Mun elämässä kaikki on todellakin hyvin =) Elämä on helppoa, on kavereita, koulu sujuu jne jne jne.. Ja kaiken aikaa naurattaa =) Elämä on ihanaa!
Ninhän se on. Kiva pilata masentuneitten ihmisen päivä.. köh.
Joo. Vaikka mä olen kuinka positiivinen ja elämänilonen ihminen tahansa, niin mullakin on puoleni. Mulla on paljon kavereita, jotka on jätkiä, mutta kun niistä ei koskaan ole muuks kun kavereiks. Aina, jos mä ihastun johonkin näistä mun hyvistäkin kavereista, niin jostain ilmestyy kaverille yhtäkkiä tyttöystävä, josta en ole koskaan ennen kuulutkaan.. Outoa.. Tai sitten käy niin, että kyseinen kaveri alkaa vetäytyä kauemmas ja kauemmas mun ulottuviltani, jos mä vähänkin vihjaan jotain siihen suuntaan, tai edes PIILOVIHJAAN jotain siihen suuntaan, että voisin olla kiinnostunut. Tai tuntuu siltä, että niin kauan, kun ollaan ihan vaan kavereita, niin voidaan nähdä, mutta jos mä tunnen jotain enemmän, niin aletaan näkeen yhä harvemmin ja harvemmin ja harvemmin ja harvemmin... ja lopulta se menee iihen, että nähdään sillon kun törmätän jossain tai harrastuksissa, tai missä nähtäis muutenkin, mutta ei koskaan omalla/ vapaa-ajalla.
Hauskaa, ja erittäin piristävää. Niin kauan kun ollaan kavereita, voidaan jutella mistä tahansa, mutta sitten, jos mä kiinnyn ihmiseen liikaa, tulee aina jotain muuta.. Erittäin rasittavaa.. Enkä mä edes ole liimautuvaa tyyppiä.
Hei, tää ei kuulu rakkaus-puolelle.. Ei se mitään..
Kertokaa jotain piristävää, mikä vahvistaa mun uskoni vastakkaiseen sukupuoleen? Vai onko mun elämä muuten liian hyvin, niin siks mulla ei vois koskaan olla mitään elämää suurempaa?
(Dramaattista..)
Ninhän se on. Kiva pilata masentuneitten ihmisen päivä.. köh.
Joo. Vaikka mä olen kuinka positiivinen ja elämänilonen ihminen tahansa, niin mullakin on puoleni. Mulla on paljon kavereita, jotka on jätkiä, mutta kun niistä ei koskaan ole muuks kun kavereiks. Aina, jos mä ihastun johonkin näistä mun hyvistäkin kavereista, niin jostain ilmestyy kaverille yhtäkkiä tyttöystävä, josta en ole koskaan ennen kuulutkaan.. Outoa.. Tai sitten käy niin, että kyseinen kaveri alkaa vetäytyä kauemmas ja kauemmas mun ulottuviltani, jos mä vähänkin vihjaan jotain siihen suuntaan, tai edes PIILOVIHJAAN jotain siihen suuntaan, että voisin olla kiinnostunut. Tai tuntuu siltä, että niin kauan, kun ollaan ihan vaan kavereita, niin voidaan nähdä, mutta jos mä tunnen jotain enemmän, niin aletaan näkeen yhä harvemmin ja harvemmin ja harvemmin ja harvemmin... ja lopulta se menee iihen, että nähdään sillon kun törmätän jossain tai harrastuksissa, tai missä nähtäis muutenkin, mutta ei koskaan omalla/ vapaa-ajalla.
Hauskaa, ja erittäin piristävää. Niin kauan kun ollaan kavereita, voidaan jutella mistä tahansa, mutta sitten, jos mä kiinnyn ihmiseen liikaa, tulee aina jotain muuta.. Erittäin rasittavaa.. Enkä mä edes ole liimautuvaa tyyppiä.
Hei, tää ei kuulu rakkaus-puolelle.. Ei se mitään..
Kertokaa jotain piristävää, mikä vahvistaa mun uskoni vastakkaiseen sukupuoleen? Vai onko mun elämä muuten liian hyvin, niin siks mulla ei vois koskaan olla mitään elämää suurempaa?
(Dramaattista..)
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei nyt varsinaisesti vastaus kysymyksees mutta nostit esille aiheen kaveriin ihastuminen. oon ite kans ihastunu kaveriini, mutten sitä ole hänelle oikein viittiny ilmasta. pelkään, et käy just sillai, et se alkaa sit kartaa mua, ja kaikki se mitä meillä on nyt, hajoo. on se aika elämän tuhlausta olla kertomatta sille sitä, mut en kestäis, jos se ensin torjuis mut ja sit viel välttelis mua. oon myös ajatellu, et mitä meijän kaveriporukalle tapahtuu, ja ennen kaikkea, mitä meille tapahtuis jos erottais. tuskin siitä enää kaveruutta syntyis.
kamala tilanne, mut elämä opettaa. nyt ootan vaan kauhulla sitä päivää, jollon se kertoo seurustelevan jonkun muun kanssa.