Sain tällä viikolla tietää että minulla on monirakkulaiset munasarjat. Menen vielä verikokeisiin, niin tiedetään tarkemmin. Oli kyllä ihana saada tietää mikä on vikana kun vuoden yrityksen jälkeen ei ole vaavia kuulunut! Sitten yrittämään vaan clomeilla ja jos ei tärppää niin lisää tutkimuksia. Onhan tämä aika ilkeä "sairaus" mutta eiköhän sitä pärjää. Laihduttelemaan olen alkanut ettei pääse kauheasti ylipainoiseksi ja pääse tämä pco pahenemaan.
Mites olette muut selvinneet tämän kanssa?
Mites olette muut selvinneet tämän kanssa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heippa!
Mulla todettiin pco muutama kuukausi sitten.
Ennen sitä otettiin verikokeita että mistä johtuvat mun epäsäännölliset menkat ja siitä johtuvat ongelmat.
Terveyskeskuksessa tekivät verikokeiden jälkeen ultran, ja totesivat siellä että munasarjat ovat monirakkulaiset. Todella tylyä palvelua sain kyseisessä paikassa, tuli kyllä heti itku silmään kun olen pelännyt lapsettomuutta valtavasti.
Seuraavaksi sain kutsun sairaalaan, naistentautien poliklinikalle jossa tehtiin ultra pco:n varmistamiseksi. Lääkärini sanoi, ettei tilanne ole paha. Kävin tämän jälkeen kaksi kertaa tässä kuussa verikokeessa, ja nyt olen toista päivää clomikuurilla.
Jänskättää mitä tapahtuu, ja onko pillerit tehonneet.
Sairaalassa sain kyllä todella ihanaa palvelua, onneksi ei tarvitse odotella montaa kuukautta hoitojen kanssa.
Eihän pco:ta sairaudeksi voi luokitella, omasta mielestäni se on ennemminkin ominaisuus.
Kyllä oli kova paikka, kun sai tietää että ei ehkä pysty saamaan normaalisti lasta.
Miten itse suhtauduit siihen?!
Mä olen `vasta` 21-vuotias, ja toiveikas vielä siitä että saan ison perheen:)
Nyt vaan peukut pystyyn, että meistäkin tulisi pian äitejä!:)
Kirjoittelehan, miten sun hoidot etenee.
Minulla myös eilen kaikki testitulokset taas nojautui asteen enemmän PCO:n puoleen. Vielä odotetaan insuliiniarvoja, että olisko siellä jotain vikana.
Lääkäri oli sairaalassa todella tyly!
Kun ensimmäisen kerran kävin siellä tutkimuksissa, oli mieslääkäri todella ystävällinen ja ymmärtäväinen. Nyt kuitenkin jouduin eri lääkärille ja kyseinen nainen oli todella tyly ja ajattelematon sanoissaan.
Hän periaatteessa sanoi ettei vuoden yrittämisen jälkeen vielä antaisi minulle clomeja, vaan laittaisi minut vielä n. 6kk laihdutuskuurille. Vaikka en ole edes järin lihava.
Ymmärrän kyllä hänen näkökulmansa asiassa, mutta kommentit kuten "ei sun kannata liikuntaa lisätä, siinä sulle tulee vaan nälkä" oli tosi asiattomia. Aivan kuin ahtaisin hampurilaisia päivisin kaksin käsin..
Nyt odotellaan viikko, antaako hän minulle kaikessa arvossaan clomit vai ei.
Ymmärrän laidutuksen hyvät puolet, mutta kun se ei ole PCO:n ainoa parannus, odotan kauhun vallassa jatkuuko kipeä odotukseni vielä pidempään...
Minulla myös pco todettu 5/04. Hoitoihin hakeuduin puolen vuoden jälkeen e-pillereiden lopettamisesta, koska kuukautisia ei tullut lainkaan. Terveyskeskuslääkäri ei osannut tehdä yhtään mitään! Tarkasti alapään, kyseli koneelta muutamia kysymyksiä ja antoi lähetteen keskussairaalaan. Siellä ultrassa näkyin monirakkulaisuutta munasarjoissa. Verikokeet vahvistivat diagnoosia, mutta en vieläkään ole saanut täysin varmaa tietoa siitä, että minulla olisi pco...lääkäri vain sanoo aina, että kaikki kyllä viittaisi siihen?? Itse olen täysin varma, että minulla on pco, mutta en kauhuissani asiasta, koska pcolaiset pystyvät kyllä saamaan lapsia...pienellä lääketieteellisellä avustuksella tai jopa ihan luomuna. Ei sitä koskaan tiedä.
Minä sain ensiksi Terolutit tasaamaan tai aloittaan kuukautiset ja heti ensimmäisellä kerralla suositeltiin laihdutusta. Sepä ei ollutkaan niin helppoa. Olen saanut tippumaan n. 4 kg puolessa vuodessa (n. 5 %), mikä on järkyttävän vähän, mutta parempi sekin, kun ei mitään. Nyt aloitan clomit ensimmäistä kertaa ensi kierrolla, ja kyllä jänskättää, mitä tapahtuu. Toivottavasti munikset nyt toimis kunnolla ja saataisiin ihan normaali ovulaatio. Nyt tuntuu kyllä jo kivemmalta, kun pääsee ns. tositoimiin eli jotain voisi tapahtuakkin.
