Kaikesta päätellen Suomessa on paljon (" ") buddhalaisuudesta kiinnostuneita, jotka funtsivat asioita keskenään, lukevat kirjoja niin englanniksi kuin suomeksikin, mutta ovat periaatteessa yksinään ajatuksiensa kanssa. Helsingissä on parikin buddhalaista (ainakin FWBO ja Zen-jokujuttu) yhteisöä, mutta muualla Suomessa on hiljaisempaa.
Ihan vaan mietin, että kuinka paljon meitä "nojatuolibuddhalaisia" oikein löytyy, tälläkin palstalla niitä näkee, ja voisiko olla harkitsemisen arvoista jonkinlainen sähköpostirinki tai vastaava? Olisi nimittäin kiva keskustella kaikenlaisista asioista ja muutenkin tutustua uusiin ihmisiin. En tarkoita että voisi väitellä mikä on oikeaa buddhalaisuutta ja mikä ei, vaan jauhaa proverbaalista paskaa, tai jotain.
Itse olen ollut jotain vähän yli kaksi vuotta buddhalainen, mutta ikinä en ole tavannut ketään toista, joka olisi yhtään enemmän kuin "periaattessa buddhalaisuus on ihan järkevää" kiinnostunut asiasta, joten tietyllä tapaa aika yksinäistä harjoittamista.
Idea = ?
Ihan vaan mietin, että kuinka paljon meitä "nojatuolibuddhalaisia" oikein löytyy, tälläkin palstalla niitä näkee, ja voisiko olla harkitsemisen arvoista jonkinlainen sähköpostirinki tai vastaava? Olisi nimittäin kiva keskustella kaikenlaisista asioista ja muutenkin tutustua uusiin ihmisiin. En tarkoita että voisi väitellä mikä on oikeaa buddhalaisuutta ja mikä ei, vaan jauhaa proverbaalista paskaa, tai jotain.
Itse olen ollut jotain vähän yli kaksi vuotta buddhalainen, mutta ikinä en ole tavannut ketään toista, joka olisi yhtään enemmän kuin "periaattessa buddhalaisuus on ihan järkevää" kiinnostunut asiasta, joten tietyllä tapaa aika yksinäistä harjoittamista.
Idea = ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onhan se hienoa kyllä "keskustella" asioista suunnilleen samoja termejä käyttävien kanssa.
Itse en ole kylläkään "buddhisti", enkä varsinaisesti minkään muunkaan nimetyn uskonnon kautta elävä. Ehkä olen keksinyt itselleni oman uskonnon ja sitä kai se onkin,oman arvomaailman kiteyttämistä, oli sillä yleinen nimi tai ei.
Olen jonkin verran tutustunut eri nimettyihin uskontoihin ja muihinkin.
Kuitenkin on myönnettävä, että juuri buddhistisuus on jotenkin "kolahtunut" syvimmin.
Ehkä juuri sieltä olen löytänyt parhaiten omia kokemuksiani vaastavia kertomuksia ja tulkintoja elämästä.
Osho, joka on kirjaallisuutensa myötä saanut itseni joskus vähemmän yksinäiseksi tuntemaan, ei varsinaisesti kai ole "buddhisti", mutta sieltä kai hän on "aloittanut".
Ja onhan niitä muitakin....
Tuossa aikaisemmin kun oli "puhetta" "regressioterapiasta" vai miksi sitä nyt kutsutaankin, vanhojen ajassa menneiden "energioiden" tulkintaa ja mahdollista palauttmista tasa-painotilaan, tulin ajatelleeksi taas, että miten hauskaa on kokea ja katsella kaikenlaisia erilaisia elämän tulkintamuotoja.
Tässä taannoin hankin itselleni maalauksen kautta muotoutetun "menneet elämät"/"sielun kuvan" ja tulkinnan ja oli aika mieletön juttu, miten se "kertoi", että vahvinpana "tässä elämässäni" vaikuttaa juuri aikaisemmat intian elämäni jne.
Tosin en ota näitä vakavasti (en samaistu täysin), enkä myöskään kuitenkaan "täyttä huuhata" periatteella, vaan mielenkiinnosta ikäänkuin tutkin eri tapoja tulkita elämää.
Olenkin monasti pohtinut, miten paljon onkaan yhtenäisiä tekijöitä, perinnöllisyyden, menneiden elämien, evoluution yms. tutkimisella.
Tosin taisin mennä asian sivuun...=)
Minä olen kiinnostunut, kuten jo aiemmin sanoin. (btw: keskustellaanko sähköpostilla vai tällä palstalla?) Ja minäkään en tunne muita kiinnostuneita.
Jokuhan ne suomennetut buddhalaisuudesta kertovat kirjat aina ostaa, ei niitä kannattaisi kääntää suomeksi ja julkaista jos kiinnostusta ei olisi. Siksi minäkin arvelisin että "kaappibuddhalaisia" voi olla jopa melko paljonkin (kaikki on suhteellista, tietenkin).
Yhteisöjen puute johtuu ehkä siitä, että kovinkaan moni ei kuitenkaan ajattele buddhalaisuutta uskontona, vaan henkilökohtaisena elämänfilosofiana ja siksi kynnys tulla mukaan yhdistystoimintaan (tai perustaa yhdistys/piiri/porukka) voi olla monelle korkea. Toiseksi on vähän eri asia sanoa perheelle/kavereille/tuttaville "Olen tutkinut aika paljon buddhalaisuutta ja siinä on paljon hyviä juttuja, ihmeen viisaita ajatuksia Buddhalla oli jo silloin 2500 vuotta sitten" kuin "Olen buddhalainen". Moni ei varmaankaan sosiaalisten paineiden takia uskalla tulla kokonaan ulos kaapista, vaikka käytännössä olisikin buddhisti.
Mutta eipäs luovuteta! Olisi erittäin hieno juttu jos voisit järjestää sähköpostiringin, webbifoorumin (no niin, onhan tämäkin foorumi käytettävissä, jos sietää satunnaiset häiriköt, mutta oma foorumi paras foorumi), tai jotain vastaavaa. Jengi saataisiin houkuteltua keskustelemaan ja tutustumaan, ja ehkä myöhemmin jopa tapaamaan livenä ja kenties järjestämään jotain paikallistoimintaa. Ihmiset huomaisivat, että eivät olekaan ihan niin yksin kuin kuvittelivat. Buddhalaisuus nousisi maan alta päivänvaloon :)
Se Helsingin paikka on Helsinki Zen Center, http://www.kaapeli.fi/~zen/ . Täällä Tampereellahan on Zenshindojo (http://www.uta.fi/~fitikl/zenshindojo/ ), jossa voi harjoittaa zazenia - jos on jäsen eli harjoittelee siellä karatea tai taijia. Itse treenaan jo toisaalla, eikä uuden lajin aloittaminen ole tällä hetkellä järkevää/mahdollista, joten Zenshindojo ei ole vaihtoehto. Muista meditaatioryhmistä ei ole tietoa, buddhalaisuusryhmistä puhumattakaan. Tosin Suomalais-Tiibetiläinen kulttuuriseura on toiminut ainakin joskus Tampereella: http://www.saunalahti.fi/~tibet/tibet/fi/seura.html
Jos olet tosiaan kiinnostunut kehittelemään jotain, voin antaa henkistä tukea ja kaikenkarvaisia ehdotuksia/ideoita/vinkkejä.
että länsimaistunut buddhalaisuus on niin eristäytynyttä puuhaa, kun itse Buddha taas opetti kolmea jalokiveä, joista yksi oli Sangha, joka tarkoittaa juuri buddhalaista yhteisöä, munkki- ja maallikkoyhdyskuntia ja niiden merkitystä Buddhan tiellä.
Enpä tiedä sanoa mitä todellisuudessa monen ns."budhistisuus" on, mutta monasti se on vaan kehkeytynyt "kuppikunnaksi ja metodiksi" ja näin ollen koko (nähdäkseni?) se "syvin olemus" se mitä Buddha merkitsee kokemuksen tilana, kadottaa syvimmän olemuksensa ja merkityksensä.
Kummasti sitä vaan on tullut huomanneeksi, että mitä enemmän kokee syvyttä ja olemuksellisuutta kaikessa, huomaa, että nimitykset menettää merkityksensä ja toiselta suunnalta katsottuna taas muuttavat merkityksen.
Itse olen kritisoinut useasti näitä länsimaisia tuontitavaroita, idänsukontoja, koska ne melkein poikkeuksetta 1800-luvun filosofeista lähtien ovat palvelleet enemmän materialismia tai nykyään kaupallisuutta. Silti en heittäisi lapsta pesunveden mukana pois. Olen huomannut oman rakkaan uskontomme vain kirkastuvan kun on perehtynyt ensin huolellisesti itäisiin uskontoihin, sillä ei liene turhaan Salomoniakaan ensimmäiseksi verrattu itämaisiin tietäjiin. Idässä sielun ja hengenasiat ovat olleet tarkemmin tunnettuja jokatapauksessa, se näkyy jo itämaisten kielien sanastoissa, joissa on lukemattomia vivahteita kuvaamaan vaikkapa sielua, kun meillä ei ole kuin muutama harva sana, jotka viittaavat tuohonkin asiaan.
Toisaalta tosiaankin nimitykset menettävät merkityksensä, mutta samalla paradoksaalisesti niistä tulee entistä merkittävämpiä ja tahtoisi, että ihmiset olisivat paljon huolellisempia ja tarkempia niiden käytössä. Mutta lienee paras aloittaa linssien tarkennus itsestä, vanhojen kunnon neuvojen mukaan. Siunausta alkaneelle viikolle ja pääsiäisen sanoman kirkastumisia :-)
On totta, että lasta ei kannata heittää pois pesuveden mukana. Ehkä yritin muotoilla juuri jotain sen tapaista sanoiksi, ehkä en.
Kyllä se "lapsi" on on jäänyt vatiin istumaan monen pesuveden poisheiton jälkeen ja juuri siksi koen, että on turhaa, ehkä jopa joskus vahingollista nostaa jokin uskonto ylitse muiden, yhdeksi oikeaksi.
Toki, on ehkä selkeääkin, pitää elämänsä ohjenuorana ja suuntaviittana yhtä uskontoa, eikä hörhellellä joka puolella pintaa raapien.
