevasti huomioida toisen ihmisen. Ja ikävä kyllä on myös niitä, joilta se taito puuttuu. -----Huomioiminen ei tarkoita sitä, että jatkuvasti soittelee toiselle vain soittamisen vuoksi, vaan silloin, kun soitellaan, kuunnellaan toisen ihmisen juttuja, ja jutellaan asioista, joista toinen on kiinnostunut. -Huomiointikykyinen henkilö osaa käyttäytyä luontevasti, eikä vain katso maahan, odottaen, että toinen häipyy.
Totta. Mutta huomioiminen voi olla oman tilankin antamista.
Minusta kyllä huomioimiaessa on kaksi tärkeää asiaa. Ottaa selvää miten huomioida toinen, mutta myös ilmoittaa huomioimattomuudesta tai vääränlaisesta. Uskon että monet pystyy huomioimaan toista oikein kun siinä on ns. Yhteinen sävel.elisakettu kirjoitti:
Tykkäsin tästä kommentista. YP
Välillä mietityttää oi yypeet ja aapeet... mitä ne oikeesti tarkoittaa? Entäs Av? 🤔
Dissi kirjoitti:
Välillä mietityttää oi yypeet ja aapeet... mitä ne oikeesti tarkoittaa? Entäs Av? 🤔
Yläpeukku. Aloituksen postaaja.
Av?elisakettu kirjoitti:
Yläpeukku. Aloituksen postaaja.
Av?Joo. Noin se menee.... selvä...
Av on jossain kirpparisivuills ehkä?
Hommaisit sinäkin älykännyn, niin voisit kaikkis merkkejä kylvää... 🖕🖖🤘✋🖐💪🙌👍🤜🤞🤟🤘👌👈Juuri niin kuin minäkin osaan poistua paikalta ja olla häiritsemästä kun tarve vaatii.
Hyvin huomioida eri tilanteita.Oon huomannut että se toinen ei aina osaa ilmoista olevansa väsynyt joten silloin voi sanoa että täytyy lähteä kuin tänään äitillenikin sanoin.
Huomioidaan toisen stressikyky ja kun äänet on hyvin tressaavia.
- NainenRuudunTakaa
Introvertille ja ekstrovertille huomioiminen sisäältää eri asioita. Ekstrovertti kommunikoi luotaisesti enemmän, koska saa siitä enemmän irti, eikä ekstron kommunikaatio ole yleensä yhtä henkilökohtaista kuin introvertin. Helposti tulee väärinkäsityksiä kun se mikä on ekstrolle normaalia eikä tarkoita sen syvempää, voi olla introlle harvinaista ja tulla tulkituksi esim. suurena läheisyyden osoituksena.
Ja se huomion kaipaaminen! Intro voi kaivata että saa olla rauhassa ja voi luottaa siihen että suhde on ja pysyy vaikka ei koko ajan kommunikoi, kun taas ekstro kokee sen helposti torjuntana, jos ei saakaan johonkin viestiin vastausta. Paljon riippuvat ihmisistä ja persoonista nämä.
Parhaiten pärjää, jos ei ajattele, että on vaan yksi oikea tapa toimia, vaan että eri ihmisille on erilaisia tapoja. Ja omat läheiset valikoituu sitten sen mukaan keiden kanssa tavat menee riittävän yksiin.Niin, minusta kun tuollaiseen laatikkoon hyppääminen ja sen julkisesti sanominen onkin vaan luonteenomaisuutensa nostamista erikoisasemaan ja vastuu sen ymmärtämisestä jää muille. Armahdus syyntakeettomana.
Kyllä introvertti saa olla, mutta ei minusta sen mainostaminen poista mitään vastuullisuutta omista tunteista. Jotain mököttämistäkin pitää hiukan avata, eikä välittää toiselle huomioimattomuutta. Pahoitella vaikka.... sitten vastuu onkin jo vastaanottajalla. Hänet on huomioitu. 😊- wanhaämmä
Sinähän täällä jo kirjoititkin samasta mikä mulle tuli mieleen.
"Ja omat läheiset valikoituu sitten sen mukaan keiden kanssa tavat menee riittävän yksiin." - NainenRuudunTakaa
Dissi kirjoitti:
Niin, minusta kun tuollaiseen laatikkoon hyppääminen ja sen julkisesti sanominen onkin vaan luonteenomaisuutensa nostamista erikoisasemaan ja vastuu sen ymmärtämisestä jää muille. Armahdus syyntakeettomana.
Kyllä introvertti saa olla, mutta ei minusta sen mainostaminen poista mitään vastuullisuutta omista tunteista. Jotain mököttämistäkin pitää hiukan avata, eikä välittää toiselle huomioimattomuutta. Pahoitella vaikka.... sitten vastuu onkin jo vastaanottajalla. Hänet on huomioitu. 😊Ei vetäytyminen oo automaattisesti mökötystä. Voi olla myös rentoa latautumista.
Sama se laittaako itsensä laatikkoon tai lapun laatikon päälle, kunhan kuuntelee niitä omia tarpeitaan ja kommunikoi niistä muillekin niin että muut ymmärtää. Että tarviiko sitä omaa aikaa yksin ja miten paljon. Ja mitä se tarkoittaa. Joillekin toi intro-ekstro-sanasto on tuttua ja helpottaa ymmärrystä, toisille vieraampaa.
Auttaako, jos heittää ajatukset normeista nurkkaan, että muka pitäis olla tietynlainen, ja alkaa vaan elää avoimesti sen mukaan miltä itsestä tuntuu hyvältä? Ja sitten katsoo miten muut siihen ympärille asettuu?
(Hyväksyvä) katse.
Dissi kirjoitti:
Elä siinä vaan möllötä! Puhu! 😝
Eli vaadit hieman enempi huomioimista? :-D
Sori, piti syödä ensin, kotihommien jälkeen olin kuolemaisillani nälkään, eikä kaveri tullutkaan.
NRT ja sun väliset keskustelut oli jo hyviä. Avaan nyt asiaa omalta kannaltani, en niin mitenkä ehkä pitäisi tehdä. No alustuksena:
Historiassa kuvittelin että toisen huomioiminen tarkoittaa aina jotain antamista, lahjustelua ja erityisyyden osoittamista. Sukulais- ystävyys- ja parisuhdetta myöten. On paljon ihmisiä, jotka ostavat tällä tavoin itselleen hyväksyntää.
Tuo on aika vaarallista. Koska pyyteetöntä hyväksymistä ei voi koskaan ostaa, se on olemassa tai sitten sitä ei ole. Tietysti vastavuoroisuudella on tässä merkitystä, mutta ei edes silloin kun jokin ominaisuus toisessa estää automaattisen hyväksynnän.
Hyväksynnän hakeminen voi esiintyä monin tavoin. Se voi olla myös pakkomielteistä työtä, perfektionismia, itsensä likoon laittamista myös silloin, kun se sotii omaa moraali- tai arvomaailmaa vastaan. Tälläinen henkilö luulee saavansa palkkionsa, mutta palkkio on itsekeksitty harha, mitään todellista sopimusta ei ole syntynyt. Ja tälläinen henkilö pettyy julmetusti kun ei saa haluamaansa.
On tärkeää erottaa mielessään, mikä on hyväksyntää, mikä ylireagointia ja mikä lahjontaa. Miksi itse toimii näin? Tai miksi vaatii näin?
Ehkä jonain päivänä - ollessaan sinut itsensä kanssa - ihmiselle riittää se, että hän on valmis kuuntelemaan. Ilman sen kummempaa myötäelämistä tai tuomitsemista. Ja katsoa toista, nähdä hänet. Ja tämä riittää hänelle itselleenkin.elisakettu kirjoitti:
Eli vaadit hieman enempi huomioimista? :-D
Sori, piti syödä ensin, kotihommien jälkeen olin kuolemaisillani nälkään, eikä kaveri tullutkaan.
NRT ja sun väliset keskustelut oli jo hyviä. Avaan nyt asiaa omalta kannaltani, en niin mitenkä ehkä pitäisi tehdä. No alustuksena:
Historiassa kuvittelin että toisen huomioiminen tarkoittaa aina jotain antamista, lahjustelua ja erityisyyden osoittamista. Sukulais- ystävyys- ja parisuhdetta myöten. On paljon ihmisiä, jotka ostavat tällä tavoin itselleen hyväksyntää.
Tuo on aika vaarallista. Koska pyyteetöntä hyväksymistä ei voi koskaan ostaa, se on olemassa tai sitten sitä ei ole. Tietysti vastavuoroisuudella on tässä merkitystä, mutta ei edes silloin kun jokin ominaisuus toisessa estää automaattisen hyväksynnän.
Hyväksynnän hakeminen voi esiintyä monin tavoin. Se voi olla myös pakkomielteistä työtä, perfektionismia, itsensä likoon laittamista myös silloin, kun se sotii omaa moraali- tai arvomaailmaa vastaan. Tälläinen henkilö luulee saavansa palkkionsa, mutta palkkio on itsekeksitty harha, mitään todellista sopimusta ei ole syntynyt. Ja tälläinen henkilö pettyy julmetusti kun ei saa haluamaansa.
On tärkeää erottaa mielessään, mikä on hyväksyntää, mikä ylireagointia ja mikä lahjontaa. Miksi itse toimii näin? Tai miksi vaatii näin?
Ehkä jonain päivänä - ollessaan sinut itsensä kanssa - ihmiselle riittää se, että hän on valmis kuuntelemaan. Ilman sen kummempaa myötäelämistä tai tuomitsemista. Ja katsoa toista, nähdä hänet. Ja tämä riittää hänelle itselleenkin.No jos vaan tulee siihen möllöttämään ja hymeksii ruoka suussa, niin onhan se vähän omahyväistä.... paitsi jos on hymeksivä muumimamma. 😬
No minusta tää liittyy jokaisen omaan identiteettiin vahvasti. Jos miettii, niin mitä vanhempi, sen rauhallisemmin hän ottaa huomioimisasiat. Tuo viimeisenä mainitsemasi tyyneystila ois kyllä siisti. Ei tarttis potkia kiviä kädet taskussa naama norsunv.tulla suotta. Ei huomionsaajana tai antajana. 😁- NainenRuudunTakaa
elisakettu kirjoitti:
Eli vaadit hieman enempi huomioimista? :-D
Sori, piti syödä ensin, kotihommien jälkeen olin kuolemaisillani nälkään, eikä kaveri tullutkaan.
NRT ja sun väliset keskustelut oli jo hyviä. Avaan nyt asiaa omalta kannaltani, en niin mitenkä ehkä pitäisi tehdä. No alustuksena:
Historiassa kuvittelin että toisen huomioiminen tarkoittaa aina jotain antamista, lahjustelua ja erityisyyden osoittamista. Sukulais- ystävyys- ja parisuhdetta myöten. On paljon ihmisiä, jotka ostavat tällä tavoin itselleen hyväksyntää.
Tuo on aika vaarallista. Koska pyyteetöntä hyväksymistä ei voi koskaan ostaa, se on olemassa tai sitten sitä ei ole. Tietysti vastavuoroisuudella on tässä merkitystä, mutta ei edes silloin kun jokin ominaisuus toisessa estää automaattisen hyväksynnän.
Hyväksynnän hakeminen voi esiintyä monin tavoin. Se voi olla myös pakkomielteistä työtä, perfektionismia, itsensä likoon laittamista myös silloin, kun se sotii omaa moraali- tai arvomaailmaa vastaan. Tälläinen henkilö luulee saavansa palkkionsa, mutta palkkio on itsekeksitty harha, mitään todellista sopimusta ei ole syntynyt. Ja tälläinen henkilö pettyy julmetusti kun ei saa haluamaansa.
On tärkeää erottaa mielessään, mikä on hyväksyntää, mikä ylireagointia ja mikä lahjontaa. Miksi itse toimii näin? Tai miksi vaatii näin?
Ehkä jonain päivänä - ollessaan sinut itsensä kanssa - ihmiselle riittää se, että hän on valmis kuuntelemaan. Ilman sen kummempaa myötäelämistä tai tuomitsemista. Ja katsoa toista, nähdä hänet. Ja tämä riittää hänelle itselleenkin.Viisaita haastat, Kettu.
Etenkin tuo lahjonta on hyvä muistaa ja tiedostaa, itsellä ja muilla. Toiselle huomion antaminen voi olla ensisijaisesti yritystä ostaa huomiota itselle. NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Viisaita haastat, Kettu.
Etenkin tuo lahjonta on hyvä muistaa ja tiedostaa, itsellä ja muilla. Toiselle huomion antaminen voi olla ensisijaisesti yritystä ostaa huomiota itselle.Lahjonta joo. Dissi mainitsi että ikä toisi viisautta tähän, että pystyy luopumaan moisesta. Ei se ihan yksin niin ole. Olen nähnyt kaikenikäisiä, jotka käyttävät tätä lahjontaa perustana hyväksymiselle tai jopa kiristämiselle saadakseen itse hyväksyntänsä. Ja onhan se toisinpäinkin sama juttu, toinen maksaa siitä, että jaksaa lirkutella tai kuunnella.
Mietitäänpä suhteitamme ikääntyneempään väestöön. Kuinka moni käy pyyteettömästi tapaamassa isovanhempiaan tai muita sukulaisaan ihan vain siksi, että haluaa antaa jotain, saamatta mitään ihmeempää vastineeksi? Tai mitä sen vastineen pitäisi kenellekin olla?elisakettu kirjoitti:
Lahjonta joo. Dissi mainitsi että ikä toisi viisautta tähän, että pystyy luopumaan moisesta. Ei se ihan yksin niin ole. Olen nähnyt kaikenikäisiä, jotka käyttävät tätä lahjontaa perustana hyväksymiselle tai jopa kiristämiselle saadakseen itse hyväksyntänsä. Ja onhan se toisinpäinkin sama juttu, toinen maksaa siitä, että jaksaa lirkutella tai kuunnella.
Mietitäänpä suhteitamme ikääntyneempään väestöön. Kuinka moni käy pyyteettömästi tapaamassa isovanhempiaan tai muita sukulaisaan ihan vain siksi, että haluaa antaa jotain, saamatta mitään ihmeempää vastineeksi? Tai mitä sen vastineen pitäisi kenellekin olla?No Ellu hyvä. Tarkoitin sitä ikää noin keskimäärin mittarina kokemuksen tuomalle rintaäänelle. Nuoremmat on keskimäärin hätäisempiä huomion kanssa kuin vanhat, ei muuta.
Pyyteettömyys onkin usein ulkopuolisen silmin vähän haljumpaa kuin sellaisen, joka koettaa olla pyyteetön...
enkä sillä sano, että sitä edes itse huomaisi. Eikä minusta pyyteettömyys ole oikeasti edes mikään sellainen asia, mitä pitäisi tavoitella. Kaikki maksaa. Se on vaan jonninjoutavaa hurskastelua minusta ja itselleen valehtelemista. Jos halaan, odotan jotain vastaan. Ennemmin tai myöhemmin. Voinhan kerran jotain ventovierasta halata saamatta kuin hetkestä hyvän olon, mutta en halailis yksin parisuhteessa pitkään ilman vastakaikua.Dissi kirjoitti:
No Ellu hyvä. Tarkoitin sitä ikää noin keskimäärin mittarina kokemuksen tuomalle rintaäänelle. Nuoremmat on keskimäärin hätäisempiä huomion kanssa kuin vanhat, ei muuta.
Pyyteettömyys onkin usein ulkopuolisen silmin vähän haljumpaa kuin sellaisen, joka koettaa olla pyyteetön...
enkä sillä sano, että sitä edes itse huomaisi. Eikä minusta pyyteettömyys ole oikeasti edes mikään sellainen asia, mitä pitäisi tavoitella. Kaikki maksaa. Se on vaan jonninjoutavaa hurskastelua minusta ja itselleen valehtelemista. Jos halaan, odotan jotain vastaan. Ennemmin tai myöhemmin. Voinhan kerran jotain ventovierasta halata saamatta kuin hetkestä hyvän olon, mutta en halailis yksin parisuhteessa pitkään ilman vastakaikua.No niinhän sie tarkoitit. Olen samoilla linjoilla, mutta mitä oikeestaan tarkoitin tuossa yllä, niin on ihmisiä, jotka eivät meinaa päästä lahjonnasta tai "maksamisesta" tai "ostamisesta" koskaan eroon. Tavasta tulee vähitellen osa persoonallisuutta. Eikä taatusti huomaa omassa toiminnassaan mitään outoa. Eli siitä poisoppiminenkin voi olla aika pitkä tie.
Suhteet yleensä perustuu vastavuoroisuuteen. Mitä tiiviimpi , ehkä se on vielä tärkeämpää. Usein sitä itse rekisteröimättä tai laittamatta merkille. Paitsi silloin, kun alkaa olla saamapuolella.
Mutta on ihmisiä, joilta emme oikeastaan koskaan odota mitään, vaikka antaisimme jotain. Mistä mielestäsi taas tämä johtuu?elisakettu kirjoitti:
No niinhän sie tarkoitit. Olen samoilla linjoilla, mutta mitä oikeestaan tarkoitin tuossa yllä, niin on ihmisiä, jotka eivät meinaa päästä lahjonnasta tai "maksamisesta" tai "ostamisesta" koskaan eroon. Tavasta tulee vähitellen osa persoonallisuutta. Eikä taatusti huomaa omassa toiminnassaan mitään outoa. Eli siitä poisoppiminenkin voi olla aika pitkä tie.
Suhteet yleensä perustuu vastavuoroisuuteen. Mitä tiiviimpi , ehkä se on vielä tärkeämpää. Usein sitä itse rekisteröimättä tai laittamatta merkille. Paitsi silloin, kun alkaa olla saamapuolella.
Mutta on ihmisiä, joilta emme oikeastaan koskaan odota mitään, vaikka antaisimme jotain. Mistä mielestäsi taas tämä johtuu?No vammaiset voisi äkkiä kuulua siihen ryhmään. Just kerroin jostain valaistakin. Niillä on tuppisoluja aivoissa ja ne tuntee tunteita. Ne huolehtii jopa vammaisista lajitovereistaan, mutta saavat takuulla siitä jotain.
Kaverini poika on down-lapsi. Mikä aito ilo ja energia, vaikka vihankin kautta siitä lapsesta välittyy, mutta se onkin mitä siltä saa, vaikka hän ei välttämättä juuri muuhun pysty.Dissi kirjoitti:
No vammaiset voisi äkkiä kuulua siihen ryhmään. Just kerroin jostain valaistakin. Niillä on tuppisoluja aivoissa ja ne tuntee tunteita. Ne huolehtii jopa vammaisista lajitovereistaan, mutta saavat takuulla siitä jotain.
