Tilanne on sellainen, että pariskunnan toinen osapuoli on kuollut vuosia sitten. Pariskunnan elossa oleva puolisko on muuttanut lähemmäs palveluita ja heidän ainoa lapsensa asuu perheineen pariskunnan talossa. Mitään ei ole jaettu missään vaiheessa.
Vuosien saatossa lapsi on ottanut velkaa taloa vastaan peruskorjatakseen taloa merkittävästi.
Jos elossa oleva vanhempi ei halua "entisestä" talostaan rahaa ja haluaa, että hänen lapsensa perheineen saa talon omakseen, miten kannattaa toimia?
Ennakkoperintö? Lahja? Myydä kuitenkin ns pilkkahintaan lapselle?
Otetaanko talon hintaa arvioidessa, esim myyntitilanteessa vanhemmalta lapselle, huomioon, että lapsi on peruskorjannut talon?
Vuosien saatossa lapsi on ottanut velkaa taloa vastaan peruskorjatakseen taloa merkittävästi.
Jos elossa oleva vanhempi ei halua "entisestä" talostaan rahaa ja haluaa, että hänen lapsensa perheineen saa talon omakseen, miten kannattaa toimia?
Ennakkoperintö? Lahja? Myydä kuitenkin ns pilkkahintaan lapselle?
Otetaanko talon hintaa arvioidessa, esim myyntitilanteessa vanhemmalta lapselle, huomioon, että lapsi on peruskorjannut talon?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Lyhyesti:+Lapsi+ostaa+lesken+omistuksessa+olevan+osuuden+(mikä+voinee+olla+vaikkapa+50-100%+ensiksi+kuolleen+jäljiltä)+väh.+75%+käypään+hintaan+siten,+että+remonttikulut+on+vähennetty+päältä+pois.
Lapsen ei kannata ostaa taloa, koska kiinteistön kaupasta menee varainsiirtoveroa. Ihan turhaan.
Tehdään ositussopimus lesken ja jakamattoman kuolinpesän kesken, jossa sovitaan, että lapsi saa talon. Tämä saattaa sisältää lahjan lapselle, jos kiinteistön käypä arvo on sen verran suuri kuolinpesän muuhun varallisuuteen verrattuna, että tasinkoa joudutaan maksamaan leskelle kiinteistön arvosta. Lesken luopuessa (siltä osin) tasingosta, se on lahja lapselle, josta lapsi maksaa lahjaveronsa. Lesken on järkevää on samalla ilmoittaa, että tasingosta luopuminen ei ole ennakkoperintöä lapselle, jotta leskenkin kuoltua sitä ei oteta enää huomioon hänen perinnönjaossaan.
Talon peruskorjaukseen käytetyt kustannukset voidaan ottaa huomioon ositussopimuksessa, jolloin ne vähentävät em. tasingon määrää.
" Lesken on järkevää on samalla ilmoittaa, että tasingosta luopuminen ei ole ennakkoperintöä lapselle, jotta leskenkin kuoltua sitä ei oteta enää huomioon hänen perinnönjaossaan."
Vain yksi rintaperillinen joten tuo on täysin turhaa.
Verotuksen kannalta ei tosiaan tarpeen, mutta siviilioikeudelliselta kannalta kannattaa ehdottomasti mainita!
"mutta siviilioikeudelliselta kannalta kannattaa ehdottomasti mainita!"
Perustele että miksi?Itse en näe mitään syytä edes siviilioikeudellisen kannalta.
Ennakkoperintö otetaan laskennallisesti huomioon osituksessa, jos se on annettu avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle. Osituslaskelmasta tulee tällöin täysin erilainen.
Olipa tyhjä kommentti! Voisiko 88989 sitä avata?
No esimerkiksi jos perittävän varat on 100 ja lesken varat on 100, niin leski ei saa tasinkoa. Mutta kun lisätään perittävän antama ennakkoperintö (vaikka 50) laskelmaan, niin leski saakin tasinkoa 25.
Oletan, että lukijat tietää, mitä tarkoittaa ositus ja miten tehdään osituslaskelma. Kertokaa jos ette tiedä,niin selitetään.