Itselleni, vaikka muistakin uskonnoista "puhun", on kuitenkin ollut ehkä vaikuttavin ja tärkein Kristuksen merkitys, ei sinällään kristinusko siinä muodossa miten sitä monasti tarjotaan. Toki on vastaanottajasta kiinni, miten sen vastaan ottaa.
Kuitenkin olen tullut kokeneeksi, että vähenevässä määrin sitä tervitsee jotain "vanhaa ikonia" ohjaajakseen nimenä,,,,,kaikki pienimuotoutuu, simppelöityy,,,,,,saattaa olla, että Kristus merkityksenä, lentää ohitse leppäkertun muodossa!
Marco Pocanikin näkemys on mielestäni aika syvällinen raamatun tulkinnasta, joskin hän on havainnollistanut tulkintansa ja kääntänyt sen sanoiksi turhankin "eteerisellä" tavalla, mikä pelottaa pois montakin lukijaa.
=)
Hyvää pääsiäisen aikaa Sinullekin!
Mielenkiintoinen tuo leppäkerttuvertaus :-) Marco Ponaciin en ole tutustunut, vaikka kirjaan oon törmännyt jokusen kerran. Jossain määrin kun tuon tyyppistä kirjallisuutta on tullut kaahlattua koko 90-luku, niin uusissa uutuuksissa ei enää ole ollut mitään erityistä uutta annettavaa, tai sellainen mielikuva on tullut. Toivottavasti mielikuva ei ole vain esteenä huomaamasta jotain uutta, jos sattuu eteen. Mutta toisaalta ihmismielen ominaisuus, vaihteluntarve, vaikka se olisi pienimuotoista, on tosiasia ja kannattaakin harrastaa sellaista lukemista, joka inspiroi ihmistä eteenpäin ja pitää hyvällä, aktiivisella tuulella. Pidin kyllä kovasti esim. Redfieldin 9 oivalluksesta, joka oli erittäin inspiroiva, mutta seuraava teos ei enää uponnut vaan tuntui samantoistolta. Samoin Michaelin-kirjallisuus tuntui myös samanasian kääntelyltä. Jäi vähän vaikutelma, että psykologinen sanasto, mitä siinä käytetään, on jollain tavalla uudestaan luotua, mutta niiden alla oleva asia on loputtomien erilaisten variaatioiden "keksimistä". En tosin ole lukenut kuin kolme sarjan kirjaa, joita taitaa olla paljon muita tällä hetkellä. Mitkä ovat omat kokemuksesi niistä?
Jahas ja miten tämä liittyykään idänuskontoihin ja buddhalaisuuteen? Ei varmaan muulla tavalla kuin, että kaikki tuo on eräänlaista lännen maksimaalisen ja käytännöllisen ajattelun yhdistämistä itämaisiin henkisiin ja sielullisiin löydöksiin. Sinänsä ihan mielenkiintoinen tuo synkretismi ja unioni, jos niin voisi kutsua. Osho taitaa puhua aika paljon siitä, miten idän ja lännen hyvät piirteet tulisi yhdistää ja siitä syntyisi se tähän aikaan sopiva elämänkatsomus. Konservatistit eivät vain tykkää sellaisesta, koska vaarassa on se tuttu ja kauhelta tuntuva ajatus oman identiteetin katoamisesta. Vaan toisaaltahan sanottiin, että "unohtakaa itsenne, niin löydätte itsenne" =)
...jos jonkinmoista kirjallisuutta, kuin myös tuossa 90-luvulla. Jossain vaiheessa elämääni, kun sain "ensimmäisiä" kokemuksiani, muustakin minuuden kokemisesta kuin pelkästään ulkoiseen suhteutettua, "pöllähdin" melko tavalla kaikesta ns."henkisestä" ja "uskonnollisesta". Se kakki oli kuin "taivaan lahja", yksi alue, joka oli siihen asti ollut kuin "salaista tietoa", jotain, mikä tuki sen hetkistä elämäni kokemista suuresti ja sain kokemuksilleni sanoja ja mielelleni käsitteitä kuvata niitä jotenkin itselleni.
Luin varmasti satoja kirjoja ja melkoinen kirjasto siitä jäikin käteen. =)
Michaelin kirjallisuutta olen lukenut jonkinverran, ensimmäkseen juuri Jose Stevensin, jonka kesytä lohikäärmeesi auttoi hahmottamaan oman itseni puolien näkemistä vähän realistisemmin, selvemmin. =)Kuitenkin Josen kirjoissa myöhemmin sitten "tökkäsi" juuri se "analyyttinen käsitteellistäminen", kaiken jakaminen jonkinlaisiin hierarkioihin ja lokeroihin.....yleensä silloin loppuu minulta kiinnostus. Myös se miten keskustelut netissä kyseisessä piirissä, oli hyvin suljettua ja jotenkih minusta on tylsää loputtomiin keskustella asioista yhdellä sanastolla ja lähes samoin ajattelevien kanssa. Sitä ikäänkuin on särmätöntä nurkkakuntaista keskustelua sellainen, ehkä.