Kaverini poika on down-lapsi. Mikä aito ilo ja energia, vaikka vihankin kautta siitä lapsesta välittyy, mutta se onkin mitä siltä saa, vaikka hän ei välttämättä juuri muuhun pysty.No joo kyllä, mutta kyse on sosiaalisesta kontaktista silti. Hyväksyt hänet itsenään ja pystyt huomioimaan hänet pyytettömästi, ehkä kuitenkin sisimmäsi haluat oppia häneltä jotain?
Ajattelin avustustoimintaa, rahallista, suoraa, mitä vain. Tukea eri yhteisöille, joiden vastaanottajina lukemattomat eri tahot.
Esim, olet kuukausilahjoittaja. Tai tuet paikallista nuorisotoimintaa. Ostat kaakun luokkaretkeä säästäviltä. Olet leipäjonossa ojentelemassa kasseja tarvitseville. Pilkot halot peräkylän mummolle, jota et ikinä ole nähnytkään. Ostat Punaisen Ristin tai Mannerheimin lastensuojelun kortteja. Viet kirpparilla kamoja, jotka voisit itsekin myydä suoraan. Olet avustustoiminnassa, vapaaehtoistyössä tai järjestötoimissa.
Miksi tekisit tätä?elisakettu kirjoitti:
No joo kyllä, mutta kyse on sosiaalisesta kontaktista silti. Hyväksyt hänet itsenään ja pystyt huomioimaan hänet pyytettömästi, ehkä kuitenkin sisimmäsi haluat oppia häneltä jotain?
Ajattelin avustustoimintaa, rahallista, suoraa, mitä vain. Tukea eri yhteisöille, joiden vastaanottajina lukemattomat eri tahot.
Esim, olet kuukausilahjoittaja. Tai tuet paikallista nuorisotoimintaa. Ostat kaakun luokkaretkeä säästäviltä. Olet leipäjonossa ojentelemassa kasseja tarvitseville. Pilkot halot peräkylän mummolle, jota et ikinä ole nähnytkään. Ostat Punaisen Ristin tai Mannerheimin lastensuojelun kortteja. Viet kirpparilla kamoja, jotka voisit itsekin myydä suoraan. Olet avustustoiminnassa, vapaaehtoistyössä tai järjestötoimissa.
Miksi tekisit tätä?Ostaisin takaisin huonoa itsetuntoa? 🤔
Välillä noi järjestöt ja muut käyttää sumeilematta hyödykseen ihmisiä, jotka todella haluavat auttaa pyyteettömästi. Mutta kyllä minä sanoisin, että näytä minulle elämänsä pyyteettömästi muita auttanut, niin minä etsin Jimmy Hoffan sulle.
Aito pyyteettömyyskin tapetaan kateudella ja katkeruudella ennenpitkään.
Mutta ainahan sitä jotain saa.... hyvää mieltä?Dissi kirjoitti:
Ostaisin takaisin huonoa itsetuntoa? 🤔
Välillä noi järjestöt ja muut käyttää sumeilematta hyödykseen ihmisiä, jotka todella haluavat auttaa pyyteettömästi. Mutta kyllä minä sanoisin, että näytä minulle elämänsä pyyteettömästi muita auttanut, niin minä etsin Jimmy Hoffan sulle.
Aito pyyteettömyyskin tapetaan kateudella ja katkeruudella ennenpitkään.
Mutta ainahan sitä jotain saa.... hyvää mieltä?Autan monia tavallaan pyyteettömästi, jos minulla on siihen halua ja voin. Mutta heti kun alkaa mennä oman elämän kustannuksella, alkaa maistumaan paskalle...
Silloin pitäis lopettaa ajoissa tai alan nähdä sen autettavan paskana tyyppinä....Aika hyvä pointti, ostamalla takaisin tai poistamalla huonoa omaatuntoa. Siitä voisi väsätä oman ketjunkin.
Mutta tuon kaltainen pyyteettömyys - auttaa muita - ei tuo hyvää mieltä. Katsoisin, että sen tekee siksi, että on asioita, jotka tarvitsevat enemmän panostasi/osaaottoasi kuin miten tärkeäksi itsesi tunnet. Siksi pienikin apu on paikallaan.
Ei meidän kenenkään tarvitse uhrautua. Tai uhriutua. Siitähän se paskan maku ja kateus alkaa. Ja katkeruus.
Riittää että tekee oman osansa. Tai sen, minkä kokee tärkeäksi. Ei siksi, että itse on tärkeä.elisakettu kirjoitti:
Aika hyvä pointti, ostamalla takaisin tai poistamalla huonoa omaatuntoa. Siitä voisi väsätä oman ketjunkin.
Mutta tuon kaltainen pyyteettömyys - auttaa muita - ei tuo hyvää mieltä. Katsoisin, että sen tekee siksi, että on asioita, jotka tarvitsevat enemmän panostasi/osaaottoasi kuin miten tärkeäksi itsesi tunnet. Siksi pienikin apu on paikallaan.
Ei meidän kenenkään tarvitse uhrautua. Tai uhriutua. Siitähän se paskan maku ja kateus alkaa. Ja katkeruus.
Riittää että tekee oman osansa. Tai sen, minkä kokee tärkeäksi. Ei siksi, että itse on tärkeä.Naulan kantaan. Veit sanat suusta. 😊👌
Hyvä ihminen voi reilusti myöntää tarvitsevansa myös, kun huomioi. Saa auttamisesta jotain ja tarvitsee sitä.
Pyyteettömyys absoluuttisessa merkityksessä on shaibaa pitemmän päälle ja hurskastelua, jopa valehtelua ja eniten itselleen.
Minua eniten ärsyttää tyypit, jotka sanoo tyyliin: kyllä minä voisin auttaa ihan hyvin ilman mitään palkintoa pyyteettömästi...
Mitä tuossa sanotaan? Tyhjää höpöhöpöpuhetta.... vaihdetaan voisin auttaa-sanojen tilalle autan-sanan, niin karsiutuu muuten paljon hihhuleita. Ja sitten lisätään perään vuosia.... tippuu lisää....
Minä tiedän, kun olen tuota koittanut toteuttaa junnujoukkueen peräsimessä.Dissi kirjoitti:
Naulan kantaan. Veit sanat suusta. 😊👌
Hyvä ihminen voi reilusti myöntää tarvitsevansa myös, kun huomioi. Saa auttamisesta jotain ja tarvitsee sitä.
Pyyteettömyys absoluuttisessa merkityksessä on shaibaa pitemmän päälle ja hurskastelua, jopa valehtelua ja eniten itselleen.
Minua eniten ärsyttää tyypit, jotka sanoo tyyliin: kyllä minä voisin auttaa ihan hyvin ilman mitään palkintoa pyyteettömästi...
Mitä tuossa sanotaan? Tyhjää höpöhöpöpuhetta.... vaihdetaan voisin auttaa-sanojen tilalle autan-sanan, niin karsiutuu muuten paljon hihhuleita. Ja sitten lisätään perään vuosia.... tippuu lisää....
Minä tiedän, kun olen tuota koittanut toteuttaa junnujoukkueen peräsimessä.Jep. Aihe on kiinnostavaa ja voisi jatkaa vielä rönsystelyä.....
...mutta parempi tässä vaiheessa kiittää ja toivottaa Hyvää Yötä ja Kauniita Unia.
Olette kaikki Tärkeitä.elisakettu kirjoitti:
Jep. Aihe on kiinnostavaa ja voisi jatkaa vielä rönsystelyä.....
...mutta parempi tässä vaiheessa kiittää ja toivottaa Hyvää Yötä ja Kauniita Unia.
Olette kaikki Tärkeitä.Samma häär. Koulukyydittely odottaa.
Olet huikea kamu täällä. Tärkeä tajunnanräjäyttäjä. Kyselijä.
Öitä! 😴
- pohjanpojat
Minut ottaa parhaiten huomioon olemalla lässyttämättä. Tätä taitoa naiset eivät yleensä osaa.
- pohjanpojat
Dissi kirjoitti:
Sano heille se. Mutta ehkä he toivovat sitä sinulta, pystytkös itse siihen?
En tietenkään lässytä. Ja en sano, koska silloin tulee kaulimesta tms.
Naiset harrastaa mieluusti henkistä väkivaltaa. Harvoin on ollut toisin.
Antaa aikaa toiselle omastaan. Kannustaa ja kuuntelee toista vaikka asia ei kiinnostaisikaan itseään. Piristää toista jos toisella menee huonosti. Käy kaupasta hakemassa vaikka mehua, niin tuo toiselle hänen lempijuomaa samalla. Avaa vaikka oven toiselle. Kysyy haluaako jakaa viimeisen kakunviipaleen sen syömisen sijaan. Sun muuta pieniä arjen juttuja.
Välillä tulee kuunneltua vanhusten juttuja sen muutaman minuutin kun kertovat päivästään. Ei se multa ole juurikaan pois, mutta heille se voi olla päivän kohokohta. Kaupan kassan huomioiminen, aika usein näkee ihmisiä ketkä ei sano mitään.No huomioiminen ei multakaan pois ole. Mielellään sen teen. Muistan tässä sellaisen pikkuräkänokan mikä oli tonkinut jostain täsmämäärän pulloja ostoksiinsa, mutta laskutoimitus täpästi. Pikkukaiffari olla upota kassan edusta laatoitukseen läjäksi, kun 20 centtiä uupui. Oli niin valloittavan huojentava hymy ja ”tänsmään”-lausunto, minkä sain naperolta kun kaivoin lompakosta puuttuvan osan.
Tuokin tilanne vaan jos toistuisi päivästä toiseen samalla tavalla, ei se enää menisi yhtä hohdokkaasti... sitä ajan myös takaa.Dissi kirjoitti:
No huomioiminen ei multakaan pois ole. Mielellään sen teen. Muistan tässä sellaisen pikkuräkänokan mikä oli tonkinut jostain täsmämäärän pulloja ostoksiinsa, mutta laskutoimitus täpästi. Pikkukaiffari olla upota kassan edusta laatoitukseen läjäksi, kun 20 centtiä uupui. Oli niin valloittavan huojentava hymy ja ”tänsmään”-lausunto, minkä sain naperolta kun kaivoin lompakosta puuttuvan osan.
Tuokin tilanne vaan jos toistuisi päivästä toiseen samalla tavalla, ei se enää menisi yhtä hohdokkaasti... sitä ajan myös takaa.Niin, ei sitä aina tule huomiotua taikka jaksa huomioida jos on itselläänkin huono päivä tai kiire jonnekkin.
Irvokas kirjoitti:
Niin, ei sitä aina tule huomiotua taikka jaksa huomioida jos on itselläänkin huono päivä tai kiire jonnekkin.
Joo. Eikä aina kannatakkaan. Joistain huomioiduista osaa tulla riippa jalkaan.
En odota tuolta pikkupojalta esimerkiksi mitään. Sain jo sen helpotuksen näkemisestä ja ikäiselle sopivasta ”thänks mään!”- toivotuksesta. Se oli vilpitön. 😊
- kesät.talvet
Kaikkein eniten saa huomiota kun käyttää keltaista huomioliiviä yllään.
- nämäkin
Prosenttiliivit huomioidaan kanssa aika hyvin. Ja jeparien rähinäremmit.
- wanhaämmä
Se on toisen elämän ja olemisen helpottamista. Ei se ole välttämättä tekemistä, se voi olla myös tekemättä jättämistä. Mä tarvitsen paljon omaa aikaa ja arvostan sitä että mun annetaan silloin olla rauhassa.
"Ei se ole välttämättä tekemistä, se voi olla myös tekemättä jättämistä. Mä tarvitsen paljon omaa aikaa ja arvostan sitä että mun annetaan silloin olla rauhassa."
Tuossa oli oikeastaan se mitä olin itsekin tähän vastaamassa. Dissi tuolla avauksessa kirjoitti "viesti maanantaina kello 10:47, että sistiä kun mulla on sut elämässä... 😃 Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin. Olet tärkeä silti. Palataan taas ja moi." Luoja varjelkoon tuommoisilta tyhjänpäiväisyyksiltä silloin kun olet kenteies tekemässä vaikka töitä. Viesti tulee ja luulet sen olevan jotain tärkeää, kaivat puhelimen taskusta siellä onkin hymiöääliöviesti :D. Kyllä kai sitä tärkeä ihminen tietää olevansa tärkeä ilmankin että sitä pitää sille joka mutkassa toitottaa, jos ei niin suhteessa on jotain vialla. Muutenkin minusta tuollaiset viestii lähinnä omasta itsekkyydestä MINÄ haluan että sinä saat tämän viestin ja olet sitten ooh että olenpa MINÄ ihana.Harmaaritari kirjoitti:
"Ei se ole välttämättä tekemistä, se voi olla myös tekemättä jättämistä. Mä tarvitsen paljon omaa aikaa ja arvostan sitä että mun annetaan silloin olla rauhassa."
Tuossa oli oikeastaan se mitä olin itsekin tähän vastaamassa. Dissi tuolla avauksessa kirjoitti "viesti maanantaina kello 10:47, että sistiä kun mulla on sut elämässä... 😃 Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin. Olet tärkeä silti. Palataan taas ja moi." Luoja varjelkoon tuommoisilta tyhjänpäiväisyyksiltä silloin kun olet kenteies tekemässä vaikka töitä. Viesti tulee ja luulet sen olevan jotain tärkeää, kaivat puhelimen taskusta siellä onkin hymiöääliöviesti :D. Kyllä kai sitä tärkeä ihminen tietää olevansa tärkeä ilmankin että sitä pitää sille joka mutkassa toitottaa, jos ei niin suhteessa on jotain vialla. Muutenkin minusta tuollaiset viestii lähinnä omasta itsekkyydestä MINÄ haluan että sinä saat tämän viestin ja olet sitten ooh että olenpa MINÄ ihana.No enkö muka oo ihana? 😍
Dissi kirjoitti:
No enkö muka oo ihana? 😍
No jos siinä naisessasi on yhtään wämmän ja minun luonteisuutta olet lähinnä ärsyttävä m..ku :D Luulis että hällä on tärkeempääkin maanantaina klo 10:47 ku naputella vastauksia sun lemmenkaipuuseen.
Harmaaritari kirjoitti:
No jos siinä naisessasi on yhtään wämmän ja minun luonteisuutta olet lähinnä ärsyttävä m..ku :D Luulis että hällä on tärkeempääkin maanantaina klo 10:47 ku naputella vastauksia sun lemmenkaipuuseen.
No kuules Harmis. Sä oot niin ihana kun oot ollut mun palstakamu jo pitkään. Ei kukaan voi saada aikaiseksi tuollaista ihanaa kolinaa ja sen jälkeistä sadattelua, kuin juuri sinä koliseva palstakamunen. Olet tärkeä tuossa roolissasi. Kiitos. 😘❤️
Dissi kirjoitti:
No kuules Harmis. Sä oot niin ihana kun oot ollut mun palstakamu jo pitkään. Ei kukaan voi saada aikaiseksi tuollaista ihanaa kolinaa ja sen jälkeistä sadattelua, kuin juuri sinä koliseva palstakamunen. Olet tärkeä tuossa roolissasi. Kiitos. 😘❤️
Olisin voinut elää ilman tuota(kin) tietoa :D
- ei.hyvä
"viesti maanantaina kello 10:47, että sistiä kun mulla on sut elämässä... 😃 Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin. Olet tärkeä silti. Palataan taas ja moi.""
Liian imelää ja feminiinistä. Miehet ei lähettele tuollaisia. Harmaaritari kirjoitti:
Olisin voinut elää ilman tuota(kin) tietoa :D
Nyt et voi enää sulkea silmiä siltä. 😂
ei.hyvä kirjoitti:
"viesti maanantaina kello 10:47, että sistiä kun mulla on sut elämässä... 😃 Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin. Olet tärkeä silti. Palataan taas ja moi.""
Liian imelää ja feminiinistä. Miehet ei lähettele tuollaisia.Mä en ookaan mikään maskuliinisuusohjus! 😝
Minusta maskuliinisuus sanan ja feminiinisyyden voi työntää sinne missä valo ei paista. 💩ei.hyvä kirjoitti:
"viesti maanantaina kello 10:47, että sistiä kun mulla on sut elämässä... 😃 Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin. Olet tärkeä silti. Palataan taas ja moi.""
Liian imelää ja feminiinistä. Miehet ei lähettele tuollaisia.Lähettelee ne :P
- wanhaämmä
Harmaaritari kirjoitti:
"Ei se ole välttämättä tekemistä, se voi olla myös tekemättä jättämistä. Mä tarvitsen paljon omaa aikaa ja arvostan sitä että mun annetaan silloin olla rauhassa."
Tuossa oli oikeastaan se mitä olin itsekin tähän vastaamassa. Dissi tuolla avauksessa kirjoitti "viesti maanantaina kello 10:47, että sistiä kun mulla on sut elämässä... 😃 Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin. Olet tärkeä silti. Palataan taas ja moi." Luoja varjelkoon tuommoisilta tyhjänpäiväisyyksiltä silloin kun olet kenteies tekemässä vaikka töitä. Viesti tulee ja luulet sen olevan jotain tärkeää, kaivat puhelimen taskusta siellä onkin hymiöääliöviesti :D. Kyllä kai sitä tärkeä ihminen tietää olevansa tärkeä ilmankin että sitä pitää sille joka mutkassa toitottaa, jos ei niin suhteessa on jotain vialla. Muutenkin minusta tuollaiset viestii lähinnä omasta itsekkyydestä MINÄ haluan että sinä saat tämän viestin ja olet sitten ooh että olenpa MINÄ ihana.Jos joku mun tärkeistäni lähettäisi tuollaisen viestin, epäilisin että se on vetämässä itseään narukiikkuun. Soittaisin sille apua.
Joo, en tykkäisi saada tollasia viestejä muiltakaan, kiusallista. Jäis vastaamatta 😄 wanhaämmä kirjoitti:
Jos joku mun tärkeistäni lähettäisi tuollaisen viestin, epäilisin että se on vetämässä itseään narukiikkuun. Soittaisin sille apua.
Joo, en tykkäisi saada tollasia viestejä muiltakaan, kiusallista. Jäis vastaamatta 😄Joo. Ei kaikkien kaverit tykkäis. Enkä mä kaikille laittais. Osalle voisin soittaa muuten vaan ja sillä siisti.