Pco:ssa laihduttaminen on kyllä tärkeä juttu, jos on ylipainoa eli LIIKKUKAA ja syökää terveellisesti! Se helpottaa oloa, pienentää sairastumisriskiä (mm. diabetes 2) ja varmasti myös raskausaikana on hyötyä siitä, että lähtöpaino on mahdollisimman normaali.
++++ONNEA KEVÄÄSEEN++++
ps. Itselläni vielä painon kanssa tekemistä eli vähintään 5 kg pois, niin olisin jo onnellinen.
Ihan sattumalta huomasin PCO:ta käsittelevän viestin etusivulla.
Mulla todettiin vuosi sitten pco. Mitat tuolloin 157/60. Välillä kk-kierto oli jopa yli 50 vrk, välillä taas vain 20 vrk. Terolutit tasoitti kiertoa välillä, mutta ei aina. Viime vuoden toukokuussa alettiin mieheni kanssa yrittämään raskautta "tulee jos on tullakseen"-tyylillä, ja kesällä laihdutin kolme kiloa (aloin liikkumaan paljon enemmän ja söin paljon terveellisemmin). Syyskuun lopulla testsin plussaa, ja laskettu aika on toukokuun lopulla. Uskon että muutaman kilon painonpudotus auttoi minua tulemaan raskaaksi. Tsemppiä kaikille, se luomuplussa ei ole mahdoton!! :) (tiedän kyllä että on olemassa laihojakin pco-potilaita, joille laihduttaminen ei ole ensisijainen hoitokeino, mutta minulle se oli, ja ehdotan sitä jokaiselle jolla pikkaisenkaan ylimääräistä)
Nuorempana n. 25 vuotiaana sain terveen pojan, joka oli ns. vahinkolapsi eli unohtunut e-pilleri. Kuukautiseni ovat aina olleet epäsäännölliset ja sitten aloin vanhempana yrittämään toista lasta. Mitään ei kuulunut muutamaan vuoteen.Sitten minulla todettiin että minulla onkin pco.Nuorempana olin tosin langanlaiha, vanhemmmiten aloin lihoamaan, mutta en tiennyt että siinä olisi mitään erikoista.
Laihduttamista olen myös ruvennut nyt ajattelemaan...Minä olen nyt clomifem-hoidossa, ja olen tullut niillä kaksi kertaa raskaaksi mutta kumpikin on päättynyt keskenmenoon...Nyt syön taas clomifemia ja yritystä on uudelleen. Vähän hirvittää; mitä ikävää sitä seuraavaksi joutuu kokemaan näiden kahden peräkkäisen keskenmenon jälkeen?
Minun pco todettiin kaksi vuotta sitten. Kova on ollut huoli lapsiasiasta. Sovittiin mieheni kanssa että hoitoon mennään vasta kun olen saanut paprut kasaan yliopistolta.
Olen ehkä stressannut opiskeluja(joudun paljon esiintymään), ja myös sitä, saanko koskaan vauvaa.
Vuodenvaihteessa olimme lämpimässä espanjassa, todella rennoissa olosuhteissa 6 viikkoa. Ja kotiin tultiin kolmistaan. Nyt rv 10.
Olen kuullut useista pco-tapauksista, jotka ovat tulleet aivan luomusti raskaaksi. Ja vielä enemmän niistä, jotka hoitojen jälkeen. Ei syytä epätoivoon.
Kävin tänään normaalisti papakokeessa ja koska minulla on ollut jo varmaan vuoden ajan kipua välillä oikealla puolella munasarjoja sain ajan saman tien gynekologille.
Gynekologi teki minulle ultraäänitutkimuksen emättimen kautta ja totesi minulla olevan oikeassa munasarjassa rakkulaisuutta. Suorilta käsin hän ei sanonut, että kyseessä olisi monirakkulaisuus. Myöskään lisätesteihin hän ei lähetettä antanut.
Olen syönyt Diane Nova e-pillereitä yli 10v (aloitin ne sekä ehkäisyyn että akneen) ja nyt kävin lääkärillä, koska halusin vaihtaa ehkäisytavan renkaaseen, koska se on vähempihormoninen.
Olen vakituisessa suhteessa ja naimisiin on tarkoitus mennä vuoden päästä kesällä. Silloin olisi tarkoitus myös alkaa yrittää lapsen / lasten saantia.
Nyt olen kuitenkin aivan paniikissa, että jos minulla on monirakkulaiset munasarjat, voinko koskaan saada lapsia! Täytän kesällä 30v., joten aikaa ei ole liiemmälti hukattavaksi. Mittani ovat 162 / 64, eli muutaman kilon painonpudotus voisi tehdä hyvää (lopetin tupakoinnin pari vuotta sitten, jonka jälkeen paino on noussut 57:sta nykyiseen).
Liikakarvoitusta minulla ei ole, mutta akne vaivaa ajoittain vieläkin, mikä tukisi mieshormonien liikaeritystä. Liikakiloni ovat myös kertyneet lähinnä vatsaan, joten sekin tukisi diagnoosia. Suvussani ainakin tädilläni ja mummollani on 2-tyypin diabetes, joten riskitekijät ovat suuret.
En oikein tiedä, miksi tänne kirjoitin, mutta olen jotenkin niin järkyttynyt koko asiasta. =(