Tieteen filosofiassa tiedossa muutoksia?

Anonyymi

Nykyisellään käytössä oleva tieteen filosofia on Kuhnin ja Popperin syytä. Onko nyt näköpiirissä oleellisia muutoksia (paradigma) tieteen filosofiaan ja tieteelliseen menetelmään? Falsifikationismi ei sekään liene mikään lopullinen tie totuuteen.

Asiantuntijuuden aliarvostus ja suoranainen kuolema kansan ja eräiden poliitikkojen mielessä on toki päivän ilmiö, mutta se ei suoraan vaikuta tieteessä käytettäviin menetelmiin. Rahalla ostettu vertaisarvioinnin ohittaminen on tullut muoti-ilmiöksi ja varsinkin lääketieteen puolella haamukirjoittajat ja lääketehtaiden tutkimusartikkeleiksi naamioidut maksetut mainokset syövät tieteellisen julkaisun uskottavuutta.

Muuttuuko tieteen filosofia ja tieteellinen menetelmä sellaiseen suuntaan, että se tulee immuunimmaksi rahalla ostetulle tai ideologisin/uskonnollisin/poliittisin perustein hankitulle vaikutusvallalle?

25

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tieteen filosofiaa ei ole syytä hyväksyä kuten ei muutakaan filosofista puppua.

      Tiede toimii tekemällä havaintoja ja löytämällä mahdollisimman yksinkertaisen, matematiikalla ilmaistavan, suhteen havaintojen välille tai havaintojen ja ennestään tiedetyn välille. Tämä on AINOA keino saada tietoa. Jos joku on eri mieltä, nimetköön muun keinon. Filosofia ei lisää mitään paikkansapitävää tieteelliseen tietoon.

      Filosofit tyrkyttävät humpuukioppejaan tiedemiehille muka tieteen filosofian nimellä. Tiede ei tarvitse filosofiaa.

      • Anonyymi

        Tieteellinen menetelmä perustuu valittuun tieteenfilosofiaan, joka tällä hetkellä siis on falsifikationismi. Jotta voisimme päätellä mikä on totta ja mikä ei ole totta on meillä oltava yhteisesti sovittu keino mitata hypoteesien uskottavuutta. Kulloinkin käytössä oleva tieteen filosofia määrittää tuon keinon.

        Tieteen filosofia on ajasta riippuva asia. Popper ja Kuhn kehittivät ajatuksensa aikana, jolloin ainoa tapa saada tieteseen liittyvät hypoteesinsa esille oli niiden julkaiseminen tiedelehdissä. Julkaisutahti oli verkkainen ja lehtiä varsin rajallinen määrä. Ajat ovat sen jälkeen muuttuneet.

        Ilman tieteen filosofiaa ei tutkimustyö ole tiedettä vaan tuotekehitystyötä. Tutustu Kuhnin kirjaan "Tieteellisten vallankumousten rakenne", löytyy kirjastoista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tieteellinen menetelmä perustuu valittuun tieteenfilosofiaan, joka tällä hetkellä siis on falsifikationismi. Jotta voisimme päätellä mikä on totta ja mikä ei ole totta on meillä oltava yhteisesti sovittu keino mitata hypoteesien uskottavuutta. Kulloinkin käytössä oleva tieteen filosofia määrittää tuon keinon.

        Tieteen filosofia on ajasta riippuva asia. Popper ja Kuhn kehittivät ajatuksensa aikana, jolloin ainoa tapa saada tieteseen liittyvät hypoteesinsa esille oli niiden julkaiseminen tiedelehdissä. Julkaisutahti oli verkkainen ja lehtiä varsin rajallinen määrä. Ajat ovat sen jälkeen muuttuneet.

        Ilman tieteen filosofiaa ei tutkimustyö ole tiedettä vaan tuotekehitystyötä. Tutustu Kuhnin kirjaan "Tieteellisten vallankumousten rakenne", löytyy kirjastoista.

        Olen lukenut Kuhnin kirjan. Pelkkää sekasotkua, mitä tiede ei tarvitse.

        Tiede ei etene noudattaen "paradigmaa". Luonnontieteissä ainoa keino on verrata tuloksia luontoon. Kuhn oli itsekin alunperin luonnontieteilijä, mutta sekavana ajattelijana luonnontieteille täysin hyödytön. Hän itsekin käytti paradigma-sanaa ainakin 20 eri merkityksessä.

        Sen sijaan eräät humanistit ovat pitäneet Kuhnia Jumalan vertaisena.

        Popper lausui falsifikaatio-periaateen. Ennen häntä kaikki täysjärkiset tieteilijät olivat noudattaneet sitä, eivätkä tunteneet tarvetta korostaa sitä.

        Esimerkki: Taivaalla on näkymättömiä lentäviä lehmiä. Ei sellaiseen, mitä ei voi osoittaa vääräksi, tarvitse suhtautua millään tavalla. Ei siinä tarvitä filosofien oppisanoja "falsifikationismistä".

        <<Tieteellinen menetelmä perustuu valittuun tieteenfilosofiaan, joka tällä hetkellä siis on falsifikationismi.<<

        Eikä perustu, vaan ainoaan menetelmään, jolla saa tietoa. Jos olet eri mieltä, kuvaile sellainen validi tosiasioihin perustuva tiede, joka syrjäyttäisi "falsifikationismin". Valintaan ei tarvita filosofeja opettamaan "tieteen filosofiaa", koska ei ole valittavissa mitään muuta.


      • Anonyymi
        niiku.sillee kirjoitti:

        Olen lukenut Kuhnin kirjan. Pelkkää sekasotkua, mitä tiede ei tarvitse.

        Tiede ei etene noudattaen "paradigmaa". Luonnontieteissä ainoa keino on verrata tuloksia luontoon. Kuhn oli itsekin alunperin luonnontieteilijä, mutta sekavana ajattelijana luonnontieteille täysin hyödytön. Hän itsekin käytti paradigma-sanaa ainakin 20 eri merkityksessä.

        Sen sijaan eräät humanistit ovat pitäneet Kuhnia Jumalan vertaisena.

        Popper lausui falsifikaatio-periaateen. Ennen häntä kaikki täysjärkiset tieteilijät olivat noudattaneet sitä, eivätkä tunteneet tarvetta korostaa sitä.

        Esimerkki: Taivaalla on näkymättömiä lentäviä lehmiä. Ei sellaiseen, mitä ei voi osoittaa vääräksi, tarvitse suhtautua millään tavalla. Ei siinä tarvitä filosofien oppisanoja "falsifikationismistä".

        <<Tieteellinen menetelmä perustuu valittuun tieteenfilosofiaan, joka tällä hetkellä siis on falsifikationismi.<<

        Eikä perustu, vaan ainoaan menetelmään, jolla saa tietoa. Jos olet eri mieltä, kuvaile sellainen validi tosiasioihin perustuva tiede, joka syrjäyttäisi "falsifikationismin". Valintaan ei tarvita filosofeja opettamaan "tieteen filosofiaa", koska ei ole valittavissa mitään muuta.

        Saatan havaita ilmassa vienon hybriksen tuoksun. Eri aikojen ihmisille on aina tullut kauheana yllätyksenä se, että heidän lopullisena totuutenaan pitämät asiat ovatkin osoittautuneet vain osatotuuksiksi. Absoluuttista totuutta ei vielä kukaan ole saanut selvitettyä.

        Kun tiede itsessään on itseään korjaava menetelmä niin se sama itseään korjaavuus tietenkin koskee myös tieteen itsensä rakennetta ja tieteellistä menetelmää. Siihen prosessiin tarvitaan tieteenfilosofiaa ja spekulointia paremmista tavoista ratkoa epävarmuuteen ja tiedon vajavaisuuteen sekä testaamisen vaikeuteen liittyviä ongelmia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saatan havaita ilmassa vienon hybriksen tuoksun. Eri aikojen ihmisille on aina tullut kauheana yllätyksenä se, että heidän lopullisena totuutenaan pitämät asiat ovatkin osoittautuneet vain osatotuuksiksi. Absoluuttista totuutta ei vielä kukaan ole saanut selvitettyä.

