Pilkkiminen

Pilkkiminen on koukuttava harrastus. Tänä keväänä on ollut ollut hyvät säät ja muutama superpäivä. Pilvetön taivas, tyyntä, aamulla pikkupakkasta ja iltapäivällä poskia kuumottaa; mukava istua avannolla ja seurailla mitä järvellä tapahtuu; puhe, avannon kairaus,askelten rouskutus kuuluvat yli 1km:n päästä ja teeret kukertavat ja lokit laulavat(kirkuvat). Minulle saalis ei ole pääasia.Talvipilkintä on siiitä mukavaa, kun saa kairata avantoja ja jää ei keiku, kuten vene. En ole lähtenyt järvelle koskaan henkeni kaupalla,siispä lähden huomenna lauantaina aamuvarhain pilkille Karjalan Pyhäjärvelle. Saathampa lähtiä vielä sunnuntainakin. Toissa vuonna luovuin veneestäni;totesimpahan, että olen keikkunut veneellä aallokossa jo tarpeeksi. Ukko 73v

Pilkkijä kaipaa esiisiensä elinalueita.
Elikkä haluaa muuttua Kalaksi.

Itse olen ihmetellyt miksi otetaan niin tosissaan, jonkun kuminpalan perässä kilvoittelu,luostimet jalassa lukstellaan ja kilpaillaan kuka saa kuminpalan jseammin toisen maaliin? Ei mitään hyötyö, pilkkimisessä saa sentään kaloja joita voi syödä.

Minulle on auennut pilkintä. Heikoille jäille ei kokemattoman kannata mennä pilkkimään, mutta kantavaa jäätä Suomessa on. Avovesillä veneestä voi toki pilkkiä, mutta muitakin kalastusmuotoja on pilvin pimein. On tosin paljon mukavampaa harrastaa pilkintää kevätauringon paisteessa istuskellen, kuin taiteiolla keikkkuvassa veneessä kesällä. Jäällä kävely ja avantojen kairaaminen on hyötyliikuntaa, jota ei veneessä saa. Siirtymisetkin sujuvat heti kun ei tarvitse ankkuriköysien kanssa pelata.