Haluan Sinut mutta haluatko sinä Minut? Olen varattu ollut jo 30vuotta. Ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella, mutta kun ei ole kokeillut niin sitä ei voi tietää. Haluttaa päästä kokeilemaan!!
Miten Sinä Nainen suhtaudut tähän asiaan?
Kerro mielipiteesi minulle
Miten Sinä Nainen suhtaudut tähän asiaan?
Kerro mielipiteesi minulle
Vastaukset 28
Vanhimmat
ehkä sun kannattaisi kääntää katse takasin siihen naiseen, jota olet luvannut rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä. Huomata hänet, virittää sama tunnelma kuin silloin n. 30v. takaperin, kun halusit välttämättä vain hänet. Katsele häntä hänen nukkuessaan, ja mieti, miksi haluaisitkaan satuttaa häntä pelkästään sen vuoksi,että saisit todeta, ettei se ole sen kummempaa muuallakaan. Ei vieraissa naiminen tee ketään onnellisemmaksi, vaikka hetken näin voisi kuvitella olevan. Loppusaldo kokeilustasi saattaa olla yllättävän suuri,haluamattasi. Vaimot ovat erittäin tarkkasilmäisiä, etenkin jos takana on tuollainenkin määrä yhteisä vuosia. Arvosta liittoasi ja vaimoasi. Tehkää yhdessä itsellenne uusi kuherruskuukausi, häämatka; ilmeisesti lapset eivät tarvitse teitä jatkuvasti, vaan olette vapaita liikkumaan, nauttimaan elämästä, kokemaan yhdessä.
Omalla kohdalla tuollaisten aviovuosien saavuttaminen on melko epätodennäköistä, ja nyt toisen eron jälkeen voisin jopa kadehtia suhdetta joka on kestänyt vuosikymmeniä. Ei kannata uhrata koko elämää jonkun kokeilupanon vuoksi, pidä kiinni siitä mitä sinulla on.
Niinpä, fantasia elää kaikesta huolimatta. Aikanaan "jäi" paljon kokematta kun vaimon kanssa aloiteltiin yhdessä elämisen alkeita harjoittelemaan. Silloinen ujo maalaispoika ja tyttö tapasivat ja menivät yhteen ehkä liian nuorina. Se oli sellaista aikaa silloin. Vaikeita hetkiä on ollut ja välillä kantapäät tiukasti vastakkain. Kuten sanoit lapset ovat aikuisia ja maailmalla. Kyllä meillä hyvin menee nykyisin, ei siinä mitään. Mutta fantasia elää sitkeästi kaikesta huolimatta.
että eikö sitä fantasiaa voisi kokeilla sen oman vaimon kanssa. Hänkin voi haaveilla samanmoisista fantasioista, oletko tullut ajatelleeksi sitä. Entä jos vaimo lähtisikin kokeilemaan näitä fantasioitaan muualle, miltä se sinusta tuntuisi?
kun muistaa tämän "kultaisen säännön"...että sen minkä suon itselleni... se minun pitää myös pystyä suomaan toiselle...
eikö muka voi? Sekin mua kummastuttaa,kun nykyään ei enää PETETÄ ketään,kokeillaan vaan ja toteutetaan fantasioita.Mitä siitä, jos kohde on jotain muuta mitä on luvannut ja mihin on sitoutunut. Ja yllättävän paljon on niitä, jotka noin väljästi suhtautuu tähän; hanakkaa ukkoa ja akkaa ilmaantuu kuin pipoa, ja vastakkaisen näkökulman esittäjää pidetään vähän höpsönä, vähän kuin säälien, että ettekö tajua, tämä on trendikästä.
Epäilyttää..mä oletettavasti kokisin olevani suoritustilassa liittoineni, jos alkaisin tarvita kipeästi ja kaiken kaatavasti vierasta panoa, vain sen vuoksi,että sekin tulisi kokeiltua..