        Kun tiede itsessään on itseään korjaava menetelmä niin se sama itseään korjaavuus tietenkin koskee myös tieteen itsensä rakennetta ja tieteellistä menetelmää. Siihen prosessiin tarvitaan tieteenfilosofiaa ja spekulointia paremmista tavoista ratkoa epävarmuuteen ja tiedon vajavaisuuteen sekä testaamisen vaikeuteen liittyviä ongelmia.

        Sanoin edellä: "Jos olet eri mieltä, kuvaile sellainen validi tosiasioihin perustuva tiede, joka syrjäyttäisi ´falsifikationismin´."

        Muuten, en pidä siitä, että arvioit persoonallisuuteni laatua, etkä asiaa. En minäkään rohkene sanoa sinusta mitään.

        Asia lienee minun osaltani loppuunkäsitelty. Hyvää Vappua!


      • Anonyymi
        niiku.sillee kirjoitti:

        Sanoin edellä: "Jos olet eri mieltä, kuvaile sellainen validi tosiasioihin perustuva tiede, joka syrjäyttäisi ´falsifikationismin´."

        Muuten, en pidä siitä, että arvioit persoonallisuuteni laatua, etkä asiaa. En minäkään rohkene sanoa sinusta mitään.

        Asia lienee minun osaltani loppuunkäsitelty. Hyvää Vappua!

        "Sanoin edellä: "Jos olet eri mieltä, kuvaile sellainen validi tosiasioihin perustuva tiede, joka syrjäyttäisi ´falsifikationismin´.""

        Saman kysymyksen olisi voinut esittää falsifikationismia edeltävän tieteenfilosofian suosion aikaan saamatta siihen vastaukseksi "Falsifikationismi" tai sen kuvausta. Tieteenfilosofian päivitettyä versiota ei ole olemassa ennenkuin joku sen kehittelee. Hetken (parinkymmenen vuoden) kuluttua uusi versio on lähes itsestäänselvä parannus vanhaan verrattuna.

        Se tiettyjen asioiden itsestäänselvyys niiden löytämisen jälkeen on valitettavasti yksisuuntainen ilmiö. On hyvin helppo osoittaa että kymmentuhatnumeroinen kokonaisluku on kahden pienemmän kokonaisluvun tulo kun kyseiset alkutekijät tunnetaan. Osoittamiseen tarvittavien alkutekijöiden löytäminen onkin sitten todella vaikea tai jopa käytännössä mahdoton ongelma vaikka niiden olemassaolokin olisi varmasti tiedossa.

        Suosittelen varovaisuutta jos mieleen tulee tokaista että nyt tiedämme jostakin asiasta kaiken. Samalla lailla kannattaa suhtautua ajatukseen siitä, että meillä olisi jo selvillä paras mahdollinen algoritmi luonnontieteeseen liittyvien hypoteesien todenperäisyyden selvittämiseen. Se että sinä tai minä emme parempaa tiedä osoittaa vain että juuri sinä tai juuri minä emme parempaa tiedä. Muutenhan oltaisiin todistelemassa paremman algoritmin olemassaolemattomuutta, mikä olemassaolemattomuuksien todistelu ei yleisesti ottaen ole mahdollista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Sanoin edellä: "Jos olet eri mieltä, kuvaile sellainen validi tosiasioihin perustuva tiede, joka syrjäyttäisi ´falsifikationismin´.""

        Saman kysymyksen olisi voinut esittää falsifikationismia edeltävän tieteenfilosofian suosion aikaan saamatta siihen vastaukseksi "Falsifikationismi" tai sen kuvausta. Tieteenfilosofian päivitettyä versiota ei ole olemassa ennenkuin joku sen kehittelee. Hetken (parinkymmenen vuoden) kuluttua uusi versio on lähes itsestäänselvä parannus vanhaan verrattuna.

        Se tiettyjen asioiden itsestäänselvyys niiden löytämisen jälkeen on valitettavasti yksisuuntainen ilmiö. On hyvin helppo osoittaa että kymmentuhatnumeroinen kokonaisluku on kahden pienemmän kokonaisluvun tulo kun kyseiset alkutekijät tunnetaan. Osoittamiseen tarvittavien alkutekijöiden löytäminen onkin sitten todella vaikea tai jopa käytännössä mahdoton ongelma vaikka niiden olemassaolokin olisi varmasti tiedossa.

        Suosittelen varovaisuutta jos mieleen tulee tokaista että nyt tiedämme jostakin asiasta kaiken. Samalla lailla kannattaa suhtautua ajatukseen siitä, että meillä olisi jo selvillä paras mahdollinen algoritmi luonnontieteeseen liittyvien hypoteesien todenperäisyyden selvittämiseen. Se että sinä tai minä emme parempaa tiedä osoittaa vain että juuri sinä tai juuri minä emme parempaa tiedä. Muutenhan oltaisiin todistelemassa paremman algoritmin olemassaolemattomuutta, mikä olemassaolemattomuuksien todistelu ei yleisesti ottaen ole mahdollista.

        <<Suosittelen varovaisuutta jos mieleen tulee tokaista että nyt tiedämme jostakin asiasta kaiken.<<

        Annat ymmärtää, kuin olisin sanonut näin. En ole sanonut, enkä sano.


      • Anonyymi
        niiku.sillee kirjoitti:

        <<Suosittelen varovaisuutta jos mieleen tulee tokaista että nyt tiedämme jostakin asiasta kaiken.<<

        Annat ymmärtää, kuin olisin sanonut näin. En ole sanonut, enkä sano.

        Et sano mutta mielestäni annat näin ymmärtää pyytäessäsi nykyistä paremman mallin tieteelliselle menetelmälle ja antaessasi tämän mallin vastauksestani puuttumisen toimia todisteena sille ettei tieteen filosofialle ole virkaa.

        Jos eli kun emme tiedä kaikkea siitä, mikä on paras mahdollinen tapa tehdä tiedettä niin silloin tieteen filosofialle on tarvetta. Muutenhan emme voi koskaan edes tietää että emme tiedä jotakin asiaa jonka asian olemassaoloa nykyinen tapamme tehdä tiedettä ei meille paljasta.

        Aina on varaa parantaa. Siksi tieteen filosofia ja metodologia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Et sano mutta mielestäni annat näin ymmärtää pyytäessäsi nykyistä paremman mallin tieteelliselle menetelmälle ja antaessasi tämän mallin vastauksestani puuttumisen toimia todisteena sille ettei tieteen filosofialle ole virkaa.

        Jos eli kun emme tiedä kaikkea siitä, mikä on paras mahdollinen tapa tehdä tiedettä niin silloin tieteen filosofialle on tarvetta. Muutenhan emme voi koskaan edes tietää että emme tiedä jotakin asiaa jonka asian olemassaoloa nykyinen tapamme tehdä tiedettä ei meille paljasta.

        Aina on varaa parantaa. Siksi tieteen filosofia ja metodologia.

        <<Aina on varaa parantaa.<<

        Kuvittele vastaansanomaton totuus, esimerkiksi matemaattinen tautologia. Mitä parannettavaa siinä on "aina"?


      • Anonyymi
        al-jabr kirjoitti:

        <<Aina on varaa parantaa.<<

        Kuvittele vastaansanomaton totuus, esimerkiksi matemaattinen tautologia. Mitä parannettavaa siinä on "aina"?