Tästä tuli mieleeni, että jos aiemmin on siirretty vanhempien mökki perilliselle lahjakirjalla, ja leskellä on nyt hallintaoikeus mökillä, eihän sillä vuosia sitten tehdyllä sopimuksella ole mitään merkitystä perunkirjoituksissa/perinnönjaossa?
On toki merkitystä, jos kyseessä on ennakkoperintö.
No mutta jos leski luopuu tasingosta niin silloin ennakkoperinnöllä ei ole vaikutusta.
Ositus ei myöskään ole pakollinen jos leski/rintaperillinen näin päättää.
Tottakai ositus on pakko tehdä jotta pystytään määrittämään, mitä omaisuutta kummallekin tulee.
Mutta eihän asioita pakko tehdä ole. Ei siivotakaan ole pakko. Mutta mitä pidempään antaa sotkun kasautua, sitä vaikeammaksi sen selvittely lopulta menee.
Pitkään jakamattomien ja sisäkkäisten kuolinpesien selvittely tulee yleensä jumalattoman kalliiksi. Ja silloin jaot menevät yleensä väärin, kun ei niitä pysty enää huippujuristikaan selvittämään, kun omaisuutta on ostettu ja myyty ja lahjoitettu ja sekoitettu pahemman kerran, eikä kukaan ole pitänyt kirjanpitoa mistään.
"Tottakai ositus on pakko tehdä jotta pystytään määrittämään, mitä omaisuutta kummallekin tulee."
Olet väärässä,ositus ei ole pakollinen ja topicin tapauksessa ehkäpä juurikin paras vaihtoehto on se että ositus jätetään tekemättä.
Oletetaan vaikkapa että kuollut omisti yksin tämän talon,jos ositus toimitetaan ja leski on köyhempi ja ainut omaisuus olisi tämä talo niin leski saisi osituksessa talosta osan(jonka hän haluaa antaa tälle rintaperilliselle) nyt kun ositusta ei toimiteta niin leski ei saa mitään ja ongelma ratkeaa.
Ja lapsi ei saa ikinä kiinteistöön lainhuutoa eikä voi käyttää sitä vakuutena.
Mitä ihmettä sä höpötät,kyllähän lapsi saa siihen lainhuudon jos kerran perintönä sen asunnon saa.
Tämä kommentti on loistava esimerkki siitä, miksi juridisia asioita ei pidä hoitaa nettipalstojen tee-se-itse -miesten ohjeiden perusteella.
Kun perittävä on naimisissa ja perillisiä on yksi, on perintönä tulevan omaisuuden saantoasiakirja ositussopimus.
Kerroin jo yhden kerran, muuta kerrotaan siis vielä toisenkin kerran, että vasta osituksessa selviää se, mitä omaisuutta kummallekin tulee. Mistä ihmeestä se lainhuutoviranomainen muuten tietäisi, kenelle lainhuudon myöntää!
Olet sitten ihan sekaisin,tokihan tiedetään että kuka saa ja mitä saa jos ositus jätetään tekemättä.
Kun ositusta ei tehdä niin leski ei saa mitään omaisuutta,asia on aivan selvä.
Tämä on selvää myös lainhuutoviranomaiselle.
Edelleen suomen laki ei tunne käsitettä että ositus olisi pakollinen.
Olet todellakin loistava esimerkki siitä että asiat pitää hoitaa ammattilaisen kanssa.
Jos ositusta ei tehdä, niin silloin ei ole sopimusta siitä, kuka mitäkin saa. Perillinen ei saa lainhuutoa ennen kuin asiasta sovitaan. Tämä sopimus on ositus, ja se on tehtävä lain edellyttämässä määrämuodossa.
Ainoastaan on mahdollista hakea selvennyslainhuuto yhteisesti perilliselle ja leskelle.
Jos et minua usko, niin voit lukea saman Maanmittauslaitoksen kirjaamismenettelyn käsikirjasta:
"Jos perittävältä on yhden perillisen lisäksi jäänyt puoliso, jolla on ollut avio-oikeus vainajan omaisuuteen, lesken ja perillisen välillä on toimitettava ositus ja tällöin lainhuudatusaika alkaa osituksen lainvoimaiseksi tulosta."
Lainattu kohta löytyy sivuilta 139-140 (2018 versio).