Lähinnä vaan mietin, että vois sitä huomioida ihmisiä vähemminkin kuin tehdä jotain yhdessä. Joskus joku pikkupuhelu piristää itseäkin. 😊- äöäöäää
elisakettu kirjoitti:
Lähettelee ne :P
Niinpä. Kyllä se suuren vaikutuksen aina tekee, koska se on niin harvinaista. D on tuolla käytöksellä parisuhteessa, H ja W eivät. Syistä ei sen enempää.
wanhaämmä kirjoitti:
Jos joku mun tärkeistäni lähettäisi tuollaisen viestin, epäilisin että se on vetämässä itseään narukiikkuun. Soittaisin sille apua.
Joo, en tykkäisi saada tollasia viestejä muiltakaan, kiusallista. Jäis vastaamatta 😄Joo, jos ajatellaan vaikka että olisi tuoreen suhteen aloittanut niin tuollaiset viesti olisivat vähän vaivaannuttavia kun pitäisi miettiä loukkaantuuko se toinen jos ei itse hehkuta samalla tavalla ja miten tuota saisi vähenemään? Varmaan tuo vastaamattomuus ois viisainta mutta sitten dissimiäinen ihminen vois vetää herneen nokkaan, hän kun niin kovasti vaivaa näki ja toinen ei ole huomaavinaankaan aivokemiahäiriötä :D
- NainenRuudunTakaa
Harmaaritari kirjoitti:
Joo, jos ajatellaan vaikka että olisi tuoreen suhteen aloittanut niin tuollaiset viesti olisivat vähän vaivaannuttavia kun pitäisi miettiä loukkaantuuko se toinen jos ei itse hehkuta samalla tavalla ja miten tuota saisi vähenemään? Varmaan tuo vastaamattomuus ois viisainta mutta sitten dissimiäinen ihminen vois vetää herneen nokkaan, hän kun niin kovasti vaivaa näki ja toinen ei ole huomaavinaankaan aivokemiahäiriötä :D
Tuoreessakin suhteessa kannattaa olla avoin jos toisen käytös vaivaannuttaa. Jos se toinen siitä ottaa etäisyyttä, niin tekee vaan palveluksen molemmille.
Ja huom, sillä toisella on myös oikeus omiin tunteisiinsa, eli siihen torjutuksi tulemisen tunteeseen ja sen handlaamiseen niillä keinoilla mitkä se kokee hyväksi. Yksi keino voi olla irtiotto, toinen sopeutuminen ja tyylin vaihto.
Jos ei halua kommunikoida, muttei halua toista torjuakaan, niin sitten on kyllä hankalassa raossa. Tai ehkä tekee sen tilanteen itselleen turhan hankalaksi. Kuvittelee, että pitäis käyttäytyä tietyllä tavalla tullakseen hyväksytyksi, mutta se ei välttämättä ole totta. Voi myös miettiä miksei halua käyttäytyä niin, sieltä alta voi paljastua omasta mielestä vaikka mitä taustaoletuksia, jotka ei välttämättä ole hyödyllisiä eikä totta.
- Kaunis30
Ex mies ei huomioinut minua. En ymmärtänyt miksi se halus seurustella. Se ei halannut minua eikä koskenut minua vaikka olin alasti sen edessä. Tiedän että olen kaunis ja hoikka ja vartaloni on mallin mitoissa.
Nykyinen mies on erilainen halaa ja koskee ja pussaile ihan joka päivä. Ihan erilainen mies ,ei ole komea mutta on hyvätapainen ja huomioi ja haluaa olla lähellä koko aina.- AsianVierestä
Miten nainen käyttäytyisi jos mies olisi jättänyt 100 euroa yhteisen yön jälkeen yöpöydälle, ihan vain huomion osoituksena ja kiitoksena yhteisestä kauniista ajasta. Ottaisiko kehuina vai tulisiko heti jokin negatiivisen ajattelun oireyhtymä.
- AsianVierestä
Dissi kirjoitti:
Keksitkös paremman provon seuraavaks kerraks.
En, tuo on aiheellinen kysymys siitä ajattelutavasta joka maassa vallitsee.
Nainen voisi kuvitella että mies "luuli" häntä huoraksi jos jättäisi rahaa mutta jos ei jättäisi kaikki on ihan ok. Itse tapahtumassahan ei olisi käytännössä mitään eroa paitsi tuo ihmisten ajattelun synkkyys. Naisen herätessä tuoreen pitsan tuoksuun jonka mies olisi hänelle jättänyt olisi kysymys huomioimisesta, aika jännä juttu. Vasta sitten kun on menty naimisiin voisi mies jättää satasen nukkuvan naisen yöpöydälle koska oltaisiin "muutenkin yhdessä" ja yhteisiä hankintoja varten aina voi rahaa jättää, kuuluukin antaa. Kiellettyä on siis vain rahallinen huomioiminen tapauksessa jossa nainen ei katsoisi rahan olevan ilman seksiäkin etuoikeutettua. Näin sairaita ovat siis ihmiset:) AsianVierestä kirjoitti:
En, tuo on aiheellinen kysymys siitä ajattelutavasta joka maassa vallitsee.
Nainen voisi kuvitella että mies "luuli" häntä huoraksi jos jättäisi rahaa mutta jos ei jättäisi kaikki on ihan ok. Itse tapahtumassahan ei olisi käytännössä mitään eroa paitsi tuo ihmisten ajattelun synkkyys. Naisen herätessä tuoreen pitsan tuoksuun jonka mies olisi hänelle jättänyt olisi kysymys huomioimisesta, aika jännä juttu. Vasta sitten kun on menty naimisiin voisi mies jättää satasen nukkuvan naisen yöpöydälle koska oltaisiin "muutenkin yhdessä" ja yhteisiä hankintoja varten aina voi rahaa jättää, kuuluukin antaa. Kiellettyä on siis vain rahallinen huomioiminen tapauksessa jossa nainen ei katsoisi rahan olevan ilman seksiäkin etuoikeutettua. Näin sairaita ovat siis ihmiset:)Kyllä mä sen satkun ottaisin, puolisoltani. Ei kyllä tulisi mieleenkään, että se olisi kauppaa yhteisestä yöstä, vaan hän luultavasti toivoo, että hankin sillä jotain mieluista, se on huomioimista luultavasti jostain aiemmasta, kun olen osatnut kalliin lahjan, työkalun tai mitä tahansa hänelle. Mutta mieluisampaa on silti herätä siihen pizzan tai minkä tahansa muun ruuan tuoksuun. Ja tiedän että tää toimii toisinpäinkin.
AsianVierestä kirjoitti:
En, tuo on aiheellinen kysymys siitä ajattelutavasta joka maassa vallitsee.
Nainen voisi kuvitella että mies "luuli" häntä huoraksi jos jättäisi rahaa mutta jos ei jättäisi kaikki on ihan ok. Itse tapahtumassahan ei olisi käytännössä mitään eroa paitsi tuo ihmisten ajattelun synkkyys. Naisen herätessä tuoreen pitsan tuoksuun jonka mies olisi hänelle jättänyt olisi kysymys huomioimisesta, aika jännä juttu. Vasta sitten kun on menty naimisiin voisi mies jättää satasen nukkuvan naisen yöpöydälle koska oltaisiin "muutenkin yhdessä" ja yhteisiä hankintoja varten aina voi rahaa jättää, kuuluukin antaa. Kiellettyä on siis vain rahallinen huomioiminen tapauksessa jossa nainen ei katsoisi rahan olevan ilman seksiäkin etuoikeutettua. Näin sairaita ovat siis ihmiset:)Tarkoitin kyllä tuolle tämän rimpsun aloittajalle... kaunis nainen ja otti sitten muka ruman miehen.... pyhhh. Ei kukaan noin ajattele...
- wanhaämmä
Dissi kirjoitti:
Tarkoitin kyllä tuolle tämän rimpsun aloittajalle... kaunis nainen ja otti sitten muka ruman miehen.... pyhhh. Ei kukaan noin ajattele...
Sehän on meidän atm34 tai onkohan jo - 43.. 😁
wanhaämmä kirjoitti:
Sehän on meidän atm34 tai onkohan jo - 43.. 😁
Jaa? Voipi olla? Selkeä provo kuitenkin....
No miten ois fazeriina? 😁- wanhaämmä
Dissi kirjoitti:
Jaa? Voipi olla? Selkeä provo kuitenkin....
No miten ois fazeriina? 😁Ei kiitos. Hotkin nykyään iltatreenin päälle tuhdin kaurapuuron proteiinin kera. Toimii.. musta tulee Hulk 💪😁
wanhaämmä kirjoitti:
Ei kiitos. Hotkin nykyään iltatreenin päälle tuhdin kaurapuuron proteiinin kera. Toimii.. musta tulee Hulk 💪😁
Ihan kaheli oot! 😝
- 64666
wanhaämmä kirjoitti:
Sehän on meidän atm34 tai onkohan jo - 43.. 😁
Se on 48. Yritti saada mut treffeille maksamalla "mitä tahansa". Tunnistin aika pian jutuista. Asuu suht lähellä.
64666 kirjoitti:
Se on 48. Yritti saada mut treffeille maksamalla "mitä tahansa". Tunnistin aika pian jutuista. Asuu suht lähellä.
Valloittava ”heppu” varmaan! 😂
- flowersreally
Voisihan tuon kääntää myös siten, että ekstrovertit omasta laatikostaan käsin vaativat muilta huomiota, tunkeutuvat toisten tilaan, pälättävät suuna päänä joka paikassa, täyttävät jokaisen tilan omalla egollaan, kuristavat hengitysilman muilta, tukahduttavat sosiaaliset suhteet, ... koska ovat sosiaalisesti niin needyjä, tarvitsevat epätoivoisesti toisia validoidakseen itsensä, kykenemättömiä elämään hetkeäkään ilman toisten ihmisten peiliä.
No, oikeasti ekstroversiolla tai introversiolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvä tai huono on huomioimaan toisia.
Mutta jos toisen huomioiminen herättää halun erakoitua (velvollisuus?) ei taida olla ihan paras mahdollinen ihmissuhde.No eksoverttiyslaatikkoon hyppäämisellä on ihan samat sanat minulta. Ei sekään ole mikään selitys olla huomioimatta vaikka introverttejä heidän omissa piirteissään.
Minusta kun ihmisellä on piirteitä, erilaisia tapoja ja sen sellaisia, mitä selitetään noilla termeillä. Mutta se introvertteys, eksovertteys tai vaikka narsismi ei ole selitystä omalle tunnevastuulleen ja muiden ihmisten huomioimiselle.
Jos haluaa olla introverttien introvertti niin painuu helvetti vuorilla ja puhuu myskihärälle tuntojaan. 😝- flowersreally
Dissi kirjoitti:
No eksoverttiyslaatikkoon hyppäämisellä on ihan samat sanat minulta. Ei sekään ole mikään selitys olla huomioimatta vaikka introverttejä heidän omissa piirteissään.
Minusta kun ihmisellä on piirteitä, erilaisia tapoja ja sen sellaisia, mitä selitetään noilla termeillä. Mutta se introvertteys, eksovertteys tai vaikka narsismi ei ole selitystä omalle tunnevastuulleen ja muiden ihmisten huomioimiselle.
Jos haluaa olla introverttien introvertti niin painuu helvetti vuorilla ja puhuu myskihärälle tuntojaan. 😝Mielenkiintoista toi sun inho introja kohtaan, mistä se juontaa? Joku intro pitänyt kiinni rajoistaan sun kanssa?
flowersreally kirjoitti:
Mielenkiintoista toi sun inho introja kohtaan, mistä se juontaa? Joku intro pitänyt kiinni rajoistaan sun kanssa?
Mua inhottaa erityisasemaan itsensä nostavat ihmiset. Ihan samaa leipää kaikki syö...
- flowersreally
Dissi kirjoitti:
Mua inhottaa erityisasemaan itsensä nostavat ihmiset. Ihan samaa leipää kaikki syö...
Introverttiyshän on geneettisesti periytyvä ominaisuus, kuten vaikkapa pituus. Ei sitä itse valita.
Inhoatko monia muitakin ominaisuuksia? Siirrät omat tunteesi sellaisen tyypin kannettavaksi, joka ei ole ominaisuuttaan valinnut. flowersreally kirjoitti:
Introverttiyshän on geneettisesti periytyvä ominaisuus, kuten vaikkapa pituus. Ei sitä itse valita.
Inhoatko monia muitakin ominaisuuksia? Siirrät omat tunteesi sellaisen tyypin kannettavaksi, joka ei ole ominaisuuttaan valinnut.Voin olla itsekin intovertti luonne.. en ole sitä termiä kieltänyt käyttämästä.
Lisäksi olen vähän narsisti, läheisriippuvainen, eksovertti, sahamies ja taipuvainen vesiurheiluun. Mutta minä olen minä, enkä huuda mitään mistään laatikosta.- flowersreally
Dissi kirjoitti:
Voin olla itsekin intovertti luonne.. en ole sitä termiä kieltänyt käyttämästä.
Lisäksi olen vähän narsisti, läheisriippuvainen, eksovertti, sahamies ja taipuvainen vesiurheiluun. Mutta minä olen minä, enkä huuda mitään mistään laatikosta.Se on varmaan toi narsismi, joka sallii itselle noiden termien käytön, mutta jos muut niitä käyttää, niin kyse on itsensä erityisasemaan nostamisesta.
flowersreally kirjoitti:
Se on varmaan toi narsismi, joka sallii itselle noiden termien käytön, mutta jos muut niitä käyttää, niin kyse on itsensä erityisasemaan nostamisesta.
No minä puhuinkin itsensä jonnekin laatikkoon laittamisesta ja sieltä huutelulla. Tarkoitan sitä, että jos sanoo olevansa introvertti, niin muitten pitäisi osata käsitellä sen oikeuttamalla tavalla.
Ihan kuin täällä joku julistautuu ätmiksi, niin heti pitäisi saada säälip.llua sieltä ja täältä.
Joko nyt ymmärrät mitä tarkoitan...
Eli minäkin voin omata introverttisia piirteitä, mutta se ei oikeuta minua mihinkään erityisasemaan. Minun introvertti piirre saattaa aiheuttaa muissa tunteita mitä en edes toivo, mutta minun pitää itse se tiedostaa.... informoida, eikä vilkuttaa laatikosta vaan introverttihetki meneillään lippua...Dissi kirjoitti:
No minä puhuinkin itsensä jonnekin laatikkoon laittamisesta ja sieltä huutelulla. Tarkoitan sitä, että jos sanoo olevansa introvertti, niin muitten pitäisi osata käsitellä sen oikeuttamalla tavalla.
Ihan kuin täällä joku julistautuu ätmiksi, niin heti pitäisi saada säälip.llua sieltä ja täältä.
Joko nyt ymmärrät mitä tarkoitan...
Eli minäkin voin omata introverttisia piirteitä, mutta se ei oikeuta minua mihinkään erityisasemaan. Minun introvertti piirre saattaa aiheuttaa muissa tunteita mitä en edes toivo, mutta minun pitää itse se tiedostaa.... informoida, eikä vilkuttaa laatikosta vaan introverttihetki meneillään lippua...Tai ei tuokaan huono ilmaisutapa olisi oikeastaan.... sekin kertoisi enemmän kuin tuskastelu oman rauhan rikkoutumisesta ja vaivaantumisesta...
Ja joo.... tämä piirre itsessäni on hanurista. Saan sen hetken, kun osaan ilmsista sen muille oikein.- flowersreally
Dissi kirjoitti:
No minä puhuinkin itsensä jonnekin laatikkoon laittamisesta ja sieltä huutelulla. Tarkoitan sitä, että jos sanoo olevansa introvertti, niin muitten pitäisi osata käsitellä sen oikeuttamalla tavalla.
Ihan kuin täällä joku julistautuu ätmiksi, niin heti pitäisi saada säälip.llua sieltä ja täältä.
Joko nyt ymmärrät mitä tarkoitan...
Eli minäkin voin omata introverttisia piirteitä, mutta se ei oikeuta minua mihinkään erityisasemaan. Minun introvertti piirre saattaa aiheuttaa muissa tunteita mitä en edes toivo, mutta minun pitää itse se tiedostaa.... informoida, eikä vilkuttaa laatikosta vaan introverttihetki meneillään lippua...No mitä tahansa ominaisuutta voi käyttää väärin, muttei se tarkoita että kaikki joilla ko ominaisuus on, sitä väärin käyttäisivät.
Musta on jännä miten tunnepitoisesti sä suhtaudut joihinkin omaisuuksiin, kun ne nyt on vaan ominaisuuksia. Ihmiset ilmentää niitä eri tavoin. flowersreally kirjoitti:
No mitä tahansa ominaisuutta voi käyttää väärin, muttei se tarkoita että kaikki joilla ko ominaisuus on, sitä väärin käyttäisivät.
Musta on jännä miten tunnepitoisesti sä suhtaudut joihinkin omaisuuksiin, kun ne nyt on vaan ominaisuuksia. Ihmiset ilmentää niitä eri tavoin.Suhtaudun kaikkeen tunnepitoisesti. Tunteillahsn ihminen toimii pitkälti.
Tässä on taas kieliopillinen näkemysero meillä ehkä enemmän, mutta narsistinen ja narsisti on eriasia. Samoin introverttiys ja introvertti. Narsisti ja introvertti on omassa laatikossaan, kuten ätmi.Dissi kirjoitti:
No minä puhuinkin itsensä jonnekin laatikkoon laittamisesta ja sieltä huutelulla. Tarkoitan sitä, että jos sanoo olevansa introvertti, niin muitten pitäisi osata käsitellä sen oikeuttamalla tavalla.
Ihan kuin täällä joku julistautuu ätmiksi, niin heti pitäisi saada säälip.llua sieltä ja täältä.
Joko nyt ymmärrät mitä tarkoitan...
Eli minäkin voin omata introverttisia piirteitä, mutta se ei oikeuta minua mihinkään erityisasemaan. Minun introvertti piirre saattaa aiheuttaa muissa tunteita mitä en edes toivo, mutta minun pitää itse se tiedostaa.... informoida, eikä vilkuttaa laatikosta vaan introverttihetki meneillään lippua...Mut toisaalta introvertti on mimmoinen on, ei hän tahallaan ole hankala ja lukittaudu sinne intromaailmaansa. Mutta se introus asettaa joitan rajoitteita, jos näin voisi sanoa...tai poikkeamia päinvastaisen toimintatapoihin verraten.