        Matematiikka on tieteiden joukossa eritystapaus siksi, että sen sisältä löytyy absoluuttisia totuuksia, Gödelin epätäydellisyyslauseet tietenkin huomioiden. Havaintoihin perustuvissa luonnontieteissä kuten fysiikassa ei sellaisia ylellisyyksiä ole tarjolla. Niissä päästään aina vain lähemmäksi totuutta mutta ei koskaan perille asti totuuteen.

        Aina on varaa parantaa menetelmiä joilla tiedettä tehdään. Se ei tietenkään tarkoita että matematiikan tai logiikan lauseen sisältö muuttuisi vaan sitä, että esimerkiksi keinot suorittaa matemaattinen todistus tai esittää tuo (tietokoneavusteinen) todistus muodollisesti muuttuvat kompaktimpaan tai edes ihmisen kannalta äärellisessä ajassa tarkistettavissa olevaan muotoon.

        Tieteenfilosofiasta riippumatta kellon käyntinopeus vaihtelee samalla tavoin gravitaation ja suhteellisen nopeuden mukaan asiasta tehtyjen suorien ja epäsuorien havaintojen perusteella. Filosofia ottaa kantaa esimerkiksi siihen, mitä kyseisten havaintojen perusteella voidaan sanoa erityiseksi ja yleiseksi suhteellisuusteoriaksi kutsuttujen hypoteesien uskottavuudesta.


      • Anonyymi
        al-jabr kirjoitti:

        <<Aina on varaa parantaa.<<

        Kuvittele vastaansanomaton totuus, esimerkiksi matemaattinen tautologia. Mitä parannettavaa siinä on "aina"?

        "Kuvittele vastaansanomaton totuus, esimerkiksi matemaattinen tautologia. Mitä parannettavaa siinä on "aina"?"

        Matemaattinen tautologia ei välttämättä toimi eikä kuvaa mitään todellisessa luonnossa eikä myöskään pidä paikkaansa "kaikissa mahdollisissa maailmoissa" kuten jotkut vieläkin kuvittelevat.

        Aksioomia voi aina yrittää kyseenalaistaa kaikissa loogis-matemaattisissa kehitelmissä ja sillä tavalla voidaan saada aikaan sellainen matemaattinen logiikka joka toimii paremmin luonnossa kuin se malli mihin on totuttu ja mikä on koulutuksen kautta omaksuttu (esim. epäeukilidinen geometria vastannee paremmin fysikaalista todellisuutta kuin perinteinen euklidinen geometria).

        Filosofiaa ja metafysiikkaa voidaan yrittää vähätellä empiirisen tieteen suhteen mutta todellisuudessa suurin osa ellei kaikki teor. fysiikassa ja kosmologiassa (ja kaikessa muussakin tieteessä) on lähinnä vain metafysiikkaa/filosofiaa matemaattisten kaavojen avulla.

        Aksioomat, postulaatit (= perusoletukset) ovat aina alttiita kritiikille ja se oletusten kritiikki on taas ainoa oikeasti toimiva keino millä tiede voi kehittyä ja se aksioomien ja postulaattien kokoelma on taas se mitä Kuhn tarkoitti paradigmalla.

        Jos taas ei mitenkään voi sietää sitä että omasta mielestä vastaansanomattomia totuuksia ei saa eikä voi kyseenalaistaa niin ainoa pakokeino näyttää olevan koko tieteenfilosofian merkityksen kieltäminen ja fundamentaalis-uskonnollinen takertuminen siihen kulloinkin vallassa olevaan paradigmaan ja se taas on hyvinkin inhimillistä mutta ei edistä millään tavalla tiedettä.

        Tieteenfilosofeilla taas pitäisi olla paljon nykyistä enemmän rohkeutta kyseenalaistaa jopa niitä kaikkein "pyhimpiä" nykytieteen perusteita ja aksioomaattisia kanoonisia "totuuksia" kuten Popperin falsifioitavuus kriteerin toimivuutta käytännössä sekä tieteen tulosten riippumattomuutta tutkijan toiveista, uskomuksista ja intentiosta sekä siitä että ns. "luonnonlait" ovat (muka) ajasta, paikasta ja havaitsijasta täysin riippumattomia.

        terv. Belisario eli ikuinen vastarannankiiski fundamentalistisen taleban-tieteen suhteen... :-)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Matematiikka on tieteiden joukossa eritystapaus siksi, että sen sisältä löytyy absoluuttisia totuuksia, Gödelin epätäydellisyyslauseet tietenkin huomioiden. Havaintoihin perustuvissa luonnontieteissä kuten fysiikassa ei sellaisia ylellisyyksiä ole tarjolla. Niissä päästään aina vain lähemmäksi totuutta mutta ei koskaan perille asti totuuteen.

        Aina on varaa parantaa menetelmiä joilla tiedettä tehdään. Se ei tietenkään tarkoita että matematiikan tai logiikan lauseen sisältö muuttuisi vaan sitä, että esimerkiksi keinot suorittaa matemaattinen todistus tai esittää tuo (tietokoneavusteinen) todistus muodollisesti muuttuvat kompaktimpaan tai edes ihmisen kannalta äärellisessä ajassa tarkistettavissa olevaan muotoon.

        Tieteenfilosofiasta riippumatta kellon käyntinopeus vaihtelee samalla tavoin gravitaation ja suhteellisen nopeuden mukaan asiasta tehtyjen suorien ja epäsuorien havaintojen perusteella. Filosofia ottaa kantaa esimerkiksi siihen, mitä kyseisten havaintojen perusteella voidaan sanoa erityiseksi ja yleiseksi suhteellisuusteoriaksi kutsuttujen hypoteesien uskottavuudesta.

        <<Filosofia ottaa kantaa esimerkiksi siihen, mitä kyseisten havaintojen perusteella voidaan sanoa erityiseksi ja yleiseksi suhteellisuusteoriaksi kutsuttujen hypoteesien uskottavuudesta.<<

        Filosofeilla, common sence väellä, uskonnonharjoittajilla ja taiteilijoilla on toki lupa sanoa, mitä todeksi uskovat, mutta luonnontieteisiin heillä ei ole mitään vaikutusta. Ainoa kriteeri on hypoteesin vertaaminen luontoon, toteuttaako se havaintoja vai ei.

        Paradigmat ovat Kuhnin höpertelyä. Niitä ei ole luonnontieteissä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Kuvittele vastaansanomaton totuus, esimerkiksi matemaattinen tautologia. Mitä parannettavaa siinä on "aina"?"

        Matemaattinen tautologia ei välttämättä toimi eikä kuvaa mitään todellisessa luonnossa eikä myöskään pidä paikkaansa "kaikissa mahdollisissa maailmoissa" kuten jotkut vieläkin kuvittelevat.

        Aksioomia voi aina yrittää kyseenalaistaa kaikissa loogis-matemaattisissa kehitelmissä ja sillä tavalla voidaan saada aikaan sellainen matemaattinen logiikka joka toimii paremmin luonnossa kuin se malli mihin on totuttu ja mikä on koulutuksen kautta omaksuttu (esim. epäeukilidinen geometria vastannee paremmin fysikaalista todellisuutta kuin perinteinen euklidinen geometria).

        Filosofiaa ja metafysiikkaa voidaan yrittää vähätellä empiirisen tieteen suhteen mutta todellisuudessa suurin osa ellei kaikki teor. fysiikassa ja kosmologiassa (ja kaikessa muussakin tieteessä) on lähinnä vain metafysiikkaa/filosofiaa matemaattisten kaavojen avulla.

        Aksioomat, postulaatit (= perusoletukset) ovat aina alttiita kritiikille ja se oletusten kritiikki on taas ainoa oikeasti toimiva keino millä tiede voi kehittyä ja se aksioomien ja postulaattien kokoelma on taas se mitä Kuhn tarkoitti paradigmalla.

