Eroprosessissaan kokemukset

Sanotaan että eroajaa mietityttää kolme asiaa erityisesti eron hetkellä. Se, kuinka pärjään taloudellisesti, se, kuinka lapset pärjäävät kaiken keskellä ja mistä saan nyt läheisyyttä ja seksiä? Viimeinen kohta vie hieman tosin sivuraiteelle; yleensä läheisyyttä ei eroajien välissä enää eron koittaessa juurikaan ole, vaikka teknisesti seksiä vielä olisikin jäljellä.

Luottamus on myös yksi parisuhteenkin kulmakivistä ja jos se puuttuu niin muutkin tärkeinä pidetyt asiat menettävät merkityksensä.

Minne unohtuvat aikoinaan yhtenä elämän tärkeimpänä päivänä annetut lupaukset? Kunnioitus, hienotunteisuus, puolison arvojen huomioon ottaminen?
Se minkä piti päättyä vasta kunnes kuolema erottaa, päättyy siihen että elämä erottaa?

Kenties puolison arvomaailma tai tavat ovatkin erilaiset kuin on ymmärretty olevan tai muuten vaan matkan varrella kyllästytään tylsään ja turvalliseen arkeen, siihen samaan naamaan ja annetaan pikkuhiljaa jonkun muun tulla liikaa ajatuksiin ja arkeen mukaan ja ne vain puolisoille kuuluvat arkaluontoisetkin asiat kerrotaankin jollekin toiselle, omaa puolisoa halveksien.
Silloin ollaan menty sen rajan yli josta ei ole paluuta.

Vuosikymmeniä kestävään liittoon tarvitaan tahtomista myös sen tärkeimmän päivän jälkeenkin, vaikeina aikoina varsinkin.

Tahtokaa toisianne, jokaisena liittonne päivänä, ennenkuin on liian myöhäistä.

Jos kuitenkin päädytään siihen että yhteinen elämä on mahdotonta, on parempi erota sovussa kuin tehdä se kaikkein pahimmin loukkaavan kaavan mukaan, se joka jätetään toisen vuoksi, tulee kärsimään siitä lopun ikäänsä, myös tulevissa suhteissaan.

Naisesta tulee hullu viimeistään erotilanteessa. Onneksi olen päässyt eroon elukoista!

Nekin jotka tunkevat naimisissa olevan "iholle", voisivat miettiä mitä kunnioitus ja toisten yksityiset asiat tarkoittavat.

Aika helposti naiset ja miehet unohti oman "kultansa" nyt viimme pikkujoulujenkin aikaan..

Tuleva kesä ja juhannus ja loma, silloin sattuu ja tapahtuu ja syksyllä kadutaan riidellään ja erotaan..

Niin kauan kuin tunteet ovat kiinni eksässä, ihminen ei ehkä ole tunnetasolla saatavilla.
Uuden ja vanhan vertailu on inhimillistä, ja teemme sitä joskus kaikki. Toisinaan se voi jopa selkiyttää omia ajatuksia: sitä, mitä haluaa ja ei halua uudelta suhteelta,
Vaikka uudella kumppanilla ei olisi osaa eikä arpaa menneisiin pettymyksiin, ne tulevat silti uuteen suhteeseen mukaan. On tärkeää pyrkiä erottamaan, miten menneisyys vaikuttaa suhteeseen, mikä on minua ja minun historiaani ja mikä tuota toista ihmistä.
Monikohan tekee näin?

Emme kukaan ole täydellisiä ja jos koemme itsemme orjiksi tai palvelijoiksi. on jotakin vikaa myös itsetunnossamme. olisikohan niin, että mieluummin otetaan kuin annetaan..
jos minä siivoon ja sinä teet ruuat jne. niin kumpikohan oikeutetusti kokee olevansa se orja tai palvelija?

Entä kun niitä kissoja ja koiria on enemmänkin? Kaikille jaksetaan hymyillä mutta oman puolison kohdalla vaan töksäytetään jotain tai komennetaan milloin mihinkin työhön. Naisen työt jaetaan ja miehen työt kuuluu miehelle, mutta ei niistä kiitosta tule vaikka tänäänkin tein neljä tuntia lumitöitä, kun rakas oli sisällä.

Ikinä tuo ei ole tullut omasta aloitteestaan edes halaamaan saati että olisi tehnyt jonkin vakavamman aloitteen. Silti haluaa kovasti olla yhdessä, kunhan kaikki menee hänen toiveiden mukaan.

Molemminpuoleinen kunnioitus on se mikä asettaa omallekkin käytökselle ne raamit ja silloinhan niitä yhteen törmäyksiäkin sattuu vähemmän joskopa ollenkaan.
eikä miehen tarvi vongata seksiä.
joka on vallankäytön väline nyky famakoilla vai emakoilla!

Amen.

Erotilanteessa ei kukaan ajattele, mistä nyt saisi läheisyyttä ja seksiä. Paitsi mies.

Kyllä, molemminpuolinen kunnioitus on tärkeintä. Pitää vain muistaa, että on oltava kunnioittamisen arvoinen, ennen kuin sitä voi toiselta odottaa.


Joskus sitä on vaan pakko jatkaa eri suuntiin. Silloinkin olisi kyettävä siihen kunnioittamiseen. Valitettavasti näin on aika harvoin. Ja lapset on niitä pelipanoksia sitten.

Taloudellisessa mielessä ero oli katastrofi. Ex-miehelläni oli hyvä palkka, minulla on todella pieni. Nyt joudun maksamaan vuokran ja kaikki kulut yksin. Olen haaveillut leivänpaahtimen ostamisestakin jo puoli vuotta, ei vain ole ollut ylimääräistä kolmeakymmentä euroa siihen.

Välillä hurvittelen ja käyn syömässä työpaikan ruokalassa, vaikka todellisuudessa minulla ei olisi mitenkään varaa viiden euron lounaaseen. Sillä saa jo paljon makaronia ja halvinta jauhelihaa kaupasta.
Ero on tunnevuoristorata, josta selviät parhaiten ja nopeiten noudattamalla yhtä neuvoa: pysy mahdollisimman kaukana entisestä puolisostasi.