Ominaisuus, kuten muutkin ominaisuudet..😃Päläpälä kirjoitti:
Mut toisaalta introvertti on mimmoinen on, ei hän tahallaan ole hankala ja lukittaudu sinne intromaailmaansa. Mutta se introus asettaa joitan rajoitteita, jos näin voisi sanoa...tai poikkeamia päinvastaisen toimintatapoihin verraten.
Ominaisuus, kuten muutkin ominaisuudet..😃Niin. Kyllä mä tiedän. Mutta kyllähän minäkin tiedän itsestäni vaikka millaisia ominaisuuksia, mutta otan niistä itse vastuun. Ei muitten tarvitse alkaa seisoa päällään ja laulaa elämää juoksuhaudoissa minun takia, että voin elää heidän kanssaan.
Tietty jos haluaa olla yksin, eikä halua muita lähelle, niin sittenhän se on sama... mutta minusta esimerkiksi introvertin tunnetila haluta olla rauhassa on hänen oma. Siitä pitää itse kantaa vastuu. Ilmoittaa toiselle, että haluan olla rauhassa juuri nyt ja tulen itse takaisin kun tunne menee ohi. Tarvitsen tämän....- flowersreally
Dissi kirjoitti:
Suhtaudun kaikkeen tunnepitoisesti. Tunteillahsn ihminen toimii pitkälti.
Tässä on taas kieliopillinen näkemysero meillä ehkä enemmän, mutta narsistinen ja narsisti on eriasia. Samoin introverttiys ja introvertti. Narsisti ja introvertti on omassa laatikossaan, kuten ätmi.Ai jos tapaat ensimmäistä kertaa pitkän ja blondin tyypin, niin suhtaudut häneen tunnepitoisesti vain koska hän on pitkä ja blondi?
Ei tossa asiassa ole mitään kieliopillisia laatikkoja, ne on ennakkoluuloja sun päässä. Lue vaikka tuosta hieman lisää:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/23/introvertti-viihtyy-itsekseen flowersreally kirjoitti:
Ai jos tapaat ensimmäistä kertaa pitkän ja blondin tyypin, niin suhtaudut häneen tunnepitoisesti vain koska hän on pitkä ja blondi?
Ei tossa asiassa ole mitään kieliopillisia laatikkoja, ne on ennakkoluuloja sun päässä. Lue vaikka tuosta hieman lisää:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/23/introvertti-viihtyy-itsekseenNo en kyllä ymmärrä miten tuo pituus ja blondius vaikuttas sen kummasemmin. Tunnen heti häntä kohtaan jotain ja ne on vain minun tunteita. Lisäksi tunteet herättää oletuksia, mitkä eivät ole totta, kun joskus sanoin, että tunteet eivät ole totta, niin tarkoitin, että se tekee päähän oletuksia, mutta ne eivät ole totta, kunnes ne jotenkin todistetaan oikeiksi tai vääriksi..
”Introversio eli sisäänpäin kääntynyt persoonallisuuden piirre” Sehän tuli sieltä heti otsikossa.... piirre. Se on piirre...
Minunkin vallitseva piirre on varmaan läheisriippuvainen, mutta en ole mikään läheisriippuvainen. Olen myös osin introverttinen, mutta osaan olla myös eksoverttinenkin. Nautin olla ihmisten seurassa, mutta pidän olla yksiksenikin. Jos masennun, en halua seuraa...
Tuolla toisessa keskustelussa sanoin kaivavani sitä narsistisuuttanikin esiin aika-ajoin, mutta en ole narsisti, huomioin muitakin, enkä aio manipuloida ketään, vaikka nämä kumpikin siihen ääripäässään syyllistyvät.
Minusta edelleen jokainen hoitaa ja vastaa omista tunteistaan, olipa minkälainen vertti tai mortti omasta mielestään. Se ei kuulu muitten vastuisiin...Dissi kirjoitti:
Niin. Kyllä mä tiedän. Mutta kyllähän minäkin tiedän itsestäni vaikka millaisia ominaisuuksia, mutta otan niistä itse vastuun. Ei muitten tarvitse alkaa seisoa päällään ja laulaa elämää juoksuhaudoissa minun takia, että voin elää heidän kanssaan.
Tietty jos haluaa olla yksin, eikä halua muita lähelle, niin sittenhän se on sama... mutta minusta esimerkiksi introvertin tunnetila haluta olla rauhassa on hänen oma. Siitä pitää itse kantaa vastuu. Ilmoittaa toiselle, että haluan olla rauhassa juuri nyt ja tulen itse takaisin kun tunne menee ohi. Tarvitsen tämän....Niiiiii, vastuu on se juttu nyt mitä hajet. :)
Joo ei tietenkään muiden pidä tai oikeen ees voi ottaa vastuuta. Mutta huomioida toki voi tahdikkuudessaan toisen tarpeen tämmöseen introverttimäisyyteen .
-> En jaksa ihmisten hölöpölötystä, pysyn pois ihmisistä....niinko mä. Sillon ei väejen vängällä tuoda ihmisiä työkke eikä viedä ihmisten työkke...ja itsekin voidaan pysyä sopivasti loitolla. :D
Mäkin oon tavattoman seurallinen ihminen niin halutessani, mä vaan en useinkaan halua. Justiinsa tuossa äiti sanoi, ettei nää mulla koskaan ketään kavereita kylässä. Ole nähnyt vuosikausiin. Mä sanoin, ettet niin kun ei mun luona käy kukaan koskaan kylässä, enkä mä kuin sukulaisilla...sillon kun käyn. :)
On kavereita, muttei kyläileviä. Ja ne kaveritkin on semmosia nähdään joskus kerta vuoteen tai kolmeen vuoteen. :D
Työkaverit taas, niitä joutuu näkee jos mielii töissä käydä. Niit ei pääse karkuun, mut ei niitäkään onneksi tarvi kotiin pyytää. Mulla näkyy introverttiys noin. Vieraat ihmiset ja puolitutut, tutu ..en ole oikeen missään tekemisissä. Hyvin harvoin ja satunnaisesti.
Pystyn taas höpöttää ihmisille irl ihan siinä, kun teille täällä netissäkin..jos haluan.
Mut toki vastuuhan on mulla siitä mitä mä haluan. Enkä mä paljon varottele, mä vaan pysyn pois sieltä missä en halua olla. :D- flowersreally
Dissi kirjoitti:
No en kyllä ymmärrä miten tuo pituus ja blondius vaikuttas sen kummasemmin. Tunnen heti häntä kohtaan jotain ja ne on vain minun tunteita. Lisäksi tunteet herättää oletuksia, mitkä eivät ole totta, kun joskus sanoin, että tunteet eivät ole totta, niin tarkoitin, että se tekee päähän oletuksia, mutta ne eivät ole totta, kunnes ne jotenkin todistetaan oikeiksi tai vääriksi..
”Introversio eli sisäänpäin kääntynyt persoonallisuuden piirre” Sehän tuli sieltä heti otsikossa.... piirre. Se on piirre...
Minunkin vallitseva piirre on varmaan läheisriippuvainen, mutta en ole mikään läheisriippuvainen. Olen myös osin introverttinen, mutta osaan olla myös eksoverttinenkin. Nautin olla ihmisten seurassa, mutta pidän olla yksiksenikin. Jos masennun, en halua seuraa...
Tuolla toisessa keskustelussa sanoin kaivavani sitä narsistisuuttanikin esiin aika-ajoin, mutta en ole narsisti, huomioin muitakin, enkä aio manipuloida ketään, vaikka nämä kumpikin siihen ääripäässään syyllistyvät.
Minusta edelleen jokainen hoitaa ja vastaa omista tunteistaan, olipa minkälainen vertti tai mortti omasta mielestään. Se ei kuulu muitten vastuisiin...Blondius, pituus, introverttiys ja ekstroverttiys ovat kaikki geneettisiä ominaisuuksia. Jostain syystä vain introverttiyttä kohtaan sulla on voimakkaat ennakkoasenteet.
flowersreally kirjoitti:
Blondius, pituus, introverttiys ja ekstroverttiys ovat kaikki geneettisiä ominaisuuksia. Jostain syystä vain introverttiyttä kohtaan sulla on voimakkaat ennakkoasenteet.
Niin. No vammaisuushan on myös usein ihan väistämätön totuus ja perintötekijöihin liittyvä juttu. Mutta ei se anna silti mitään erikoisoikeutta vaikka alkaa hakkaamaan minua. Ihan samoin jos on blondi, pitkä, nainen, introvertti, äänestää perussuomalaisia ja juo teetä.
Väkivalta, henkinen väkivalta, huutaminen, välinpitämättömyys, välttely ja kaikki muut vastaavat tunteen osoitukset ja reagoinnit ovat jokaisen ihmisen itsensä vastuulla, oli miten kaukaa geeniperimäänsä imenyt vaikka introverttiyden.- flowersreally
Dissi kirjoitti:
Niin. No vammaisuushan on myös usein ihan väistämätön totuus ja perintötekijöihin liittyvä juttu. Mutta ei se anna silti mitään erikoisoikeutta vaikka alkaa hakkaamaan minua. Ihan samoin jos on blondi, pitkä, nainen, introvertti, äänestää perussuomalaisia ja juo teetä.
Väkivalta, henkinen väkivalta, huutaminen, välinpitämättömyys, välttely ja kaikki muut vastaavat tunteen osoitukset ja reagoinnit ovat jokaisen ihmisen itsensä vastuulla, oli miten kaukaa geeniperimäänsä imenyt vaikka introverttiyden.No milloin ajattelit ottaa vastuun omista tunteistasi?
flowersreally kirjoitti:
No milloin ajattelit ottaa vastuun omista tunteistasi?
Otankin. Ja jätän sut ottamaan vastuun omistasi. 😁👍
- flowersreally
Dissi kirjoitti:
Otankin. Ja jätän sut ottamaan vastuun omistasi. 😁👍
Sä palstailet tunnepöllyissä niin luulet, että muutkin tekee niin.
- NainenRuudunTakaa
Dissi kirjoitti:
Mua inhottaa erityisasemaan itsensä nostavat ihmiset. Ihan samaa leipää kaikki syö...
Kaikki ei syö samaa leipää. Toiset syö vehnää, toiset ruista ja kolmannet gluteenitonta tai eivät leipää ollenkaan.
Kuka saa määritellä mikä on eityistä ja mikä normaalia?
Se mikä on itselle erityistä on toiselle normaalia ja toisin päin. Sen kun sisäistää, niin helpottaa. NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Kaikki ei syö samaa leipää. Toiset syö vehnää, toiset ruista ja kolmannet gluteenitonta tai eivät leipää ollenkaan.
Kuka saa määritellä mikä on eityistä ja mikä normaalia?
Se mikä on itselle erityistä on toiselle normaalia ja toisin päin. Sen kun sisäistää, niin helpottaa.Kyllä minä oikeasti ymmärrän erilaisuuden ja minusta se on vaan rikkaus, hieno juttu.
Mutta en pidä ollenkaan siitä, että otetaan jokin laatikko, vaikka nainen-laatikko ja sieltä huudellaan jotain muille, koska on juuri nainen-laatikossa. Minusta vaikka sinä ja minä ollaanihan yhtätärkeitä, vaikka ollaan erisukupuoleisia.
Tiedän, että tasa-arvo ei ole ihan vielä totta, mutta ei se minun vika ole. Itse haluan sen tapahtuvan....
- Josonaihetta
Luovuin pakolla panosta.
Minusta huomioiminen tarkoittaa normaaleja hyviä käytöstapoja; tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
So simple, olipa kysymyksessä ystävä tai rakas : )Niin. Noinhan se menee. Mutta mikä on sulle hyvä, voi toiselle olla yhdentekevä, eikä se ole tavatonta. Eikä se tee kummastakaan huonoa ihmistä.
Sinä voit tykätä ratsastaa hepalla, mä aivastan sille. Joutuisit huomioimaan mut pitämällä kaikki ratsastuskamppeet kaukana musta ja itses suihkunraikkaana heppailun jälkeen. Etkä vois nauttia heppastelusta yhdessä.
Noin esimerkkinä tästä pulmasta. 😊Dissi kirjoitti:
Niin. Noinhan se menee. Mutta mikä on sulle hyvä, voi toiselle olla yhdentekevä, eikä se ole tavatonta. Eikä se tee kummastakaan huonoa ihmistä.
Sinä voit tykätä ratsastaa hepalla, mä aivastan sille. Joutuisit huomioimaan mut pitämällä kaikki ratsastuskamppeet kaukana musta ja itses suihkunraikkaana heppailun jälkeen. Etkä vois nauttia heppastelusta yhdessä.
Noin esimerkkinä tästä pulmasta. 😊Niin no toi heppajuttu ois vaan käytännön sanelema juttu, ja ymmärrettävissä. Enhän mä toista haluais sairastuttaa ja aivastuttaa, ymmärtäisin :)
Dissi kirjoitti:
Niin. Noinhan se menee. Mutta mikä on sulle hyvä, voi toiselle olla yhdentekevä, eikä se ole tavatonta. Eikä se tee kummastakaan huonoa ihmistä.
Sinä voit tykätä ratsastaa hepalla, mä aivastan sille. Joutuisit huomioimaan mut pitämällä kaikki ratsastuskamppeet kaukana musta ja itses suihkunraikkaana heppailun jälkeen. Etkä vois nauttia heppastelusta yhdessä.
Noin esimerkkinä tästä pulmasta. 😊Mutta nyt on luikittava nukkuu... aamulla taas koulutaksi starttaa. 😁
Lueskeles Nrt;n ja Ellusen kanssa käytyjä juttuja. Miltä kuullostaa? Minä luulen, että sullekin ne on ajankohtaisia. Ja makustele ihan rauhassa.... ei niihin tartte omaa mielipidettä edes laittaa... voi herätellä omassa päässä itseltäään kyssäreitä. 😊
Öitä. 😴misspönttöuuni kirjoitti:
Niin no toi heppajuttu ois vaan käytännön sanelema juttu, ja ymmärrettävissä. Enhän mä toista haluais sairastuttaa ja aivastuttaa, ymmärtäisin :)
Joo. Tuosta on hyvä aloittaa.... entäs jos jostain samasta jutusta ei vaan tykkää, haluu muuta? Ehkä se oletkin sinä joka ei huomaa miten sua huomioidaan? 🤭
Dissi kirjoitti:
Mutta nyt on luikittava nukkuu... aamulla taas koulutaksi starttaa. 😁
Lueskeles Nrt;n ja Ellusen kanssa käytyjä juttuja. Miltä kuullostaa? Minä luulen, että sullekin ne on ajankohtaisia. Ja makustele ihan rauhassa.... ei niihin tartte omaa mielipidettä edes laittaa... voi herätellä omassa päässä itseltäään kyssäreitä. 😊
Öitä. 😴Hyvää yötä "taksimies".
Joo, mullakin on lomat loppu ja eiku töihin kans aamusella. Voinhan mie jossain välissä lukeakin, unta yritän odotella ni tulin kurkkaamaan.. : )Dissi kirjoitti:
Joo. Tuosta on hyvä aloittaa.... entäs jos jostain samasta jutusta ei vaan tykkää, haluu muuta? Ehkä se oletkin sinä joka ei huomaa miten sua huomioidaan? 🤭
No tuon puolen olen kyllä läpi käynyt, toinen haluaa muuta, itse toista; silloin huomioiminen on sitä, että antaa sen toisen duunata sitä, mitä se rakastaa, mä oon antanu, on saanu mennä ja tulla...
Eikä oo nyt minuakaan estetty, päinvastoin patistettu..Dissi kirjoitti:
Joo. Tuosta on hyvä aloittaa.... entäs jos jostain samasta jutusta ei vaan tykkää, haluu muuta? Ehkä se oletkin sinä joka ei huomaa miten sua huomioidaan? 🤭
No tuon puolen olen kyllä läpi käynyt, toinen haluaa muuta, itse toista; silloin huomioiminen on sitä, että antaa sen toisen duunata sitä, mitä se rakastaa, mä oon antanu, on saanu mennä ja tulla...
Eikä oo nyt minuakaan estetty, päinvastoin patistettu..
Huomioimisesta on jo monta hyvin avattua kommenttia ketjussa. Niinpä en nyt kauheesti enempääkään osaa sanoa tai koe tarvetta sanoa.
Mutta huomioiminen on toisen kunnioittamista kiteytettynä. Huomaat tarpeen ja " palvelet" tarvetta...sitaatit syystä.😊Tarve onkin jännä juttu. Sanoppas miksi se on vaikea löytää itsestään, kun kerta siihen pöllähdit.
Niin ja huomenta! 😁☕️Dissi kirjoitti:
Tarve onkin jännä juttu. Sanoppas miksi se on vaikea löytää itsestään, kun kerta siihen pöllähdit.
Niin ja huomenta! 😁☕️Sanon jos ehdin, oon vastaanotolla..kohta voi kutsu käydä.
Tarve on helppo löytää, mut hankala tunnustaa?🤣Päläpälä kirjoitti:
Sanon jos ehdin, oon vastaanotolla..kohta voi kutsu käydä.
Tarve on helppo löytää, mut hankala tunnustaa?🤣Ja huomenta!😊
Päläpälä kirjoitti:
Sanon jos ehdin, oon vastaanotolla..kohta voi kutsu käydä.
Tarve on helppo löytää, mut hankala tunnustaa?🤣Cactha! Niinpä muuten onkin. 😬👌
Miten kummassa jossain rakkaussuhteessa voisi olla vaikea sanoa tarpeensa? Mikä pelko voisi olla suurin?
No jos kutsuvat sisään, osoita puhelinta ja sano, ootas mä vaan vastaan Dissille, ee mee pitkään! 😝Dissi kirjoitti:
Cactha! Niinpä muuten onkin. 😬👌
Miten kummassa jossain rakkaussuhteessa voisi olla vaikea sanoa tarpeensa? Mikä pelko voisi olla suurin?
No jos kutsuvat sisään, osoita puhelinta ja sano, ootas mä vaan vastaan Dissille, ee mee pitkään! 😝Noh, aina ei haluta toisen edes tunnistavn minun tarpeita, halutaan kantaa itse ne tarpeet ja hoidella miten hoidellaan. Joskus tarpeet on itseltäkin piilossa, ei edes itse tajua että on jonkin tarpeessa...
Helpoin esimerkki tarpeesta arjesssa. Sulla on kädet täynnä kannettavaa ja niin paljon onkin, ettet itse saa ovia auki mihinkään päin, ilman että sun pitäisi laskea se kaikki käsistäsi jonnekin...
Ja sitten olis taas kauhee homma pulata se kaikki takas sen jälkeen. Joku näkee, että tolla on avun tarvetta meenpä avaa sille noi ovet, niin se ei tartte veivata kantamustensa kanssa.