        Jos taas ei mitenkään voi sietää sitä että omasta mielestä vastaansanomattomia totuuksia ei saa eikä voi kyseenalaistaa niin ainoa pakokeino näyttää olevan koko tieteenfilosofian merkityksen kieltäminen ja fundamentaalis-uskonnollinen takertuminen siihen kulloinkin vallassa olevaan paradigmaan ja se taas on hyvinkin inhimillistä mutta ei edistä millään tavalla tiedettä.

        Tieteenfilosofeilla taas pitäisi olla paljon nykyistä enemmän rohkeutta kyseenalaistaa jopa niitä kaikkein "pyhimpiä" nykytieteen perusteita ja aksioomaattisia kanoonisia "totuuksia" kuten Popperin falsifioitavuus kriteerin toimivuutta käytännössä sekä tieteen tulosten riippumattomuutta tutkijan toiveista, uskomuksista ja intentiosta sekä siitä että ns. "luonnonlait" ovat (muka) ajasta, paikasta ja havaitsijasta täysin riippumattomia.

        terv. Belisario eli ikuinen vastarannankiiski fundamentalistisen taleban-tieteen suhteen... :-)

        Matematiikka pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Se on ikuista muuntumatonta totuutta, eikä sijaitse missään. Samoin toteamus kahdesta kepistä, että A on pitempi kuin B, pitää paikkansa kaikissa mahdollisissa maailmoissa, on ikuinen totuus, eikä sijaitse missään.

        Ei ole olemassa kahdenlaista matematiikkaa. Matematiikka jaetaan ihmisen KIELESSÄ osa-alueisiin, joille on annettu nimet, jotta niistä voidaan puhua. Nimet eivät kuvaa erilaisten totuuksien matematiikkaa.

        Matemaattinen TUTKIMUS, matemaattinen tiede, pyrkii saamaan selville universaalisen matematiikan sisältöä. Se sijaitsee yliopistoissa ja tutkijankammioissa, mutta ei ole itse matematiikka.

        <<..."luonnonlait" ovat (muka) ajasta, paikasta ja havaitsijasta täysin riippumattomia.>>

        Ei kukaan täysjärkinen luonnontieteilijä väitä varmaksi, että luonnonlait ovat ikuisesti kaikkialla samat. On arveltu, että alkuräjähdyksen koko esimerkiks saattaisi määrätä luonnonlait. Emme tiedä, mutta tiedämme, ettemme ole ainakaan toistaiseksi törmänneet muihin. Sen sijaan, jos ne ovat tutkijasta riippuvia, KAIKKI väitteet ovat tosia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Kuvittele vastaansanomaton totuus, esimerkiksi matemaattinen tautologia. Mitä parannettavaa siinä on "aina"?"

        Matemaattinen tautologia ei välttämättä toimi eikä kuvaa mitään todellisessa luonnossa eikä myöskään pidä paikkaansa "kaikissa mahdollisissa maailmoissa" kuten jotkut vieläkin kuvittelevat.

        Aksioomia voi aina yrittää kyseenalaistaa kaikissa loogis-matemaattisissa kehitelmissä ja sillä tavalla voidaan saada aikaan sellainen matemaattinen logiikka joka toimii paremmin luonnossa kuin se malli mihin on totuttu ja mikä on koulutuksen kautta omaksuttu (esim. epäeukilidinen geometria vastannee paremmin fysikaalista todellisuutta kuin perinteinen euklidinen geometria).

        Filosofiaa ja metafysiikkaa voidaan yrittää vähätellä empiirisen tieteen suhteen mutta todellisuudessa suurin osa ellei kaikki teor. fysiikassa ja kosmologiassa (ja kaikessa muussakin tieteessä) on lähinnä vain metafysiikkaa/filosofiaa matemaattisten kaavojen avulla.

        Aksioomat, postulaatit (= perusoletukset) ovat aina alttiita kritiikille ja se oletusten kritiikki on taas ainoa oikeasti toimiva keino millä tiede voi kehittyä ja se aksioomien ja postulaattien kokoelma on taas se mitä Kuhn tarkoitti paradigmalla.

        Jos taas ei mitenkään voi sietää sitä että omasta mielestä vastaansanomattomia totuuksia ei saa eikä voi kyseenalaistaa niin ainoa pakokeino näyttää olevan koko tieteenfilosofian merkityksen kieltäminen ja fundamentaalis-uskonnollinen takertuminen siihen kulloinkin vallassa olevaan paradigmaan ja se taas on hyvinkin inhimillistä mutta ei edistä millään tavalla tiedettä.

        Tieteenfilosofeilla taas pitäisi olla paljon nykyistä enemmän rohkeutta kyseenalaistaa jopa niitä kaikkein "pyhimpiä" nykytieteen perusteita ja aksioomaattisia kanoonisia "totuuksia" kuten Popperin falsifioitavuus kriteerin toimivuutta käytännössä sekä tieteen tulosten riippumattomuutta tutkijan toiveista, uskomuksista ja intentiosta sekä siitä että ns. "luonnonlait" ovat (muka) ajasta, paikasta ja havaitsijasta täysin riippumattomia.

        terv. Belisario eli ikuinen vastarannankiiski fundamentalistisen taleban-tieteen suhteen... :-)

        Jäi vielä osa käsittelemättä.

        <<koko tieteenfilosofian merkityksen kieltäminen<<

        Olet oikeassa. Tieteenfilosofia on humpuukia, jota filosofit tyrkyttävät, mutta lunnontieteilijä ei tarvitse.

        <<...sillä tavalla voidaan saada aikaan sellainen matemaattinen logiikka joka toimii paremmin...<<

        Marxilais-leniniläinen oppi väitti, että on olemassa kahdenlaista logiikkaa, porvarillista ja proletaarista, Toveri Stalin meni vielä pitemmälle ja lausui proletaarisen logiikan premissit. Nämä olivat edelleen Neuvostoliiton virallista oppia, jota ylistettiin, mutta kukaan ei rohjennut vuosikymmenien kuluessa rakentamaan näiden päälle mitään.

        <<...fundamentaalis-uskonnollinen takertuminen siihen kulloinkin vallassa olevaan paradigmaan...<<

        Väite ei esitä tuekseen mitään argumenttia. On lisäksi alatyylinen.

        <<...esim. epäeukilidinen geometria vastannee paremmin fysikaalista todellisuutta kuin perinteinen euklidinen geometria.<<

        Ei pidä paikkaansa. Luonnonilmiöistä osa selitetään epäeuklidisilla geometrioilla, kuten pallogeometria ja hyperboloidinen geometria. Samaa matematiikkaa, mutta eriaikaisia kehitelmiä. Vain vertaaminen luontoon ratkaisee, mikä matematiikan ala valitaan.


      • Anonyymi
        al-jabr kirjoitti:

        Matematiikka pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Se on ikuista muuntumatonta totuutta, eikä sijaitse missään. Samoin toteamus kahdesta kepistä, että A on pitempi kuin B, pitää paikkansa kaikissa mahdollisissa maailmoissa, on ikuinen totuus, eikä sijaitse missään.

        Ei ole olemassa kahdenlaista matematiikkaa. Matematiikka jaetaan ihmisen KIELESSÄ osa-alueisiin, joille on annettu nimet, jotta niistä voidaan puhua. Nimet eivät kuvaa erilaisten totuuksien matematiikkaa.

        Matemaattinen TUTKIMUS, matemaattinen tiede, pyrkii saamaan selville universaalisen matematiikan sisältöä. Se sijaitsee yliopistoissa ja tutkijankammioissa, mutta ei ole itse matematiikka.