Itsellä kun on jonkinlainen vietti ja tarve uudistua mieluiten vaikka joka hetki,. =)ja sen olen kokenut, että uudistuminen on juuri sitä, että jättää vanhan taakseen ja avaa silmänsä näkemään uutta ja helposti, jos tarttuu vain tiettyyn käsitteellistämiseen ja sanastoon, on vaikeampaa vaihtaa asenteitaan ja ajatuksiaan uusiin tai ylipäätään nähdä omaa jumittuneisuuttaan.
Tuo Osho on minulle ollut hyvin tärkeä. Lähinnä kai hänen kirjallisuutensa. =)
Jotenkin hänen kokemuksensa on ollut hyvin yhteneväisiä omani kanssa, siinä määrin miten olen kyennyt tulkitsemaan hänen kirjoituksiaan. Siinä on jotain perin rehellistä. Jotenkin asiat nähdään tosiasioina ja pyritään näkemään itseään ja juurtuneita asenteitaan. Sellaista syvältä luotavaa muuutosta, ei mitään ulkokultaista ja johonkin tiettyyn mantraan tai sanastoon tai tekemiseen liittyvää hengellisyyttä ja sielukkuutta, vaan jokaisen ulottuvilla olevaa.
Oshon näkemykset kai pitkälti tulevat ykseyden kokemisesta käsin, sillä silloin aukenee ihmiselle käsitys omista "luomisvoimistaan" ja ja vastuunotto omasta itsestään kokonaisuutena.
Myös sen olen huomioinut, josta itse kerroit.
Olen saattanut lukea jonkin kirjan vaikka kolme vuotta sitten. Esimerkiksi nyt Oshon esoteerinen psykologia. Nyt otan sen uudelleen lukemisen alle ja tuntuu, että sen onkin lukenut aikaisemmin aivan eri ihminen. Se avautuu erilailla ja jotenkin tuntuu hurjaltakin, miten yksipuolisesti sitä tulkitsi aikaisemmin. Mutta silloin se tulkintatapa tuki sen hetkistä elämääni, nyt toisenlaista.
Vielä poukkoillakseni aiheesta toiseen ja takaisin....kun minulla oli sellainen parin vuoden buumi, jolloin osallistuin kaiken maailman "kissanristiäisiin" ja koulutuksiin tällä saralla ja ahmein kirjallisuutta yms. jossain vaiheessa, kun mielessäni heräävät kysymykseni eivät enää saaneetkaan vastauksia sillä alueella, aloin silmäilemään ja tutkimaan näitä juttuja erilailla. Huomasin, että ei näitä sopinutkaan mennä niin kovin suoraan kyseenalaistamaan, ne oli monelle "pyhiä totuuksia". Hetki hetkeltä huomasin, että nämähän näissä piireissä "hilluvat tyypit" ovat aivan samanlaisia kuin ne, joita he katselevat ikäänkuin ehkä ylhäältä alas "hengellisyydessään", vaikka usein se naamioidaan näennäiseen "muka-nöyryyteen". Heillä nyt sattuu olemaan vain eri nimet ja sanat ilmaistessaan itsensä ja elämänsä löytämistä.
Jossain vaiheessa en jaksanut lukea sitten enää yhtään kirjaa ja jotenkin aloin olla vähemmän kiinnostunut "henkisestä kasvusta" siinä mielessä mitä sitä tarjottiin.
Aloin keskittyä taas enemmän ihan vaan "arkiseen" omaan elämääni ja sain todeta, että *hyvänen aika sentään*, kassajonossa voin kohdata ihmisen, jonka "sielun valo" on silmissä niin voimakas, niin "ihmisyyden ihmisyydessä" tunnistava, ikäänkuin tuntuisi; "hei, se tunnisti minut, se todella näki minut ja minä hänet!"
Ne on hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa, koska olen ikäni kokenut jotenkin hämmentäväksi sen, että ihmiset eivät ikäänkuin todella katso ja kohtaa toisiaan, ympäristöään, vaan katsovat jonnekin ohi, näkevät vain mielensä kautta. Ehkä se on osaltaan, tehnyt elämänkin tavallaan yksinäiseksi joskus.
Kun jossain vaiheessa jossain määrin, sain itseyteni jotenkin "linjautumaan" loksahtamaan kohdalleen takasin sisimpääni (kasvatuksen, yhteiskunnan, lapsuuden yms. vaikutuksien jälkeen), voin vain todeta itselleni, että juuri näihän minä olen kokenut ensimmäisestä hengen vedostani lähtien tässä maailmassa, juuri näin muistan ihmetyksissäni ja avoimesti,iloisena kokevani maailmaa. (ei mikään kyllä pysyvä tila itsellä=)) Ja muistan miten se tuntui surulliselta, kun aikuiset katsoi ohi....ne näki vain jotain mitä halusivat nähdä, kaikki muu pyrittiin tukahduttamaan ja piilottamaan.
Juuri tämän kokeminen, on saanut nyt varmemmin ja aikaisemmin haparoivan vaiston varassa "kavahtamaan" hierarkisia johonkin kohti pyrkimyksiä, jonnekin taivaseen pyrkimistä itsen ulkopuolelle jne.
