Taas minä tässä "tuskissani" istun koneen ääressä ja mietin kirjoittaisinko tänne vai enkö kirjoittaisi?? Auttaisiko se edes...??
Tämä kuume on kamala. Ja silti minä vain roikun kaiken maailman vauvasivuilla ja kiduta itseäni. Suurin ja varmaan ainut este on tuo toinenpuolisko. Joka ei vielä halua. Ja minä hölmö pyöritän pirua päässäni "Haluaakohan se koskaan vaikka on luvannut???"
Jouluna elätin toivoa ihmeestä, että se olisi näyttänyt vihreää valoa ja antanut mun jättää pillerit pois! Mitä vielä. Sain joululahjaksi tanssimaton x-boxsille ja viivi&vagner albumin. *huokaus* ihan kivoja nekin oli...
Nyt olisi kohta viimeinen levy pillereitä käsillä. Pitäisi uusia resepti. Ja taas elää pieni toivo sisimmässä, että jos ei tarvitsisikaan uusia. Olisi minulla synttäritkin kohtapuoliin...
MITEN MINÄ SAAN MIEHENKIN INNOSTUMAAN VAUVASTA???
Äsken keksin ajatuksen. Varmaan sekin tosin kuolleena syntynyt. Mies on toivonut jo pitkään digiboxia ja minä olen sanonut että sillä hömpällä ei tee mitään niin kauan ku se ei ole pakollista. Ja sitä mieltä olenkin.
Entä jos tehtäisiin vaihtokauppa?? :) Ei varmaan mahtaisi suostua?? vai kannattaisiko yrittää? Mies saisi boxinsa ja minä saisin jättää pillerit uusimatta! (EIKÄ KORTSUAKAAN KÄYTETTÄISI!) Ettei vaan jäisi mitään porsaanreikiä tuohon sopimukseen! *virne*
Ikää meillä kyllä on ihan tarpeeksi. Mies 23 ja minä kohta samanverran. Mutta rakasmieheni on vielä ilmeisesti liian nuori. Minulla jo ammatti töissäkin olen huhtikuussa ollut vuoden yhteensoittoon mikä riittäisi (tietääkseni) täysiin äitiyspäivä tukiin!?? Ja mieskin olisi nyt muutamankuukauden sisällä valmistumassa!
Ja eihän se vauva itsestään selvyys ole! Sekin pelottaa jos sitä ei niin vaan saakkaan? Nojoo.. taidan lopettaa tämän liirumlaarumin ja lähteä kauppaan!
Jos vaikka olisi jotain suloisia pikkuisiakin liikkeellä!?
Tämä kuume on kamala. Ja silti minä vain roikun kaiken maailman vauvasivuilla ja kiduta itseäni. Suurin ja varmaan ainut este on tuo toinenpuolisko. Joka ei vielä halua. Ja minä hölmö pyöritän pirua päässäni "Haluaakohan se koskaan vaikka on luvannut???"
Jouluna elätin toivoa ihmeestä, että se olisi näyttänyt vihreää valoa ja antanut mun jättää pillerit pois! Mitä vielä. Sain joululahjaksi tanssimaton x-boxsille ja viivi&vagner albumin. *huokaus* ihan kivoja nekin oli...
Nyt olisi kohta viimeinen levy pillereitä käsillä. Pitäisi uusia resepti. Ja taas elää pieni toivo sisimmässä, että jos ei tarvitsisikaan uusia. Olisi minulla synttäritkin kohtapuoliin...
MITEN MINÄ SAAN MIEHENKIN INNOSTUMAAN VAUVASTA???
Äsken keksin ajatuksen. Varmaan sekin tosin kuolleena syntynyt. Mies on toivonut jo pitkään digiboxia ja minä olen sanonut että sillä hömpällä ei tee mitään niin kauan ku se ei ole pakollista. Ja sitä mieltä olenkin.
Entä jos tehtäisiin vaihtokauppa?? :) Ei varmaan mahtaisi suostua?? vai kannattaisiko yrittää? Mies saisi boxinsa ja minä saisin jättää pillerit uusimatta! (EIKÄ KORTSUAKAAN KÄYTETTÄISI!) Ettei vaan jäisi mitään porsaanreikiä tuohon sopimukseen! *virne*
Ikää meillä kyllä on ihan tarpeeksi. Mies 23 ja minä kohta samanverran. Mutta rakasmieheni on vielä ilmeisesti liian nuori. Minulla jo ammatti töissäkin olen huhtikuussa ollut vuoden yhteensoittoon mikä riittäisi (tietääkseni) täysiin äitiyspäivä tukiin!?? Ja mieskin olisi nyt muutamankuukauden sisällä valmistumassa!
Ja eihän se vauva itsestään selvyys ole! Sekin pelottaa jos sitä ei niin vaan saakkaan? Nojoo.. taidan lopettaa tämän liirumlaarumin ja lähteä kauppaan!
