-Dream on--

Näen usein
unta

katseen,
joka tunkeutuu
aikaan

tuoksuun,
joka tuntuu
persoonalliselta

ja se vaatii
hengittämään

koskettamaan
pienen pieniä
tottumuksia

miten kyky
rakastaa
tulikin
ensimmäisenä
mieleen

miten sävelen
lumous tuo
onnellisuuden

sulkeutuneiden
kasvojen
tehdä kiehtovia
fantasioitaan

--

mikään ei
ole yhden
ihmisen haaveista
koottu


--

valokuvamuistin
nopeudella
todistuskappaleet
vaelsivat

murtaen omaa
herkkyyttään,
moraaliaan

kulkien aamua,
kulkien
iltaa

kulkien
varpaisillaan

kukaan ei
tunnistanut
ääntään

iloaan

tuskaa,
joka sterilisoi
tätä
hengittämääni
laimeaa
ilmaa

--

haluan jättää
hiljaisuuden
oman onnensa
junaan

leikkisän hilpeyden
säännölliseen
elämäänsä

ja se
tuoksu tuntee
milloin
malja on
täytettävä

milloin luotava
uutta,
jotta avoimuus
täyttäisi pelon

synnyttäisi
saavuttamatonta

viinin tai
onnistumisen
lohdutusta ja
elämäniloa

--

missä on
kaiken tarkoitus

missä on
jumalan
tajuttomien maailma

aistillisuuden
kyky repiä
ja liimata yhteen

päästää sisäänsä
kaikki ja
ei ketään

tyytyväisyyden ja
onnellisuuden
aaltoja

lumota kaikki
personansa

lukita kohtalonsa
elämäänsä kiinni
niin, että

se onnellisuus
loistaa

ja heijastaa
ikuisuutta
jokaisen kohtalon
yläpuolella

ja
se tärkein

tuntisi elävänsä

--

kukaan ei
haluaisi myydä
itseään

tehdä mittaa
itsestään

sellaista
nöyräselkäistä
haaveen ja
onnen tavoittelijaa

on vain
vapaus ja
kuolema

kyky rakastaa
siteellä,
rakentaa
tahdosta
kaipaus

hajottaa
persoona niin
pieniin
atomiin,
että se
on helppo siivilöidä
kaikkeuteen

-

v****n virheetön
ja suoraviivainen

-

olin siirtynyt
varjosta
aurinkoon


vai olisiko
auringon valo
osunut
luonnottomuuteen

yrittäen
herätellä
faktojen
välit fiktioon

jokaisen
nautinnonhan on
osattava täydentää
seuraavaa

yhtään puutetta
ei voi
veistää


yhtään isompaa
taakkaa ei
voi kantaa
kuin omaansa

-

mitä muuta sitä voisi pyytää

-

antaa vikojen viehättää,
ajatella muutakin
kuin itseään

sukupuolista kiihoketta
seuraa menetyksen
tunne

miljoonia vuosiahan
on jo mennyt
samaa rataa

-

kuka minä olen

-

minulla on
ihmiskunnan kohtalo
selässäni

köyhyydestä
sinä olet
lähtenyt

kiertäen vähäpätöisyyden
alkuvoimaa,
loputonta ympyrää

mutta en aio
palata siihen
merkityksettömään
turhaan

köyteen, joka
on katkaistava,
jotta voisi ryömiä

ja milliseen
kehoon hän
onkaan joutunut

millaiseen lukkoon,
jota ei
saa avattua

-

sydämessä
voi olla
monenlaisia
ongelmia

se mutkittelee,
se korjaa,
se pakahtuu

ja elämä
vaan seuraa
se ei
ymmärrä

se ei
osaa suuntia

tajuta, että
meressä syntyy
valkoista vaahtoa

tunnen olevani
imupaperi,
osaamalla tyydyttää
ja unohtaa

--

nyt se
virtaa ulos
ja sisään

etsien itselleen
ääntä,
ruumista,
johon eläytyä

kaikki suuntaviivat
näkyvät,
siinä se
on minun
sydämeni

todellisuuteni,
joka jäykistää
ruumiinsa

muuttua kivikovaksi

hyväksyen toisen
puolen,
kieltäen toisen

--

henkinen tason
syttyä,
katsoen
jumalten tekoja

aistielämän
vietellä
viettiensä
vaatimuksiin

mutta ei
keskitietä

äärimmäisyyden ja
ehdottomuuden
välimaastoa

jätän nautinnot
jätän viihtymyksen
jätän takeen
ja varmuuden