Edelleenkin peräänkuulutan 40-50v.miestä, joka olisi sen verran kokenut elämässään,että osaisi arvostaa luottamuksellista ja turvallista suhdetta, jossa on mahdollisuus kokea elämän ihmeitä vuosienkin päästä.
Turvallisesta ja luottamuksellisesta suhteesta olen samaa mieltä. Uskon että kaikilla on jonkinasteisia seksistisiä fantasioita. Minullakin on varsin toimiva parisuhde nyt ja tulevaisuudessakin. Mutta jos ei ole edes näitä fantasioita enää mielessa ja unissa niin sitten alkaa elämä olla todella ehtoopuolella. Jos miellyttävä Nainen ei minun päätäni saa kääntymään niin silloin on asiat huonosti. On aina mukava katsoa Naisen perään. Tämä ei tarkoita sitä että on seksiasiat päällimmäisenä. Minulla on muutama Nainen jopa ystävänä, eikä mitään muuta heidän kanssaan.
Olen mielissäni sellaisten parien puolesta joilla kahden kesken menee hyvin enkä pidä heitä höpsöinä.
Kaikesta huolimatta tulee mieleen että jos sittenkin......??
Tosin fantasioista on todella pitkä matka lakanoiden väliin toisen Naisen kanssa!
Siisti viesti. Mukava lukea. Tuntemukset aivan samat ja olen NAINEN. Monen lapsen äiti. Rakkautta kotona on ja seksiäkin. Uskollisuus on on hyve mut ei intohimoni elämässä. Haaveita on ollut koko ajan. Vilkuilen ja silmäinen, minua katsotaan ja houkutuksia on. Nyt todella 30 vuoden jälkeen on vieläkin halua vieraaseen suhteeseen. Yksi ollut viime talvena siitä sain kiitosta, intoa riitti miehellenikin yllin kyllin. Suhde kesti useita kertoja, intohimon paloa, kiihkeyttä. Elämä on ainutkertainen. Minusta kokeilu puolin ja toisin on hyvä. Kokeilu kannattaa. Jo yhden kokemuksen jälkeen tiedän sen. Tiedän että olen nainen parhaasta päästä sekä seksin taidoissa että vaimona ja äitinä. Myös miehelle tekisi hyvää nähdä muita. Saisi kokea joko pettymyksen tai onnistumisen. Kiitosta tai naurua. Saisi kuitenkin tietää totuuden, olenko minä todellinen mies ja onko puolisoni ollut minulle koskaan oikea.
Ei rakkautta tarvitse jakaa vain intohimoa ja erotiikkaa.
Itse etsintä päällä. Vilkkusilmä on jälleen keväthuumassa.
Mene jos joku ottaa, anna jos joku huolii, ota jo joku antaa, mutta säilytä maltti ja todellisuus.
Se on todellista elämää.
Tavataanko soffalla.
olen kanssasi samaa mieltä. Pitkä yhdessäolo nakertaa intohimoa jonnekin. Olisi mielenkiintoista pohtia, voiko tuolle intohimon vähenemiselle vakisuhteessa mitään. Uusi ja tuntematon (ihminen) kun laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Ekat kerrat tämän kanssa ovat huimia: tuntuu, että varpaat irtoaa. Mutta pitemmän päälle sama pitkäpiimäistymiskehitys alkaa.
Mutta sitten toinen asia. Pelkkä intohimo ei ruoki kaikkia ihmissuhteen tarpeita. Voisipa jopa miettiä onko intohimo ihmissuhdetta lainkaan, vai onko se pelkkä Luojan keksimä keino hoitaa lisääntyminen ja uuden "veren" saanti jälkeläisiin. Se toinen asia on nimittäin kumppanien välinen kiintyminen ja yhdessä eläminen sekä toisesta aidosti välittäminen, jopa toisesta riippuvaiseksi tuleminen. Uudessa intohimoisessa suhteessa ei tätä ole. Tosin se voi saada alkunsa, mutta aloittamishetkellä sitä ei ole.
