Onko olemassa

Buddhalaisuus on siitä hauska filosofia ettei se aina alistu logiikan ja älyn kategorioihin. Tai pikemminkin länsimaalaisen ajattelun kategorioihin, mikäli lähdetään siitä että länsimaisesa ajattelussa kaikki halutaan selittää järjellä. Buddhalaisuuteen kuuluu vahvasti elämyksellinen,psykologinen ja kokemuksellinen elementti, esim. meditaatiossa koetun puhtaan mielentilan voi todella ymmärtää vasta kun on sen kokenut, ei auta vaikka olisi siitä lukenut ties kuinka monesta kirjasta.

Ilmankos tulee sitten näitä ristiriitatilanteita kahden kulttuurin törmäyksessä, kun toinen ei ymmärrä toista. Väärinymmärrykset lähtevät jo sanoista, käsitteistä ja asenteista. Meillä esimerkiksi uskonto on eroteltu omaksi käsitteekseen, monien alkuperäiskansojen kielissä (esim. Siperiassa) ei edes tunneta käsitettä uskonto. On vain kokonaisvaltainen maailmankatsomus, vähän niinkuin buddhalaisuudessakin.

Buddhalaisuuteen liittyy mielestäni täällä lännessä paljon väärinymmärryksiä. Eräs näistä liittyy kaikista koulukirjoista tuttuun käsitteeseen siitä että nirvana on sammumista, tyhjyyttä ja että elämä on kärsimystä. Eräs buddhalainen lama sanoikin koulukirjojen opetusteksteistä kuultuaan, ettei hän ainakaan haluaisi buddhalaiseksi, mikäli buddhalaisuus olisi sitä mitä kirjoissa sanotaan.(ruotsalaisen Kjell Härenstamin tutkimus koulukirjojen buddhalaisuus-osiosta). Buddhalaiselle elämä on jossain määrin kärsimystä,( mikäli emme pääse oman egomme herraksi, vaan olemme sen pompoteltavissa olevia renkejä) mutta pohjimmiltaan se on valtavaa valoa, avaruutta ja mielenrauhaa, mikäli vain huomaamme tämän.

Eräs toinen seikka, joka aiheuttaa hämmennystä on buddhalaisuuden jumalkäsitys. Esim. tiibetinbuddhalaisuudessa puhutaan jumaluuksista, nälkäisistä hengistä, taivaista ja helveteistä. On yidameja ja dakineja. Jumaluudella ei kuitenkaan tarkoiteta samaa kuin länsimaalaisella ajatuksella jumaluudesta. Mahayana buddhalaisuuden kuusi maailmaa (jumalten, kateellisten jumalten,nälkäisten henkien, helvetin, eläinten ja ihmisten) ovat ennenkaikkea symbolisia kuvauksia mielentiloistamme, niistä psyykkisistä "maailmoista" joissa päivittäin omassa mielessämme liikumme. Jos olemme kateellissia, löydämme itsemme katteellisten jumalten maailmasta, nälkäisten henkien maailma kuvaa tunnetason riippuvuuksia (esim. anoreksia voi olla tunnetason oire, samoin alkoholismi tai vaikkapa vain suklaansyönti sillojin kun todellisuudessa kaipaa rakkautta tai huolenpitoa). Helvetit kuvaavat mm. vakavasta henkisestä sairaudesta kärsivää olentoa, esim skitsofreenikkoa, joka ei saa hetken rauhaa omalta pään sisäiseltä kohinaltaan. Hyvä selitys tästä keskeisestä elämänpyörän (ennenkaikkea psykologisesta) opetuksesta löytyy Sangharakshitan teoksesta "Opas Buddhan polulle" s.73-111. (Kyseinen kirjoittaja on toki jossain määrin kiistelty hahmo, mutta mielestäni kuitenkin erittäin hyvä tulkki länsimaisen ja buddhalaisen ajattelun välillä.)

Mutta nyt itse asiaan - lainaus Kalu Rinpochelta:

"Any one of these various cosmologies is completely valid for the beings whose karmic projections cause them to experience their universe in that way. There is a certain relativity in the way one experiences the world. This means that all the possible experiences of every being in the six realms of existence... are based upon karmic inclinations and degrees of individual development. Thus, on a relative level any cosmology is valid. On a ultimate level, no cosmology is absolutely true. It cannot be universally valid, given the different conventional situatins on beings."
(Kalu Rinpoche, 1986,s. 66-67) tai The Mandala Sacred Circle in Tibetan Buddhism 1992, s. 22)

Tietyllä relatiivisella tasolla henkiolentoja on siis olemassa. Ääriesimerkkinä mainitsemani skitsofreenikon sisäinen maailman, joka voi olla täynnä skitsofreenikolle erittäin todellisia olentoja tai vaikka tavallisempana esimerkkinä pienen lapsen herääminen painajaiseen - selitäpä lapselle ettei sängyn alla ole mitään mörköä tai vaikkapa itsellesi yksin metsäpolulla iltapimeällä kulkiessasi ettei metsän pimennossa lymyä peikkoja ...

Absoluuttisella tasolla nämä kuitenkin ovat oman mielemme luomia projektioita. Valaistuneessa tilassa, rigpa-tilassa olemme saavuttaneet tason, jossa nämä projektiot ovat lakanneet olemasta. Pystymme näkemään todellisuuden syvimmän, puhtaan luonteen, mielemme alkuperäisen tilan.

maailmanhenki on enemmänkin hindulainen ajatus.