Yleinen suhtautuminen ei-heteroseksuaalisuuteen on parantunut maassamme huomattavasti viimeisten vuosikymmenten mittaan. Kuitenkin syrjivää asennoitumista ja kielenkäyttöä esiintyy edelleen - esimerkiksi homoksi nimittely lienee edelleen vaikkapa peruskouluissamme nykyäänkin yhtä yleistä kuin omina kouluvuosinani 1980-luvulla.
Epäilen vahvasti, että kielteinen suhtautuminen seksuaalisesti "erilaisiin" ihmisiin ei lähde pelkästään ympäristöstä opituista arvoista ja asenteista. Uskoisin, että esimerkiksi homoseksuualisuuden karsastaminen lähtee osittain ei-homoseksuaalisten ihmisten luontaisesta, peritystä taipumuksesta hahmottaa seksuaalisuutta. Kun siis vaikkapa poika ihastuu tyttöön tai tyttö poikaan, ei ihastuminen perustu tietoiseen valintaan, vaan synnynnäiseen viettiin, johon ei voi itse vaikuttaa. Tunteet ovat usein syvällisiä ja menevät jollain lailla ihmismielen "pyhälle" alueelle.
Epäilen edelleen, että moni heteroseksuaali ei kaiketi näin ollen pysty ymmärtämään kunnolla sitä, miten joku voi tuntea seksuaalista halua toiseen samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Vaikka tällaisista heteroseksuaaleista suurin osa pystyy järjellään hyväksymään ei-heteroseksuaalisuuden, kokevat he ei-heteroseksuaalisuuden silti siis tunnetasolla epäluonnolliseksi ja jopa epämiellyttäväksi.
Onko siis niin, että oudoksuva tai jopa kielteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin perustuu joka tapauksessa osittain ihmislajin synnynnäiseen ja periytyvään ominaisuuteen hahmottaa asiat normaaleiksi ja epänormaaleiksi tai miellyttäviksi ja epämiellyttäviksi? Jos näin on, niin voiko olettaa, etteivät heteroseksuaalit voi koskaan "oppia" pitämään ei-heteroseksuaalisuutta yhtä luonnollisena seksuaalisena suuntautumisena kuin heteroseksuaalisuutta?
Epäilen vahvasti, että kielteinen suhtautuminen seksuaalisesti "erilaisiin" ihmisiin ei lähde pelkästään ympäristöstä opituista arvoista ja asenteista. Uskoisin, että esimerkiksi homoseksuualisuuden karsastaminen lähtee osittain ei-homoseksuaalisten ihmisten luontaisesta, peritystä taipumuksesta hahmottaa seksuaalisuutta. Kun siis vaikkapa poika ihastuu tyttöön tai tyttö poikaan, ei ihastuminen perustu tietoiseen valintaan, vaan synnynnäiseen viettiin, johon ei voi itse vaikuttaa. Tunteet ovat usein syvällisiä ja menevät jollain lailla ihmismielen "pyhälle" alueelle.
Epäilen edelleen, että moni heteroseksuaali ei kaiketi näin ollen pysty ymmärtämään kunnolla sitä, miten joku voi tuntea seksuaalista halua toiseen samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Vaikka tällaisista heteroseksuaaleista suurin osa pystyy järjellään hyväksymään ei-heteroseksuaalisuuden, kokevat he ei-heteroseksuaalisuuden silti siis tunnetasolla epäluonnolliseksi ja jopa epämiellyttäväksi.
Onko siis niin, että oudoksuva tai jopa kielteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin perustuu joka tapauksessa osittain ihmislajin synnynnäiseen ja periytyvään ominaisuuteen hahmottaa asiat normaaleiksi ja epänormaaleiksi tai miellyttäviksi ja epämiellyttäviksi? Jos näin on, niin voiko olettaa, etteivät heteroseksuaalit voi koskaan "oppia" pitämään ei-heteroseksuaalisuutta yhtä luonnollisena seksuaalisena suuntautumisena kuin heteroseksuaalisuutta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.