Kyllä myös mielestäni kirjat toistaa samaa asiaa vain eri sanoin eri suodatuksen kautta, mutta joskus aina sattuu eteen *helmi*, eikä sen tarvitse olla mitään "hengellistä" tai psykologista, vaan se voi olla ihan tavallinen romaani tai toiminta tai jopa vaikka Kingin kirja =)ja se vain sopii tukemaan sen hetkistä elämää, tuo ehkä ilon tai lohdun tunteen, silloin voi sanoa löytäneensä *helmen*!
....
Taisipa mennä jo asian sivuun rankasti.....=)Joskus sitä vähän innostuu...=)
Olen eri mieltä tuosta, että on turhaa nostaa yksi uskonto ylitse muiden. Koska lopulta kaikissa uskonnoissa on kyse samasta asiasta, Elämästä, niin tärkeämpää käsittääkseni on saavuttaa yhden uskonnon kautta syvällistä tietoa kuin monen uskonnon kautta "leveää" tietoa.
Tietenkin on hyvä tutustu moniin uskontoihin ja pitää korvat auki ja silmät höröllä. :) Enkä tarkoita myöskään että pitäisi hyväksy se uskonto mitä joku tuppuuttaa, vaan etsiä se mikä luontevimmalta (eniten "todelta") tuntuu ja pitäytyä siinä. Sitä tulee tietysti tutkia ja yrittää edetä valitsemallaan polulla, eikä tyytyä siihen että "nyt minulla on uskonto, pelastun" tms. Toiset kulttuurit ja uskonnot valaisevat omaa uskontoa lisää, ja omasta uskonnosta löytää asioita joita ei ole ennen ymmärtänyt. Ymmärrys syvenee.
Siksi mielestäni on tärkeää, että kun kokee jonkin uskonnon omakseen niin harjoittaa sitä tosissaan, eikä ala miettimään pitäisikö siirtyä tuohon ja tuohon uskontoon. Tässä mielessä siis olisi hyvä nostaa jokin tietty uskonto muita korkeammalle, ja luottaa siihen ja sen tapoihin, teksteihin, riitteihin yms. Sillä eivät ne ole vahingossa kehittyneet. Mutta jokaiselle ihmiselle valinnan tulisi kuitenkin olla oma, eli jokaisen pitäisi myös huomioida että oma uskonto ei ole kaikille paras (tai edes hyvä).
Joten siinä mielessä uskontojen vertailu on mielekästä, että niistä löytää yhtenäisiä tekijöitä joiden avulla eri uskontokuntien edustajat pystyvät keskustelemaan samoista asioista samoilla termeillä.
Tällainen lyhyt kommentti vain kirjoitukseesi, joka kyllä osoiti loistavansa omaa kaunista valoaan. Täytyypä palata asiaan pääsjäisen jälkeen uudestaan. Paljon sielunvaloja kassajonoihin ja muuhun vaellukseesi.
Mielenkiintoista siis oli kuulla samantyylinen tarina. Itselleni on myös jäänyt pieni kirjasto käsiin tuolta 90-luvulta. Myös se pöllähtäminen tuntui kuin olisi itsestä lukenut, sillä nuoruudenvuosien ajatukset muutenkin hipovat yleensä pilviä. Sittemmin se realistisuus, jonka kohtaa, kun tutustuu niihin "piireihin" vähän syvemmin tuo jalat takaisin maahan ja siinä on myös vaarana käydä kuten sanoit, että elämänpyörteet ottavat mukaansa ja sitä halusi unohtaa sen kaiken sekamelskan. Tavallaan tuossa sitten mitataankin se ihmisen sydämen hyvyys ja syvyys. Pystyykö sovittamaan korkeat ideat reaalielämään luonnollisella ja vaivattomalla tavalla.
Käsitteellistämisestä oiva esimerkki on Kalevi Riikosen kirjasarjat "Kosmisesta viisaudesta". Ehkeivät kaikki koe samalla tavalla (ja ei varmaan), mutta itselleni siitä tuli mieleen sama kuin Michaelin kirjallisuudesta, eli tarvitseeko tuollaista "uutta" systeemiä tehdä uudestaan, kun ne samat asiat ovat sanotut jo entuudestaan. Toki esim. Riikosen teksti sisältää myös paljon uutta, hierarkioita ja yksityiskohtia, joita varmaankaan ei ole ennen esitetty, mutta niissä tapauksissa se kaikki taas tuntui väkisin tehdyltä ja jopa keksityltä. Tämä on tietenkin henkilökohtainen tuntuma ja näkemys asiasta, varmaan siihen liittyy myös omien luonteenpiirteitten ja mielenlaadun tuomat näkökulmat, mahdollisesti esteet nähdä asia toisin, mutta jokatapauksessa eikai ihminen voi seurata kuin juuri sitä, minkä oikeaksi tuntee.
Hassua on miettiä joskus todistustaakkaa ja olevaisuutta ihan filosofian tasolla. Loppujen lopuksi ihminen ei voi sanoa maailmasta muutakuin mitä on siitä havainnoinut, eli voi käyttää vain positiivisia ilmaisuja. Jotain on, eli sen mitä on havainnut tai järkeillyt, tai minkä tuntee muuten. Mutta voiko sanoa, että jotain ei ole? Mitä se edellyttää, jos kieltää jonkin asian tai olennon olemassaolon tai sen oikeellisuuden? Eikö se vaadi kaiken muun tuntemista? Ja kuinka moni voi sanoa tietävänsä kaiken, tutkineensa kaiken?
