Hei. Mä oon nuori tyttö ja mulla on pieni ongelma. Eräs poika on kiinnostunu musta ja mäkin ehkä vähän siitä. Poika haluis nähä mut, mutta mä en uskalla. Siinä se ongelma onkin. Me jutellaan kyllä joka päivä messengerissä ihan luistavasti, mutta pelkään jutella kasvotusten. Mä oon niin toivottoman ujo. En kuitenkaan keksis mitään juteltavaa.. Joskus musta tuntuu, että olis tosi kiva tavata se poika ihan oikeesti ja jutella sen kaa ja olla vaan. Mutta sitten ku se kysyy mesessä että "no millos nähään? tuutko huomenna kaupunkiin?" mulle tulee iha kauhee tunne, että en tiiä mitä sanois. Mä oon kyllä sanonu sille, että oon tosi ujo jne. Mä sanoin sille pojalle tänään että "Mä oon tosi ujo ja menisin kuitenki ihan lukkoon ku nähtäis ja olisin iha hiljaa..." siihe se vastas että "Ei se mitään, mulle riittää, et nään sut. Eikä sun tarvii jännittää, en mä sua syö." Onneks se on ymmärtäväinen. Ollaan me kyllä pari kertaa nähty, mut mä oon ollu iha hiljaa... Ennen tapaamista mä aattelen, että kyllä mä nyt uskallan puhuu, mut sitte siinä tilanteessa oon niin lukossa, etten saa sanaa ulos suusta! Oikeesti tosi ärsyttävää..
En oo kyllä koskaan ollu ujo.. Olin mun parhaan kaverinki mukana sen ekoilla treffeillä ja keksin kokoajan puhumista ku meni hiljaseks.. Mut sitte tän pojan kohalla mä oon ihan toivoton... Mistähän tää johtuu? Tosiaanki vaivaa mua.. Musta tuntuu, että nolaan itteni ku nään sen pojan.
Antakaa mulle jotain vinkkejä, että mä edistyisin edes vähän tässä suhteessa.
Kiitti:)
En oo kyllä koskaan ollu ujo.. Olin mun parhaan kaverinki mukana sen ekoilla treffeillä ja keksin kokoajan puhumista ku meni hiljaseks.. Mut sitte tän pojan kohalla mä oon ihan toivoton... Mistähän tää johtuu? Tosiaanki vaivaa mua.. Musta tuntuu, että nolaan itteni ku nään sen pojan.
Antakaa mulle jotain vinkkejä, että mä edistyisin edes vähän tässä suhteessa.
Kiitti:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tajusin juuri, että kirjoitin keho-palstalle. Eihän tämä varsinaisesti tänne kuulu, mutta eipä se kai ole niin vaarallista :)
Alku aina hankalaa. Samaa se on lähes kaikilla.
Tästä lähtien näätte kaupungissa tai jossain niin usein kuin voitte, niin pitkään kunnes pystyt olemaan luontevammin ja juttelemaan niistä näistä, siinä se tapailujen kertyessä jännitys vähenee :)
Kai mun täytyy sitte vaa ryhdistäytyä ja voittaa pelkoni:) eikai tässä muu auta. Kiitos.
No jos mesessäkin keksit jotain juteltavaa niin etköhän sä sittenkin kun tapaatte ja kyllä sitä yleensä aina jotain juteltavaa keksii aluks puhuu vaan jotain yleistä, kyl se keskustelu siitä kehittyy.