Kova on uho sellaisella, joka luulee tietävänsä, vaan ei tiedä.
"Edelleen suomen laki ei tunne käsitettä että ositus olisi pakollinen."
PK 23:1.2
"Jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L23aP1
"On toimitettava" on eri asia kuin "olisi suotavaa toimittaa". Ymmärrätkö?
Jonkinlainen asiakirja osituksesta on lainhuutoa haettaessa esitettävä, josta ilmenee, että leski on luopunut vaatimasta tasinkoa vainajan perilliseltä, minkä asiosta perillinen perii vainajan omaisuuden vähentämättömänä.
heheh..kyllä oot ihan hakuteillä..edelleen ositus ei ole pakollista vaikka perintökaaressa näin kehoitetaan.
Voin toki kaivaa sulle tusinan lakisivustoa jossa tämä todetaan.
otetaan vaikkapa ensimmäiset 2 sivustoa.
"Vaikka ositus ei sinänsä ole pakollinen" https://fiducius.fi/5-syyta-miksi-ositussopimus-kannattaa-tehda-heti/
"Osituksen tarkoituksena on jakaa aviopuolisoiden omaisuus avioeron tai puolison kuoleman vuoksi. Suomessa omaisuuden ositus ei ole pakollinen. Lain mukaan se on toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii. Jos kukaan ei sitä vaadi, ei sitä myöskään tarvitse toimittaa." Minilex.fi
Näitä sivustoja riittää,perintökaaren PK 23:1.2 EI ole pakollinen toimitus.
Tätä voisi verrata suoraan perintökaaren toiseen pykälään eli tähän... perintökaari 14 luku 4§,"4 §
Testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti ja heille on annettava samalla oikeaksi todistettu jäljennös testamentista"
Tässäkin lakipykälässä sanotaan että testamentinsaajan on annettava testamentti tiedoksi perillisille,mutta kas kummaa,tämä ei ole pakottavaa vaan se on testamentinsaajan omassa harkinnassa että antaako hän testamentin tiedoksi vai ei,pakko ei ole.
Sun PK 23:1.2 menee samaan kategoriaan,kyseinen pykälä ei ole pakottavaa vaan se on täysin lesken ja perillisten harkinnanvaraisuudessa että toimitetaanko ositus vai ei.
Tämä tyyppi sekoilee entistä pahemmin, vaikuttaa jo suorastaan hölmöläiseltä. Sotkee jo testamentin tiedoksiannonkin ositukseen.
Testamentin tiedoksianto on toimitettavan siten kuin PK:ssa sanotaan, JOS testamentinsaaja haluaa saada hyväkseen tiedoksiannosta alkavan 6 kk:n moiteajan päättymisen. Jos tiedoksiantoa ei ole toimitettu sanotulla tavalla perillinen voi testamenttia moittii vaikka viiden vuoden päästä - kun moiteaika ei ole alkanut kulua.
Nm. ei myöskään osaa erottaa, mikä on käsky, mikä kehotus. Tiedoksi, tässä on käsky: "Jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus." Jos perillinen haluaa kiinteistösaannolleen lainhuudon, hän ei sitä saa, jos perustelee, että "ei tehty ositusta, kun aateltiin, että se ei ole pakollinen".
Jos leski ja perillinen eivät halua jatkaa jakamattomassa kuolinpesässä, on laadittava ositussopimus. Sen tekemättä jättäminen on mahdollista, mutta silloin jakamaton kuolinpesä jatkuu.
Leskin kuoltua tilanne jatkuu samana, ellei ositusta tehdä. Tällöin ilman aiemmin tehtyä ositusta olisi kaksi kuolinpesää, joiden välille ositussopimus olisi laadittava.
Lainhuutomenettelyssä näitä jakamattomia pesiä tulee eteen säännöllisesti ja sitten pitää vuosikymmenienkin jälkeen selvittää asiaa.
"Jos leski ja perillinen eivät halua jatkaa jakamattomassa kuolinpesässä, on laadittava ositussopimus. Sen tekemättä jättäminen on mahdollista, mutta silloin jakamaton kuolinpesä jatkuu.
