antakaa vinkkejä (ja jos luet nii vastaat)

Tien ton ongelman.. "kännykkä maailmassa" kaikki on ihanaa mut sit ku ollaanki kasvotusten.. seinät kaatuu päälle! Mutta siihen on ratkasu. Teijän pitää viettää enemmän aikaa yhessä, pyydät ny rohkeesti sitä leffaan tai kahville, lenkille tai pelaan jotain pelii... Ihan mitä tulee vaan mieleen. Usko, toi kannattaa :)

masentaa taas niin pahasti..miten mä pystyin kuvittelemaan että joku vois musta tykätä?!! :( ja miks ihmeessä menin kysymään? en todellakaan pyydä sitä mihinkään,sitä tuskin vois saatana vähempää kiinnostaa. joo sori taas nää mun jutut,on vaan niin paha olla eikä oo ketään joka kuuntelis :( vit**!!

ainoaan lauseeseesi jossa kysyttiin jotain (...miks ihmeessä?) vastaukseni on: siksi. näin olen hoitanut velvollisuuteni viestisi lukijana. toivottavasti tämä auttoi sinua aivan hurjan paljon.

Se poika on luultavasti UJO myös vain. Ja jos kerroit ton ja hän silti on kaverisi niin asiat on silloin hyvin. Itse olen ujo ja kerran mesessä eräs tyttö myös sanoi pitävänsä minusta mutta en uskaltanut kuin vastata että "Kiitos :D" ym. sellaista tyhmää, koska olin ekaa kertaa elämässäni imarreltu ja olen vielä niin UJO. Anna hänelle mahdollisuus. Aika toden näyttää!!! Tuo tuntuu liian tutulta.

No juuri tästä minulla on tuoreita kokemuksia kerrottavana.. =) jos joku jaksaa lukea..

Itselläni kävi niin että ihastuin todella paljon erääseen lukiolaispoikaan tossa marraskuun kieppeillä. Itsekin olen lukiossa ja tämä kyseinen henkilö on luokallani mutta kuitenkin aivan uusi ihmininen siinä missä kaikki muutkin luokallani sillä olin vaihtanut koulua (ja kaikenlisäksi olen ulkomailla)

No luulin että meillä oli jotain silmäpeliä tai jotain vastaavaa sillä katseemme kohtasivat aika usein milloin missäkin. Katselin häntä todella usein. Siis ei se mitään tapittamista ollut vaan sellaista salaista vilkuilua... jotain sinnepäin...

No sitten rohkaistuin ja pyysin häntä kahville kanssani. Se oli siinä tammikuun puolella..
Olen yleensä aika ujo mutta tavallaan saan kuitenkin jostain kerättyä rohkeutta ihan hulluihinkin tekoihin. Minua motivoi usein kun ajattelen, että jos jotain todella haluan, on sen eteen myöskin tehtävä jotakin. Mikään ei tapahdu yleensä itsestään..


No hän vastasi että se kahville meno oli ihan mukavasti ajateltu.. (kysyin siis tekstiviestitse.) Mutta emme kuitenkaan sopineet mitään vaan se oli lähinnä sellanen kysymys vain että mitä mieltä se olis siitä et jos se vois lähtee mun kanssa joku päivä kahville..

Mutta sen jälkeen hän oli kuin en olisi kysynyt mitään ja ihan kuin en olisi tehnyt yhtään mitään.. Huomasin sen oikeastaan heti ja se rupesi häiritsemään.. En sitten kehdannut tarkemmin alkaa kyselee että no mennäänkö me joskus kahville vai ei.. Sain hänen käyttäytymisen perusteella kuitenkin kuvan että ei häntä taida kuitenkaan kiinnostaa..

No aikaa kului muutama viikko ja teimme työharjoittelun siinä jossakin vaiheessa joten en nähnyt häntä yli viikkoon ja heti sen jälkeen meillä oli viikon loma. Ja sen työharjoittelun aikana mulla napsahti joku päässä ja jotenkin tuntui että räjähdän jos en saa kerrottua hänelle mitä ajattelen. vaikka hän oli käyttäytynyt kuin en olisi tehnyt mitään niin silti tuntu että kaikki tunteet oli pakkautunut sisälleni ja ne oli pakko saada ulos.

Kirjoitin hänelle sähköpostia jossa kerroin pitäväni hänestä. Tiesin kyllä jo oikeastaan mitä saan vastaukseksi mutta en vain välittänyt. Halusin vaan että hän tietää. Yllätyin oikeastaan itsekin että mitä todellisuudessa olin tehnyt. Tuli sellainen "voi paska" -olo kun PC:n kuvaruudussa luki että ~viesti lähetetty onnistuneesti. Oli enää vain ajasta kiinni että koska hän lukisi sen..