        <<..."luonnonlait" ovat (muka) ajasta, paikasta ja havaitsijasta täysin riippumattomia.>>

        Ei kukaan täysjärkinen luonnontieteilijä väitä varmaksi, että luonnonlait ovat ikuisesti kaikkialla samat. On arveltu, että alkuräjähdyksen koko esimerkiks saattaisi määrätä luonnonlait. Emme tiedä, mutta tiedämme, ettemme ole ainakaan toistaiseksi törmänneet muihin. Sen sijaan, jos ne ovat tutkijasta riippuvia, KAIKKI väitteet ovat tosia.

        "Matematiikka pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa."

        Matematiikka pätee aika pitkälle tässä maailmassa mutta ei esim. sellaisessa maailmassa missä ei ole selkeästi erillisiä entiteettejä joita voisi esim. laskea yhteen ja suorittaa niiden suhteen muita laskutoimituksia. Yhteenlaskettavien olioiden täytyy myös olla jotenkin luokiteltavissa koska kaikkien erilaisten asioiden suhteen yhteenlasku ei ole mielekästä.

        Matematiikka kelpaa vain ajattelun apuvälineeksi jolla voidaan muuttaa eksplisiittiseksi se mikä aksioomissa eli oletuksissa on jo implisiittisesti olemassa. Matematiikka ei siis tuota mitään uutta tietoa ja matematiikka edellä kulkeva tiede (kuten kosmologia ja teor. fysiikka) on vain filosofista spekulaatiota kaavojen avulla ja niiden kaavojen takia vaikea osoittaa ilmeiseksi hölynpölyksi monessa asiassa.

        "Ei ole olemassa kahdenlaista matematiikkaa."

        On olemassa hyvin monenlaista matematiikkaa jotka eivät perustu toisiinsa nähden samoihin aksioomeihin eivätkä ne erilaiset matematiikat muutenkaan ole välttämättä yhteismitallisia (esim. topologia ja fraktaalimatematiikka). Matematiikka on vain hyvin pelkistetty kuvailukieli
        joka soveltuu vain joidenkin mitattavissa olevien todellisuuden aspektien käsittelyyn.

        "Matemaattinen TUTKIMUS, matemaattinen tiede, pyrkii saamaan selville universaalisen matematiikan sisältöä."

        Monet tunnetut matemaatikot ovat sitä mieltä että matematiikka on sekä löydettyä että matemaatikkojen luomaa. Ei ole mitään universaalia matematiikkaa yhtä vähän kuin on olemassa mitään universaalia luonnollista kieltä.

        2-arvoinen logiikkakaan ei päde eikä toimi kunnolla kaikissa mahdollisissa konkreettisissa tilanteissa koska siinä hahmotetaan todellisuus toisiinsa nähden äärimmäisten vastakohtien kautta.

        Todellisuus on hyvin pitkälle määrittelemätön eli tarkasti määritelyjen aksiomaattisten järjestelmien avulla päästään korkeintaan jonkinlaisiin osatotuuksiin.

        "Ei kukaan täysjärkinen luonnontieteilijä väitä varmaksi, että luonnonlait ovat ikuisesti kaikkialla samat. On arveltu, että alkuräjähdyksen koko esimerkiks saattaisi määrätä luonnonlait. "

        Yksi mahdollisuus on että ei ole edes mitään luonnonlakeja vaan ainoastaan luonnon "tapoja"jotka muuttuvat samalla kun luonnon konfiguraatio muuttuu ajan kuluessa (kosminen evoluutio)


        "Sen sijaan, jos ne ovat tutkijasta riippuvia, KAIKKI väitteet ovat tosia."

        En väittänyt että ne hypoteettiset luonnonlait ovat tutkijasta riippuvia. Esim. lääketieteessä joudutaan käyttämään kaksoissokkokokeita lääkkeiden testaamisessa ja parapsykologiassa käytetään yleisesti kolmoissokkokokeita. Kaikissa muissakin tieteissä pitäisi pyrkiä tähän suuntaan.

        Tutkijat ovat ihan samalla tavalla alttiita kuin muutkin ihmiset inhimillisille ja usein tiedostamattomille heikkouksille varsinkin teorian muodostuksessa ja havaintojen tulkinnassa.

        Usein luotetaan vain siihen että jos jokin koe on tehty jossain tietyssä paikassa tiettynä aikana tietyn uskomusjärjestelmän (=kunkin tieteenalan paradigmaan) ehdollistuneen tutkijan toimesta niin se tuottaa oikean tuloksen.

        Tieteen historiassa vaikuttaa myös sattuma aika paljon ja se kuinka paljon mediajulkisuutta tutkimus saa ja missä järjestyksessä tutkimukset on tehty.


        Esim. Einstein kehitti mm. Michelson-Morleyn kokeen pohjalta suhteellisuusteorian ja Sagnac taas osoitti että Michelson-Morley koe oli tehty väärin koska se ei ottanut huomioon maapallon pyörimistä akselinsa ympäri. Sagnacin koe tehtiin vasta kun Einsteinin malli oli jo hyväksytty ja julkisesti hehkutetty tiedotusvälineissä. Jos Sagnacin koe olisi tehty ennen suhtiksen julkaisemista niin tieteen historia olisi varmasti toisenlainen. Einstein itse otti eetterin uudelleen käyttöön myöhemmässä vaiheeessa mutta se uudempi eetteri malli oli dynaamisempi ja erilainen kuin 1800-luvun viritys.

        Evoluutioteoria taas olisi aivan erilainen jos sitä olisi alettu jatkokehittää Wallacen näkemysten mukaan. Darwinin malli oli omana aikanaan ja vieläkin joissain piireissä hyvin muodikasta junttimaterialismia kun taas Wallace oli enemmän idealisti ja piti tietoisuutta ensisijaisena.

        Jos aikoo tuottaa jonkinlaista toimivaa tiedettä niin sen tietoisuuden ja ajattelun on pakostakin oltava ensisijainen lähtökohta eikä lapsellinen ja reaktiivinen uskontojen, filosofian ja tietoisuuden vastaisuus .

        Tieteen totuudet eivät synny "automaagisesti" suoraan havainnoista ilman ennakko-oletuksia ja havaintojen tulkintoja joiden analysointiin ja tutkijoiden "syvyysterapiaan" vaaditaan päteviä filosofeja tai filosofisesti suuntautuneita tutkijoita (jotka ovat nykyään aika harvassa).

        Kannattaa myös jotenkin osata erottaa toisistaan tieteen ihanne ja sitten se tiedeyhteisön käytännön usein aika raadollinen todellisuus. Valtavirtatiedettä ei haluta enää falsifioida koska se veisi tiedeyhteisön arvovallan - sen sijaan lisäillään oletuksia sitä mukaa kuin teorian ennusteet eivät enää vastaa havaintoja (esim. big bang malli)


      • Anonyymi
        al-jabr kirjoitti:

        <<Filosofia ottaa kantaa esimerkiksi siihen, mitä kyseisten havaintojen perusteella voidaan sanoa erityiseksi ja yleiseksi suhteellisuusteoriaksi kutsuttujen hypoteesien uskottavuudesta.<<

        Filosofeilla, common sence väellä, uskonnonharjoittajilla ja taiteilijoilla on toki lupa sanoa, mitä todeksi uskovat, mutta luonnontieteisiin heillä ei ole mitään vaikutusta. Ainoa kriteeri on hypoteesin vertaaminen luontoon, toteuttaako se havaintoja vai ei.

        Paradigmat ovat Kuhnin höpertelyä. Niitä ei ole luonnontieteissä.

        "Ainoa kriteeri on hypoteesin vertaaminen luontoon, toteuttaako se havaintoja vai ei."

        Kumpa oliskin. Esim. tähtieteessä ilmaantuu jatkuvasti sellaisia havaintoja jotka eivät sovi vallitseviin teorioihin. Popperin falsifiointiperiaatetta ja Occamin sääntöä sovelletaan yleisesti vain valtavirrasta poikkeaviin malleihin. Tieteestä halutaan antaa suurelle yleisölle hyvin ihanteellinen ja siloiteltu kuva vaikka kyseessä on pahimmillaan ihan samanlainen valtapeli ja korruptio kuin kirkon valtakaudella.