Jos vaikka olisi jotain suloisia pikkuisiakin liikkeellä!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
On tosi kinkkistä, kun toinen haluaa vauvaa, mutta toinen ei vielä. Tuntuu epäreilulta ja inhottavalta lykätä ja odottaa, milloinka toinen olisi siihen valmis, kun tuntee, että omasta puolesta vauva sais jo tulla. Oletteko jutelleet asiasta kunnolla? Miksi miehesi ei tahdo vauvaa vielä? Onko opinnot kesken vai haluaako rellestää vielä? :) Ei kannata kyllä ruveta kiristämään millään "jos sulle digiboxi, niin mulle vauva". Kyllähän mun mielestä ainakin vauva-projektissa tulee molempien olla sydämestään mukana ja molempien haluta sitä yhtä paljon. Ja paree sen miehenki sitä vauvaa haluta, jos meinaat saada siitä hoitoapua sitten kun se vauva teillä oikeasti on :)
Jutelkaa, pohtikaa, suunnitelkaa, keksikää jotain kivaa tekemistä yhdessä. Koita sinäkin vähäksi aikaa unohtaa koko vauva-asia ja aloittaa vaikka joku uusi harrastus. Varmaan tyhmä ehdotus, mutta monesti auttaa, kun ottaa asiohin vähän etäisyyttä. Minä ainakin olen huomannut, että kun roikun vauva-aiheisilla keskustelupalstoilla tarpeeksi paljon, tulee vauva-asiaa jo korvista, vaikka itekki vauvakuumeilen.
Tsemppiä teille!
Vastauksestasi. Paljon hyviä neuvoja, vaikka osan jo itsekkin olen huomannut. Se etäisyyden ottaminen on vain niin kamalan vaikeeta!? Ja kun johonkin lähtee niin aina on vauvoja tai raskaana olevia naisia. Ja tuntuu että ympärillä kaikki saavat kokoajan perheenlisäystä!! :(
Puhua kyllä olemme yrittäneet. Tai minä olen puhunut ja kysynyt ja tivannut sitä oikeaa syytä?! Kai sillä on sitten vielä meno vaihde vaikka ei baareissa juuri käydäkkään.
Suurin syy taisi olla tuo opiskelu juttu. Nyt alkaa sekin olla loppusuoralla.. niin tulee taas uusia syitä.
Oltiin tässä jokin aika sitten kylässä jossa oli vuoden ikäinen poika. Mieheni ja pojan isä yrittivät pelata x-boxilla ja tietenkin oli pikkuinen siinä kokoajan johtoja kiskomassa joten ei tullut poikien peleistä mitään.. Mieheni tuhahti jotain tyyliin, että on se nyt perkele ku ei voi edes pelata jos on kersa!!
Kyllä se vähän minua nipisti. Mieheni selvästi pelkää, että hänen koko elämänsä loppuu. Tottakai se muuttuu mutta eihän vauva sitä tarkoita että kaikesta pitää luopua??
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että vauva kuitenkin on kaikesta huolimatta yhteinen projekti. Joten en ole aikeissa pillereitä salaa lopettaa. Uskon ja luotan siihen että mieheni vielä joskus on valmis.. aika vaan tuntuu niin pitkältä! :(
Ja asiaa ei tietenkään helpota se kun sukulaiset ja ystävät (joilla jo lapsia) kyselevät että koskas teille tulee??
Ja se digiboxi juttu taisi tosiaan olla ihan kuolleena syntynyt idea! :D En kyllä oikeasti edes usko, että mieheni sellaiseen edes suostuisi!
Kärsivällisesti tai vähemmän kärsivälliseti jää odottamaan, että rakkaani on valmis. Nöyrryn, itken ja kärsin mutta haluan YHTEISEN lapsen mieheni kanssa. Jota niin kovin paljon rakastan!
koko ajan päällä. 6kk poika ja hän isällä. Seurustelen entisen kanssa, mutta en tiedä haluanko uutta lasta, koska exällä on poikani ja hän pitää sen itsellä. Olen ollut sektiossa ja haava on vähän piiloutunut. Onko mahd, tulla raskaaksi, vaikka onkin sektio haava? ja onko mahdollista, ja milloin tulla seuraavan kerran raskaaksi? haluaisisin uuden mieheni kanssa, lapsen, mutta en tiedä onko hän siihen valmis.
Yhden kerran sanoi, että on tosissaan, mutta
voi olla haaveenani ): Haluan lapsen, jota rakastaa ja antaa lämpöä ja sitä kaikkea mitä äiti voi antaa omalle lapselleen. (:
on ajoittain aivan hirveän kova vauvakuume, ja sama juttu että mies ei nyt ihan hirveesti innostu, vielä. Kattelen kateellisena kersoja ulkoiluttavia äitejä, ja kyllähän sen varmasti rakas miehenikin huomaa.
Vihjailen aina välillä lapsesta, ja ollaan puhuttu kunnolla asiasta. Mies haluu että oon täysin 100 % varma että haluan ja haluaa tietää vauvakuumeen perimmäisen syyn. Nyt sen taidan tietää, yksi elämäni tärkeimmistä tehtävistä on jatkaa sukua!! Jospa sen kohta sais innostumaan =) me ei ees käytetä ehkäsyä, vaan mies irrottautuu sopivassa kohassa... että mahiksiahan oli =)
Toivottavasti sulla onnistaa pian!!! =)