Tiedän itsekin, että tuntuu isolta asialta se, jos tapaa uuden ihmisen ja intohimoisen yön jälkeen molemmat ovat tyytyväisiä. Se tunne, että sillä hetkellä ei puutu mitään, on iso ja voimakas tunne.
Muttä myös jalapeenan mielipide tuossa yllä on hyvin perusteltu ja tulee hyvälle mielelle, kun sen lukee. Hänen konsteillaan varmasti löytyy se kumppanuus, josta edellä kirjoitin.
Kumpikin näkemys on omalla tavallaan oikea. Vaikka voisi ihan vapaasti valita, kumman mukaan eläisi, valinta olisi vaikea. Kummallakin on puolensa.
Olet oikeassa Vilho. Molemmat edelliset mielipiteet ovat oikein hyviä. Minun on jälkimmäinen. Itse olen siinä onnellisessa asemassa että parisuhde on kestänyt ja rakkauskin ja se todellinen kiintymys.
TÄYDELLISELLÄ NAISELLA tarkoitinkin ei ihmissuhteitten luomista vaan juuri sitä luojan luomaa lisääntymisviettiä.
Siis rakkautta ei ole tarkoitustaan hakea ja jakaa eikä toiselta mitään pois otaa vaan sitä intohimoista varpaankynnet vievää hetkellistä nautintoa.
Eli parisuhteet säilykööt ennallaan.
Onpa iloista ja mukavaa luettavaa Sinun kirjoituksesi. Fantasiani saivat uutta puhtia.
Olisi tosiaan kiva tietää että olenko mies vai hiiri.
Intohimo ja erotiikka on iloinen asia kun sen oikein oivaltaa.
Mitä liene tarkoitat "tavataanko soffalla", voisi olla mielenkiintoista??!!
Olen näissä nettikeskusteluissa vielä alkutaipaleella mutta kyllä se siitä kun vain yrittää.
hei kapitulantti
soffalla tarkoitan chatin 50 keskustelukanavaa. Olen siellä tänäänkin kohta. Tule sinne ja etsi niin jutellaan lisää tai huomenna tai minä iltana vain noin klo 21. Siellä on hyvä purkaa näitäkin tuntoja. Ystäviä kyllä löytyy muitakin kuin vain minä TÄYDELLINEN NAINEN.
Ensin kiitokset aiheesta jo kirjoittaneille.Saahan täällä näköjään lukea erittäin kypsääkin tekstiä!
Aihe on vaikea,me kun olemme kaikki erilaisia yksilöitä.Meille miehille on ehkä tyypillisempää haaveilla tuoreesta,intohimon täyttämästä suhteesta,kun parisuhteesta on kiihkein huuma jo jäähtynyt.Lieneekö geeneissä vai missä?
Kuitenkin pitkän suhteen piristykseksi olisi joissakin tapauksissa hyväksi sallia toisen kokea jokin syvimpiä sopukoitakin koskettava(ehkä kirjaimellisestikin..)episodi,joka salattuna tai ilmitulleena vie väljähtyneen parisuhteen uusille intohimon poluille.--Jos me miehet sen kestäisimme ja parisuhteemmekin toivottavasti sen kestäisi,olisi kaikille romanssista haaveileville vaimoille sallittava kokea edes yksi huumaava intohimoseikkailu,ennenkuin ne "keinutuolivuodet" saapuvat.Kenties luottamuksen ilmapiirissä toiselle kerrottuna ne antaisivat yhteistä muistelemisen aihetta sitten aikanaan...
Yhteinen rakkaus vie tuollaistenkin asioiden yli,olen sen itse kokenut. Kriisikin on useimmiten jonkin paremman vaiheen alkupiste!
Jokaiselle alkuperäistä intohimoaan enemmän tai vähemmän kaipaavalle toivottelen upeaa kevättä -ja ihanaa,rakkaudentäyteistä elämää! Pidetään toisistamme hyvää huolta!
Viimeinen lauseesi "Pidetään toisistamme hyvää huolta" kertookin kaiken! Se kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi mistä hyvässä parisuhteessa on kysymys!