        "Paradigmat ovat Kuhnin höpertelyä. Niitä ei ole luonnontieteissä."

        Voi olla joidenkin vaikea hyväksyä paradigman ideaa koska se jossain määrin kyseenalaistaa tieteen ja tiedeyhteisön kyvyn tuottaa objektiivista tietoa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Matematiikka pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa."

        Matematiikka pätee aika pitkälle tässä maailmassa mutta ei esim. sellaisessa maailmassa missä ei ole selkeästi erillisiä entiteettejä joita voisi esim. laskea yhteen ja suorittaa niiden suhteen muita laskutoimituksia. Yhteenlaskettavien olioiden täytyy myös olla jotenkin luokiteltavissa koska kaikkien erilaisten asioiden suhteen yhteenlasku ei ole mielekästä.

        Matematiikka kelpaa vain ajattelun apuvälineeksi jolla voidaan muuttaa eksplisiittiseksi se mikä aksioomissa eli oletuksissa on jo implisiittisesti olemassa. Matematiikka ei siis tuota mitään uutta tietoa ja matematiikka edellä kulkeva tiede (kuten kosmologia ja teor. fysiikka) on vain filosofista spekulaatiota kaavojen avulla ja niiden kaavojen takia vaikea osoittaa ilmeiseksi hölynpölyksi monessa asiassa.

        "Ei ole olemassa kahdenlaista matematiikkaa."

        On olemassa hyvin monenlaista matematiikkaa jotka eivät perustu toisiinsa nähden samoihin aksioomeihin eivätkä ne erilaiset matematiikat muutenkaan ole välttämättä yhteismitallisia (esim. topologia ja fraktaalimatematiikka). Matematiikka on vain hyvin pelkistetty kuvailukieli
        joka soveltuu vain joidenkin mitattavissa olevien todellisuuden aspektien käsittelyyn.

        "Matemaattinen TUTKIMUS, matemaattinen tiede, pyrkii saamaan selville universaalisen matematiikan sisältöä."

        Monet tunnetut matemaatikot ovat sitä mieltä että matematiikka on sekä löydettyä että matemaatikkojen luomaa. Ei ole mitään universaalia matematiikkaa yhtä vähän kuin on olemassa mitään universaalia luonnollista kieltä.

        2-arvoinen logiikkakaan ei päde eikä toimi kunnolla kaikissa mahdollisissa konkreettisissa tilanteissa koska siinä hahmotetaan todellisuus toisiinsa nähden äärimmäisten vastakohtien kautta.

        Todellisuus on hyvin pitkälle määrittelemätön eli tarkasti määritelyjen aksiomaattisten järjestelmien avulla päästään korkeintaan jonkinlaisiin osatotuuksiin.

        "Ei kukaan täysjärkinen luonnontieteilijä väitä varmaksi, että luonnonlait ovat ikuisesti kaikkialla samat. On arveltu, että alkuräjähdyksen koko esimerkiks saattaisi määrätä luonnonlait. "

        Yksi mahdollisuus on että ei ole edes mitään luonnonlakeja vaan ainoastaan luonnon "tapoja"jotka muuttuvat samalla kun luonnon konfiguraatio muuttuu ajan kuluessa (kosminen evoluutio)


        "Sen sijaan, jos ne ovat tutkijasta riippuvia, KAIKKI väitteet ovat tosia."

        En väittänyt että ne hypoteettiset luonnonlait ovat tutkijasta riippuvia. Esim. lääketieteessä joudutaan käyttämään kaksoissokkokokeita lääkkeiden testaamisessa ja parapsykologiassa käytetään yleisesti kolmoissokkokokeita. Kaikissa muissakin tieteissä pitäisi pyrkiä tähän suuntaan.

        Tutkijat ovat ihan samalla tavalla alttiita kuin muutkin ihmiset inhimillisille ja usein tiedostamattomille heikkouksille varsinkin teorian muodostuksessa ja havaintojen tulkinnassa.

        Usein luotetaan vain siihen että jos jokin koe on tehty jossain tietyssä paikassa tiettynä aikana tietyn uskomusjärjestelmän (=kunkin tieteenalan paradigmaan) ehdollistuneen tutkijan toimesta niin se tuottaa oikean tuloksen.

        Tieteen historiassa vaikuttaa myös sattuma aika paljon ja se kuinka paljon mediajulkisuutta tutkimus saa ja missä järjestyksessä tutkimukset on tehty.


        Esim. Einstein kehitti mm. Michelson-Morleyn kokeen pohjalta suhteellisuusteorian ja Sagnac taas osoitti että Michelson-Morley koe oli tehty väärin koska se ei ottanut huomioon maapallon pyörimistä akselinsa ympäri. Sagnacin koe tehtiin vasta kun Einsteinin malli oli jo hyväksytty ja julkisesti hehkutetty tiedotusvälineissä. Jos Sagnacin koe olisi tehty ennen suhtiksen julkaisemista niin tieteen historia olisi varmasti toisenlainen. Einstein itse otti eetterin uudelleen käyttöön myöhemmässä vaiheeessa mutta se uudempi eetteri malli oli dynaamisempi ja erilainen kuin 1800-luvun viritys.

        Evoluutioteoria taas olisi aivan erilainen jos sitä olisi alettu jatkokehittää Wallacen näkemysten mukaan. Darwinin malli oli omana aikanaan ja vieläkin joissain piireissä hyvin muodikasta junttimaterialismia kun taas Wallace oli enemmän idealisti ja piti tietoisuutta ensisijaisena.

        Jos aikoo tuottaa jonkinlaista toimivaa tiedettä niin sen tietoisuuden ja ajattelun on pakostakin oltava ensisijainen lähtökohta eikä lapsellinen ja reaktiivinen uskontojen, filosofian ja tietoisuuden vastaisuus .

        Tieteen totuudet eivät synny "automaagisesti" suoraan havainnoista ilman ennakko-oletuksia ja havaintojen tulkintoja joiden analysointiin ja tutkijoiden "syvyysterapiaan" vaaditaan päteviä filosofeja tai filosofisesti suuntautuneita tutkijoita (jotka ovat nykyään aika harvassa).

        Kannattaa myös jotenkin osata erottaa toisistaan tieteen ihanne ja sitten se tiedeyhteisön käytännön usein aika raadollinen todellisuus. Valtavirtatiedettä ei haluta enää falsifioida koska se veisi tiedeyhteisön arvovallan - sen sijaan lisäillään oletuksia sitä mukaa kuin teorian ennusteet eivät enää vastaa havaintoja (esim. big bang malli)

        Kaiken sanapötkyn takana on usko, että olisi olemassa muu keino saada todennäköistä tietoa maailmasta kuin loogis-empiirinen.

        Jos se jää vain sen vakuutteluksi, että sellainen on, mutta ei ole esittää esimerkkiä, millainen se olisi, se jää vain taidepuheeksi, kertomakirjallisuudeksi ja uskonnolliseksi pohdiskeluksi.

        En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että aikuinen jo ajattelultaan vakiintunut henkilö, olisi enää pystynyt orientoitumaan tieeteellisesti. En siten luullut sinustakaan. Poikkesin vain filosofiapalstalla kertomassa, mitä luonnontieteissä ajatellaan. Samoinhan filosofit poikkeavat välillä kosmologian, matematiikan ja fysiikan palstoilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ainoa kriteeri on hypoteesin vertaaminen luontoon, toteuttaako se havaintoja vai ei."