No pari päivää myöhemmin hän oli vastannut minulle. Kylmät väreet tuli koko kroppaani kun huomasin että hän oli vastannut. Ja hän vastasi juuri niinkuin olin ajatellut. En ollut hänelle muuta ku hyvä kaveri enkä mitään sen enempää..

No tavallaan osasin varautua siihen mutta se mihin en osannut varautua oli se että hän alkoi hieman vältellä minua sen jälkeen. Hän tunsi olonsa jotenkin kovin vaivautuneeksi seurassani. Tosin onhan se ymmärrettävää mistä syystä...
Täällä on sellainen tapa että kun tavataan ystäviä koulun ulkopuolella esim. baarissa, ystävykset aina halaa tosisiaan ja kun ei kovin tuttuja olla niin sit vaan kätellään.. se on sellainen tervehdys tapa vain..

No ennen minä ja ihastukeni halasimme toisiamme mutta se jälkeen se on jäänyt siihen kättelyyn..
Siinä vaiheessa tuli jo tunne että perkele sentään olis pitänyt olla hiljaa eikä kertoa sille.. Ja jotenkin hän otti etäisyyttä minuun ihan selvästi... se harmitti..

No nyt ollaan maaliskuun puolella. Tilanne on edennyt sinänsä ihan hyvin että nyt hän puhuu minulle jo enemmän eikä välttele.. No vastasin silloin aikasemmin vielä hänen mailiinsa että ei hänen tarvi anteeksi pyydellä ja että oikeastaan tiesin mitä hän aikoisi vastata. ja kerroin myös että minusta tuntuu että nämä tunteet häntä kohtaan menevät pian ohi kuitenkin että kaikki on ok...

No minusta tuntuu että hän luulee että en tunne enää samalla tavalla häntä kohtaan mutta uskon sen johtuvan siitä koska olen käyttäytynyt itse kuin en olisi tehnyt mitään, jotta hän ei tuntisi itseään vaivautuneeksi eikä pitäisi etäisyyttä minuun. No niinkuin sanoin nyt hän ei enää tunne oloaan niin vaivautuneeksi seurassani ja kaikki alkaa olla kunnossa..

Ainoa jippo on vaan siinä että tunnen edelleenkin ihastusta häntä kohtaan eikä ne ole tuosta paljon hiipuneet niinkuin hänelle väitin.

näin jälkeenpäin ajatellen olen jo ihan helpottunut että kerroin hänelle. Ja vaikka sainkin rukkaset niin se vaan helpotti.
Ja vaikka hän säikähti tai jotain, otti etäisyyttä minuun niin se tuntui pahalta mutta kyllä se tästä ajan myötä on mennyt ohi..
Kun menisi nää tunteetkin häntä kohtaan myös ohi..

Eli jos SINÄ haluat säilyttää ystävyyden siihen ihastukseen niin olis aika jättää se kännykkä jonnekin ja mennä kasvotusten puhumaan.,..
Vaikka saitkin rukkaset (niinkuin minä) tai siis jos sait, en tiedä koska et itsekään ottanut selkoa mitä hän ajattelee niin koita vaan mennä sen juttusille..
puhut ihan normaaleista jutuista jne.. ei se välttämättä helppoa ole mutta itselläni se toimi että vaikka hän otti etäisyyttä minuun, aloin vähitellen taas heittää juttua ilmaan,, annoin hänelle tilaa sillä hän tunsi tarvitsevan sitä mutta pikkuhiljaa kun sitä taas alko mennä sen juttusille niin hän myös alkoi olla taas samalla planeetalla kanssani.. tajusit varmaan mitä tarkoitan.. ;)

Eli kun aika kuluu ja alat jutella hänelle kasvotusten etkä pelkän kännykän avulla niin sitä kautta saat hänet ajattelemaan että sä olet loppujen lopuksi ihan hyvä tyyppi.

Pelkät tekstiviestit eivät kerro oikeaa luonnettasi..

ja älä kuitenkaan sulkeudu kuoreesi. Vaikka minustakin tuntui yhdessä vaiheessa pahalta että olin avoin ja kerroin tunteeni, niin ei se tarkoita että kaikki tyypit käyttäytyisivät samlla tavalla sen jälken kun tämä henkilö sinun tapauksessa.. Jotkut saattavat arvostaa avoimuutta enemmän kuin arvaattekaan..


sori vielä että kirjoitin näin pitkästi. Olis ehkä ollut hyvä vääntää tästä tekstistä referaatti mutta jos joku jaksoi lukea niin olen otettu =)

Jatkoja sinulle ja kaikille muillekin jotka tänne asti pääsivät.. =)