Leskin kuoltua tilanne jatkuu samana, ellei ositusta tehdä. Tällöin ilman aiemmin tehtyä ositusta olisi kaksi kuolinpesää, joiden välille ositussopimus olisi laadittava."
Puppu puhetta,kun leski ja perillinen päättävät että he eivät tee ositusta niin he ruksaavat kirjallisen paperin siitä,tämä paperi ajaa saman asian kuin ositus.
Olisiko nyt niin, että nimimerkki loppojuu ei tiedä, mikä on ositus?
Jakopakkoa kuolinpesissä ei tosiaan ole, mutta ilman ositussopimusta ja/tai perinnönjakosopimusta (jos siis useampi perillinen) ei omaisuuden siirto omiin omiin onnistu.
Perillinen ei ilman lesken myötävaikutusta voi esimerkiksi myydä kiinteistöä tai käyttää sitä lainansa vakuutena. Ja lesken kuoltua saattaakin tulla ikävänä yllätyksenä se, että kun se ositus vihdoin tehdään, saattaa vastapuolella olla muutakin väkeä kuin tämä yksi perillinen, esimerkiksi lesken testamentinsaaja. Ja jos perillinen herää toimituttamaan ositusta siinä vaiheessa, kun leski jo tarvitsee edunvalvojaa, ei edunvalvoja voikaan lesken puolesta luopua vaatimasta tasinkoa.
Siltähän se vaikuttaa, että ko. nimimerkki on täysin ulalla osituksesta ja lukee netin "tietopankkeja" ymmärtämättä, mistä niissä on kysymys.
Eihän ositusta ole pakko tehdä, jos kuolinpesään ei kuulu sen laatuista omaisuutta, jonka saanto tulisi kirjata tahi rekisteröidä - sovitaan vaikka suullisesti ja toimitaan sen mukaan. Mutta laihuutoa ei ilman selvitystä osituksesta anneta. Tätä nimimerkki vajaisine ymmärryksineen ei tajua. Mutta minkäpä me sille voisimme?
"kun leski ja perillinen päättävät että he eivät tee ositusta niin he ruksaavat kirjallisen paperin siitä,tämä paperi ajaa saman asian kuin ositus."
Näinkin osituksen voi tehdä. Leski on silloin luopunut tasingostaan. Mutta tehtävä se on, jos perillinen omaisuutta haluaa itselleen ja kuolinpesän jakamattomuuden lakkauttaa.
Ei perillinen tuollaisella paperilla lainhuutoa saa. Ensinnäkin sopimuksesta on käytävä ilmi, että myös leskelle kuulunut osa kiinteistöstä tulee perilliselle (sehän kaiketi keskustelun aloittajan pointti oli), on oltava selvitys varainsiirtoverosta (tässähän käytettiin ulkopuolisia varoja, kun perillinen otti lainaa remonttiin) ja sopimuksen on oltava tehty samassa muodossa kuin perinnlnjakosopimus. Sitten saattaa lainhuuto irrota.
Ja tosiaan ositus ei ole sama asia kuin tasingon maksaminen. Eli väännetään se nyt vielä rautalangasta, jos se oli epäselvä asia.
Kyllä se lainhuuto kiinteistölle saadaan ihan hyvin vaikka ositusta ei tehtäisikään.
"Jos tiedoksiantoa ei ole toimitettu sanotulla tavalla perillinen voi testamenttia moittii vaikka viiden vuoden päästä - kun moiteaika ei ole alkanut kulua."
Niin,itseasiassa perillisen moiteaika alkaa juoksemaan vasta kun testamentti annetaan tiedoksi ja testamentinsaaja pystyy olemalla passiivinen viivyttämään perinnönjakoa max 10 vuotta kunnes oikeus perintöön on menetetty.Tähänkin viivyttelyyn löytyy keinot joilla se saadaan kuriin ja kas kummaa testamentinsaajalla ei ole enää max 10 vuotta aikaa ottaa testamentti vastaan.
"Tiedoksi, tässä on käsky: "Jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus.""
Kas kummaa kun sä luulet että se on käsky vaikka todellisuudessa se ei ole käsky,kuten edellä on jo todettu niin joko lesken tai perillisen on vaadittava ositusta tehtäväksi,jos ei vaadi niin ositusta ei tarvitse tehdä.
