Feeling Good

Levänneenä
on hyvä
antaa
ajatuksen veden
puhdistautua kirkkaaksi

antaa epäuskolle
usko

toteuttaa
tarkoitustaan
hyvässä
ja pahassa

jotta löytäisin
takaisin ulottuvuuteeni

asuttamieni

punottujen
lankojen tehdä
tilaa sille
jota rakastan

--

ensimmäisenä
päivänä menetin
temperamenttini,
puvun jonka
olin
kuluttanut loppuun

toisena ympäristöni
poltti siltani
ja
kolmantena sielu
joi itsensä humalaan

sellainen aseistettu
perkele
hulluutensa
kurimuksessa

huusi ja riehui

leikkasi poikki
valon langat,
lannistaen polvilleen

kulkien tunnistettuna
ja
antaen
lohdun kulkea,
hiipiä ohitsensa

--

se lohtu
kohotti kätensä,
tuijotukseni
polttaessa
sen sisuksia

ehjänä saapui,
savuksi muuttui

palaksi taivasta,
palaksi pahaa henkeä

ja niin kuin se
kolkutti

oveani,
nyrkillä hakkasi

osui

mutta
lanka ei
osannut
kutoa

etsiä oikeaa
reittiä

koska se
tuuli joka
taittaa

päästää
sielunsa läheisyyteen

olen minä

minä itse

eikä kukaan muu
voi auttaa

--

ajattelen paljon
asioita

ei niistä
järky maailma
eikä hiljaisuus

puukkoja pidän
lantiolla

tuhkaa
taivaankappaleiden
sijaisena

kunnes syntyy
ihminen
ja
huudosta
huuhtoutuu aurinko

lohdullinen syys
vääryyksiään
polkemaan

--

sammuneissa
arvissa on
uuden elämän
aihio

hauta,
joka on
murheissa kalkittu

ahdistukseensa
survottu

seppeleen se
tarvitsee,
elämän tehdä
kudos
kumpunsa päälle

ristin
liikkumattomista
kukkasista

--

maasta sinä
olet syntynyt

täyttymyksen syliin
sinut on siunattava

mutta ei
vääryyttä
niin vaan
sammuteta

ovelaa piruparkaa

huomisen suuruutta
liihoteta paljaspäin

kevät ja sydän
siihen tarvitaan

puhdas virta,
joka on
sisääsi lasketaan

toiveena hartioillesi

--

siksi meille
on annettu
tahdonvoima

parantaaksemme
itsemme

houkutellaksemme ja

murtaaksemme
rakkautemme
yli ruumillisen
kosketuksen

antaaksemme
pimeän tulla
ja sen
saattajan
valaista aistieni
kauneuden

ei sen väliä
jos on alta,
päältä tyhjää

välissä on vaan
oltava muutakin
kuin kangastusta

eikä tarvitse
osata rakettitiedettä
jos osaa kiivetä
taivaisiin

väistellä tyhjyyden kuoria

ihmisellähän ruumis
taipuu ja houkuttelee
harkintansa mukaan

mikä ei ole paljoa
paskaakaan siitä,
että kunnianhimo oli
haudattu,
tyhmä ylpeys
köytetty harhaoppinsa

tekopyhyyden sitoa
aikaa ja paikkaa

--

palataan takaisin
hetkeen

sanoin olevani
levännyt

yön tuntua
jälkeen valoisalta

järjen käsittää
todellisuus

siis hetken
harpata epäuskosta
takaisin yöhön

ja vaikka
olisi
pimeää

elämä
näkee
sinut
läpinäkyvänä

kirjoittaa mitä
sinä olet,
mitä ajattelet

vain ja
ainoastaan
kärsimykselläsi

jonka uskot
voittavasi,
liittääksesi
unet
sykkeeseesi

ne pienet
särkyneet
ajan säikeet
laskostuvat
kauniisti

oman painosi ja
maailman
painon
alle

--

omatuntoni on
herännyt

se on kuin
piiska,
joka ajaa
yli kynnyksen

vapauttaa ajatus,
neitseellistä
nuoruutta ja hulluutta

toteutuksen olla
elämän sallimissa
rajoissa

kevyt kuin
perhonen ja
samalla aavistus
horisontin takaa
nousevasta avaruudesta

siitä suloisuudesta

unen tulla
ruumiiseesi,
ajasta sinuun

meidän väliimme

ja siitä
tuoksusta ymmärtää

mullasta nousevien
aamujen varjojen
hellyydestä

kolkuttaa
jotta
sinulle
avataan

jotta sinua
ei karkotettaisi
väsymyksen maahan

särkyneisiin astioihin

--

tunnen, että
sydämeni on
jälleen mukana
taistelussa

sielullani on
vaate muuttaa
paljaana tulviva
hellyys lauluksi

uhmata yötä,
sitä seuraavaa päivää
ja niissä
vellovaa ihmistä

eteenpäin vain sinä
sieluni nouseva
kapina

minun kadonnut ja
löytynyt henkeni,
liikkumaton yksinäisyyteni

jottei meiltä mitään puuttuisi

jotta löytäisin
itseni,
sen sykkivän
sydämen
tuleni liekkinä

--

sinä ymmärrät
ja täytyt

sillä se varjo
ei ole enää minussa

on taas sana,
joka osuu korvaan

täyttää kuulijansa

--

katso lauluani,
katso lujuutta,
joka on
kasvokkain
elämänsä kanssa

niisä nuoteissa
asuu
haluni tie

riemun kulkea,
seistä auringossa

ilman pelkoa kuin
kokemattomissa
sormissa, jotka
eivät tiedä

mitä yön ovet
tarkoittavat,
mitä päivä tuo
tullessaan

jotta kukaan ei katoaisi,
arki ei murtaisi halkeamaa sieluuni
ja osaisin olla rakkaudelleni arvollinen

--

tällä tiellä
tunnen olevani
omimmillani

tällä tiellä korkeat
toiveet ovat
aina arvaamattomia

elämän huokaukset
todellisuuden kynnyksellä

uneksivat ihmeellisiä asioita

sieluni

tietään kohti,
jättäen
eläville tilaa

jokainen punaista
lankaansa kohti,
minä kohti
lauluja,
louhittuja sanoja

ymmärtääksemme
onnellisuudesta,
tulevaisuuden tulla
juuri niin kuin sitä
kutsustaan

tekemättömän olla matkalla

jokaisen rakastamalla tavalla

näin se elämän kauneus osaa leikkiä kanssamme

paljastaa kasvonsa ja hymyilee

mieleni hyräillä jo jotakin hyvää, jotakin kaunista



https://www.youtube.com/watch?v=5PN6egPgazA