Sellainen filosofinen pähkinä. Toisinsanoen ihminen voi väittää mitä vain olevaksi, mutta ei mitään ei-olevaksi. Voimme väittää todeksi lukemattomia asioita, mutta emme ei-tosiksi. Ei sanaa pidetäänkin erittäin pyhänä sanana monissa uskonnollisissa järjestelmissä ja ehäk se osaltaan liittyy tuohon. Se on pyhä, koska se vaatii taakseen "valtavuuden".
Kirjoista senverran, että jotkut kirjat ovat sellaisia, että ne eivät tunnu loppuvan koskaan, mutta jotkut kirjat taas sellaisia, että tuntuu kuin niistä olisi loppunut "hohto" jossian vaiheessa. ne ovat voineet olla lukuisia kertoja luettaessa nautinnollisia ja paljon antavia, mutta lopulta ne hiipuvat eikä uusi kerta enää tuo mitään erityistä antia. Esim. Timo Klemolla on sellainen hieno kirja kuin "Karate-do", joka sisältää tuon lajin filosfista ja historiallista puolta hyvin paljon. Alan W Watsin "Zen" sekä Krishnamurtin teokset "loppuivat" sillä tavalla. Voi tietenkin olla, että kymmenen vuoden päästä niistä irtoaa vielä jotain. Se on selvää, että eihän yksityiskohtia enää voi muistaa pitkän ajan jälkeen, koska ei omaa valokuvamuistia, mutta asiasisältö ja kirjan "henki" niinsanoakseni on jollain tapaa se, mikä ratkaisee ja vaikuttaa. Ulkoamuistaminen ei koskaan ole ollut lempiharrastuksiani ja näin pienet yksityiskohdat aina unohtuvat ennemmin tai myöhemmin. Se on sinänsä harmi, koska monet taas vaatimalla vaativat selviä viitteitä ja ulkoisia lähteitä sille, mitä tulee missäkin sanottua tai kirjoitettua.
Monet suuret romaanit muuten ovat todellakin lukemisen arvoisia teoksia!
Ohi katsomisesta vielä lopuksi lainaus Tuomaan evankeliumista:
42 Jesus said, "Be passersby."
Siinä se =)
Kirjoittamasi oli mielenkiintoista luettavaa, harmi että nyt on niin kiire, etten ehdi kirjoittaa, mitä itselle heräsi "ajatuksia" kertomastasi.
Ehkä ensi viikolla. =)
Riikosesta sanon sen verran, että olen kerran tavannut hänet sellaisesta (toivottavasti nyt puhun samasta henkilöstä)aika "intensiivisessä"-tapahtumassa, jossa hänkin oli osallistuja ja myös joskus jossain satunnaisesti "ohi kulkenut" (näissä huuhaa tapahtumissa =))ja edelleen pannut merkille saman sellaisen "tuntemuksen" jonka hänestä aistin.
Yksinkertaisesti sanottuna "käsitteellistämistä hyvin "kopeallakin" tavalla ehkä, henkisyyteen naamioituneena"! Tuo nyt oli sellainen karrikoitu ilmaus siitä mitä olen ollut "näkevinäni", sen kummemmin tuntematta, mutta jotain tuohon suuntaan. Ite hänen kirjallisuuttaan en kyllä ole koskaan lukenut...ja tuskin nyt tulenkaan lukemaan. =)
Jossain vaiheessa kun "ihailin ja halajin" myös itselleni ehkä jotain selvännäköisyys kykyjä....nyttemmin siitä ajatuksesta perinteisessä mielessä luopuneena, koska jotenkin on avautunut minulle sellainen aivan uusi "maailma", joka minusta "selittää" jotain niiden takaa.
=)
mutta nyt kiire..
Täällä Vaasassa yksin minä. Olin Thaimaassa luostarissa retreatillä v.-91 ja mietiskellyt kotona sen jälkeen. Buddhalaisuus on niin suuressa määrin itsensä kanssa työskentelyä, mutta olisipa mukava tavata joskus muita. Olen iloinen, että mielestäni ainoa järkevä uskonto herättää mielenkiintoa Suomessakin.
Voi teitä minkä eksytyksen kohteeksi olette joutuneet. Dalai Lama on kuollut ja te palvotte kuolleita henkiä. Aika karmaisevaa, varokaa ettette joudu ruumiistanne irti, eräs tapaus on ollut tosi järkyttävä. Ihminen oli kuollut Jooga-asentoon, mitä luulette kuka tuli sielun varastamaan?. Voin sanoa älkää pelleilkö vakavien asioiden kanssa, sillä saatana on kyllä hyvä eksyttäjä ja varmasti vie teidät mukanannne, jos ette lopeta ajoissa. VAROITAN TEITÄ JOTKA JOOGAILETTE. Dalai Laman seuraajat, ovat sanoneet että ei ole mitään tavallista liikunnallista joogailua, vaan se on totista henkien (Dalai jumala) palvontaa!