Olihan testamentin tiedoksiannossakin(siinä pykälässä) "käsky" mutta käytännössä se ei ole käsky kun testamentinsaajan harkinnassa on se seikka että ottaako hän testamenttisaannon vastaan vai ei.Mikään pakko ei ole perintöä ottaa vastaan,näin ollen testamentin tiedoksiantokaan EI ole pakollista.EI pidä lukea perintökaarta kirjaimen mukaan kun käytännössä siellä pykälissä ei kerrota koko totuutta.
Muille lukijoille sitten tiedoksi,uskotteko te mieluummin lakimiesten kirjoittamaa tekstiä vai suomi24 wannabe lakimiesten kirjoittamaa tekstiä?
Montako lakisivustoa tarvitsee vielä tänne tunkea että asia menee kaaliin?
OSITUS ei ole pakollista.
"Olisiko nyt niin, että nimimerkki loppojuu ei tiedä, mikä on ositus?"
Kyllä minä tiedän mutta te sensijaan ette tiedä että ositus ei ole pakollista.
Lainhuuto myös saadaan kiinteistölle näyttämällä dokumentti että perilliset/leski ovat luopuneet vaatimasta ositusta.
Tässä vielä muistutuksena yhden lakimiessivuston teksti koskien ositusta.
"Avioeroprosessiin kuuluu yleensä puolisoiden varallisuussuhteiden purkaminen. Omaisuuden osituksen voi käynnistää avioeron vireille tulon jälkeen. Ositus tulee käynnistää, kun jompikumpi osapuoli sitä vaatii. Varsinaista määräaikaa osituksen käynnistämiselle ei ole säädetty. Osituksen tekeminen ei myöskään ole pakollista."
https://psyjuridica.com/avioero-ja-perheoikeus/
Tällä tyypillä pää on kovempi kuin pässillä: jauhaa samaa ymmärtämättä lukemastaan himpun vertaa. Edellä koetin vähän opastaa, mutta kun kertaus on opintojen äiti, niin annetaan vielä ylimääräinen kertausharjoitus. Siis lainaus aikaisemmasta:
"Eihän ositusta ole pakko tehdä, jos kuolinpesään ei kuulu sen laatuista omaisuutta, jonka saanto tulisi kirjata tahi rekisteröidä - sovitaan vaikka suullisesti ja toimitaan sen mukaan. =>>Mutta laihuutoa ei ilman selvitystä osituksesta anneta.<<= Tätä nimimerkki vajaisine ymmärryksineen ei tajua. Mutta minkäpä me sille voisimme?" - Emmehän me sille mitään voi, kuten taas on nähty.
""kun leski ja perillinen päättävät että he eivät tee ositusta niin he ruksaavat kirjallisen paperin siitä,tämä paperi ajaa saman asian kuin ositus."
Näinkin osituksen voi tehdä."
Väärin,juridisesti mitään ositusta ei ole tapahtunut tuollaisen paperin turvin.
"Mutta laihuutoa ei ilman selvitystä osituksesta anneta. Tätä nimimerkki vajaisine ymmärryksineen ei tajua. Mutta minkäpä me sille voisimme?"
Kun on 1 sormi pebassa ja 2 nenussa niin eihän siitä mitään tolkkua saa,kait sä nyt olet tajunnut jo sen seikan että jos leski ja perilliset päättävät että ositusta ei toimiteta ja kirjaavat sen paperille niin tämä paperi on maanmittauslaitokselle se selvitys jolla lainhuuto saadaan vaikka ositusta ei ole tehty.
Ota vaikka luuri käteen ja pirauta maanmittauslaitokselle,itse olen jo asiasta kysynyt ja vastauksena sain että osituksen tekemättä jättäminen ei ole este lainhuudolle.
Täytettyään 18 vuotta tämän jälkeen hän on asunut
vanhempiensa talossa joka katsotaan ennakoperinnöksi.
(Vuokria ei ole ilmeisemmin maksettu,eikä verottajakaan ole saanut osaansa.)
Voisiko nimimerkki loppojuu nyt lukea sen Maanmittauslaitoksen ohjeen, jossa ihan selvästi kerrotaan, että ositus on toimitettava, jotta lainhuudon saa.