        Kumpa oliskin. Esim. tähtieteessä ilmaantuu jatkuvasti sellaisia havaintoja jotka eivät sovi vallitseviin teorioihin. Popperin falsifiointiperiaatetta ja Occamin sääntöä sovelletaan yleisesti vain valtavirrasta poikkeaviin malleihin. Tieteestä halutaan antaa suurelle yleisölle hyvin ihanteellinen ja siloiteltu kuva vaikka kyseessä on pahimmillaan ihan samanlainen valtapeli ja korruptio kuin kirkon valtakaudella.

        "Paradigmat ovat Kuhnin höpertelyä. Niitä ei ole luonnontieteissä."

        Voi olla joidenkin vaikea hyväksyä paradigman ideaa koska se jossain määrin kyseenalaistaa tieteen ja tiedeyhteisön kyvyn tuottaa objektiivista tietoa.

        Falsifiointi tarkoitta, että sellainen, mitä ei edes PERIAATTEESSA voi todistaa vääräksi, ei ole tieteellinen lause. Falsifiointi ei tarkoita, että havainnot on toistaiseksi tehty riittämättömällä tarkkuudella. Tällaiset väitteet voi todistaa vääräksi, kun havaintotarkkuus paranee.

        Ei-falsifioitava lause on esimerkiksi: Näkymättömät olennot seuraavat meitä.

        Occamin säännön nykyaikainen ilmaisutapa: Jos saman asian voi jäännöksettä selittää useammalla tavalla, valitaan yksinkertaisin tapa, koska yksinkertainen on todennäköisempi kuin mutkikas. Occamin aikaan ei vielä tunnettu todennäköisyysmatematiikkaa.


      • Anonyymi
        al-jabr kirjoitti:

        Kaiken sanapötkyn takana on usko, että olisi olemassa muu keino saada todennäköistä tietoa maailmasta kuin loogis-empiirinen.

        Jos se jää vain sen vakuutteluksi, että sellainen on, mutta ei ole esittää esimerkkiä, millainen se olisi, se jää vain taidepuheeksi, kertomakirjallisuudeksi ja uskonnolliseksi pohdiskeluksi.

        En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että aikuinen jo ajattelultaan vakiintunut henkilö, olisi enää pystynyt orientoitumaan tieeteellisesti. En siten luullut sinustakaan. Poikkesin vain filosofiapalstalla kertomassa, mitä luonnontieteissä ajatellaan. Samoinhan filosofit poikkeavat välillä kosmologian, matematiikan ja fysiikan palstoilla.

        "Kaiken sanapötkyn takana on usko, että olisi olemassa muu keino saada todennäköistä tietoa maailmasta kuin loogis-empiirinen."

        Filosofia on taitolaji johon useimmat omasta mielestään "tieteellisesti" orientoituneet eivät edes kykene kun se filosofia tuntuu olevan useimmille heistä aivan liian vaikeata ymmärtää . Teikäläisille pitää antaa jonkun muun kehittämä valmis kaava tai algoritmi.


        Todennäköisyydestä ei kannata edes puhua tässä yhteydessä koska ei tiedetä edes sitä kuinka paljon kokonaisuudesta ymmärretään (tuntemattomat tuntemattomat vs. tunnetut tuntemattomat) eikä niitä todennäköisyyksiä edes pysty laskemaan.

        Olennaisinta kaikessa inhimillisessä tiedossa on hyvä arvaus tai idea ja se taas perustuu aina intuitioon (esim. visuaalinen hahmotus matematiikassa) ja sitten ne loogis-empiiriset perusteet kehitetään sille idealle aina jälkeenpäin. Havaitsemisesta ja logiikasta ei voi aloittaa eikä ilman oletuksia ja ideoita voi edes aloittaa havaitsemista ja loogis-matemaattista mallinnusta. Pelkkä mekaaninen havaitseminen ja logiikka matematiikka ei vaan sellaisenaan riitä.


        "En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että aikuinen jo ajattelultaan vakiintunut henkilö, olisi enää pystynyt orientoitumaan tieeteellisesti."

        Minusta sinä et edes orientoidu tieteellisesti vaan yrität tehdä nykyisesestä valtavirtatieteestä
        jonkinlaisen uskonnon korvikkeen itsellesi ja esität usein hyvin ehdottomia, yksioikoisia ja perustelemattomia väitteitä sekä tieteestä että filosofiasta.

        Sinä et tunnu ymmärtävän että useimmat väitteesi ovat puhtaasti filosofisia joita ei voi edes mitenkään vahvistaa tieteellisellä metodilla. Sinä et ajattele vaan ympäristösi ajattelee sinussa ja omaksut kaiken annettuna ja sitten julistat sitä mihin olet ehdollistunut. Ei tiede sillä tavalla edisty vaan muuttuu kaikkien tieteen ihanteiden vastakohdaksi eli jonkinlaiseksi hyvin dogmaattiseksi, omahyvöiseksi ja ylimieliseksi skientismiksi jolla ei ole enää mitään positiivista annettavaa ihmiskunnalle.

        Olen sinun kanssasi väitellyt aikaisemmin useita kertoja viime vuosien aikana. Hyvä puolesi on että osaat esittää väitteesi sellaisessa usein lähes karikatyyrisessä muodossa että niitä on usein aika helppo kritisoida ja lisäksi aika äkkiväärät mielipiteesi saavat minut usein hymyilemään. Tuo marxilaiseen logiikkaan viittaus aikaisemmassa viestissäsi oli varsin huvittava kun se ei liittynyt mitenkään aiheeseen eikä päde edes minuun. Parasta viihdettä tällä palstalla koskaan!

        Eiköhän tämä riitä taas tällä kertaa. Palataan asiaan jos aihetta ilmenee.


      • Anonyymi
        al-jabr kirjoitti:

        Falsifiointi tarkoitta, että sellainen, mitä ei edes PERIAATTEESSA voi todistaa vääräksi, ei ole tieteellinen lause. Falsifiointi ei tarkoita, että havainnot on toistaiseksi tehty riittämättömällä tarkkuudella. Tällaiset väitteet voi todistaa vääräksi, kun havaintotarkkuus paranee.

        Ei-falsifioitava lause on esimerkiksi: Näkymättömät olennot seuraavat meitä.

        Occamin säännön nykyaikainen ilmaisutapa: Jos saman asian voi jäännöksettä selittää useammalla tavalla, valitaan yksinkertaisin tapa, koska yksinkertainen on todennäköisempi kuin mutkikas. Occamin aikaan ei vielä tunnettu todennäköisyysmatematiikkaa.

        "Falsifiointi tarkoitta, että sellainen, mitä ei edes PERIAATTEESSA voi todistaa vääräksi, ei ole tieteellinen lause. "

        Laajoista teorioista ei voi kuin hyvin pieni osa falsifioida (ne ennusteet) ja silloinkin käy yleensä niin että jos ennusteet eivät vastaa todellisuutta niin lisätään alkup. malliin oletuksia niin että lopputulos taas vähän aikaa vastaa havaintoja. Lisäksi vielä usein kuvitellaan että uusi tieteellinen tulos kumoaa vanhan käsityksen vaikka oikeasti käy vain niin että se vanha kuvaus vain vähän täydentyy erilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna eli pitkiä aikoja vallalla ollut common-sense näkemys voi edelleen olla hyvinkin paikkansapitävä ja hyödyllinen . Sekä-että logiikka pitää useammin paikkansa kuin loogis-analyyttinen joko-tai logiikka. Valtavasti vanhaa tietotaitoa myös katoaa koko ajan tieteen ja tekniikan edistyessä eli menetykset voivat olla tieteen seurauksena paljon suurempia kuin ns. tieteellis-tekniset saavutukset.

        "Occamin säännön nykyaikainen ilmaisutapa: Jos saman asian voi jäännöksettä selittää useammalla tavalla, valitaan yksinkertaisin tapa, koska yksinkertainen on todennäköisempi kuin mutkikas."

