Tyttöjen vappubileet (ageplay+vaipat)

”Juhuuuu-uuuu-u-uuu”, Linnea hihkaisi lintumaisesti astuessaan sisään hiljaiseen omakotitaloon. Hänen parhaat ystävänsä, Saara ja Emma, seurasivat nauraen perässä täpötäydet muovikassit käsissään. Lempeä kevätaurinko lämmitti hiljaisen asuinalueen pihaa, luontoäiti oli päättänyt hemmotella työn ja koulutyön sankareita vapun aattona kevään kauneimmalla päivällä. Lämpömittarin elohopeapatsas oli kiivennyt jopa kahdenkymmenen asteen paremmalle puolelle, minkä kunniaksi nuoret naiset olivat pukeutuneet värikkäisiin kesämekkoihin ja hameisiin.

”Tervetuloa sitten vaan”, Saara totesi juhlavasti ystävilleen ja kaivoi pilkullisen mekkonsa taskusta viileän omenasiiderin. Vaaleatukkainen opiskelijaneito oli tuonut kaverinsa viettämään vappua mummonsa ylelliseen taloon, joka oli parin viikon ajan täysin tyhjillään. Tytöt olivat pakanneet mukaan äänentoistolaitteiston, suolaista pikkupurtavaa, tippaleipää, munkkeja, simaa sekä ”simaa”. Juhlafiilis virtasi tyttöjen suonissa, eikä kukaan olisi malttanut olla hetkeäkään laulamatta tai tanssimatta.

”Etsinnät alkakoot”, Linnea huudahti kimeällä äänellä vaaleat saparot heiluen.

”Mitä me muka etsitään?”, Saara kysyi pitkän hiljaisuuden päätteeksi ja korkkasi samalla jääkaappikylmän siiderinsä.

-Piilopulloa tietysti
-Ei täällä mitään sellaisia ole...
-Jokaisella mummolla on joku likööripullo vaatekaapin pohjalla

Linnea oli juonut jo iltapäivällä muutaman lasillisen valkoviiniä, eikä hänen kevytrakenteinen kroppansa olisi kaivannut pisaraakaan likööriä. Linnea oli porukan ”ikiteini”, joka tahtoi pitää hauskaa ja olla ajattelematta seuraavaa auringonnousua. Hän oli joskus hieman rasittavaa seuraa, mutta keksi myös toisinaan todellisia kuningasideoita, joista oli vuosien saatossa seurannut mitä villimpiä seikkailuja. Niinpä Saara alkoi käydä kaverinsa mieliksi kaappeja läpi, samalla kun Emma siirtyi virittelemään kaiuttimia ja läppäriä olohuoneen nurkkaan. Kiharatukkainen Emma oli pari vuotta ystäviään nuorempi ja kaverit suhtautuivatkin häneen useimmiten porukan pikkutyttönä. Huolehtivaisena luonteena etenkin Saara kohteli häntä usein kuin avutonta pikkulasta, vaikka todellisuudessa Emma oli huomattavasti järkevämpi ja kypsempi kuin Linnea.

Tuoreet hittibiisit alkoivat tulvia vaaleanpunaisista minikaiuttimista, kun tytöt tonkivat päättäväisesti suuren talon salaperäisiä kaappeja ja lokeroita. He eivät kuitenkaan löytäneet ainoatakaan piilopulloa, mutta Saara iski silmänsä johonkin aivan muuhun. Suuren vaatekaapin perällä oli valtava kasa ompelutarvikkeita, joiden alle oli piilotettu sinivalkoinen vaippapaketti. Saaran sydän alkoi tykyttää tuplavauhtia, kun hän repi lakatuilla kynsillään paketin auki ja sai käsiinsä valkoisen teippivaipan. Tyttö silitteli sormillaan vaipan rapisevaa muovipintaa ja tunsi outoa kihelmöintiä vatsanpohjassaan. Saara levitti vaipan auki ja painoi poskensa sen silkinpehmeää sisäpintaa vasten. Vaippa tuntui ihoa vasten kutkuttavan ihanalta, se ohjasi Saaran mielen jollekin kauan sitten kadotetulle taajuudelle. Nuori nainen muisti tunteneensa kiellettyä kiinnostusta pissaamista kohtaan joskus vuosia sitten, mutta se kaikki oli jäänyt muutaman unohdetut unen ja fantasian asteelle. Nyt Saara piti kuitenkin käsissään paksua teippivaippaa, eikä voinut olla kuvittelematta, kuinka ihanalta se tuntuisi hänen päällään. Kurvikkaan naisen mielessä alkoi vilahdella myös kuvia hänen pissahätää pidättävistä ystävistään vaippoihin puettuna. Tämän enempää Saara ei ehtinyt kuitenkaan haaveilla, kun niskaa polttavat tuijotukset ajoivat hänet takaisin tähän todellisuuteen. Hän katsahti olkansa yli taakseen, ja huomasi kauhukseen Linnean ja Emman katsovan häntä kysyvästi silmiin.

”Ööö...mitä sä teet?”, Linnea kysyi lopulta painokkaalla äänensävyllä ystävältään, joka nuuhki edelleen valkoista teippivaippaa avattu vaippapaketti sylissään...




Linnea ja Emma silmäilivät arvioivasti Saaraa, joka istui puoliksi vaatekaapin sisällä puristaen lumenvalkeaa vaippaa sähköisillä sormillaan. Saara haroi hermostuneena vaaleita hiuksiaan punan levitessä hänen poskilleen. Nuori nainen oli varma, että ystävät aistisivat hänen sydämeensä roihahtaneen vaippakiinnostuksen hetkenä minä hyvänsä.

”Mitä sä noilla meinasit tehdä”, vaaleansiniseen glitter-toppiin ja mustaan minihameeseen pukeutunut Emma kysyi lopulta hiljaa tuijottaen suurta vaippaa uteliain silmin.

”Näähän sopisi sulle, ettei käy niinkuin viime vuonna”, Saara naurahti lempeästi takaisin, jolloin oli Emman vuoro punastua. Emma oli kastellut edellisissä vappubileissä housunsa, kun tyttöjen sekoittama kevätbooli oli osoittautunut liian petolliseksi nuorelle tytölle.

”Joo, Emmalle ehdottomasti vaipat niin uskalletaan taas tehdä boolia”, Linnea mumisi suu täynnä tippaleipää ja arvioi samalla meikkiään huoneen takaseinällä roikkuvasta peilistä. Tyttö ei kiinnittänyt sen kummemmin huomiota Saaran löytämään vaippapakettiin, hän oli jo valmis iskemään kyntensä kasseissa odottaviin eväisiin ja korkkaamaan smaragdinvärisen kuo