Nainen, en ymmärrä

Enkä minä ymmärrä miestä, joka ei välillä ole näkevinäänkään..

En tiedä onko minulle mutta jos on haluan päästä keskustelemaan kanssasi. On varmasti väärinkäsityksiä. Välitän sinusta kovasti. Anteeksi jos olen loukannut jotenkin.

Kun omassa elämässä on ollut kauan vaikeita aikoja ja ne ovat vaikuttaneet hyvin stressaavasti vuosien ajan, ei aina jaksa paneutua muiden kuin omien lähisukulaisten asioihin. Ei vaan ole ollut jaksamista "kuunnella" muiden murheita.

En usko olevani tuo tarkoittamasi nainen, mutta tavallaan ymmärrän hänen käytöstään. Luulen, että hän ei vaan ole sinusta kiinnostunut. Itse en ainakaan ole kiinnostunut sellaisten ihmisten asioista joista en muutenkaan erityisemmin pidä. Vai oletteko kenties parisuhteessa? Jos olette, mikset kysy häneltä suoraan?

Ehkä hänellä on elämässä tärkeämpääkin tekemistä kun märehtiä jonkun jannun sielunelämää. Suosittelisin kysymään ko. henkilöltä suoraan, sillä se selviää, myös se onko edes sinusta kiinnostunut.

Nyt on kyllä semmoista potaskaa tarjolla, että voisi jopa olla minun kirjoittamaa :D En kyllä jaksaisi ihan noin pitkää haista vittu -viestiä duunata.

Olisi kiva kuulla tällaista tulkintaa ihan suoraan, et voi koskaan tietää jos et suoraan kysy. Omalla kohdalla tuollainen käytös on itsesuojelua. Tietyn "rajan" saavuttaminen ihmisiin tutustuttaessa saa vanhat mekanismit käyntiin :/ toisin sanoen tuo itsesuojelu menee päälle. Vaikka kuinka tiedostaisi että ei tarvitse, ainakaan kovin voimakkaasti. En taida kyllä tiedostaa tekeväni näin vielä kovin hyvin, jälkeenpäin kyllä..

Miten tuo kylmä käytös käytännössä ilmenee?

vatvoa asioita aina voi, ja luulla jotain mikä ei välttämättä pidä sitten lopulta paikkaansa...

JOTEN, kaikki tunteiden ihmettelijät, levottomasta sydämestä kärsivät, yhteyttä vaan ihastukseen, niin selviää!!
toki jos haluaa vielä kesän ajan pohtia, niin.......

Jos tämä olisi minulle, tiedät että välitän.
Olet itse tehnyt mahdottomaksi myötäelää kanssasi rikkomatta itseäni, koska satutit minua. En tiedä mitä minulta odotat. Luultavasti jotain mitä en pystyisi antamaankaan. Olen lempeä minulle lempeille, mutta kylmä minua satuttaville, ja minulla on sen suhteen valitettavan pitkä muisti. Valitse puolesi, ja anna olla. Mutta taidatkin olla jo puolesi valinnut, kuten minäkin.

Luultavasti en ole se ihminen kenelle tämän tarkoitit. Ajattelin kuitenkin vastata. Mitä tarkoitit kultalusikalla? Siinä mielessä pitää paikkansa että olen vanhanaikaisesta ja rakastavasta perheestä kotoisin. Välittäminen on kuulunut aina elämääni. Alkutekstisi siinä mielessä pitää paikkansa. Mutta sitten... Miten voit tyrmätä minut kylmäksi kun täällä palstalla ei voi tunnistaa. En voi miehiä alkaa paapomaan erikseen. Omakin suhde tulisi varmaan tiensä päähän. Ymmärrät varmaan. Työssäni annan itsestäni kaiken inhimillisen. Jos sulla on asiaa voit yhteyttä ottaa. Ellet tunnista tätä juttua jätä omaan arvoonsa.

