Tänä aamuna tarkastin tapani mukaan gerbiiliterran ja -dunat että kaikki asukkaat ovat paikalla. Terrassa oli pieni 4cm rako ja tarkemmin katsottuani toinen pojista ei ollut kotonaan. Tutkin heti lattiat, ei löytynyt verijälkiä tai raatoa, eli syöty sitä ei oltu. En kuitenkaan ehtinyt katsoa joka koloa, koska töihin oli lähdettävä. Sanoin kuitenkin avolleni että jos viitsisi vähän vilkuilla ja kuunnella jos jossain rapisee.. Ei hän ollut havainnut mitään.
Äsken kun tulin kotiin, panin heti merkille että mitä ne kissat oikein tuon yhden kulmakaapin vieressä kiehnaa, ja tajusin että gerbiilihän on siellä. Kyykistyin alas ja kuulin kun se rapisteli jopa siellä. Äkkiä kissat kainaloon ja vessaan ja sitten tyhjentämään kaappia. Sain gerbiilin sieltä pois, mutta huomasin että se oli joutunut kuitenkin kissojen kynsiin. Selässä pari pientä joko kynnen tai hampaan jättämää reikää, ei kovinkaan isoja kuitenkaan. Otus oli kovin paniikissa enkä pystynyt hyvin sen vatsaa katsomaan. Toinen takajalka kuitenkin on jotenkin sökönä, ei astu sen päälle ja olipa tuon mahakin ihan märkä. Vissiin pissinyt alleen. En kuitenkaan alkanut pestä sitä tai mitään muutakaan, vaan pistin sen omaan terraansa veljensä luo ja pelkäsin jo että Lucifer ei tunnista poissa ollutta veljeään vaan käy sen kimppuun mutta päinvastoin, tämä alkoi heti siistiä veljeään ja nuoli sen haavoja
Äsken kun tulin kotiin, panin heti merkille että mitä ne kissat oikein tuon yhden kulmakaapin vieressä kiehnaa, ja tajusin että gerbiilihän on siellä. Kyykistyin alas ja kuulin kun se rapisteli jopa siellä. Äkkiä kissat kainaloon ja vessaan ja sitten tyhjentämään kaappia. Sain gerbiilin sieltä pois, mutta huomasin että se oli joutunut kuitenkin kissojen kynsiin. Selässä pari pientä joko kynnen tai hampaan jättämää reikää, ei kovinkaan isoja kuitenkaan. Otus oli kovin paniikissa enkä pystynyt hyvin sen vatsaa katsomaan. Toinen takajalka kuitenkin on jotenkin sökönä, ei astu sen päälle ja olipa tuon mahakin ihan märkä. Vissiin pissinyt alleen. En kuitenkaan alkanut pestä sitä tai mitään muutakaan, vaan pistin sen omaan terraansa veljensä luo ja pelkäsin jo että Lucifer ei tunnista poissa ollutta veljeään vaan käy sen kimppuun mutta päinvastoin, tämä alkoi heti siistiä veljeään ja nuoli sen haavoja
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äsken katsoin Morgothin alapuolta eikä siellä näytä olevan haavoja tai vastaavia. Eikä ole ruokahaluttomuuttakaan, kokeilin antaa maustamatonta jogurttia pakastemustikoiden kera (mustikat oli sulia) ja hyvin kelpasi. Vasen takanen on kärsinyt jonkunlaisen vamman, en tiedä onko murtunut vai poikki, mutta vähän niinkuin raahaisi perässä, enkä tiedä onko se tullut kun Morgoth on hypännyt terratasolta alas (korkeutta vähän vajaa 1m) vai jonkunlaisessa kamppailussa kissan kanssa. Mitään verta ei kuitenkaan näy. Myös silmän seudulle hän on jonkun haavan saanut, mutta ei vakavampaa koska pitää silmää kuitenkin auki eikä se vuoda tai näytä rikkinäiseltä, hieman punaista vain on ylä- ja alaluomessa.
Tarkkailen tuon vointia nyt tässä jonkun päivän ja jos tila huononee niin pitää varmaan päästää tuo kulkemaan sateenkaarisillalle, mutta näillä näkymin ainakin luulisi että tuo paranee, koska ruoka maittaa ja liikkumaankin pääsee suht vaivattomasti, lepäilee kuitenkin aika paljon.