Jos perillinen ja leski vain toteaisivat, että ositusta ei NYT toimiteta, niin ei se poistaisi tarvetta toimittaa sitä tulevaisuudessa ja oikeutta vaatia sitä toimitettavaksi. Osituksen tarve poistuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että perillinen olisi lesken kuoltua hänen kuolinpesänsä ainoa osakas eli molemmat pesäosuudet olisivat yksissä/samoissa käsissä.
Ositusvaadehan ei sinänsä vanhene, joten asia voi tulla eteen vasta vuosikymmenien jälkeen.
"Voisiko nimimerkki loppojuu nyt lukea sen Maanmittauslaitoksen ohjeen, jossa ihan selvästi kerrotaan, että ositus on toimitettava, jotta lainhuudon saa.
Edelleen ei kannata lukea asioita sanatarkasti kun loppupeleissä asia ei ole niin.
Jos perillinen ja leski vain toteaisivat, että ositusta ei NYT toimiteta, niin ei se poistaisi tarvetta toimittaa sitä tulevaisuudessa ja oikeutta vaatia sitä toimitettavaksi"
Mä soitin maanmittauslaitokseen tänään ja vastauksen sain,sensijaan pirauta itse ja kysy.
Kysy että onko ositus pakollinen ja jos ositusta ei toimiteta niin saako lainhuudon kiinteistöön.
"Jos perillinen ja leski vain toteaisivat, että ositusta ei NYT toimiteta"
Nimenomaan HE eivät vain sitä totea vaan tekevät siitä juridisen paperin jolla ositusvaade poistuu kummaltakin osapuolelta.Näin ollen sitä ositusta ei voida vaatia toimitettavaksi sitten hamassa tulevaisuudessa.Kun on tälläinen paperi yhdessä muiden papereiden kera niin lainhuudolla ei ole estettä.
"Ositusvaadehan ei sinänsä vanhene, joten asia voi tulla eteen vasta vuosikymmenien jälkeen."
Niin voi ellei leski ja perilliset ole ositusvaadetta kumonneet aikaisemmin.
"=>>Mutta laihuutoa ei ilman selvitystä osituksesta anneta.<<= Tätä nimimerkki vajaisine ymmärryksineen ei tajua. Mutta minkäpä me sille voisimme?" - Emmehän me sille mitään voi, kuten taas on nähty."
Kyllä lainhuudon saa,tämä on fakta.
"ilman selvitystä osituksesta" <-------se että perilliset ja leski päättävät että ositusta ei toimiteta ja siitä tehdään juridinen paperi niin tämä on juuri se selvitys maanmittauslaitokselle joka kumoaa osituksen tekemisen tarpeen hakiessa lainhuutoa.Näin ollen tämä paperi yhdessä muiden kuolinpesän papereiden kanssa oikeuttaa hakijan saamaan lainhuudon kiinteistölle.
Aviovarallisuussuhdetta ei voi purkaa muuten kuin toimittamalla ositus (tai omaisuuden erottelu, jos kaikki omaisuus on avio-oikeudesta vapaata).
Se mitä ilmeisesti yrität ehdottaa, on osituksen toimittaminen niin, että mitään omaisuutta ei siirry puolelta toiselle. Se on toki mahdollista. Ja se paperi, josta puhut, on nimenomaan osituskirja. Siinä on oltava kaksi esteetöntä todistajaa, jotta perillinen saa sillä lainhuudon.
Mutta ketjun aloittajan tavoite ei tuollaisella paperilla toteudu. Jos tarkoitus on siirtää leskenkin osuus perilliselle, niin se kyllä onnistuu, kunhan
ositussopimuksen laatii osaava juristi.
Ja kuten sanoin jo aiemmin, verotuspuoli on hyvä selvittää ja hoitaa kuntoon, sillä lainhuutoa haettaessa on selvitettävä varainsiirtoveron maksaminen, jos on käytetty osituksen ulkopuolisia varoja niin kuin tässä tulisi tapahtumaan.
"Ja se paperi, josta puhut, on nimenomaan osituskirja."
Jos olisi niin ositus olisi toimitettu mutta kun ositusta ei toimiteta niin paperi ei ole osituskirja.