        Aika harvoin tuollaista tilannetta tulee vastaan käytännössä. Yleensä käy niin että mitään ilmiötä ei koskaan kyetä selittämään jäännöksettä minkä taas myöhemmät havainnot osoittavat usein.

        Jostain syystä tunnut kuvittelevan että en ymmärrä mitä falsifioitavuus ja Occamin periaate tarkoittavat.

        Nyt lopetan kun heräsin jo kuudelta aamulla....


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Kaiken sanapötkyn takana on usko, että olisi olemassa muu keino saada todennäköistä tietoa maailmasta kuin loogis-empiirinen."

        Filosofia on taitolaji johon useimmat omasta mielestään "tieteellisesti" orientoituneet eivät edes kykene kun se filosofia tuntuu olevan useimmille heistä aivan liian vaikeata ymmärtää . Teikäläisille pitää antaa jonkun muun kehittämä valmis kaava tai algoritmi.


        Todennäköisyydestä ei kannata edes puhua tässä yhteydessä koska ei tiedetä edes sitä kuinka paljon kokonaisuudesta ymmärretään (tuntemattomat tuntemattomat vs. tunnetut tuntemattomat) eikä niitä todennäköisyyksiä edes pysty laskemaan.

        Olennaisinta kaikessa inhimillisessä tiedossa on hyvä arvaus tai idea ja se taas perustuu aina intuitioon (esim. visuaalinen hahmotus matematiikassa) ja sitten ne loogis-empiiriset perusteet kehitetään sille idealle aina jälkeenpäin. Havaitsemisesta ja logiikasta ei voi aloittaa eikä ilman oletuksia ja ideoita voi edes aloittaa havaitsemista ja loogis-matemaattista mallinnusta. Pelkkä mekaaninen havaitseminen ja logiikka matematiikka ei vaan sellaisenaan riitä.


        "En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että aikuinen jo ajattelultaan vakiintunut henkilö, olisi enää pystynyt orientoitumaan tieeteellisesti."

        Minusta sinä et edes orientoidu tieteellisesti vaan yrität tehdä nykyisesestä valtavirtatieteestä
        jonkinlaisen uskonnon korvikkeen itsellesi ja esität usein hyvin ehdottomia, yksioikoisia ja perustelemattomia väitteitä sekä tieteestä että filosofiasta.

        Sinä et tunnu ymmärtävän että useimmat väitteesi ovat puhtaasti filosofisia joita ei voi edes mitenkään vahvistaa tieteellisellä metodilla. Sinä et ajattele vaan ympäristösi ajattelee sinussa ja omaksut kaiken annettuna ja sitten julistat sitä mihin olet ehdollistunut. Ei tiede sillä tavalla edisty vaan muuttuu kaikkien tieteen ihanteiden vastakohdaksi eli jonkinlaiseksi hyvin dogmaattiseksi, omahyvöiseksi ja ylimieliseksi skientismiksi jolla ei ole enää mitään positiivista annettavaa ihmiskunnalle.

        Olen sinun kanssasi väitellyt aikaisemmin useita kertoja viime vuosien aikana. Hyvä puolesi on että osaat esittää väitteesi sellaisessa usein lähes karikatyyrisessä muodossa että niitä on usein aika helppo kritisoida ja lisäksi aika äkkiväärät mielipiteesi saavat minut usein hymyilemään. Tuo marxilaiseen logiikkaan viittaus aikaisemmassa viestissäsi oli varsin huvittava kun se ei liittynyt mitenkään aiheeseen eikä päde edes minuun. Parasta viihdettä tällä palstalla koskaan!

        Eiköhän tämä riitä taas tällä kertaa. Palataan asiaan jos aihetta ilmenee.

        Ehkä aikaisemmissa keskusteluissa ei tullutkaan esiin, että olen syvällisesti perehtynyt filosofiaan ja juuri siksi havainnut sen virvatuleksi. Eri asia on sitten loogiset ja matemaattiset tiedot, joita yliopisto opettaa ko. oppiaineessa. Ne ovat täyttä rautaa.

        Hyvää kesää! 😎


      • niiku.sillee kirjoitti:

        Ehkä aikaisemmissa keskusteluissa ei tullutkaan esiin, että olen syvällisesti perehtynyt filosofiaan ja juuri siksi havainnut sen virvatuleksi. Eri asia on sitten loogiset ja matemaattiset tiedot, joita yliopisto opettaa ko. oppiaineessa. Ne ovat täyttä rautaa.

        Hyvää kesää! 😎

        Ai nyt tuli väärä nikki. Sulimmasti ja matelevasti anteeksi.

        niiku.sillee on sama henkilö kuin al-jabr,


    • "Muuttuuko tieteen filosofia ja tieteellinen menetelmä sellaiseen suuntaan, että se tulee immuunimmaksi rahalla ostetulle tai ideologisin/uskonnollisin/poliittisin perustein hankitulle vaikutusvallalle?"

      Ei vaan mun mielessäni on juuri päinvastainen kehityskulku. Raha ratkaisee sanoo Simpan laki. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Raha ei haise!

      Imaami Mahdin Pitää perustaa noin 313 Provinssia eli aluetta joissa on noin 25-35 miljoonaa asukasta kussakin. Jokaisella noista alueista on noin 80 miljardin euron budjetti, josta 20 miljardia euroa kuuluu mennä tieteen ja tekniikan kehittämiseen. Sillä tuo on pienin summa, jolla voidaan kehittää jotakin uutta. Myös kuuluu Provinssin harjoittaa suoraa demokratiaa, jossa kansa voi vaikuttaa KANSALAISALOTTEIN politiikaan ja tieteeseenkin. Jokainen läpi mennyt kansalaisaloite kuuluu palkita 300 000 euron palkkiolla tarkempaa tutkimista ja tieteellistä käsittelyä varten.

      Politiikan, tieteen ja uskonnon tulee täydellisesti kietoutua yhteen niin, että saadaan aikaan täydellinen globaali tehtävänjako ja organisointi, joka karsii päällekkäiset toiminnat ja suo tieteen erikoistua yli 100 erilaiseen tiedekuntaan. Tämän tulee toteutua ehkä vasta vuosina 3000-4000 jKr, mutta jo nyt pitää tehdä poliittinen päätös, että tiede tulee olemaan globaalisti yli 100 erilaiseen tiedekuntaan kykenevä monsteri.

      Lisäksi tulee perustaa YHDEKSÄN uutta globaalia YLIOPISTOA, jotak hyödyntävät myös virtuaalitodellisuutta yms.

      Haaveet tieteen autonomisesta asemasta voidaan ainakin osittain haudata. Kansalaisten pitää voida suoran demokratian keinoin vaikuttaa enemmän tieteeseen.

      : )

    • "Falsifikationismi ei sekään liene mikään lopullinen tie totuuteen."

      Tieteen tavoite nykyään ei enää ole löytää "totuutta", vaan luoda tarkempia malleja todellisuudesta jonka avulla me voimme tehdä hyödyllisiä ennustuksia.

      Tulevaisuudessa tieteeseen tulee enemmän pseudotiedettä, kuten feministinen metodi, tietellisen metodin sijaan, koska tiede koetaan olevan patriarkaalista, seksististä ja transfobista.

      • Ideologiset opit, joita nimeltäkin mainitsit. kulkevat omaa polkuaan yhdessä muodin, filosofian ja taiteitten kanssa, mutta luonnontieteisiin ne eivät vaikuta.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      74
      2180
    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      174
      1701
    3. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      155
      1577
    4. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      90
      1368
    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      50
      1362
    6. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      290
      1207
    7. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      135
      1079
    8. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      113
      1043
    9. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      75
      1042
    10. Nainen, millainen tilanne oli

      kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin
      Ikävä
      54
      912
    Aihe