Elämänilo on ihan menny...:// /

Eli siis oon semmone yläasteikänen nuori tyttö ja siis miten tän nyt kertois jotenkin hyvin... noh, mulla ei oo kavereita vaikka oon yrittänykki olla mukava ja sillee n... ja oon lyhyt, joksenkin ruma, huono kroppa, ketään ei vaan kiinnosta minä... on ihan liian raskasta vaan nauraa koulussa, tai no ei oikeastaan, se vaan stressaa niin paljon, ja noh, ei mulla nyt niin huono kroppa oo mut ei oo kyl muotoja et kait semmone ihan normaali kait..? Ja siis poikiahan ei kiinnosta minä yhtään missään mielessä, ei ees niinkun kaverinakaan näköjään, aina jos sanon ihan oikeestikkin jotain hauskaa niin niitä tai ylipäätään ketään ei siis vaan kiinnosta minä yhtään mitenkään... koulu menee suht huonosti, en jaksa enää liikkua haluan vaan olla tekemättä siis yhtään mitään, koska ei vaan jaksa, ei vaan yksinkertaisesti jaksa, kun ketään ei siis vaan kiinnosta... en tiiä et miks, vaikka oonkin tosi mukava ja silleen kaikille tai siis ainakin yritän olla... ja eihän ketään kiinnosta jos vaan oon yksin ja ihan hiljaa ja oon niin "ei kiinnostavan" näköinen tyyppi...:/ :| auttakaaaaa!???
Ja siis muistan kun kerran mun mummo alko kyselee et "no joko pojat on alkanu juoksemaan sun perässä..?" Tai jtn, niin tuli ihan kauhea häpeä ja ajattelin siinä vaan, että no ei vitus oo juossu... ja sehän on ihan tottakin kyllä...-_- Kai mä vaan sit annan niille kuvan et kuinka lahjakas, viisas, hauska, kaunis ja suosittu oon, noh, se on ihan just toistenpäin...ettttä joo...: