Vuonna 1975 julkisella sektorilla työskenteli 370 300 henkilöä. Vuonna 2014 määrä oli 625 300 henkilöä. Samaan aikaa suomen väestön muutos on ollut 4,68 miljoonasta 5,45 miljoonaan henkilöön. Vuonna -75 joka kolmastoista suomalainen toimi julkisen sektorin palveluksessa. 2014 jo joka 9 suomalainen toimi julkisen sektorin palveluksessa. Vertailuvuonna eläkeläisiä oli 850 000 ja 2014 heitä oli 1,15 miljoonaa eli työllisten osuudessa julkisella toimii vertailuvuoteen nähden huomattavasi enemmän henkilöstöä. Tässä on myös otettava huomioon se että lukuja verrataan kokonaispopulaatioon eikä pelkästään työikäisiin.
Mitä sitten on tehty väärin tässä välillä, kun puhutaan resurssipulasta? Henkilömäärän kasvusta huolimatta, pulaa on poliiseita, hoitohenkilökunnasta, opettajista etc. Kaupunkien käsin tehtäviä töitä on ulkoistettu. Minne on uponeet 255 000 käsiparia vaikkapa vanhusten hoivasta? Onko yhteiskuntaan rakentunut niin raskas organisaatio että varsinaiselle työlle ei riitä tekijöitä, valtavasta henkilökehityksestä huolimatta?
Vertailun vuoksi: Eläkeläisten määrä on kasvanut 27% ja julkisen sektorin henkilömäärä on kasvanut 41% Meillä on puolueita joiden mielestä julkisen sektorin kokoa voidaan edelleen kasvattaa. Kuitenkin jokaista julkisen sektorin työpaikaa kohden pitää olla yli kaksi yksityisektorin työpaikaa, joista kerätyllä verolla niitä pidetään yllä. Toisaalta tämäkin on vain esimerkki, koska julkisen puolen ulkoistettuja toimintoja ylläpidetään myös verovaroin.
Onko tuo 625 300 henkilöä edes lähelle oikeaa lukua, jos erilaisissa kunnille tarjotuissa ostopalveluissa on mukana vaikkapa satatuhatta henkilöä? Lopullinen luku taitaa olla oikeasti niin että kolme yksityisektorin työpaikaa, ylläpitää yhtä julkista.
Tyhmä kysymys vielä tähän lopuun: Kuinka vähän oikeasti tehdään sitä työtä julkissektorilla, missä kädet viuhtoo, palaute on suoraa tai työpäivän jälkeen voi katsoa taakseen ja nähdä päivän työsuorituksen konkreettisesti? Onko päältäkatsojat yliedustettuina? Löytyikö täältä lopulta, se suurin maakuntasoten vastustus, jossa haettiin säästöjä integraatiolla?
Mitä sitten on tehty väärin tässä välillä, kun puhutaan resurssipulasta? Henkilömäärän kasvusta huolimatta, pulaa on poliiseita, hoitohenkilökunnasta, opettajista etc. Kaupunkien käsin tehtäviä töitä on ulkoistettu. Minne on uponeet 255 000 käsiparia vaikkapa vanhusten hoivasta? Onko yhteiskuntaan rakentunut niin raskas organisaatio että varsinaiselle työlle ei riitä tekijöitä, valtavasta henkilökehityksestä huolimatta?
Vertailun vuoksi: Eläkeläisten määrä on kasvanut 27% ja julkisen sektorin henkilömäärä on kasvanut 41% Meillä on puolueita joiden mielestä julkisen sektorin kokoa voidaan edelleen kasvattaa. Kuitenkin jokaista julkisen sektorin työpaikaa kohden pitää olla yli kaksi yksityisektorin työpaikaa, joista kerätyllä verolla niitä pidetään yllä. Toisaalta tämäkin on vain esimerkki, koska julkisen puolen ulkoistettuja toimintoja ylläpidetään myös verovaroin.
Onko tuo 625 300 henkilöä edes lähelle oikeaa lukua, jos erilaisissa kunnille tarjotuissa ostopalveluissa on mukana vaikkapa satatuhatta henkilöä? Lopullinen luku taitaa olla oikeasti niin että kolme yksityisektorin työpaikaa, ylläpitää yhtä julkista.
Tyhmä kysymys vielä tähän lopuun: Kuinka vähän oikeasti tehdään sitä työtä julkissektorilla, missä kädet viuhtoo, palaute on suoraa tai työpäivän jälkeen voi katsoa taakseen ja nähdä päivän työsuorituksen konkreettisesti? Onko päältäkatsojat yliedustettuina? Löytyikö täältä lopulta, se suurin maakuntasoten vastustus, jossa haettiin säästöjä integraatiolla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.