Tuo on totta tuo syntynyt kultalusikan kera.
Hänen ei ole itse koskaan tarvinnut alentua minkään tai kenenkään tasolle.
Työpaikan sai automaattisesti ja auttavia lähisukulaisia piisaa, nätti joten poikaystävä kanditaatteja riittää.
Ei hänen tarvi kuin olla,
ei hän tarvi minun seuraa.

Jokainen ihminen on tärkeä paikassansa. Mistä työpaikkoja automaattisesti tulee? Ei ole sukukaan laajemmasta päästä. Olen väärä henkilö. Toivottavasti löydät kaipaamasi! Ymmärrät varmaan ettet täältä sitä fyysistä kaivattuasi löydä.

Ihan vaan sivusta, jos olisi minulle: täytyy tietää kuka on kysyjä nimeä myöten ! Muuten menee harakoille ( anteeksi harakat)! Tekstisi on lopulta, ja monin paikoin hyvin loukkaava , olipa kysymys kenestä tahansa. Ei voi ottaa vakavasti, " täällä" kun ollaan. Henkilökohtainen kontakti, mutta hyvin korrekti! toimisi!

Huomenta. Luulen, että minulla on vaikeuksia osoittaa empatiaa. Se on totta. Se liittyy varmaan persoonallisuusongelmiini. Minua ei ole opetettu osoittamaan empatiaa myös. Luulen toisaalta, että jos näkisin sinut ja tuskaisuutesi, olisin empaattisempi.
En ihan osaa ottaa tätä meidän ”rakkausjuttua” tosissaan. Tämä on mielestäni totta vain paperilla ja kirjoitettuna.

Eihän ketään Voikkaan muuttaa. Jos hetkellisesti, mutta oma minä puskee takaisin. Niih sulle mies.

Jos sulla on jo nainen miksi toisen perään huokailet?

Ahaa. Ketjun vaihto. Viim. Kymysys oli liikaa😁

En mäkään ymmärrä sun käytöstä
Hyvää kevättä😍

Tämä aloittajalle: sitä saa mitä tilaa. Jos hän on muille ystävällinen, lämmin ja sydämellinen, mutta sinulle kova, kylmäkiskoinen ja sydämestäni, niin missä on silloin vika? Kannattaa tarkistella myös sitä omaakin käytöstä, eiks niin?

Tuskin olet hän, koska olen osoittanut sinulle välittämistä. Mutta jos et sitä ole käsittänyt sellaiseksi, niin siksi kerron, että yritän tietoisesti piilottaa tunteeni kohtaasi ja se saattaa näyttää "kylmältä". Miksikö, no koska et ole itse osoittanut, että olisit kiinnostunut, vastailet kyllä kohteliaasti, mutta siinä se. Koen myös, että välttelet minua ainakin viime aikoina. Se ei oikein rohkaise yrittämään enempää, kun toinen ei tule vastaan. Silti taisin rakastua sinuun, vaikka en sitä osannut odottaa, enkä ole päässyt siitä yli ja kaipaan sinua päivittäin, etenkin kun ei nähdä. Tein mielestäni jo liikaakin osoittaakseni, miten sinusta välitän, mutta se ei kai riittänyt, oli yksipuolista tai sitten liikaa esteitä tiellämme.

Ole ensinnäkin itsellesi rehellinen? Tietääkö hän tämän hetkisistä tunteistasi? Tietääkö että sinulla olisi halu tavata ja puhuttavaa?
Jos ei tiedä niin olettaa sinun olevan ok ja sinun pysyttelevän kaukana. Jos sinulla on asiaa niin sinun tehtävä on mennä jutulle. Toinen ei lue ajatuksiasi. Älä kuvittele mitään. Älä yritä edes miettiä mitä toisen pään sisällä liikkuu tai miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy jos et kysy!