Yksi maailman simppelein huomioiminen ja avun tarpeen tunnistaminen. Vaikka asianomainen itse ei sanallakaan hiiskuisi tarpeestaan. Tää oli liian helppo. :D
No miksi ja miksi. Erilaiset luonteet, erilaiset ihmiset tekee erilaisia huomioita ympäröivästä maailmastaan kuin taas erilaiset...kuka mitenkin. Mun mies ei esimerkiksi kiinnitä samanlaisiin asioihin mitään huomiota mihin minä. Ympäristöön esimerkiksi, tai vastaan käveleviin ihmisiin.
Ne vaan lippuu eteen ja ohi, kuin lyhtypylväät...kenenkään peroonalliset ominaisuudet tms. ei reksteröidy, ei ilmeet ei eleet...ei mikään mitä havaintoja voisit tehdä, jos sua kiinnostaisi vaikka vastaantulevat ihmiset.
Hän kulkee kuin unessa paikasta A paikkaan B. :)
Minusta ihan uskomatonta että kukaan voi tehdä niin...uskomatonta! Mä en pääse edes ovesta ulos tekemättä jo monta havaintoa ympäristöstäni. saati sillä reissulla ja mä oonkin usein ihan tutkat solmussa kun niin paljon ehtii yhdellä ulkoreissulla.
Erilaiset piirteet, ominaisuudet, mihin kiinnittää huomiota jne.
Mä voin siis ihan hyvin pyytää, että tarttettais samanlainen kärry kalusteiden kuljettamiseen, kun sillä siinä autojonossa oli meidän vieressä. Niin hän voi vastata, ai mikä kärry ja missä vieressä, milloin? :DDissi kirjoitti:
AIkainen vastaanotolle hipsuttava diagnoosin nappaa! 😁👍
Todellakin nappas oikeen kivan diagnoosin. :(
Lumbago cum ischiade. Useemman kerran fysioterapiaa, toista tuntia kerta. Ja kunnon arsenaali lääkkeitä kipuun. Jos kirjottelen sekavia muutenkin, niin nyt sitten voi odottaa vielä enmmän lääkepöhnässä kirjottavalta.Päläpälä kirjoitti:
Noh, aina ei haluta toisen edes tunnistavn minun tarpeita, halutaan kantaa itse ne tarpeet ja hoidella miten hoidellaan. Joskus tarpeet on itseltäkin piilossa, ei edes itse tajua että on jonkin tarpeessa...
Helpoin esimerkki tarpeesta arjesssa. Sulla on kädet täynnä kannettavaa ja niin paljon onkin, ettet itse saa ovia auki mihinkään päin, ilman että sun pitäisi laskea se kaikki käsistäsi jonnekin...
Ja sitten olis taas kauhee homma pulata se kaikki takas sen jälkeen. Joku näkee, että tolla on avun tarvetta meenpä avaa sille noi ovet, niin se ei tartte veivata kantamustensa kanssa.
Yksi maailman simppelein huomioiminen ja avun tarpeen tunnistaminen. Vaikka asianomainen itse ei sanallakaan hiiskuisi tarpeestaan. Tää oli liian helppo. :D
No miksi ja miksi. Erilaiset luonteet, erilaiset ihmiset tekee erilaisia huomioita ympäröivästä maailmastaan kuin taas erilaiset...kuka mitenkin. Mun mies ei esimerkiksi kiinnitä samanlaisiin asioihin mitään huomiota mihin minä. Ympäristöön esimerkiksi, tai vastaan käveleviin ihmisiin.
Ne vaan lippuu eteen ja ohi, kuin lyhtypylväät...kenenkään peroonalliset ominaisuudet tms. ei reksteröidy, ei ilmeet ei eleet...ei mikään mitä havaintoja voisit tehdä, jos sua kiinnostaisi vaikka vastaantulevat ihmiset.
Hän kulkee kuin unessa paikasta A paikkaan B. :)
Minusta ihan uskomatonta että kukaan voi tehdä niin...uskomatonta! Mä en pääse edes ovesta ulos tekemättä jo monta havaintoa ympäristöstäni. saati sillä reissulla ja mä oonkin usein ihan tutkat solmussa kun niin paljon ehtii yhdellä ulkoreissulla.
Erilaiset piirteet, ominaisuudet, mihin kiinnittää huomiota jne.
Mä voin siis ihan hyvin pyytää, että tarttettais samanlainen kärry kalusteiden kuljettamiseen, kun sillä siinä autojonossa oli meidän vieressä. Niin hän voi vastata, ai mikä kärry ja missä vieressä, milloin? :DNo toi miehestäs kertoma naurattaa. 😂 kuin unessa paikasta a, paikkaan b. 😂😂😂
No minäkin olen huomannut, että jos on vähätellyt itseään pitkään, on vaikea löytääkään mitään tarpeita itsestään. Ne tuntuu jotenkin vajaavaisuuksiltakin ehkä.... ”etkö sä osaa/pysty itse?”
Kyllähän ihmisen tarpeet pitäis vähän kääntää ehkä haluamiseksi, niin silloin se kuullostais fiksummalle.
Haluisin haleja, pusuja.... suulle ja pippeliin! 😂😂😂
No joo, mutta siis ei varsinaisia tarpeita vaan haluja ja juuri toisen antamana, koska itsensä halaaminen on aika bliisua, kaikenlaisista pusutteluista puhumattakaan. 😝Päläpälä kirjoitti:
Todellakin nappas oikeen kivan diagnoosin. :(
Lumbago cum ischiade. Useemman kerran fysioterapiaa, toista tuntia kerta. Ja kunnon arsenaali lääkkeitä kipuun. Jos kirjottelen sekavia muutenkin, niin nyt sitten voi odottaa vielä enmmän lääkepöhnässä kirjottavalta.Vie takas se diagnoosi.... vaadi jotain iisimpää...😳
Massus varmaan tykkää kipulääkkeistä....🙄Dissi kirjoitti:
No toi miehestäs kertoma naurattaa. 😂 kuin unessa paikasta a, paikkaan b. 😂😂😂
No minäkin olen huomannut, että jos on vähätellyt itseään pitkään, on vaikea löytääkään mitään tarpeita itsestään. Ne tuntuu jotenkin vajaavaisuuksiltakin ehkä.... ”etkö sä osaa/pysty itse?”
Kyllähän ihmisen tarpeet pitäis vähän kääntää ehkä haluamiseksi, niin silloin se kuullostais fiksummalle.
Haluisin haleja, pusuja.... suulle ja pippeliin! 😂😂😂
No joo, mutta siis ei varsinaisia tarpeita vaan haluja ja juuri toisen antamana, koska itsensä halaaminen on aika bliisua, kaikenlaisista pusutteluista puhumattakaan. 😝Heh, se on just semmonen havukka-ahon ajattelija ja unissakävelijä. :)
Se on ihan omissa maailmoissaan 24/7 , jaano hetken eli pari tuntia silloin tällöin saattaa olla vähän muittenkin maailmoissa visiitillä. Niiin erilainenko mä ja mä niin erilainen ko hän..mutta mä tykkään siitä omissa maailmoissaan olijasta kumminkin niin hirveesti. <3 :)
Se on ihan söpökin, kun se uppoo omiin maailmoihinsa...ja kaikki vaan lipuu ohi. :D
Osaisinpa itsekin olla silleen...olis varmaan helpompaa sulkea maailmasta moni asia pois, mikä harmittaa tai ihmetyttää tai mitenkään vaikuttaa häiritsevästi. :)
Haluja joo, tarpeitakin kuitenkin jotkut. Kiva kun joku huomaa minunkin suklaan tarpeen ja kantaa mulle kaupasta suklaata, ihan pyytämättä. :DDissi kirjoitti:
Vie takas se diagnoosi.... vaadi jotain iisimpää...😳
Massus varmaan tykkää kipulääkkeistä....🙄Nää ei pitäs kuulemma kauheesti ärsyttää massua, mutta onhan mulla estolääkitys siinä kyljessä. Siis happosalpaajia. :)
Oon onnistunut samaa selkäni ja jalkani sen verran paskaan kuntoon, että en selviä siitä enää yksin kuntoon. Tarttetaan sairaanhoidon oma fysioterapeutti purkaa vyyhti... :(
Ja jatkot sen mukaan, miten homma etenee tai ei etene..Päläpälä kirjoitti:
Nää ei pitäs kuulemma kauheesti ärsyttää massua, mutta onhan mulla estolääkitys siinä kyljessä. Siis happosalpaajia. :)
Oon onnistunut samaa selkäni ja jalkani sen verran paskaan kuntoon, että en selviä siitä enää yksin kuntoon. Tarttetaan sairaanhoidon oma fysioterapeutti purkaa vyyhti... :(
Ja jatkot sen mukaan, miten homma etenee tai ei etene..No mun kinttukin vihottelee tälläsenä koiranilmakelillä. Polvi kipeä vähän... 😳🙄
Mutta näillä mennään vaikka väkisin kesään, sitten ei kerkee miettimään kokotuksia, kun painetaan menemään! 😁💪 Eiks nii? 😃👍Dissi kirjoitti:
No mun kinttukin vihottelee tälläsenä koiranilmakelillä. Polvi kipeä vähän... 😳🙄
Mutta näillä mennään vaikka väkisin kesään, sitten ei kerkee miettimään kokotuksia, kun painetaan menemään! 😁💪 Eiks nii? 😃👍Sama polvi särkee myös, siinä on kuluma. :D
Mistäpä tässä ehjä olisi, ei niin mistän...mutta eteenpäin vaikka raahautuen vai mitä? :)Päläpälä kirjoitti:
Sama polvi särkee myös, siinä on kuluma. :D
Mistäpä tässä ehjä olisi, ei niin mistän...mutta eteenpäin vaikka raahautuen vai mitä? :)Joo. Vejän puol pannua kahvetta vielä ja vastailen tässä ruuhkautuneisiin vastauksiin ja sit menen linkoamaan pihan. 20-30 cm näppäs taas luntakin... jeejee!!
Hammasta purren juhannukseen! 😬💪
- 98689689
"Pakko" laittaa tämä.. En tiedä, liittyykö asiaan.. Tunnen tälläisen henkilön, enkä tiedä yhtään, miten hänen kanssaan pitäisi toimia??
Olen tottunut pärjäämään yksin, enkä huoli apua keneltäkään. Tiedän niin hyvin, ettei ilmaisia lounaita / pyyteetöntä apua juuri ole. Kaikki tuossa kuvauksessa sopii häneen, katkeruutta myöten. Ihmiset ovat myös hyödyntäneet häntä välillä törkeästikin, koska hän antaa signaaleja, että kaikki käy. Taustalla kuitenkin epätoivo siitä, etteivät ihmiset pidä, tai hylkäävät. Miten hänen päähänsä saisi järkeä? Ihmisiä riittää, ei sitä tarvitse pelätä. Aina löytyy uusia, jos niin haluaa.
-----------------------------------------------------------
"Kirjoja parisuhteesta, terveydestä ja mielenterveydestä
Taakkana läheisriippuvuus - Kenen elämää elät?
Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen muista ihmisistä ja asioista. Se on lapsuudessa omaksuttu tapa karttaa hylätyksi tulemista hakemalla turvaa ja hyväksyntää ulkopuolelta. Riippuvainen ei ole saanut lapsuudessaan riittävästi hoivaa, rakkautta tai mahdollisuutta näyttää tunteitaan, vaan hän on oppinut hankkimaan hyvää oloa auttamalla ja huolehtimalla muista.
Läheisriippuvainen keskittää kaiken voimansa ja huomionsa toisiin ihmisiin, eikä tunnista omia tarpeitaan. Hänen minänsä on ikään kuin kadonnut. Läheisriippuvainen voi olla mitä mainioin lääkäri, sairaanhoitaja tai kriisityöntekijä, mutta tämän roolin ulkopuolella auttaja ei koe olevansa mitään. Tätä puolta hän ei tietenkään paljasta kellekään. Näin ulkopuoliset näkevät läheisriippuvaisessa vain myönteisen puolen. Ja kukapa ei arvostaisi pyyteetöntä hyväntekijää? Ongelmana vain on, että läheisriippuvuudesta kärsivä hyväntekijä ei tunne omia tarpeitaan. Hän elää ainoastaan muiden kautta. Läheisriippuvainenn saattaa tarkastella myöhemmin elämäänsä ja tajuta sen jääneen tyystin elämättä.
Läheisriippuvuudesta on puhuttu 1970-luvulta lähtien. Alun perin sillä tarkoitettiin alkoholistien vaimoja, jotka uhraavat oman elämänsä miehensä riippuvuudelle. Nykyään läheisriippuvuus kattaa monia muitakin asioita. Läheisriippuvaisen lapsuuden kodissa on voinut olla työnarkomaniaa, väkivaltaa, tunteettomuutta tai narsismia.
Sisäinen tyhjyys
Ulospäin läheisriippuvainen saattaa näyttää menestyneeltä ja pärjäävältä ihmiseltä, mutta hänen sisäinen maailmansa kumisee tyhjyyttään. Hän saa tyydytystä elämäänsä vain työntämällä perimmäiset tarpeensa taka-alalle ja suorittamalla elämää muita palvellen tai hoivaten. Hänellä voi olla harrastuksia, luottamustoimia, vapaaehtoistoimia ja muita aktiviteetteja.
Kaikesta näennäisestä elämän täyteläisyydestä jotain perustavanlaatuista uupuu. Läheisriippuvainen ei osaa olla yksin. Hän on mieluummin vaikka sairaassa parisuhteessa kuin yksin. Läheisriippuvainen on suorittaja, perfektionisti, viihdyttäjä, mustasukkainen, draamakuningatar, puuhastelija, kynnysmatto ja uhri. Hän hakeutuu usein toistuvasti epäterveisiin ihmissuhteisiin, vaikka ulkopuolisen silmissä tämä kaikki vaikuttaisi järjettömältä. Läheisriippuvainen ei osaa elää tasapainoisessa suhteessa, vaan kaipaa ympärilleen ongelmia ja toimintaa. Mikäli alkoholistipuoliso raitistuu, läheisriippuvainen osapuoli saattaa olla jopa pettynyt tähän positiiviseen muutokseen. Eihän riippuvaiselle jää enää hoivattavaa. Läheisriippuvainen saattaa mahdollistaa päihteiden väärinkäytön ja väkivallan parisuhteessa, eikä hän osaa ajoissa hypätä pois huonosta parisuhteesta. Parisuhde on vuoristorataa riitoineen ja anteeksipyyntöineen. Läheisriippuvainen on usein itsekin alkoholisti, narkomaani tai peliriippuvainen. Humalassa hän saattaa tuntea vapautumista ja rentoutta, jota hän ei selvänä kykene tuntemaan.
Jokainen riippuvainen toisesta
Läheisriippuvuutta on vaikea määritellä täsmällisesti. Läheisriippuvuus on emotionaalista riippuvuutta, jossa on paljon yhtäläisyyksiä muiden riippuvuuksien kanssa. Kaikissa meissä on läheisriippuvuuden piirteitä. Olemmehan kaikki jollain tapaa riippuvaisia muista ihmisistä. Riippuvuuksissa onkin yleensä kyseessä siitä, milloin se ei ole enää tervettä kosketusta ihmisiin ja asioihin. Riippuvuus alkaa hallita elämää, ja täyttää koko elämän. Se muuttuu taakaksi, joka tuottaa häpeää, ahdistusta, masennusta, vihaa ja syyllisyyttä.
Läheisriippuvainen ei ole pelkästään alkoholistin tai narsistin puoliso, vaan hän voi olla ihan tavallinen äiti, joka laittaa ruokaa ja siivoaa aikuisen lapsensa asunnon. Hoivaamisen lopettaminen on mahdotonta, vaikka hän tekeekin ainoastaan karhunpalveluksen kaikille osapuolille.
Läheisriippuvuuden taustalla on aina heikko ja hauras itsetunto sekä olematon itsearvostus. Läheisriippuvainen ei voi kuvitellakaan, että häntä pidettäisiin viehättävänä ja rakastettavan ihmisenä sellaisena kuin hän on. Hän sen sijaan on pinnallinen ja ulkoa ohjautuva kontrollifriikki, joka on usein helposti hyväksikäytettävä. "No iste hyppäsin joskus läheisriippuvuuslaatikkoon ja lähin tutkailemaan itseäni sen kautta. Ei se huono valinta ollut.
Nykyään ajattelen, että se on merkittävä osa itseäni. Hukun yhä siihen maailmaan, enkä heti sitä huomaa. Mutta tiedostaminen, että se on yksi piirre minussa, riittää jo pitkälti huomaamaan sen. Eli hyväksyn senkin piirteen.
Jokaisessa piirteessä minusta on vastakohta... voima, piirre. Minusta läheisriippuvan vastakohta on narsistisuus. Sitä voi vähän kaivella tarpeen vaatiessa esiin. Hyvässä siis. Voi alkaa miettimään, että mitä minä tästä saisin? Haluanko minä oikeasti tehdä tätä ja tuota.
Narsistinen minä haluaisi käyttää sanoja: haluan, voin, saan tehdä...
Lähtökohtaisesti ajattelen kaikesta, että jokaisen asian pitää voida toimia. Jos se tuntuu vaikealta, putää pysähtyä ja tutkailla vaikka, että olenko ajautunut tekemään jotain vaan miellyttääkseni muita?
Toinen hyvä konsti on ihan antaa itselleen aikaa miettiä, ryhtyykö johonkin hommaan. Itse yleensä tekee vaan sen ilmeisimmän päätöksen ja läheisriippuvaiselle se on se tekeminen vaan suoraan. Kun ottaa aikaa, voi miettiä sitä oikeaa motiiviaan rauhassa.
Joskushan tulee tilanne, että aikaa ei anneta. Pitäisi tietää heti, että ryhtyykö johonkin, niin olen miettinyt, että sitten sanon suoraan ei. Jos minun on liian nopeasti vastatttava johonkin itseäni koskevaan niin varmin vastaus on ei. En lähde, en tee, en halua.
Kyylähän moni vierelläoleva ihminen alkuun leukansa loksautti lattialle, kun kuuli mun suusta Ei-sanan, mutta en ole menettänyt ketään tärkeää ihmistä sen vuoksi. En ketään.
Eikä kukaan muukaan menetä. Ne kenen arvo on tekemisen kautta ainoastaan tuleva hyvä, saavat mennäkin menojaan. En menetä heissä mitään. Minusta pidetään ihmisenä tai sitten ei ollenkaan.- wanhaämmä
Dissi kirjoitti:
No iste hyppäsin joskus läheisriippuvuuslaatikkoon ja lähin tutkailemaan itseäni sen kautta. Ei se huono valinta ollut.