Tiedätköhän kuka on Dalai Lama? =) Ihmisiä kuolee monenlaisiin asentoihin, kristikunnan historiassa varmaan useat uskovaiset kuolivat rukousasentoon, mutta se kai ei kerro yhtään siitä, minne sielu vilahti?
Jeesuksen seuraaminen on monessa mielessä joogaa, oikeata Kuningas Joogaa ja se on oikein se. Kun sinä käyt uskonnollisessa tilaisuudessa, herättäjäjuhlilla, kirkossa tai ylistystapahtumissa, niin sanotko että se on jotain tavallista toimintaa? Kyllä asiaan täytyy suhtautua vakavasti, jos jotain alkaa tuollaista tekemään.
Meillä täällä kristikunnassa on lukemattomia ja todella räikeitä väärinkäsityksiä noista itäisistä "taidoista" ja tiedosta vaikka itse harrastamme juuri sitä samaa, mutta eri nimellä. Ei voi olla oikein, että tuon eri nimen takia tuomitsisimme ja päättelisimme, että kyse on eriasiasta, jopa vastakkaisesta asiasta, toinen jumalallista, toinen saatanallista toimintaa.
Siunausta sinun tiellesi.
ovat mitä? huhhuijaa. sun Tuulia pitäs mennä jonnekkin muualle tuohottamaan. huomaa kyllä ettet ole rentoutunut tai mietiskellyt asioita viime aikoina. no muiden sanomisia on kiva kopioida eikä tarvi ottaa mistään vastuuta, "niin luki jossain" jumala jeesus ja pyhä henki, eivät sen verevämpiä ole. hengitä syvään ja katso peiliin.
Vaikka en itseäni varsinaisesti Budhalaisena pidäkkään niin olen kiinnostunut aiheeesta.
Tämän palstan huonoja puolia on, että Suomi24 on kovin kovin ruuhkainen, ja siksi näiden sivujen lukeminen on toisinaan hidasta/mahdotonta. Mutta toisaalta sivujen etuna olisi, että tänne voisi helpommin eksyä muitakin kiinnostuneita, kuten me nyt. Ehkä jonkinlainen rinnakkainen email-systeemi voisi olla tämän lisänä hyvä..? En nimittäin itse ainakaan oikein ilkiäisi kertoa kaikkia henkilötietojani yms. asioita täällä yleisellä palstalla.
Joka tapauksessa on hauska nähdä, että suomestakin löytyy niin paljon buddhalaisuuden ystäviä. Itse olen miettinyt juuri tuota, että Sangha on erittäin olennainen osa buddhalaisuutta, eikä Suomessa sellaista ole tarjolla kuin pääkaupunkiseudulla. Virtuaalisanghakin olisi parempi kuin ei sanghaa ollenkaan. Lisäksi en pitäisi mahdottomana ajatuksena, että voisi jonain päivänä tavata ihka elävänä.
Meitä harjoittajiakin on varmaan joka lähtöön. Itse olen ollut dharmasta kiinnostunut noin 4-5 vuotta, intensiivisemmin noin 3 ja parin vuoden ajan olen kehdannut kutsua itseäni buddhalaiseksi, vaikken kaikkia "kriteerejä" täytäkään. Henkilökohtaisesti minuun vetoaa eniten FWBO:n buddhalaisuus, Tiibetin buddhalaisuus ja Zen (oikeastaan tässä järjestyksessä vaikka en niitä voikaan järjestykseen laittaa.) Ajatteluni on eniten FWBO:n tapaista, harjoittamiseni lähimpänä zeniä ja henkisyys tiibetiläistä. :)
Olen kovin kiinnostunut kuulemaan muiden tarinoita buddhalaisuuteen päätymisestä, tai yleensä elämänkatsomuksesta, sekä myös auttamaan muita tutustumaan dharmaan, esim. neuvomalla mitä kirjoja kannataa lukea. Sen syvällisempää neuvoja en uskalla luvata... :) Mikäli huvittaa, minulle voi kirjoittaa osoitteeseen [email protected].
Kiitos kaikille kiinnostuneille! Olisi tosi hienoa oppia tuntemaan muitakin buddhalaisuudesta kiinnostuneita, joka myös minun henk. koht. mielipiteestäni on uskonnoista "järkevin".
May nothing but happiness come through your doors! :)
Olen kiinnostunut Buddhalaisuudesta.Harjoittelen enemmän ja vähemmän,mutta en ajattele pelkästään että Buddhalaisuus on ok. vaan se alleviivaa kaiken elämässäni.
Ideat on kuitenkin vähissä?
Hei!
Voisiko joku Buddhalaisuudesta tietävä kertoa, että mikä tila se nirvana oikein on? ei riitä selitykseksi se että elämänjano sammuu ja on yhtä
maailman kaikkeuden kanssa! eli mitä sitten kun
on aikansa kiertänyt jälleensyntymän kiertokulussa
ja valaistunut? Käsittääkseni nirvana on olotila
missä ihminen ei tunne mitään. Ei aistinautintoja
ei iloa,surua, ei mitään tunne tiloja vaan on kaikesta vapaa? Buddhalaisuus on kiinnostava, mutta vaikeasti tajuttava. Eihän käsittääkseni
Buddhalaisuus usko sielunvaellukseen, mutta miten
sitten selittää jälleensyntymiset ja karmat?
auttakaa tyhmää, mutta kiinnostunutta.