Toivotaan että se sun geprus nyt parantus... "Parane pian" toivotuksen meidän elukoilta ja minulta!
Morgothin vointi on tilanteeseen nähden jo oikein hyvä. Takajalkaansa se tosin kannattelee mutta kaipa se siitä ajan kanssa. Huomasin myös että sen toinen etujalka on vähän pipi, koska ihan helpolta ei näyttänyt ruoan pitäminen käpälien välissä, vaan mielummin tuo tukee ruokaa vaan toisella etusella ja syö ruoan maasta. Eiköhän se tuosta parane kun ei mitään sisäisiä vaivoja tunnu olevan.
olet niin vastuuntuntoinen noiden gerbiiliesi suhteen, niin eikö sinun kannattaisi hankkia joitain isompia ja älykkäämpiä eläimiä. luulen että pärjäisit niiden kanssa hyvin ;) kerta hoidat noin hyvin hieman tyhmempiäkin eläimiä. ja p.s. gerbiilejä on aika paha käyttää lääkärissä koska ne on niin pieniä ettei niitä voida oikeenh auttaa. ja tuskin mitään "gerbiilisalvaa" on olemassakaan! en oo tajunnukaan miteen "fanaattisesti" gerbiileihin voi suhtautua, ennen kuin tulin tänne gerbiilikeskusteluun. mut joskus menee vähän yli! gerbiilinäyttelyitä sun muita! jotkuthan nostaa gerbiilit koiran tasolle! haloo? jossakin sen rajan pitää mennä, herran jumala. loppuen lopuksi gerbiilit ovat vain vähä-älyisiä pieniä rottia (tai no myyriä), mutta tästä kaikesa huolimatta pidän niistä, joskin en enää niin paljon kuin joku viisi vuotta sitten pidin. nyt on koirat ykkössijalla :) adios!
Onko se jotenkin väärin jos lemmikkieläin sairastuu ja kyselee voiko jotenkin helpottaa tai nopeuttaa parantumista? Tiedän kyllä harvinaisen hyvin ettei gerbiileille voi eläinlääkärissä tehdä mitään sen kummmempia operaatioita. Ensimmäisen gerbiilini vein joskus hädissäni lekurille kun se oli itsensä dunassa loukannut ja ell sanoi että tulitikun palasen siihen voi laittaa teipillä kiinni muttei hän kuitenkaan tehnyt sitä koska nuorella eläimellä murtumat paranevat nopeasti luun uusiutumisen takia.
Minulla kyllä on, niinkuin tuli ilmi jo ensimmäisessä viestissä, kaksi "isompaa ja älykkäämpää" eläintä jyrsijöiden lisäksi. Omien ohella käyn kahden ravurin tallilla treenaamassa 3-5 kertaa lämpöstä tammaa ja oma juoksijaheponen on ostoslistalla kunhan rahaa ilmestyy tarpeeksi.
Siinä niitä isompia ja älykkäämpiä...
Olet vastaanottanut Parane Pian- toivotuksen minulta ja kahdelta pikkujyrsijältäni.
Ja se joka sanoi, että gerbiilit ovat vain tyhmiä rottia, on väärässä! Gerbiilit on ihan samanarvoisia, kuin koirat tai jotkut muut eläimet!
Olipa lemmikki mikä tahansa, koira/jyrsijä/matelija...
Kun sellaisen on ystäväkseen saanut, tottakai siitä huolen kantaa.
Omasta puolestani voin kertoa huoleni naaras gerbuni poikasista jotka kaikki sai naksun yhtäaikaa... Kyllä siinä vaikka mitä neuvoja kokeiltiin ja olin vakiovierailija kasvattajien sivuilla etsimässä keinoa helpottaa pienien pirpanoitten oloa.
Nyt kaikki näyttävät onneksi toipuvan ja iloisena vilistävät pitkin terraarioo...
Pelkkiä "tyhmiä" rottia/myyriähän ne ovat, mut kullakin on oma luonteensa jo ja yhtä rakkaita kaikki ovat, kuten koiruuteni ja kissanikin. Ei mitään eroa...