Edelläolevissa keskusteluissa on tullut hyvin esille se että ihmisen pitäisi päästä joskus "tuulettumaan" ja mahdollisesti kokemaan sen ruohon vihreys aidan toiselta puolelta. Se saattaisi vahvistaa voimassa olevaa parisuhdetta.
Pitäisikö Suomessa laillistaa ilotalot, niin miehille kuin naisillekin. Tästä olisi ehkä apu tällaisille fantasioita elätteleville. Tällä tavalla saattaisi jopa rikollisuuskin vähentyä kun se olisi laillinen ammatti sen harjoittajille. He maksaisivat verot työstänsä ja saisivat normaalin sosiaali ja eläketurvan.
Mutta ennenkaikkea pitäkää Todella toisistanne huolta ja nauttikaa Suomen keväästä ja tulevasta kesästä.
Olen uranainen, monta lasta ja naimississa kohta 30v. Ehkä kannattasi miettiä muutaman kerran ennenkuin alkkaa tuollaisen leikin, allaolevan kirjoitin tuonne toiseen viestiin mutta se sopii myös sinulle.
Mutta täältä haen vain ajankulua en ketään nettikaveria tai muutakaan, meillä on hyvä liitto nyt kun lapset ovat lähteneet voimme keskittyä toisiimme enempi. Käymme yhdessä kaikenlaisissa harrastuksissa ja nyt on suunnitteilla ulkomaan matka vaikka vasta tulimme ihanalta matkalta joka oli suurimmaksi osaksi sänkypainia ja välillä tietenkin jossain muullakin paniskeltiin.
On aivan ihana todeta että hän on juuri se sama mies jonka kohtasin reilut 30 vuotta sitten, meillä on tavallaan alkanut seurustelu aika uudelleen. Lähettelemme toisillemme viestejä pitkinpäivää ja mietimme mitenkä se ilta kulutetaan tänään, lenkille vai ????? Suukottelemme aina kun lähdemme töihin ja tietenkin töistä tultuamme.
Kaikkein ihaninta on tämä intohimo ja rakkaus jota tunnen miestäni kohtaan ja varmasti hänellä on sama juttu koska muistaa jokapäivä sanoa että rakastaa minua. Työtkin sujuu liitäen kun ajattelen että kohta pääsen kotia.
Kannaataisi varmaan tutustua siihen omaansa silleen niikuin uudeelleen ja pitää tätä nettiä sellaisena ajankuluna jos ei ole muuta tekemistä!
.. nimittäin suhteenne tuoreena pitämisen? Ja varsinkin, kun aikaa on kulunut 30v!
Miten olette välttyneet "normaaleilta hairahduksilta", joita näyttää ilmestyvän riesaksi aina silloin tällöin?
Onko se oma ollut koko ajan niin hyvä ja ymmärtäväinen, ettei aidan toiselle puolelle ole tarvinnut edes vilkuilla?
Miten olette ihan oikeasti riittäneet toisillenne noiden kaikkien vuosien aikana?
Minulla on ns. uranaisesta kyllä aika huonot kokemukset. Hän ei osannut hoitaa ihmissuhteita (ainakaan pitkäaikaisia miessuhteita).
Kerro! Vielä ei varmaan minunkaan ole liian myöhäistä oppia.
mutta entäpä jos talläisellä *koelennolla*... kemiat pelaakin niin, että polvet on turtana viikko tolkulla ja rakastutaan,
mitäs sitten...
Minun mielestäni jo lähtiessä jonkun kanssa tähän leikkiin pitää olla jo valmiina jonkinlainen kutina. Eli se rakastumisen tieto on jo mennessä. Vaarallista leikkiä, mutta varmasti juuri sitä mitä hakee. Jos rakastuu ja polvet lyö loukkua viikonkin niin silloinhan on saanut sitä miksi lähti INTOHIMOA ja sitä mitä ennen ei ole ollut.