Niin,
Sanoit että Buddhalaisuus on kiinnostava mutta vaikeasti tajuttava se varmaan pitää paikkansa mutta olen lukenut monia englanninkielisiä kirjoja joissa Buddhalaista harjoittelua suhteutetaan arkipäivän tilanteisiin ja sen ymmärtäminen on sitä kautta helpompaa ja voi huomata kuinka käytännöllisiä ja hyödyllisiä Buddhan opetukset itseasiassa ovat.
Eihän ole mitään järkeä alkaa opettaa suoraan valaistumisen tilaan liittyviä asioita tai muuta korkealentoista varsinkaan jos ei noita tiloja ole edes kokenut, silti olen suomenkielellä lukenut todella korkealentoista juttua!(taas minä saarnaan suomalaisten kirjojen tilasta???sori)
Minua harmittakin tosi paljon ettei suomeksi ole käytännön harjoitteluun liittyvää kirjallisuutta saatavilla, enkä itsekkään osaa opettaa sen paremmin.Toki voihan niitä kirjoja olla mutta en ole yrityksistä huolimatta niitä löytänyt??
Buddha opetti että on mahdotonta kuvailla nirvanaa sellaiselle joka ei ole sitä saavuttanut.
Se on kuin mykkä yrittäisi kuvailla miltä hunaja maistuu.
Se on vapautuminen vihasta ahneudesta ja harhasta, mutta vapautuakseen niistä ne täytyy ensin ymmärtää kärsimyksenä.
Eli harjoittelu liittyy ihan arkisiin olotiloihin ja niiden ymmärtämiseen paremmin ja paremmin.
Buddhalainen harjoittelu on laaja käsite ja tavat poikkeavat riipuen traditiosta.
Munkit joiden kanssa olen puhunut sanovat että tärkeintä buddhalaisessa harjoittelussa on päästää irti (letting go). esim. kun istut meditoimassa päästät kaikki tunteet ideat ja ajatukset menemään samantien kun ne syntyvät, ja tunnetustihan niitä syntyy tiuhaan tahtiin.
Tarkoitus ei ole kieltää ja torjua niitä vaan niiden ilmestyttyä jättää arvioimatta ja nimeämättä ne jaa päästää ne vain menemään = "älä tartu"(don't attach).
Luin juuri kirjan jossa munkki opetti tämän tyylistä meditaatiota. Hän kuvaili irti päästämistä seuraavasti:
" Se on ikään kuin olisit kutsujen isäntänä ja sinun tehtävänä on kätellä kaikki vieraat kun he saapuvat ovesta. Sinä et voi jäädä juttelemaan yhdenkään vieraan kanssa sillä seuraavat ovat jo tulossa sinun täytyy vai tervehtiä heitä ja päästää menemään. Samalla tavoin täytyy meditaatiossa vain huomata ajatukset ja päästää ne sitten menemään arvioimatta niitä (esim miellyttäviksi tai epämiellyttäviksi) tai nimeämättä niitä joksikin"
Tuollaisella meditaatiolla voi saavuttaa huomion pysymisen tässä hetkessä joka on perusedellytys myöhempien tilojen saavuttamiselle.
Tuo on vain yksi harjoittelun osa alue ja yhdessä muiden kanssa ne johtavat tietoon asioista joista emme muuten tiedä, kuten menneet elämät(jotkut saattavat kyllä ilmeisesti tietää muutenkin menneistä elämistä) ja muut mysteerit.
Buddhalaisuudessa ei ole sielua joten ei ole sielunvaellustakaan mutta jälleensyntymä on joka on eri asia kuin sielunvaellus.
Buddha kuvaili sitä siten että kun kynttilällä sytytetään toinen kynttilä niin liekki joka syttyy toiseen kynttilään ei ole sama kuin se jolla se sytytettiin. Kun joku kuolee niin se mikä syntyy uudelleen ei ole sama kuin mikä kuoli muttei erikään. Eli se on Tajunnan virta joka siirtyy ja riipuen kuoleman hetkisestä tilasta se siirtyy joko huonompiin tai parempiin todellisuuksiin.
Ja karma onkin todella monimutkainen laki mutta sehän on yksinkertaisesti ajateltuna sitä että omilla teoilla ja ajatuksilla on aina seuraus, hyvillä hyvät ja pahoilla pahat seuraukset.
Mielestäni se selittää hyvin sen että me synnymme eri olosuhteisiin, joillakin on paremmin ja joillakin huonommin.Ilman karman lakia se olisi hieman epäreilua.
Niin Nivanasta vielä sen verran että kun joku saavuttaa sen niin silti ajatukset ovat yhä olemassa kutn myös kipu ym. mutta niihin ei vaan tartu eli mieli on tyyni.
Siinäpä jotakin toivottavasti auttoi.
Onko syntynyt sähköpostirinkiä?:)
Olisin kiinnostunut liittymään siihen, koska samanhenkisiin en ole asuinpaikkakunnallani törmännyt.