Sain ikävä kyllä mutkan kautta kuulla, että isäpuoleni(joka kanssa tulen toimeen kohtuu hyvin, en kuitenkaan koskaan isäkseni kutsunut) turvaisi lapseni taloudellisen hyvinvoinnin jos hänet kastettaisiin isäpuoleni äidin mukaan.
Tämä nimi on kyllä mielestäni kaunis, samoin siitä muotoutuva pojan nimi, mutta nyt tuntuu kuin kalastelisin rahaa jos sitä nimeä käytämme. Onko tässä nyt oikea ongelma, vain näenkö vain mörköjä? Rahatilanteemme on heikko, ja minusta tuntuu kuin myisin lapseni. Hullua, tiedetään, mutta kuitenkin. Toisaalta haluaisin tehdä isäpuoleni onnelliseksi, hänen äitinsä kuoli kun hän oli nuori, ja muutenkaan hänen elämänsä ei ole mitään helpoimpia ollut. Mitä te olette tästä mieltä?
Tämä nimi on kyllä mielestäni kaunis, samoin siitä muotoutuva pojan nimi, mutta nyt tuntuu kuin kalastelisin rahaa jos sitä nimeä käytämme. Onko tässä nyt oikea ongelma, vain näenkö vain mörköjä? Rahatilanteemme on heikko, ja minusta tuntuu kuin myisin lapseni. Hullua, tiedetään, mutta kuitenkin. Toisaalta haluaisin tehdä isäpuoleni onnelliseksi, hänen äitinsä kuoli kun hän oli nuori, ja muutenkaan hänen elämänsä ei ole mitään helpoimpia ollut. Mitä te olette tästä mieltä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos hän on todella asettanut ehdoksi rahan saannille tuon nimen antamisen, niin en antaisi tuota nimeä periaatteestakaan. Ehdotuksen tekeminen on törkeää.
Oikeasti nimen antaminen on täysin vanhempien tehtävä. Minusta jo ulkopuolisen puuttuminen siihen vaikka hyvässäkin tarkoituksessa on tunkeutumista väärälle alueelle. Se on myös viesti siitä, että vanhemmat eivät itse pystyisi hoitamaan asioitaan ja kykeneviä antamaan nimeä.
minun tietääkseni meidän ei ollut tarkoitus saada tuosta koskaan tietää. Pikkuveli oli kuullut äitini ja isäpuoleni juttelevan joskus illalla, eikä osannut pitää päätään kiinni. varmasti saisimme apua, mutta ihan eri suhteessa.
Mielestäni nimen pitää olla persoonallinen ja henkilökohtainen. Jos antaa jonkun sukulaisen tai puolisukulaisen nimen lapselle, siihen sisältyy heti jotain odotuksia. Toisena tai kolmantena nimenä voi olla "perintönimi" ilman niin suuria odotuksia. Jos isäpuolesi äidin nimi oli esim. Eerika, laittakaa tytön nimeksi vaikka Roosa Eerika ja vastaavasti pojan nimeksi vaikka Roope Eerik.
Minun mielestäni perintönimet on hieno juttu! En usko kenenkään odottavan perintönimen saaneen lapsen olevan mikään esikuvansa klooni. Meillä on suvussa kulkenut etunimenä ja toisena nimenä ainakin Kalevi, Sinikka ja Maria.
Jos maha-vauvani on tyttö, hän saa luultavasti nimekseen Kaisa Maria isomummojensa mukaan. Ei siksi, että tyttö saisi enemmän suosiota ja lahjoja isomummoiltaan (etenkin kun he ovat jo kuolleet...). Eikä myöskään siksi että uskoisin sielunvaellukseen. En kuvittele nimen määräävän lapsen ominaisuuksia, tai myöskään kenenkään sukulaisen kuvittelevan että meidän lapsesta tulisi esiäitiensä kuvajainen.
Mielestäni sekä Kaisa että Maria ovat kauniita, käyttökelposia ja perinteikkäitä suomalaisia nimiä. Lisäksi noihin nimiin liittyy minulle henkilökohtaisesti lämpimiä muistoja.
Tottakai kaikki saavat tehdä, niin kuin itse parhaaksi näkevät. Itse en missään nimessä halunnut antaa tytöilleni nimiä Alma- ja Saima-mummojeni mukaan enkä pojalleni Erkki- ja Antero-pappojeni mukaan. Minkä nimen meinaat antaa, jos vauvastasi tulee poika?
Pojan nimi on vielä miehen kanssa mietinnässä. Toiseksi nimeksi tulee melko varmasti Kalevi tai Olavi, enemmän tai vähemmän perintönimiä nekin. Etunimeksi on vielä liian monta vaihtoehtoa. Lopullinen päätös tulee varmaan vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Jos mukula ei näytäkään yhtään Kaisalta tai Ollilta, niin keksitään jotain muuta.
Haluan vielä tarkentaa, että perintönimien antaminen lapselle ei ole minulle mikään itsetarkoitus. Kaisa on ollut jo pitkään yksi suosikkinimistäni, ja kun miehen mummoa satuttiin kutsumaan Kaisaksi, niin se oli vaan mukava lisäperuste nimen antamiselle.
Ehdottomasti en suostuisi pistämään lapsilleni nimeksi vaikka Yrjöä, vaikka kaikki miespuoliset esi-isät olisivat nimeä ylpeänä kantaneet. Joidenkin nimien merkitykset ovat vaan muuttuneet ajan saatossa niin, että nykyään ne tuntuvat lähinnä lapsen kiusaamiselta.