Lukiko joku sunnuntain Aamulehdestä erään opiskelijan valituksen, että hänelle jää 11 euroa kuussa käytettäväksi ruokaan ja huvituksiin. Sob sob. Hän valitti, että opintotuen pitäisi olla väh. 100 euroa isompi. Hän sanoi, että solussa voisin asua halvemmalla mutta olen niin tottunut asumaan yksiössäni rauhassa. Lisäksi hän mainitsi, ettei halua ottaa opintolainaa ettei sitä sitten tarvitse myöhemmin maksaa takaisin ja vanhemmilta lainaaminen ei ole kivaa. Miksi sitten valitat!? Juuri tämänkaltaisia opiskelijoita on paljon. Älä valita vaan mene töihin tai elä vähemmällä. Opintotuen tarkoitus ei ole kustantaa sinun kaikkia mielitekojasi. Sillä pysyy hengissä ja pystyy elämään lämpimän katon alla. Jos haluat muuta niin pyydä vanhemmiltasi, ota opintolainaa tai tee töitä. Ja kyllä, olen itsekin opiskelija.
opintotuki riittää
simon adebisi
2665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hm... no tuohon on paha ainakaan meikäläisen ottaa kantaa, sillä vanhempien tulojen ja omaisuuden takia ei tukia heru...
Opintotuki sinällään on mielestäni riittävän suuruinen, mutta asumistuki sinällään aivan riittämättömäksi mitoitettu.
Olen viiden vuoden aikana opiskellut kolmisen vuotta kolmella paikkakunnalla ja asuntoja on tullut silmäiltyä opintojen välissäkin. Olen nähnyt yhden ainoan vuokraltaan "kohtuulliseksi" määritellyn asunnon, joka oli 11 neliön komero rupukylän keskustassa.
Soluasuminen ei mielestäni ole "inhimillistä" asumista sikäli, kun olen sellaista elämää nähnyt. Parhaimmillaan on ruoat varastettu tuttavieni jääkaapista, juhlittu yöt, paras tapaus innostui imuroimaan yöaikaan ja oikeastaan kaikki on yhteistä omaisuutta ja tunnollisin henkilö yleensä vastaa yhteisten tilojen siivoamisesta. En osaa sanoa miten yleisiä ovat kyseiset kauhukokemukset, mutta useammin niitä olen kuullut kuin positiivisia tai neutraaleja kertomuksia. Eräänlaista lottoamista sekin siis on. Hintaansa nähden pieniä luukkuja, joissa on mahdollisuus tehdä tuttavuutta "mielenkiintoisten" ihmisten kanssa.
Opintolainaa tyrkytetään jatkuvasti ihmisille, mutta nykypäivän opiskelijat ovat saaneet nähdä ja monet kokea 90-luvun laman maksuvaikeuksineen. Kuten minulle on monesti todettu, lainaa voitaisiin ottaa, jos työpaikka voitaisiin taata opiskelujen jälkeen. Yksinkertaisesti lainanotossa nykyään opiskeleva sukupolvi on ottanut oppia 80 -luvun holtittomuudesta. Eipä lainaa tarjota elämiseen muille tukia nauttiville. Melkein odotan, että missä vaiheessa työttömien ja eläkeläisten saamat tuet lakkautetaan ja tarjotaan mahdollisuutta edulliseen valtion takaamaan lainaan, joka maksetaan sitten, kun saadaan töitä tai ulosmitataan kuoleman jälkeen pesästä.
Vanhempien tulojen huomioiminen on minusta lähinnä naurettava ajatus. Ihmisten ylläpito sälytetään sukulaistensa vastuulle. On toki ihmisiä, jotka eivät saa vanhemmiltaan mitään. Oikeasti. Tiedän kyllä tapauksen. Harvojahan nämä ovat, mutta olisi meidän opiskelijoiden tarkoitus oppia elämään itsenäisinä ihmisinä, eikä aina takaisin vanhempien luokse juoksemaan. Ihmisellä on oikeus omanarvontuntoon.
11 euroa ruokaan ja huvituksiin on varsin ruhtinaallisesti. Vähänkin osmman paikkakunnon opiskelijalle voi jäädä käteen pakkasta.
Itse asun ja opiskelen muuttotappiollisessa korpikylässä, jossa olen saanut n. 26 neliön lukaalin saunalla. Opiskelussa tärkeän nettiyhteyden jälkeen käteen minulle jää satakunta euroa kuussa niinä kuukausina, joina ei sähkölasku tule maksettavaksi. Tämä on kovin tyypillinen budjetti opiskelijalle.
Tällä sitten ihminen elää miten voi ja kykenee. Onnistuuhan se, mutta ei se herkkua ole. Joskus huolestuttaa miten terveyteeni vaikuttaa elämä niukasti ravitsevalla makaroni/peruna/riisi dietillä, mutta onhan edes mahdollisuus käyttää edullista ruokalaa, jossa onneksi saa haluamansa kokoiset annokset.
Ja tällä nimenomaisella hetkellä olen työharjoittelussa toisella paikkakunnalla, josta käteeni en voi saada yhtikäs yhtään mitään (harjoittelupaikalle maksetaan ilmeisesti ohjauksestani), on budjetti kaventunut entistä laihemmaksi. Käytännössä kuukausittainen 40 euron bussilippu kaventaa rahavarani 60 euroon kuukaudessa. Miten siis elän? Olen valinnut helpoimman tien ja nostanut opintolainaa. Onneksi sentään tiedän, että valmistuttuani minulla on työtä kunnes suuret ikäluokat on hautaansa heitetty tai yhteiskunta on ajautunut konkurssiin.
Palatekseni aiheeseen, niin en ole lukenut yhdenkään opiskelijan valitusta, mutta hyvin aiheellinen ja polttava kysymys on kuitenkin kyseessä. Ihmettelen ylipäätänsä miten opiskelijat ovat antaneet asioiden mennä sille tolalle, joilla ne tällä hetkellä ovat.
Hallituksen tarjoamat ehdotukset eivät nekään ole päivänpaistetta tarjoamassa. Opiskeluaikoja pitäisi leikata, kilpailukykyä parennettava, mutta rahaa ei saisi itse tienata. Kuten ovat armaat opettajani todenneet, yhteiskunnan tuet pidetään niin alhaalla, etteivät ihmiset lähde barrikadeille ja opiskelijoiden köyhyyttä katsotaan sormien välissä, koska se mielletään väliaikaiseksi.