Nykyään ajattelen, että se on merkittävä osa itseäni. Hukun yhä siihen maailmaan, enkä heti sitä huomaa. Mutta tiedostaminen, että se on yksi piirre minussa, riittää jo pitkälti huomaamaan sen. Eli hyväksyn senkin piirteen.
Jokaisessa piirteessä minusta on vastakohta... voima, piirre. Minusta läheisriippuvan vastakohta on narsistisuus. Sitä voi vähän kaivella tarpeen vaatiessa esiin. Hyvässä siis. Voi alkaa miettimään, että mitä minä tästä saisin? Haluanko minä oikeasti tehdä tätä ja tuota.
Narsistinen minä haluaisi käyttää sanoja: haluan, voin, saan tehdä...
Lähtökohtaisesti ajattelen kaikesta, että jokaisen asian pitää voida toimia. Jos se tuntuu vaikealta, putää pysähtyä ja tutkailla vaikka, että olenko ajautunut tekemään jotain vaan miellyttääkseni muita?
Toinen hyvä konsti on ihan antaa itselleen aikaa miettiä, ryhtyykö johonkin hommaan. Itse yleensä tekee vaan sen ilmeisimmän päätöksen ja läheisriippuvaiselle se on se tekeminen vaan suoraan. Kun ottaa aikaa, voi miettiä sitä oikeaa motiiviaan rauhassa.
Joskushan tulee tilanne, että aikaa ei anneta. Pitäisi tietää heti, että ryhtyykö johonkin, niin olen miettinyt, että sitten sanon suoraan ei. Jos minun on liian nopeasti vastatttava johonkin itseäni koskevaan niin varmin vastaus on ei. En lähde, en tee, en halua.
Kyylähän moni vierelläoleva ihminen alkuun leukansa loksautti lattialle, kun kuuli mun suusta Ei-sanan, mutta en ole menettänyt ketään tärkeää ihmistä sen vuoksi. En ketään.
Eikä kukaan muukaan menetä. Ne kenen arvo on tekemisen kautta ainoastaan tuleva hyvä, saavat mennäkin menojaan. En menetä heissä mitään. Minusta pidetään ihmisenä tai sitten ei ollenkaan.Mä en näe läheisriippuvuutta ja narsismia vastakohtana. Narsistihan on kovinkin riippuvainen muista.
- wanhaämmä
wanhaämmä kirjoitti:
Mä en näe läheisriippuvuutta ja narsismia vastakohtana. Narsistihan on kovinkin riippuvainen muista.
Mmm.. Luin huonosti ja sekosin sanoissa. Ruokaunia vailla..
Narsistisuudesta kirjoitit, mutta silti, ei.. - flowersreally
wanhaämmä kirjoitti:
Mä en näe läheisriippuvuutta ja narsismia vastakohtana. Narsistihan on kovinkin riippuvainen muista.
En kans. Molemmat elävät toisten huomiosta, ilmenemistapa on vain erilainen.
- flowersreally
Ehkä Dissi tarkoitti positiivista narsistisuutta, sitä että laittaa happimaskin ensin itselleen.
flowersreally kirjoitti:
Ehkä Dissi tarkoitti positiivista narsistisuutta, sitä että laittaa happimaskin ensin itselleen.
Juurikin näin. 😊👌
Läheisriippuvainen luonne on riipuvainen toisille tehdystä asiasta, kun narsistisuus tarvitsee itse toisilta jotain.
Ei pidä näitä pitää karmeina kauhudiagnooseina, vaan piirteinä itsessään.
Minulle itselleen tuo läheisriippuvainen piirre on aiheuttanut eniten hallaa. Olen uhrautunut ja uhriutunut liikaa, eikä se ole vastapuolenkaan etu, varsinkaan parisuhteessa. Silloin tuota narsistisuutta pitää vähän kaivaa esiin. Miettiä oikeasti kaikessa omaakin hyötyä, tai alkaa kiukuttamaan tehdä ainoana vaikka suhteen eteen jotain.... ja keneenkäd muuhun kuin kumppaniin se kiukku kohdistuisi ja syyttä.... itse sitä on monesti ajautunut ja hyväksynyt sen uhrautumisen.
Kaikissa piirteissähän kannattaisi koittaa löytää jokin keskitie. Tosin ei se tuosta vaan napsahda. Eläminenkin tuo vastaan niin nopeasti kaikkia muutoksia, että ei voi ihan laakereilleen jämähtää.wanhaämmä kirjoitti:
Mmm.. Luin huonosti ja sekosin sanoissa. Ruokaunia vailla..
Narsistisuudesta kirjoitit, mutta silti, ei..No toinen on epäitsekäs ja toinen itsekäs piirre.... sinäänsä vastakkaiset....
- wanhaämmä
Dissi kirjoitti:
No toinen on epäitsekäs ja toinen itsekäs piirre.... sinäänsä vastakkaiset....
Paskat.. Läheisriippuvainen on oikeasti tosi itsekäs. Itsensä vuoksihan se toisessa roikkuu ja kaiken kestää, hakee hyväksyntää.
- wanhaämmä
wanhaämmä kirjoitti:
Paskat.. Läheisriippuvainen on oikeasti tosi itsekäs. Itsensä vuoksihan se toisessa roikkuu ja kaiken kestää, hakee hyväksyntää.
Läheisriippuvaisen touhut voivat olla henkistä väkivaltaa. Manipulointia, marttyyrin leikkimistä ja syyllistämistä, kaupankäyntiä.
wanhaämmä kirjoitti:
Läheisriippuvaisen touhut voivat olla henkistä väkivaltaa. Manipulointia, marttyyrin leikkimistä ja syyllistämistä, kaupankäyntiä.
Introverttikin on täysmulkku. Ihan itsekäs paskiainen. Kuskuut housuunsa ja pysykööt nepalissa pois ihmisten ilmoilta. 😝
Dissi kirjoitti:
Introverttikin on täysmulkku. Ihan itsekäs paskiainen. Kuskuut housuunsa ja pysykööt nepalissa pois ihmisten ilmoilta. 😝
Sopii kaikkiin ääripään piirteisiin jumahtaneisiin. Itsekkäitä omaan napaan tuijottajia. Eksot ei osaa pitää turpaansa kiinni ja työntämättä joka kohtaan itseään, narsuja pitäis olla kokoajan hyysäämässä tai polttavat kääminsä ja alkaavat jahtaamaan....
Mutta jokaisessa persoonallisuuspiirteessä omat hyvät ja huonot puolensa... minusta jokaisen pitää vaan itse tunnistaa ne ja hoitaa tunteensa niiden perusteella, eikä sysätä siitä vastuuta muille. Siinä pitemmän päälle jää yksin...
Kyllä mäkin haluisin vierelle ihmisen joka osaa puhua ja sanoa mitä haluaa, eikä mun tartte sitä nilkkojen asennosta aina katsoa. Mikään näistä neljästä ääripäässään olevasta ei siihen pysty. Minusta....- wanhaämmä
Dissi kirjoitti:
Introverttikin on täysmulkku. Ihan itsekäs paskiainen. Kuskuut housuunsa ja pysykööt nepalissa pois ihmisten ilmoilta. 😝
Mä olen ainakin, että mun kohdallani tuo pitää PAIKKANSA. Eikä harmita yhtään! Mun elämä, MUN!! 😁
wanhaämmä kirjoitti:
Mä olen ainakin, että mun kohdallani tuo pitää PAIKKANSA. Eikä harmita yhtään! Mun elämä, MUN!! 😁
No itsehän siinä kärsii eniten. Tietty voihan sitä mainostaa olevansa kokovartalokyrpä, mutta monikohan mies edes siitä välittää? Sitten nillittävät kun näytät ovea....
Mutta täällä ainakin oot reilu minusta. Tuskin irl;kään siitä luistat? 🤔- flowersreally
Dissi kirjoitti:
Juurikin näin. 😊👌
Läheisriippuvainen luonne on riipuvainen toisille tehdystä asiasta, kun narsistisuus tarvitsee itse toisilta jotain.
Ei pidä näitä pitää karmeina kauhudiagnooseina, vaan piirteinä itsessään.
Minulle itselleen tuo läheisriippuvainen piirre on aiheuttanut eniten hallaa. Olen uhrautunut ja uhriutunut liikaa, eikä se ole vastapuolenkaan etu, varsinkaan parisuhteessa. Silloin tuota narsistisuutta pitää vähän kaivaa esiin. Miettiä oikeasti kaikessa omaakin hyötyä, tai alkaa kiukuttamaan tehdä ainoana vaikka suhteen eteen jotain.... ja keneenkäd muuhun kuin kumppaniin se kiukku kohdistuisi ja syyttä.... itse sitä on monesti ajautunut ja hyväksynyt sen uhrautumisen.
Kaikissa piirteissähän kannattaisi koittaa löytää jokin keskitie. Tosin ei se tuosta vaan napsahda. Eläminenkin tuo vastaan niin nopeasti kaikkia muutoksia, että ei voi ihan laakereilleen jämähtää.Ei toi kyllä ole positiivista narsistisuutta.
Kamalaa, mäkin olen jossain määrin läheisriippuvainen, vaikka en itse koe olevani. :D
Mä oon vaan niin tottunut huolehtimaan muista. Koska mä välitän. En siksi et saisin kiitosta tai kunniaa.- wanhaämmä
Dissi kirjoitti:
No itsehän siinä kärsii eniten. Tietty voihan sitä mainostaa olevansa kokovartalokyrpä, mutta monikohan mies edes siitä välittää? Sitten nillittävät kun näytät ovea....
Mutta täällä ainakin oot reilu minusta. Tuskin irl;kään siitä luistat? 🤔Mulla on oikein kiva elämä, en kärsi 🐘
- flowersreally
Dissi kirjoitti:
Mikäs sinusta on sitä?
No sitä että laittaa sen happimaskin itse itselleen, ei vaadi että joku toinen sen tekisi.
- flowersreally
flowersreally kirjoitti:
No sitä että laittaa sen happimaskin itse itselleen, ei vaadi että joku toinen sen tekisi.
Tässä aika hyvää juttua myös
https://www.google.com/amp/s/mielenihmeet.fi/5-erovaisuutta-narsismin-ja-itsetunnon-valilla/amp/ flowersreally kirjoitti:
No sitä että laittaa sen happimaskin itse itselleen, ei vaadi että joku toinen sen tekisi.
Niinpä just... sitä lähärinä odottaa sitä maskia toiselta, mutta narsisti tulee ja tempaisee niistä omituisista oletuksista maan pinnalle ja rupeaa ajattelemaan itseäänkin.
Sitä se tunnevastuu on, että toinen ei laita maskia päähän, kun ei sitä edes tiedä mun tarvitsevan.
Ei narsistisuuskaan tarkoita vaan sitä, että teettää muilla kaiken....
Lainaus wikistä:
”Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista.”
Myö kaks vaan ymmärretään sama asia eritavoin... taas.flowersreally kirjoitti:
Tässä aika hyvää juttua myös
https://www.google.com/amp/s/mielenihmeet.fi/5-erovaisuutta-narsismin-ja-itsetunnon-valilla/amp/Kuka ymmärtää mitenkin minkäkin...
Minusta narsismi ja itsetunto onkin eri asia, mutta positiivinen narsismi, eli ihan narsismi ilman persoonallisuushäiriötä on hyvä piirre kohtuun rajoissa, sama koskee introverttiyttäkin...wanhaämmä kirjoitti:
Mulla on oikein kiva elämä, en kärsi 🐘
Et sä kyllä mikään täysmulkku ole. 😊
Höperö hulkkinainen joka halajaa fazeriinaa! 😝- flowersreally
Dissi kirjoitti:
Kuka ymmärtää mitenkin minkäkin...
Minusta narsismi ja itsetunto onkin eri asia, mutta positiivinen narsismi, eli ihan narsismi ilman persoonallisuushäiriötä on hyvä piirre kohtuun rajoissa, sama koskee introverttiyttäkin...Totta kai narsismi on narsistin mielestä pelkästään positiivinen ominaisuus.
- NainenRuudunTakaa
Dissi kirjoitti:
Kuka ymmärtää mitenkin minkäkin...
Minusta narsismi ja itsetunto onkin eri asia, mutta positiivinen narsismi, eli ihan narsismi ilman persoonallisuushäiriötä on hyvä piirre kohtuun rajoissa, sama koskee introverttiyttäkin...""Läheisriippuvainen luonne on riipuvainen toisille tehdystä asiasta, kun narsistisuus tarvitsee itse toisilta jotain. "
Tää voi olla toisin päin myös eli läheisriippuvainen on riippuvainen siitä hyväksynnästä jonka kokee saavansa kun tekee toisille palveluksia, tai vallan tunteesta, jonka saa kun voi hoivata toista.
Narsisti taas voi olla paskat välittämättä ja ajatella omaa mielihyväänsä vaan...
Eikun hetkinen! Noissa molemmissahan oma tarve tyydytetään toisen kustannuksella!
Hyvä itsetunto ja omat rajat on toki eri asia kuin diagnoisoitu narsismi.
Tässä tullaan taas siihen että jos määritellään toisia omasta normaalista käsin, niin toiset näyttää helposti ties miltä pahiksilta. Oli sen pahiksisuuden nimi sitten narsismi tai mikä ikinä mille on mielessään antanut negatiivisen merkityksen. - wanhaämmä
Päläpälä kirjoitti:
Kamalaa, mäkin olen jossain määrin läheisriippuvainen, vaikka en itse koe olevani. :D
Mä oon vaan niin tottunut huolehtimaan muista. Koska mä välitän. En siksi et saisin kiitosta tai kunniaa.Emmää usko että oot :) Löytyy sultakin kynsiä, et sä ihan lapanen ole. Tottakai omistaan pitää huolta, se kuuluu asiaan, ei se tee ongelmaa. :)
wanhaämmä kirjoitti:
Emmää usko että oot :) Löytyy sultakin kynsiä, et sä ihan lapanen ole. Tottakai omistaan pitää huolta, se kuuluu asiaan, ei se tee ongelmaa. :)
Huh, aloin jo kauhuissani purra kynsiä. :D
Nii mä koen kumminkin tekeväni asioita ihan vilpittömästi siksi, koska välitän ihmisestä ja sen olotilasta siinä ja nyt sekä pidemmällekin vielä siitä...paras kiitos on se, että olen voinut jotenkin auttaa ja huomioida toista, niin et se helpottaa sen toisen oloa tai tilannetta jotenkin...ees siksi hetkeksi.
Se on enempikin oikeasti huolta toisen tilanteesta ja olosta, kun sitä että mä saisin loistaa. :)
Ei kiinnosta se oma loistaminen silloin...ehkä jossain töissä saattasin tehdä jonkun asian vähän paremmin, kun toinen jos huomaan tilaisuuden tulleen ja kaipaan kehuja. Tai duunipaikan säilyttäminen on siitä kiinni. :D- wanhaämmä
Dissi kirjoitti:
Et sä kyllä mikään täysmulkku ole. 😊
Höperö hulkkinainen joka halajaa fazeriinaa! 😝Musta on kauheen kiva esitellä itseni täysmulkuksi, saa heti etäisyyttä ääliöihin :D
Teidän täysmulkku palstakamu on sit muuten ihan vtun kova ämmä, ei ollu tänään pari-kolmekymppisillä mitään saumaa 💪😁 flowersreally kirjoitti:
Totta kai narsismi on narsistin mielestä pelkästään positiivinen ominaisuus.
Niin ja introvertille introvertteys on maailman ihanin asia jota muut ei ymmärrä ja nosta jalustalle... harmi.
Mä en kyllä itse pidä itseäni minään muuna kuin itseäni, eikä minua haittaa, vaikka pidät narsistina. Kyllä mä tiedän itse mitä oon, mutta mihinkään laatikkoon en mene meuhkaamaan muille niinkuin sä.NainenRuudunTakaa kirjoitti:
""Läheisriippuvainen luonne on riipuvainen toisille tehdystä asiasta, kun narsistisuus tarvitsee itse toisilta jotain. "
Tää voi olla toisin päin myös eli läheisriippuvainen on riippuvainen siitä hyväksynnästä jonka kokee saavansa kun tekee toisille palveluksia, tai vallan tunteesta, jonka saa kun voi hoivata toista.
Narsisti taas voi olla paskat välittämättä ja ajatella omaa mielihyväänsä vaan...
Eikun hetkinen! Noissa molemmissahan oma tarve tyydytetään toisen kustannuksella!
Hyvä itsetunto ja omat rajat on toki eri asia kuin diagnoisoitu narsismi.
Tässä tullaan taas siihen että jos määritellään toisia omasta normaalista käsin, niin toiset näyttää helposti ties miltä pahiksilta. Oli sen pahiksisuuden nimi sitten narsismi tai mikä ikinä mille on mielessään antanut negatiivisen merkityksen.Mä haluisin erotella narsismin ja narsistin, läheisriippuvaisuuden ja läheisriippuvaisen jne...
Minusta noita piirteitä voi olla useampia.... jokainen on oma yksilö ja identiteetti muodostuu monen persoonallisen luonteenpiirteen myötä. Joku narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä on narsisti... se ei pääse kuin yhteen piirteeseen käsiksi, eikä näe muuta ja muita ympärillä. Lapsethan on syntyessään aika narsistisia, narsisti on voinut jäädä siihen kiinni ja käsittelee tunteitaan vain niin.
Ihan samoin näen jokaisen ääripiirteen. Joku introvertti kokee tunteensa sivuuttamalla muut ja hakee oikeutusta sille. Äkkiähän vetäytymistä omiin oloihin ei pidetä ilkeänä tekona, mutta harva introvertti osaakaan nähdä sitä toisia syrjivänä reagointina, näkee vaan itsensä siinä. Samoin lähärit ja vaikka eksovertit... ihan sama lopputulos, mutta eritavoin...
Siksi en pidä laatikoimisesta. Se on minusta tunnevastuuttomuutta. Oma tapa käsitellä tunteita on ainoa oikea tapa ja jos tulee jotain sanomista, osoitetaan vain laatikossa olevaa nimeä sormella... erikoisasema...
Tietty ei se minulta pois mitään vie... heiltä laatikkoon hyppääjiltä se jotain vie pois. Ehkä mahdollisen kumppanin tai ystäväkanditaatin.... ihmisen...mutta se pitääkin sitten kyseisen ihmisen myös ymmärtääkin, että kun hyppää yhteen laatikkoon, niin se karsii ihmisiä ympäriltä. Tavallaan oma valinta. Ei kannata muita siitä syyttää...