"Aviovarallisuussuhdetta ei voi purkaa muuten kuin toimittamalla ositus (tai omaisuuden erottelu, jos kaikki omaisuus on avio-oikeudesta vapaata)."
Puolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeus voidaan poistaa esimerkiksi avioehtosopimuksella tai testamentilla. Avioeron vireille tulon jälkeisellä osituksella tarkoitetaan puolisoiden omaisuuden jakamista siten, että puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö puolitetaan. Ositus on näin ollen aviovarallisuussuhteen purkamistoimi, jossa puolisoiden varat ja velat jaetaan.
Avioero-ositus ei ole pakollinen toimitus. Omaisuuden ositus on suoritettava silloin, jos toinen puolisoista sitä vaatii. Jos kumpikaan puolisoista ei vaadi ositusta, ei sitä tarvitse suorittaa.
Joo, ei tarvi toimittaa ositusta, mutta silloin ei saa sitä lainhuutoakaan.
HUOM!
"Mutta ketjun aloittajan tavoite ei tuollaisella paperilla toteudu. Jos tarkoitus on siirtää leskenkin osuus perilliselle, niin se kyllä onnistuu, kunhan
ositussopimuksen laatii osaava juristi."
Leskellä ei ole mitään osuutta kun ositusta ei suoriteta,näin ollen leskeltä ei siirry mitään perilliselle.
Jotta leskeltä voisi siirtyä jotain perilliselle tarkoittaisi se sitä että ensin pitäisi tehdä ositus jossa leski saa kuolleelta jotain..mutta kun ositusta ei suoriteta niin mitään ei siirry leskelle ja perillinen perii kuolleen kokonaan.
Joo, mutta ei peri koko taloa, koska se oli puolisoiden yhteisomistuksessa.
Osituksen tarkoituksena on päättää puolisoiden välinen aviovarallisuusyhteys. Laskennallisessa osituksessa molempien puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. Perusperiaatteena on, että laskennallisesti enemmän omistava puoliso maksaa tasinkoa vähemmän omistavalle. Jotta varmistetaan, että ositus on suoritettu ja lopullinen, tulee osituksesta laatia ositussopimus, eli osituskirja. Laki ei kuitenkaan tunne osituspakkoa, joten ositusta ei ole varsinaisesti pakko tehdä avioerossa. Mikäli avioliitto päättyy kuolemaan ja puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, on ositus pakko tehdä ennen perinnönjakoa perintöosuuksien määrittämiseksi.
Tasingon vaatimisesta luopuminen
Laskennallisen osituksen jälkeen reaalisessa osituksessa sitten määritetään mistä omaisuudesta tasinko maksetaan. Koska laki ei tunne osituspakkoa voi tasinkoon oikeutettu puoliso luopua vaatimasta tasinkoa ilman, että tästä aiheutuisi lahjaverovelvollisuutta tasinkovelvolliselle.
Näin ollen, jos puolisot yhdessä haluavat syystä tai toisesta sopia, ettei tasinkoon oikeutetulle makseta tasinkoa, on heillä täysi oikeus siihen. Tämä ei siis edellytä osituksen sovitteluvaatimuksen esittämistä tai sellaisen menestymistä. Ositussopimus tulisi tällöin kuitenkin laatia ja mainita asiasta siinä.
Varovaisuutta on kuitenkin syytä noudattaa sanamuotojen kanssa, jottei tule ottaneensa tasinkoa ensin vastaan ja sitten lahjoittaneensa sen. Samoin kehoitetaan varovaisuuteen, mikäli tasinkoon oikeutettu puoliso on asetettu konkurssiin tai muuten maksuvaikeuksissa mahdollisten takaisinsaanti- tai muiden vaatimusten välttämiseksi.
Mikäli kyse on jäämistöosituksesta, on ositus kuitenkin aina toimitettava ennen perinnönjakoa, sillä vasta osituksen jälkeen voidaan määrittää mikä omaisuus on vainajan jäämistöä ja mikä siirtyy perintönä perillisille tai testamentilla testamentinsaajille. Avioero-osituksessa ei osituspakkoa siis kuitenkaan ole.