Taxilla Pattayalle jatkoa.......

Kaveri siis jäi prätkineen rantakadun päähän ja minä pysäytin taxin kävelykadun alkupäähän, siihen risteykseen. Siinä on pienien baarien muodostama rypäs. Tuttu paikka jossa aina olen istuskellut muutamia hetkiä rantapäivieni päätteeksi.
Usein olen ottanut sieltä likkasen illan seuraksi töllöä katselemaan.

Nytkin tutut tytöt ottivat minut iloiten vastaan ja mamma tuli halaamaan. Soitin kattoparrussa roikkuvaa kelloa ja konkarit toki tietävät mitä se merkitsee. Kiljuntaa, hyörintää, lisää halauksia ja pienten paperilappusten tunkemista puumukiin.

Kerroin mammalle ettei minulla ole varattua asumista ja tämä laittoi 2 tyttöä sellaista tiedustelemaan.
Jonkin ajan päästä tulivat kertomaan että huone äijälle oli löytynyt. Tytöt ottivat kantamukseni pykälään ja niin lähdimme tepsuttelemaan. Ei tullut mieleenikään auttaa kantamisessa josta minua toki voidaan aiheellisesti torua.

"Pyhän puun" jälkeen ilmestyi rannan puoleinen puurötiskö jonka alakerrassa oli taidemaalarien työpaja ja yläkerrassa muutamia vuokrattavia huoneita. Olinhan tuosta toki kymmeniä kertoja ohi kulkenut mutta en tiennyt sen olevan majatalo. Kadun toisella puolella oli pieni koppi joka toimitti respan virkaa. Vuokrasivat siitä myös mopoja ja myivät heinää.
Saimme avaimen ja kehotuksen käydä tarkastamassa huone. Vuokra oli muistaakseni 200 bahtia/yö, sis. päivittäisen siivouksen.

Huoneessa oli sänky, pöytä ja tuoli, jääkaappi, töllö, vaatekaappi ja wc- suihkuineen sekä ikkuna merelle päin. Varsin kelpo asumus. Toinen tytöistä jäi auttelemaan alkumajoitustani.
Jo kohta vakuutuin hänen hienosta kielitaidostaan.

Useasti tuli mieleeni että vaihdan hieman laadukkaampaan majoitukseen mutta ajatus muutosta hienolta pelipaikalta ei sittenkään ollut vaihtoehto vaan joka ilta maksoin taasen sen 200 bahtia.
Näin meni se 3:n viikon loma.

Mieleeni on jäänyt huoneen hiljaisuus. Katumelu ei kantautunut meren puolelle vaan aaltojen laiskahko lätke tuuditti aina onnellisen matkailijan unten maille.