Kappas päivää...
Siinäkö se Dissi taas olla tönöttää.Wwuwuw kirjoitti:
Huomioin sua!
Sä oot kyllä huomioinut mua aina aika kivasti. 😊👌
Ja sinusta tulee oikeastaan mieleen enemmän sellainen pikkutyttö. Touhukas pikkutyttö meidän huomiointien sekamelskassa. Toinen on toi pälis... senkin kanssa on kiva rupatella, sekin on vähintään yhtä pelle kuin sä, kun osuu kohdalleen fiilis. 😊
"Ehkä ystävien huomioiminen ei ole muistamista joka mutkassa, vaan pikkujuttuja, viesti maanantaina kello 10:47, että sistiä kun mulla on sut elämässä... 😃 Kiva ois nähdä, mutta kiirettä on kummallakin. Olet tärkeä silti. Palataan taas ja moi."
- Jäin tässä funtsimaan tuota, että koskahan viimeksi olen muistanut ketään noin? :E
En ihan tuoreeltaan muista, että olisin ehkä koskaan laittanut tuollaista viestiä, missä kerron miten siistiä on kun oot mun elämässä, olet tärkeä jne. Paitsi omalle miehelleni. Mutten varmaan ikinä yhdellekään kaverilleni. :(
Jos nyt oikein pinnistelen, niin facebookissa olen tainnut jotakin tuollaista yksityisvietinä joskus laittaa, kun oli ensin muuta juteltu..ja tuli tunne, että olisi mukava kertoa miten tärkeä tuo ihminen on vaikkei ollakaan enää kuin ennen oltiin aina yhdessä. Ja tää kaveri on -89 vuodesta saakka ollut kaveri. Ihme kyllä on vieläkin, vaikkei nähdä juuri ikinä saati soitella tms. Mut aina kun nähdään ollaan, kuin oltas joka päivä nähty. :)Niin, eihän tuollaisen tunteen toisellesanominen paljoa vaadi ja ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaakaan. 😊
Sitä vaan ei tule niin tehtyä ja kun kaikesta näkemisestä tms on pitkä aika, se on aina vaan vaikeampi. 😒
Mulla on kokemus viime kesältä synttäreistä, että moni ihminen järjesti aikaa viettää mun kanssa aikaa yhdessä mun takapihalla ja paljussa. Moni ois myös halunnut tulla mutta oli esteitä. Upea hetki. Imin siitä kaiken hyvän mukaan....😃👌❤️
Oon mä onnenpekka kaikinpuolin. Ja sit vielä tuo huikea nainen! 😍❤️
Mutta kyllä koitan jakaakin tämän tunteen heille, aina kun pätkähtää päähän. 😊👌Dissi kirjoitti:
Niin, eihän tuollaisen tunteen toisellesanominen paljoa vaadi ja ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaakaan. 😊
Sitä vaan ei tule niin tehtyä ja kun kaikesta näkemisestä tms on pitkä aika, se on aina vaan vaikeampi. 😒
Mulla on kokemus viime kesältä synttäreistä, että moni ihminen järjesti aikaa viettää mun kanssa aikaa yhdessä mun takapihalla ja paljussa. Moni ois myös halunnut tulla mutta oli esteitä. Upea hetki. Imin siitä kaiken hyvän mukaan....😃👌❤️
Oon mä onnenpekka kaikinpuolin. Ja sit vielä tuo huikea nainen! 😍❤️
Mutta kyllä koitan jakaakin tämän tunteen heille, aina kun pätkähtää päähän. 😊👌Eihän se varmaan vaikeaa olis sanokaan, en usko että mullekaan. Ei edes aikojen päästäkään.
Mutta mä en kyllä rehellisesti kauhean usein mietikään, kuin muutaman ihmisen elämää. Mitä tulee kavereihin. Että kuinkahan se voi ja mitähän sille kuuluu, johtuu osin varmaan siitä että ovat aika aktiivisia kertomaan facebookissa missä mennään ihan kysymättäkin. Omilla sivuillaan kertoilee niin, että tavallaan ilman kummempia kysymättäkin pysyy kärryillä missä mennään.
Miten hän voi jne. :)
Tavallaan tuommoset päiväkirja tyyppiset facebookit tekee lähestymisen joskus aika tyhjäksikin. Ihmiset kertoo kysymättäkin jatkuvasti missä he menee ja mitä tekee...ei jää kauheesti edes kysyttävää...
Ainiin, kun sulla oli ne synttärit! Mun viimesimmä isommat juhlat missä oli mun tämä ystäväkin perheineen oli mun kotikutoiset hääjuhlat. Kun menin naimisiin exäni kanssa. Elikkä siitähän on jo aikaa kohta 13 vuotta. :D
Sukulaisia on kutsuttu lasten synttäreille, mutta nyt ei viimeksi vietett niitäkään silleen isosti. Ekan kerran oli vaan perheen kesken juhlittavat synttärit. :)
Eipä ne olis ehtineetkään toiselta puolelta suomea tänne juuri silloin. Ihmisillä on ne omat kiireensä nykyään, työt ja harrasteet, perheet ja muut menot...
Oot sä omalla tavallasi onnen pekka. :)
Mutta tiiätkö, mäkin koen olevani onnen akka, kun mulla on perhe ja kaikki oma rauha. :D
Mä en koe jääväni paitsi mistään, vaikkei mulla ole hirmu tiiviitä kaverisuhteita eikä seuraelämää irl. Mä en sitä kaipaa edes, niin koen että olen omassa "taivaassani", kun saan olla ilman ihmisiä ja vain niiden tärkeimpien kanssa.
Jos olisin perheetön, niin en tiedä sitten olisinko jotenkin yksinäisempi...kun olen kuitenkin aina tykännyt olla yksinkin..ilman kavereita, ilman ketään välttämättä.
Mä olen vähän ristiriitainen ihminen, en välttämättä tarvi ketään, mutta kun rakastan jotain mä haluan vaan sen ja se riittää mulle. xD
Lapset on myös niitä rakkaita.Päläpälä kirjoitti:
Eihän se varmaan vaikeaa olis sanokaan, en usko että mullekaan. Ei edes aikojen päästäkään.
Mutta mä en kyllä rehellisesti kauhean usein mietikään, kuin muutaman ihmisen elämää. Mitä tulee kavereihin. Että kuinkahan se voi ja mitähän sille kuuluu, johtuu osin varmaan siitä että ovat aika aktiivisia kertomaan facebookissa missä mennään ihan kysymättäkin. Omilla sivuillaan kertoilee niin, että tavallaan ilman kummempia kysymättäkin pysyy kärryillä missä mennään.
Miten hän voi jne. :)
Tavallaan tuommoset päiväkirja tyyppiset facebookit tekee lähestymisen joskus aika tyhjäksikin. Ihmiset kertoo kysymättäkin jatkuvasti missä he menee ja mitä tekee...ei jää kauheesti edes kysyttävää...
Ainiin, kun sulla oli ne synttärit! Mun viimesimmä isommat juhlat missä oli mun tämä ystäväkin perheineen oli mun kotikutoiset hääjuhlat. Kun menin naimisiin exäni kanssa. Elikkä siitähän on jo aikaa kohta 13 vuotta. :D
Sukulaisia on kutsuttu lasten synttäreille, mutta nyt ei viimeksi vietett niitäkään silleen isosti. Ekan kerran oli vaan perheen kesken juhlittavat synttärit. :)
Eipä ne olis ehtineetkään toiselta puolelta suomea tänne juuri silloin. Ihmisillä on ne omat kiireensä nykyään, työt ja harrasteet, perheet ja muut menot...
Oot sä omalla tavallasi onnen pekka. :)
Mutta tiiätkö, mäkin koen olevani onnen akka, kun mulla on perhe ja kaikki oma rauha. :D
Mä en koe jääväni paitsi mistään, vaikkei mulla ole hirmu tiiviitä kaverisuhteita eikä seuraelämää irl. Mä en sitä kaipaa edes, niin koen että olen omassa "taivaassani", kun saan olla ilman ihmisiä ja vain niiden tärkeimpien kanssa.
Jos olisin perheetön, niin en tiedä sitten olisinko jotenkin yksinäisempi...kun olen kuitenkin aina tykännyt olla yksinkin..ilman kavereita, ilman ketään välttämättä.
Mä olen vähän ristiriitainen ihminen, en välttämättä tarvi ketään, mutta kun rakastan jotain mä haluan vaan sen ja se riittää mulle. xD
Lapset on myös niitä rakkaita.Yksi tuttava joskus kysyi multa, että jos sulle riittää vain se sun miehesi. Niin mitäs sitten jos hän haluaakin mennä ja mä jään ominpäin, joko jonkun menojen vuoksi tai peräti erotaan.
No, hän saa mennä omia menojaan niin kun on saanut mennä tähänkin asti. Eihän pariskunnassa välttis molemmat halua jotain tai mitään tasalaatuisesti tai saman verran. Toinen voi haluta mennäkin johonkin ja toinen taas ei...
Ja jos erottais niin tuo tuttava varmaan meinasi, että kun ei ole lähiystäviä niin kuka lohduttaa jos mies lähtee. No ei kukaan lohduta, mutta en semmoista kaipaakaan. Että joku lohduttaisi. Munhan se suru on muutenkin eikä siinä mitkään muiden sanat lohduta muutenkaan yhtään.
Itse vaan on läpi käytävä. Järkeiltävä ja surtava surunsa. Eli en ihan ymmärrä, miksi ystäviä pitäisi olla vaan pahan päivän varalle, kun menee huonosti. Miten se eroaa siitä kun menee hyvin? Kummassakin ollaan ominpäin ja mennään ettepäin ominpäin omien voimiensa mukaan...Päläpälä kirjoitti:
Yksi tuttava joskus kysyi multa, että jos sulle riittää vain se sun miehesi. Niin mitäs sitten jos hän haluaakin mennä ja mä jään ominpäin, joko jonkun menojen vuoksi tai peräti erotaan.
No, hän saa mennä omia menojaan niin kun on saanut mennä tähänkin asti. Eihän pariskunnassa välttis molemmat halua jotain tai mitään tasalaatuisesti tai saman verran. Toinen voi haluta mennäkin johonkin ja toinen taas ei...
Ja jos erottais niin tuo tuttava varmaan meinasi, että kun ei ole lähiystäviä niin kuka lohduttaa jos mies lähtee. No ei kukaan lohduta, mutta en semmoista kaipaakaan. Että joku lohduttaisi. Munhan se suru on muutenkin eikä siinä mitkään muiden sanat lohduta muutenkaan yhtään.
Itse vaan on läpi käytävä. Järkeiltävä ja surtava surunsa. Eli en ihan ymmärrä, miksi ystäviä pitäisi olla vaan pahan päivän varalle, kun menee huonosti. Miten se eroaa siitä kun menee hyvin? Kummassakin ollaan ominpäin ja mennään ettepäin ominpäin omien voimiensa mukaan...Joo. Hyvä kun velloit asian monelta kantilta. 😊
Kun tuossa olen miettinyt, että pitäisikö minun sännätä kavereiden kanssa enemmän tai vähemmän, on minun omaa identiteetin hakemista. Ennen olen mennyt pistänyt paljon likoon itsestäni kavereihin, ystäviin ja tuttuihin, kyllä ihan halusta, mutta siinä ja tässä, että mun oman elämän kustannuksella....tietty ihan onana valintana....
Mutta voin tehdä yhtähyvin siihen stopinkin.... ei mun tartte. Eikä se tarkoita ettenkö välittäisi, vaan elämä muuttuu ja kiinnostusten kohteet jne. Sekin pitää kaikkien hyväksyä, tai sitten ei...ja loukkaantua saa, onhan sekin ymmärrettävää, mutta en mä kellekkään ole velkaa mistään... mulla on vaan mun yksi elämä, oma valinta ja sillä siisti.
Mutta kyllä minusta itsestäkin on kiva kuulla se, että olen tärkeä, vaikka ei se ole mikään ystävyyden tai keveruuden mittari, siksi teen sitä itse. 😊👌
Niinhän mä sullekin siitä muistuttelen aika-ajoin. Sinusta on kehkeytynyt tärkeä osa mun elämää. Niin se vaan on... mutta yhtähyvin se voi olla, että jompikumpi katoaa jonnekin, silti olen iloinen jokahetkestä mitä siihen asti oli. 😊👌Dissi kirjoitti:
Joo. Hyvä kun velloit asian monelta kantilta. 😊
Kun tuossa olen miettinyt, että pitäisikö minun sännätä kavereiden kanssa enemmän tai vähemmän, on minun omaa identiteetin hakemista. Ennen olen mennyt pistänyt paljon likoon itsestäni kavereihin, ystäviin ja tuttuihin, kyllä ihan halusta, mutta siinä ja tässä, että mun oman elämän kustannuksella....tietty ihan onana valintana....
Mutta voin tehdä yhtähyvin siihen stopinkin.... ei mun tartte. Eikä se tarkoita ettenkö välittäisi, vaan elämä muuttuu ja kiinnostusten kohteet jne. Sekin pitää kaikkien hyväksyä, tai sitten ei...ja loukkaantua saa, onhan sekin ymmärrettävää, mutta en mä kellekkään ole velkaa mistään... mulla on vaan mun yksi elämä, oma valinta ja sillä siisti.
Mutta kyllä minusta itsestäkin on kiva kuulla se, että olen tärkeä, vaikka ei se ole mikään ystävyyden tai keveruuden mittari, siksi teen sitä itse. 😊👌
Niinhän mä sullekin siitä muistuttelen aika-ajoin. Sinusta on kehkeytynyt tärkeä osa mun elämää. Niin se vaan on... mutta yhtähyvin se voi olla, että jompikumpi katoaa jonnekin, silti olen iloinen jokahetkestä mitä siihen asti oli. 😊👌Helpostihan mulla lähtee rönsyilemään juttu. :)
Kerrohan nyt tärkeälle osalle ystävää, kuinka mies saadaan kiinnostumaan tanssimisesta? Se on kohta pian kesä ja oon vähän aatellut, että olis mukava ( jos selkä ja jalat kantaa ja on kunnossa) lähteä tanssimaan. Mutta pitäisi jotenkin saada mies kiinnostumaan tanssimisesta. :D
https://youtu.be/qMglBwfhsN4
Voisi sitten jatkaa tuota upeaa harrastusta eläkepäivinäkin vielä!!!! :D <3Päläpälä kirjoitti:
Helpostihan mulla lähtee rönsyilemään juttu. :)
Kerrohan nyt tärkeälle osalle ystävää, kuinka mies saadaan kiinnostumaan tanssimisesta? Se on kohta pian kesä ja oon vähän aatellut, että olis mukava ( jos selkä ja jalat kantaa ja on kunnossa) lähteä tanssimaan. Mutta pitäisi jotenkin saada mies kiinnostumaan tanssimisesta. :D
https://youtu.be/qMglBwfhsN4
Voisi sitten jatkaa tuota upeaa harrastusta eläkepäivinäkin vielä!!!! :D <3Ootas vaan kun huomaat mihin mulla eilisestä aloituksestani lähti ajatus rönsyilemään. 😝
Tanssimaan? Mies? 😳
No mä tavallaan kanssa haluisin tanssimaan. Mun emäntä tykkäis tanssia myös. Se on koko ikänsä ollut sellainen lavatanssityttö. Muut ramppas discossa, niin se halaji tanssilavalle ja huokaili lavanreunalla Topi Sorsakosken laululle. 😃❤️
Mun vaan pitäis mennä tanssikurssille ja sillä selvä. Jotkut humpan alkeet jossain. 😃 Ei kai se ole kuin siitä kiinni että menis ja sillä siisti, mutta ehkä mut pitäis raahata muutamalle eka tunnille, että eestyisin lähtemään ja pysymään siellä. Sekä rauhallinen opetus.... mulle sanottu askellus ei jää kuin lihasmuistin kautta päähän.... eli toistoja, toistoja.... yhtä tanssia pitkään ja paljon, sitten vasta toista... pää on sellanen pökkelö tuossa. 😂Dissi kirjoitti:
Ootas vaan kun huomaat mihin mulla eilisestä aloituksestani lähti ajatus rönsyilemään. 😝
Tanssimaan? Mies? 😳
No mä tavallaan kanssa haluisin tanssimaan. Mun emäntä tykkäis tanssia myös. Se on koko ikänsä ollut sellainen lavatanssityttö. Muut ramppas discossa, niin se halaji tanssilavalle ja huokaili lavanreunalla Topi Sorsakosken laululle. 😃❤️
Mun vaan pitäis mennä tanssikurssille ja sillä selvä. Jotkut humpan alkeet jossain. 😃 Ei kai se ole kuin siitä kiinni että menis ja sillä siisti, mutta ehkä mut pitäis raahata muutamalle eka tunnille, että eestyisin lähtemään ja pysymään siellä. Sekä rauhallinen opetus.... mulle sanottu askellus ei jää kuin lihasmuistin kautta päähän.... eli toistoja, toistoja.... yhtä tanssia pitkään ja paljon, sitten vasta toista... pää on sellanen pökkelö tuossa. 😂Nii, olis mukavaa kun mieskin olis ees vähän tanssimisesta kiinnostunut. Sen verran, että lähtis kaveriksi. Mukavempi se olis oman miehen kanssa jammata, kun kaikkien muiden parkettien partaveitsien. Vaikka semmonen tanssipartneri on kyllä aivan mahtava tanssipari, joka osaa viedä sulavasti. :)
Tuntuu ihan vattan pohjassa, kun liitää lattian yllä. :D
Ne oli yläasteellakin mahtavia ne liikuntatunnit, kun pojat oli meidän likkojen kanssa samalla tunnilla ja meidät pistettiin tanssimaan. Se oli niin mukavaa, kuka vaan yhtään osasi tanssittaa että ei meinannut naurusta tulla loppua ollenkaan. Tanssiminen on vaan jotenkin kaikista liikunta ja liikkumismuodoista jalkapelillä ihan parasta. :D
Mee ihmeessä tanssitunneille, jos sun naises tykkää tanssimisesta. Mun mies on niin junttura ettei se lähde...en oikeen tiedä millä saisi houkuteltua. :)
Joku sokeri tarvii asetella pohjalle, jos se sitten myöntyisi. Kun saisi mukaan ees nauramaan mulle ja mun tanssimiselle, jos ei muuta. Seisköön vaikka patsaana jonka ympärillä mä voin tanssia aina välillä kädestä kiinni pitäen. xDPäläpälä kirjoitti:
Nii, olis mukavaa kun mieskin olis ees vähän tanssimisesta kiinnostunut. Sen verran, että lähtis kaveriksi. Mukavempi se olis oman miehen kanssa jammata, kun kaikkien muiden parkettien partaveitsien. Vaikka semmonen tanssipartneri on kyllä aivan mahtava tanssipari, joka osaa viedä sulavasti. :)
Tuntuu ihan vattan pohjassa, kun liitää lattian yllä. :D
Ne oli yläasteellakin mahtavia ne liikuntatunnit, kun pojat oli meidän likkojen kanssa samalla tunnilla ja meidät pistettiin tanssimaan. Se oli niin mukavaa, kuka vaan yhtään osasi tanssittaa että ei meinannut naurusta tulla loppua ollenkaan. Tanssiminen on vaan jotenkin kaikista liikunta ja liikkumismuodoista jalkapelillä ihan parasta. :D
Mee ihmeessä tanssitunneille, jos sun naises tykkää tanssimisesta. Mun mies on niin junttura ettei se lähde...en oikeen tiedä millä saisi houkuteltua. :)
Joku sokeri tarvii asetella pohjalle, jos se sitten myöntyisi. Kun saisi mukaan ees nauramaan mulle ja mun tanssimiselle, jos ei muuta. Seisköön vaikka patsaana jonka ympärillä mä voin tanssia aina välillä kädestä kiinni pitäen. xDNo tuo koulussa tanssiminen oli itsellekin vaikea rasti. Tytöistä pääsääntöisesti se oli kivaa, pojista ei....”koska pelataan pesäpalloa” 🙄😂
Ehkä siinä on pikkuriikkisen sitä ”toksista maskuliinisuutta” mukana. Tanssiva mies nähdään miehen silmin ”Jormauotisena”. 🤔
Itsekin varmaan joskus, mutta nyt näen muut haasteet, mitkä voi olla vaan selityksiä...mutta.... aika, paikka ja vielä kerran aika.... kortilla ainakin niin, että heiluisin juuri emännän kanssa samalla kurssilla. 🙄
Toisella firma ja toinen vuorotöissä! 😳
Hyvä kun näkee muutenkin, niin vielä tanssikurssille!😳 Tosin jos oppis tanssin muuten, niin sitten jonnekin tanssimaanlähtö sillointällöin ois yhteinen hyvä juttu kyllä. 😊👌❤️Dissi kirjoitti:
No tuo koulussa tanssiminen oli itsellekin vaikea rasti. Tytöistä pääsääntöisesti se oli kivaa, pojista ei....”koska pelataan pesäpalloa” 🙄😂
Ehkä siinä on pikkuriikkisen sitä ”toksista maskuliinisuutta” mukana. Tanssiva mies nähdään miehen silmin ”Jormauotisena”. 🤔
Itsekin varmaan joskus, mutta nyt näen muut haasteet, mitkä voi olla vaan selityksiä...mutta.... aika, paikka ja vielä kerran aika.... kortilla ainakin niin, että heiluisin juuri emännän kanssa samalla kurssilla. 🙄
Toisella firma ja toinen vuorotöissä! 😳
Hyvä kun näkee muutenkin, niin vielä tanssikurssille!😳 Tosin jos oppis tanssin muuten, niin sitten jonnekin tanssimaanlähtö sillointällöin ois yhteinen hyvä juttu kyllä. 😊👌❤️Voihan sitä harjoitella vaikka videoiden avulla koton. :)
Aloittaa jostakin helposta, missä on helpot askelkuviot ja pääse sisään. Vaikka tämä...