Seuraukset ovat sitten toinen juttu. Joko järkeillään tai sitten ei. Molempia tapahtuu koko ajan. Elämää ja erotiikkaa...kuten laulussa sanotaan.
näinhän se taitaa olla... että jos 1000 volttia
jysähtää... on siinä polvet turtana viikko tolkulla ja järjellähän ei tämän asian kanssa ole mitään tekemistä...kysymyshän on vain pienestä *tuoksumolekyylistä* ja sen lennosta,
jonka jälkeen kaikki on ihan sekaisin...
Kiitos Sinulle Helena viestistäsi. Onhan tosiasia se että kun lapset ovat maailmalla niin meille molemmille jää enemmän aikaa toisillemme.
Mutta aina on näitä ajatuksia jostakin muusta. Kun on ollut yhdessä yli 30v niin tulee mieleen se että tuliko mentyä vihille jo liian aikaisin ja mitä jäi kokematta? Tuo "mitä jäi kokematta" vain nyt tulee mieleen ja sitä myötä mieli halajaa koleiluun!
Mutta onhan kuitenkin niin että ajatuksista on Todella pitkä matka tekoihin ja vielä sitten pitäisi löytää se oikea henkilö yhteiseen ja salaiseen tapaamiseen.
Iloista kevättä Sinulle ja onnea ja menestystä tulevaisuudessa.
...kerro siitä. Näytät selvästikin olevan perillä tämän lajin salatieteestä!
Ihan oikeasti, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tuoksut tosiaan kertovat asioita, ainakin koirille.
voi vilho....
sitä ei voi selittää... se vaan tulee ja menee...
em. seurauksin... ja sen todella tuntee...
onkin rakkikoiran sukua. Siinä sen salatieteen salaisuus.
Toisen huomioonottaminen on erittäin tarkeetä,mieheni esim. huomio kaikki minun merkkipäivät ja tietty yhteiset merkkipäivät, tulee kukkia ja muuta ihanaa timanttikorua ja matkoja ja minä tietenkin huomion hänet kaikinpuolin, ostelen kravattia, kelloa ja muuta sellaista.
Ja eihän se noitten tavaroiden ostaminen tärkeintä ole vaan se läheisyys, sitä meillä on paljon. Iltasella on aina ollut hetki toisillemme vaikka lapset oli pieniä ja niitä kun on useampia. Ja nythän sitä riittää yhteistä aikaa toisillemme.
Hairahduksiin ei ole ollut aikaa eikä halua. Aikkaa siksi että on ollut suurperhe ja miehelläni on oma firma. Ja halua siksi että me olemme kumpikin säilyneet nuorekkaina ja hyvännäköisinä, olemme pitääneet huolen terveydestä ja yleiskunnosta, liikumme paljon niin kesällä kuin talvella. Ja jo minun tarvii olla edustavan näköinen kun olen esillä paljon, samoin mieheni.
Tietty meillä on ollut riitojakin mutta nehän tarvii hoidella pois päiväjärjestyksestä, nukkumaan ei koskaan ole menty vihoissa. Ja miksi se vieras ois parempi ja ymmärtävämpi kuin se oma kulta.
Toisen kuunteleminen ja keskustelu aiheesta kuin aiheesta on hyväksi, vaikka se aina ei olisi niin mielenkiintoistakaan, mutta kun edes kuuntelee mitä toinen sanoo.
Hyvä, että vastasit. Itse olen tullut noista asioista tietoiseksi vasta noin puoli vuotta sitten. Tavallaan liian myöhään. Olen varma, että monelta jää täysin huomaamatta nuo asiat, ja elämä on enemmän ja vähemmän turhaa kärsimystä.
Teillä molemmilla täytyy olla hyvä itsetunto, ettei tarvitse turhanpäiten haikailla olemattomia asioita sieltä "aidan toiselta puolelta". Ja myös elämän viisautta näyttää teillä olleen valmiina niin, että olette osanneet elää oikeaan suuntaan kaiken aikaa.