Täällä on hyviä vastauksia, mutta sitten melkeinpä pahantahtoisia tai kovasydämisiä kirjoituksia. Onkohan Suomessa yleisempää tämä naisten kyvyttömyys lempeyteen ja hyvyyteen? Sitä joutuu miettimään kun lukee joidenkin kommentointia.

Onko sulla aloittaja naisen yhteystiedot? Jos niin miksi et voi suoraan laittaa?

Pelkään näyttää tunteitani. Jostain syystä pelkään, että ihmiset ahdistuvat, jos näytän heille, kuinka paljon heistä välitän ja kuinka tärkeitä he ovat minulle.

Joudun myös suojelemaan itseäni, koska elämässäni on tapahtunut niin rankkoja asioita. Se saattaa näyttää ulospäin jonain muuna, kuin mitä oikeasti ajattelen ja tunnen. Ja se harmittaa.

Vastasin nyt näin lyhyesti tällä kertaa. Meinasin jo kirjoittaa maratonviestin, jossa olisin avannut kaiken, mistä mikäkin johtuu jne., mutta ehkä kirjoitan vielä tarkemmin myöhemmin.

AinakinKenelle kirjoitat? Vaikea sanoa, voisiko tämä olla minulle, mutta jos hän näkisi minut noin, niin omalla kohdallani sanoisin, että tuo ihminen, jota ensimmäiseksi kuvailet, on minä, ja jos minusta näkyy ulospäin jotakin kylmyyttä/poissaolevuutta tms., niin se voi johtua monestakin eri syystä. Se ei kuitenkaan johdu koskaan siitä, ettenkö välittäisi tai ettenkö tuntisi empatiaa, vaan päinvastoin, tunnen näitä kahta asiaa vähän liikaakin.

Jos olen vaikuttanut ajoittain tuollaiselta, niin ei se johdu välinpitämättömyydestä, vaan epävarmuudesta. Et ehkä ymmärräkään, kuinka epävarma olen sinun suhteesi. En tiedä yhtään, mitä ajattelet, enkä ole varma, jutteletko minulle vain kohteliaisuussyistä vai siksi, että haluat. Kaikki ristiriitainen informaatio on saanut pääni ihan pyörälle.

En ole sydämetön. Seuraatko jollain tapaa ellet niin sitten tunnet. Aika antaa nimesi.

Voisitko antaa hänestä mitään tunnistetta? En saa millään mahtumaan tätä kirjoitusta omaan tilanteeseeni ellei mies tee samaa kuin minä eli lue pieleen omien epävarmuuksiensa takia. Minulla nimenomaan on tunne ettei hän välittäisi kuitenkaan, ei olisi kiinnostunut tai ainakin yrittää pitää minua kaukana. En halua tuputtaakaan. Tiedän kuitenkin, että "lukemiseni" ei aina todellakaan päde.

Ainoa, minkä mainituista uskon sisimmässäni on sen, että yrittää pitää minua kaukana. Syytkin osaan arvata, mutta pelkään nekin luulevani väärin. Entä jos hänellä olisikin niin huono kokemus tästä koko jutusta ja minusta ettei hän uskoisi niitä asiaoita, joilla olen yrittänyt tuoda välittämistäni esiin? Entä jos hänkin on samalla tavalla homman arpeuttaama, että epäluuloja ja epäluottamusta toisen tunteiden pysyvyyteen on todella vaikea häivyttää. Entä jos hän luulee, että en olekaan yhtä rakastunut, vaikka en ole koskaan ole näin vahvasti tuntenut ja olen aivan hulluna? Ja sitten taas...jos hän tietää että minä olen rakastuneempi kuin hän, niin hän saattaa kokea olonsa vain vaikeaksi sen takia. Mielessäni kaikelle on useampi selitys ja kun en ota hänestä täysin selvää, niin kyllä sitä vaan on tosi varautunut ja suojelee sydäntään sen rahtusen, minkä enää pystyy.