https://youtu.be/FI7Jo0NsBxM
Jos ei halua heti paritanssina lähtee treenamaan. Usko pois miehetkin tanssii ja hyvin tanssiikin, kun vaan ukaltaa..eikä tartte ujostella mun milestä mitään veivaamista. :)
Ottaa huumorin ja leikin kannalta vaikka, jos meinaa muuten mennä puihin ja ajatus "mä oon mies", jumittaa. Miehilläkin saa olla hauskaa tanssienkin. :DPäläpälä kirjoitti:
Voihan sitä harjoitella vaikka videoiden avulla koton. :)
Aloittaa jostakin helposta, missä on helpot askelkuviot ja pääse sisään. Vaikka tämä...
https://youtu.be/FI7Jo0NsBxM
Jos ei halua heti paritanssina lähtee treenamaan. Usko pois miehetkin tanssii ja hyvin tanssiikin, kun vaan ukaltaa..eikä tartte ujostella mun milestä mitään veivaamista. :)
Ottaa huumorin ja leikin kannalta vaikka, jos meinaa muuten mennä puihin ja ajatus "mä oon mies", jumittaa. Miehilläkin saa olla hauskaa tanssienkin. :DJa itse video tuon opetuksen jälkeen...
https://youtu.be/sXu9QLRb_sI
Ei se Danikaan mikään partaveisti ole, mutta sillä on selvästi hauskaa ja sehän se on enemmän, kun puolet tanssimisesta. :)
Jotkut on kauhean tarkkoja teknisesti, no onhan se oltava jos työkseen...mutta harrastelijat saa nauttia vapaamminkin.Päläpälä kirjoitti:
Ja itse video tuon opetuksen jälkeen...
https://youtu.be/sXu9QLRb_sI
Ei se Danikaan mikään partaveisti ole, mutta sillä on selvästi hauskaa ja sehän se on enemmän, kun puolet tanssimisesta. :)
Jotkut on kauhean tarkkoja teknisesti, no onhan se oltava jos työkseen...mutta harrastelijat saa nauttia vapaamminkin.Joo. Ehkä mä tuon hommankin vielä ohjelmistoon otan, kun siihen intoudun. On oltava vaan oikeesti sopiva halu ja mahdollisuus noihin. 😊👌
Dissi kirjoitti:
Joo. Ehkä mä tuon hommankin vielä ohjelmistoon otan, kun siihen intoudun. On oltava vaan oikeesti sopiva halu ja mahdollisuus noihin. 😊👌
No lambadan opettelet jo ensi kesäksi! :D
https://youtu.be/Hg-3xww6heg
Mamman kanssa telkkarin eteen ja tämä sinne...ootte kohta lavojen silmää tekevä pari! ;PDissi kirjoitti:
Joo. Ehkä mä tuon hommankin vielä ohjelmistoon otan, kun siihen intoudun. On oltava vaan oikeesti sopiva halu ja mahdollisuus noihin. 😊👌
Tälleen menis kohta kaikki...😁👌
https://youtu.be/dMH0bHeiRNg
Kunnon sorkanporina vaan kävis. 😂Päläpälä kirjoitti:
No lambadan opettelet jo ensi kesäksi! :D
https://youtu.be/Hg-3xww6heg
Mamman kanssa telkkarin eteen ja tämä sinne...ootte kohta lavojen silmää tekevä pari! ;PLampataa niin pitkään kun mut kampataan! 😂
Dissi kirjoitti:
Tälleen menis kohta kaikki...😁👌
https://youtu.be/dMH0bHeiRNg
Kunnon sorkanporina vaan kävis. 😂Sullahan on moovsit hallussa jo!! x''D
https://youtu.be/Mx7kzarSwGE
Mutta niin on Jimilläkin. <3 x''DDPäläpälä kirjoitti:
Sullahan on moovsit hallussa jo!! x''D
https://youtu.be/Mx7kzarSwGE
Mutta niin on Jimilläkin. <3 x''DDTuo äijä on kyllä ihan huikea kokovartalokoomikko ever! 😂
Tuollaseen pelleilyyn haluis pystyä itsekin. Tosin sit varmaan lähtis moni tyyppi vähän kauemmas katselemaan jo viereltä. 😝 Hullu se on. 😝😝Dissi kirjoitti:
Tuo äijä on kyllä ihan huikea kokovartalokoomikko ever! 😂
Tuollaseen pelleilyyn haluis pystyä itsekin. Tosin sit varmaan lähtis moni tyyppi vähän kauemmas katselemaan jo viereltä. 😝 Hullu se on. 😝😝Heh, mahtava heppu se on. Huumori osuu ainaski tähän kybällä..🤣
Päläpälä kirjoitti:
Heh, mahtava heppu se on. Huumori osuu ainaski tähän kybällä..🤣
Joo. Ace Venturat oli kyllä ihan älyttömiä! 😂
Ja noi snl-jututhan oli sen uran alkuvaiheita, niistä lähti liito. 😊👍Dissi kirjoitti:
Joo. Ace Venturat oli kyllä ihan älyttömiä! 😂
Ja noi snl-jututhan oli sen uran alkuvaiheita, niistä lähti liito. 😊👍The Mask oli huippu leffa!!🤢
Päläpälä kirjoitti:
Se se tääl itketään mä meen nyt hätiin..
No kuullostaa äksidentiltä... meehän...
Dissi kirjoitti:
No kuullostaa äksidentiltä... meehän...
Juu kaatus keitto syliin, onneks ei ole kuumaa. Pistettiin mekko pyykkiin ja uus soppa eteen. ☺️
Päläpälä kirjoitti:
Juu kaatus keitto syliin, onneks ei ole kuumaa. Pistettiin mekko pyykkiin ja uus soppa eteen. ☺️
No voi nenä.... 😯
Se on rempsakkats touhua joskus toi syöminenkin. 😊
Meillä ois jauhelihapullia. Eilen tein niitä 1,4 kg ja huomiselle ei enää riitä! 😳
Pitää tekaista meksikonpataa vielä huomiseks. 🙄Dissi kirjoitti:
No voi nenä.... 😯
Se on rempsakkats touhua joskus toi syöminenkin. 😊
Meillä ois jauhelihapullia. Eilen tein niitä 1,4 kg ja huomiselle ei enää riitä! 😳
Pitää tekaista meksikonpataa vielä huomiseks. 🙄Juu, neiti veti vähän " lähemmäs" keittokulhoansa ja kellahtikin sylkkyyn..eipä siinä mitään muuta, kun uusi mekko likastui..😥
Se on aina kauheata, jos mekko likastuu. Uusi varsinkin, kun vähän väliä on uusia vaatteita. Luulis, että siihinkin kyllästyisi, ettei se tunnu miltään joku uus vaate..
Mutta nä on silmät suurina uusista. Tuntuu kasvavan hetkessä yli vaatekokonsa. Nyt ostin nipun housua, paitaa, mekkoa, sukkaa jne..laatikot tursuaa vaatteita. Pitäs olla kasvunvaraa taas...
Tuntuu et kenkiäkin saa ostaa jatkuvasti. 🤔
Lihapullia nam. 😋
Pitäskin tehdä...mut huomenna on fysioterapiaa niin ei ehdi. Jos perjantaina.😃
Tein kyllä ison kattilan kanakeittoa,niin jää huomisellekin. Hoitopaikassa kumminkin syövät yhden pääruoan..päivällinen on sit soppaa.☺️Päläpälä kirjoitti:
Juu, neiti veti vähän " lähemmäs" keittokulhoansa ja kellahtikin sylkkyyn..eipä siinä mitään muuta, kun uusi mekko likastui..😥
Se on aina kauheata, jos mekko likastuu. Uusi varsinkin, kun vähän väliä on uusia vaatteita. Luulis, että siihinkin kyllästyisi, ettei se tunnu miltään joku uus vaate..
Mutta nä on silmät suurina uusista. Tuntuu kasvavan hetkessä yli vaatekokonsa. Nyt ostin nipun housua, paitaa, mekkoa, sukkaa jne..laatikot tursuaa vaatteita. Pitäs olla kasvunvaraa taas...
Tuntuu et kenkiäkin saa ostaa jatkuvasti. 🤔
Lihapullia nam. 😋
Pitäskin tehdä...mut huomenna on fysioterapiaa niin ei ehdi. Jos perjantaina.😃
Tein kyllä ison kattilan kanakeittoa,niin jää huomisellekin. Hoitopaikassa kumminkin syövät yhden pääruoan..päivällinen on sit soppaa.☺️No nää vetää sapuskaa ihan törkeesti! 😳
Tyttökin mättää oikein kunnolla.
Ja eilen ostin 2 litraa punasta maitoa, niin tää saakeli lipitti melkein senkin jo. Kaakaossa. 😂
Pankrotti tulloo!!!😲
No mut nukkumaan, aamulla kuudelta ylös. 🙄
Öitä. 😴Dissi kirjoitti:
No nää vetää sapuskaa ihan törkeesti! 😳
Tyttökin mättää oikein kunnolla.
Ja eilen ostin 2 litraa punasta maitoa, niin tää saakeli lipitti melkein senkin jo. Kaakaossa. 😂
Pankrotti tulloo!!!😲
No mut nukkumaan, aamulla kuudelta ylös. 🙄
Öitä. 😴Öitä! Mä kans meen nyt heti nukkumaan. 👍
huomioiminen yleensä: "arkikohteliaisuutta" eli hyvät tavat, pidetään ovea auki seuraavalle, avataan ovi siinä apua tarvitsevalle, autetaan esims lastenrattaiden nostamisessa junasta/bussista, pysähdytään kulkuväylän reunaan, pois tieltä! tuijottamaan/räpläämään älykännykkää,
ylipäätään tiedostetaan että siinä ympärillä on muitakin eikä vaan mennä ja olla niinku pullopersesiat.
läheisten huomioiminen: ole läsnä, kuuntele, ole aidosti kiinnostunut, mutta ymmärrä antaa myös omaa tilaa (ja rauhaa) sitä tarvitsevalle, huomioimista voi myös olla se että osaa olla toisen seurassa hiljaa, joka hetkeä ei tarvi täyttää puheella.
tää oli niin pitkä ketju etten tiiä oliko tällaisia näkemyksiä täällä jo..
mut tuosta introverttiydestä yhen epäsosiaalisen möllin näkökulmasta sanoisin vielä,
et jos on lapsesta asti kuullut sitä et "Kissako kielesi vei?" ja "Saa täällä puhuakin." on aika pitkälti oppinut siihen et on ite vääränlainen. sanavalmiimpi minä olis tokaissut noihin jotain nasevaa takaisin, mut se todellinen ujo minä oli vain entistä ujompi.
ja sit jos oon jotain sanonut, niin liian usein sitä Miten olen asiani sanonut on jääty ääneen makustelemaan ja pyörittelemään tai jopa naurettu (ilmeisesti osaan ihan tahattomasti muotoilla asiat jotenkin äärettömän hassusti, vaikka oon vaan koittanut sanoa miten joku asia minun mielestäni on..) sit on ollu paljo niitä, jotka kai ihan hyvää tarkoittaen, on nostaneet mut esiin ja silmätikuksi ihmettelemällä ääneen jotain ulkonäössäni, ilmeissäni, olemisessani.. tai niitä jotka suorastaan kävelee ylitseni, ehkä omasta mielestään hyvissä aikeissa hekin, mut niinku eivät edes anna minun itse sanoa mielipidettäni/tahtoani tai eivät hyväksy sitä, enkä minä jaksa väitellä kovin pitkään kun haluaisin vaan olla rauhassa.
et joo, ehkä vähän uhriuduin jo liikaakin, mut käy nuo esimerkkeinä siitä minkälainen huomioiminen minusta on vääränlaista.Aika lailla tuo on samaa linjaa mitä muillakin.... Samat hyvät huomioimistavat täällä nousee esiin....kukaan ei ole kehunut, että pitäisi mennä vaan vahvemman oikeudella muita polkien, että huomioimiset toteutuisi. Ja minusta se ei ole yllätys...niin ihmiset ajattelee...
Introverttiys kuullostaa minusta ihan normaalille.... Ei kaikki ole sosiaalisia ja äänekkäitä mesoajia, kuten vaikka mä. Se on hyväkin asia. Ja onneksi minunlaisetkin osaa kuunnella sentään hiljaisempiakin. Ei minusta ihmisten tarvitse olla samanlaisia, voi olla äänekkäämpiä ja hiljaisempia, mutta kummankin on hyväksyttävä toisensa ja opittava elämään yhdessä. Mitä paremmin oppii elämään itsensä kanssa erilaisessa ympäristössä, sen helpompaa täällä on vippailla.
Siinä missä äänekkäämmän pitää osata olla hiljaa ja kuunnella, on ujommankin osattava sanoa mitä haluaa. Ei se ole kummallekaan sen vaikeampaa, tai helpompaa. Eikä kumpikaan ole senkummasemmin oikeampi tai väärempi piirre ihmisessä...Dissi kirjoitti:
Aika lailla tuo on samaa linjaa mitä muillakin.... Samat hyvät huomioimistavat täällä nousee esiin....kukaan ei ole kehunut, että pitäisi mennä vaan vahvemman oikeudella muita polkien, että huomioimiset toteutuisi. Ja minusta se ei ole yllätys...niin ihmiset ajattelee...
Introverttiys kuullostaa minusta ihan normaalille.... Ei kaikki ole sosiaalisia ja äänekkäitä mesoajia, kuten vaikka mä. Se on hyväkin asia. Ja onneksi minunlaisetkin osaa kuunnella sentään hiljaisempiakin. Ei minusta ihmisten tarvitse olla samanlaisia, voi olla äänekkäämpiä ja hiljaisempia, mutta kummankin on hyväksyttävä toisensa ja opittava elämään yhdessä. Mitä paremmin oppii elämään itsensä kanssa erilaisessa ympäristössä, sen helpompaa täällä on vippailla.
Siinä missä äänekkäämmän pitää osata olla hiljaa ja kuunnella, on ujommankin osattava sanoa mitä haluaa. Ei se ole kummallekaan sen vaikeampaa, tai helpompaa. Eikä kumpikaan ole senkummasemmin oikeampi tai väärempi piirre ihmisessä...joop, ja varmasti oon itte ollu (ja oon vieläki) liian herkkänahkanen ja ottanu itteeni jonkun sanomiset, ja muistanu lähes päivämääräntarkasti omat töppäilyt..
jälkimmäisestä oon onneksi jo enimmäkseen päässy eroon, ihan vaan tiedostamalla et ei muut muista asioita ja tapahtumia samallalailla ku minä, selavii ja kohti uusia nolostumisia.
mut nii, kukapa täällä on ihan ja täysin "normaali ihminen",
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo175381057-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei1751762- 1271530
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.661243- 54902
J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.70902Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor44887Tule mukaan
Sanoisin sinulle jos uskaltaisin. Kertoisin miten kaipuu täyttää minut päivisin ja öisin huudollaan. Se huuto kaikuu sis39874- 75845
Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette149815