Kaveri siis jäi prätkineen rantakadun päähän ja minä pysäytin taxin kävelykadun alkupäähän, siihen risteykseen. Siinä on pienien baarien muodostama rypäs. Tuttu paikka jossa aina olen istuskellut muutamia hetkiä rantapäivieni päätteeksi.
Usein olen ottanut sieltä likkasen illan seuraksi töllöä katselemaan.
Nytkin tutut tytöt ottivat minut iloiten vastaan ja mamma tuli halaamaan. Soitin kattoparrussa roikkuvaa kelloa ja konkarit toki tietävät mitä se merkitsee. Kiljuntaa, hyörintää, lisää halauksia ja pienten paperilappusten tunkemista puumukiin.
Kerroin mammalle ettei minulla ole varattua asumista ja tämä laittoi 2 tyttöä sellaista tiedustelemaan.
Jonkin ajan päästä tulivat kertomaan että huone äijälle oli löytynyt. Tytöt ottivat kantamukseni pykälään ja niin lähdimme tepsuttelemaan. Ei tullut mieleenikään auttaa kantamisessa josta minua toki voidaan aiheellisesti torua.
"Pyhän puun" jälkeen ilmestyi rannan puoleinen puurötiskö jonka alakerrassa oli taidemaalarien työpaja ja yläkerrassa muutamia vuokrattavia huoneita. Olinhan tuosta toki kymmeniä kertoja ohi kulkenut mutta en tiennyt sen olevan majatalo. Kadun toisella puolella oli pieni koppi joka toimitti respan virkaa. Vuokrasivat siitä myös mopoja ja myivät heinää.
Saimme avaimen ja kehotuksen käydä tarkastamassa huone. Vuokra oli muistaakseni 200 bahtia/yö, sis. päivittäisen siivouksen.
Huoneessa oli sänky, pöytä ja tuoli, jääkaappi, töllö, vaatekaappi ja wc- suihkuineen sekä ikkuna merelle päin. Varsin kelpo asumus. Toinen tytöistä jäi auttelemaan alkumajoitustani.
Jo kohta vakuutuin hänen hienosta kielitaidostaan.
Useasti tuli mieleeni että vaihdan hieman laadukkaampaan majoitukseen mutta ajatus muutosta hienolta pelipaikalta ei sittenkään ollut vaihtoehto vaan joka ilta maksoin taasen sen 200 bahtia.
Näin meni se 3:n viikon loma.
Mieleeni on jäänyt huoneen hiljaisuus. Katumelu ei kantautunut meren puolelle vaan aaltojen laiskahko lätke tuuditti aina onnellisen matkailijan unten maille.
Usein olen ottanut sieltä likkasen illan seuraksi töllöä katselemaan.
Nytkin tutut tytöt ottivat minut iloiten vastaan ja mamma tuli halaamaan. Soitin kattoparrussa roikkuvaa kelloa ja konkarit toki tietävät mitä se merkitsee. Kiljuntaa, hyörintää, lisää halauksia ja pienten paperilappusten tunkemista puumukiin.
Kerroin mammalle ettei minulla ole varattua asumista ja tämä laittoi 2 tyttöä sellaista tiedustelemaan.
Jonkin ajan päästä tulivat kertomaan että huone äijälle oli löytynyt. Tytöt ottivat kantamukseni pykälään ja niin lähdimme tepsuttelemaan. Ei tullut mieleenikään auttaa kantamisessa josta minua toki voidaan aiheellisesti torua.
"Pyhän puun" jälkeen ilmestyi rannan puoleinen puurötiskö jonka alakerrassa oli taidemaalarien työpaja ja yläkerrassa muutamia vuokrattavia huoneita. Olinhan tuosta toki kymmeniä kertoja ohi kulkenut mutta en tiennyt sen olevan majatalo. Kadun toisella puolella oli pieni koppi joka toimitti respan virkaa. Vuokrasivat siitä myös mopoja ja myivät heinää.
Saimme avaimen ja kehotuksen käydä tarkastamassa huone. Vuokra oli muistaakseni 200 bahtia/yö, sis. päivittäisen siivouksen.
Huoneessa oli sänky, pöytä ja tuoli, jääkaappi, töllö, vaatekaappi ja wc- suihkuineen sekä ikkuna merelle päin. Varsin kelpo asumus. Toinen tytöistä jäi auttelemaan alkumajoitustani.
Jo kohta vakuutuin hänen hienosta kielitaidostaan.
Useasti tuli mieleeni että vaihdan hieman laadukkaampaan majoitukseen mutta ajatus muutosta hienolta pelipaikalta ei sittenkään ollut vaihtoehto vaan joka ilta maksoin taasen sen 200 bahtia.
Näin meni se 3:n viikon loma.
Mieleeni on jäänyt huoneen hiljaisuus. Katumelu ei kantautunut meren puolelle vaan aaltojen laiskahko lätke tuuditti aina onnellisen matkailijan unten maille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nazilla on kivat jutut eikä nyt ainaskaan leveile yhtään.
Puurötiskömajoitus ei ole miljonäärin elämää.
hah hah, onhan siinä taas vihaajille aihetta tie mihin.
hienoa että reppanat voivat vaihtaa naiskokemuksiaan, maksullisista toki, muita ei olekaan, koskaan ollut.
hienoa että tosi reppana voi salaa 24/7 lukea toisten kokemuksia ja itsetyydyttää itseään.
ps. onkos paljonkin ilmanpaineita pidellyt siellä sian maissa... eiku hui haissa?
Lento kapteeni lerppa, Suomesta kommentoi kateellisena jälleen asioita, joita haluaisi tehdä, mutta...
jep asiantuntija kun asian kertoo pakko se on uskoa, sinulla epäilemättä on kokemusta asiasta...
Nazin leppoisat tarinat ovat mukavaa luettavaa.
Ei mulla muuta.
Hyi hemmetti. Peuhaat siellä yhdessä muslimien ja tummaihoisten kanssa samoja tyttöjä. Eikö yökötä?
huomenta sensukka. mieti tuota peuhaamista.... mieti.... mieti.... ja peuhaa sitten itsesi kanssa siellä sinun chiangmaissasi.
senssun ainoa huvitus 24/7 on vilkas mielikuvitus.
nazi on niitä muutamia harvoja täysijärkisiä täällä sanon minä.