Riitojen sopiminen ennen nukahtamista on tosiaan hyvin tärkeätä. Siinäkin hyvä itsetunto takaa sen, ettei toista tarvitse turhan päiten kiduttaa "yön yli". Sopiminen ja aito anteeksi anto tuntuu tosi hyvälle, oli sitten kyseessä anteeksi antaja tai anteeksi saaja. Ja kun saa nukahtaa tällaisen jälkeen, tuntuu se tosiaan hyvältä. Anteeksi annon ja -saamisen aitouden voi osoittaa sitä seuraavassa rakastelussa. Siinä ei voi kehon kielellä valehdella, eikä tietenkään ole tarpeenkaan.
Vielä kerran kiitos sinulle, Helena, tästä aiheesta. Se pani miettimään taas kerran asioita.
Aloitin keskustelun ja sitä en halua päättää millään muotoa!
On hienoa nähdä että tämä asia kiinnostaa monia ihmisiä. Kiitän kaikkia kannanotoista, niin kehotuksista kuin kielloistakin! On totta että kun lapset ovat jo muualle lähteneet niin aikaa on kahden kesken olemiseen enemmän. Helena kirjoitti siitä että koskaan ei ole nukkunut antamatta ja saamatta anteeksi. Se on todella hienoa silloin kun homma toimii kerrotulla tavalla.
Miten sitten suu pannaan kun toinen osapuoli käyttää hyväkseen täydellistä vaikenemista eli ns mykkäkoulua joka kesti aikanaan jopa kaksikin viikkoa. Silloin oli naimisissaolemisen kutsumus kaukana. Mielessä kävi monenlaisia asioita, mutta se aika on mennyttä. Sieltä kumpuaa fantasia-ajatukset nyt esille. Miten asia voisi olla toisin? Mene ja tiedä sitten. Portti on edelleen raolla ja ajatus kiertää ja hiertää.
Kirjoitellaan taas!!
Halusin tuohon kirjoittaa vielä vaikka Kapitulantti kirjoitti sen olevan mennyttä aikaa sellaista että.
Joskus ihan alussa, ei oltu vielä naimisissa oli sellainen riita, että se kesti yli yön ja minulla oli niin kamalan vaikee yö en nukkunut ollenkaan ja eikä nukkunut toinenkaan.
Kun sitten iltasella sovimme riitamme ja lupasimme että jos kerran yhdessä ollaan ja jos tulee vielä riitoja sovitaan ne ennen nukkumaan menoa ettei ois näin kammottaivia öitä ja se on kyllä pitänyt.
Kun niitä riita asioita tarkemmin ajattelee sen riidan jälkeen niin monesti huomaa että tulipa tyhjästä taas räjähdettyä ja minä ainakin olen valmis sanomaa että antaisitko anteeksi ja niin on miehenikin tehnyt ja voi taivas kun sen jälkeen on hyvä olla.
Jäi vielä sanomatta että ei niitä mitään isoja riitoja ole ollutkaan vuosikausiin kun sitä on alkanut ajattelemaan että jos joku maljakko tai joku pöytä särkyy kotona niin mitäpä siitä meteliä nostamaan, heittää roskiin ja on niinkuin ei mitää ois tapahtunut.
Kannattaa niinkuin miettiäkkin mistä niitä riitoja tulee, että ei tyhjänpäiväisistä asioita kehitä perheriitaa.
Niinhän sen pitäisi toimia kuten se Teillä toimii. On mukava kuulla että toisilla asia toimii näin. Valitettavasti meitä ihmisiä on ns. joka lähtöön ja loput jäävät vielä asemalle.
Meillä kertomasi kaltainen tapa ei tullut kuuloonkaan, ajattele jopa kaksikin viikkoa puhumattomuutta. Nykyisinkin on joskus siten että pitää kertomansa toistaa ja vielä perään kysysyä että kuuliko toinen osapuoli. No tuo tuosta ja nämä asiat saavat nyt jäädä tähän. Nykyisin kokonaisuutena menee paremmin kuin joskus 10-15 vuotta sitten.
Kaikkea hyvää Helena Sinulle ja perheellesi, jatkakaa samaan tahtiin elämässänne tulevaisuudessakin.