Onko sinulla hallitsematon pelihimo?

Seurasin työssäni muutamien kahvilan asiakkaiden pelihimoa ja sen jättämiä jälkiä asiakkaissa joille pelaaminen oli tärkein syy avata kahvilan ovi.
Oli mummo joka tuli paikalle ilmeisesti joka aamu, itse en kahvilassa ollut kaikkina päivinä, enkä ollut paikan työntekijä, mutta vietin muista syistä siinä kahvilassa aikaani joka työpäivänäni.
Tuo mummo valitti aina muille pelaajille, että hänen pitäisi mennä lääkäriin, mutta ei kehtaa valittaa kun vaiva on alapäässä ja rahaa ei ole lääkkeisiin, hän syö katajanmarjoja. Kuiva ja laiha mummo, heikolla ravinnolla, rahat meni pelaamiseen.
Oli vaari jolla ei ollut kuin yksi jalka. Sanoi jalkaproteesin menneen rikki kun kaatui talvella, mutta ei kuulemma ollut rahaa eikä aikaa lääkäreihin, kun keppien kanssa pääsee naapuritalosta pelaamaan ja kaljalle. Repaleinen ja likainen, joskus joku tarjosi hänelle nakkipiirakan ja lasin maitoa. Säälin tuota pappaa, ihanan huumorintajuinen ja lapsille olis aoina karkkia ostanut niillä penneillä joilla ei pelannut. Ihana isoisä jonka elämä oli pelihelvetin lumoissa, kolme peliautomaattia kahvion nurkassa ja samat ihmiset päivästä toiseen pelaamassa. Oli alkoholisoitunut nuorehko nainen, tarjosi itseään asiakkaille ja oli kai kelvannutkin joskus, kun oli rahaa syytää pelikoneeseen. Oli muutamia vetelän oloisia nuoria miehiä joiden ongelma oli alkoholin lisäksi se pelihimo ja varasteleminen.
Eipä kahvilassa moni uudenpi asiakas monta kertaa poikennut, vaikka kahvila oli Helsingissä, melkoisen keskeisellä paikalla, mutta ns. kanta asiakkaiden miehittämä ja tupakan savua ajoittain ihan liikaa minulle. Kahvila sai kyllä ison osan tuloistaan noilla peliautomaateilla ja apajtsolla. Se oli sen ajan henki ja liiketoimintaa.