kun tekee mieli osoittaa mieltään tanssikumppanille

Tässä yhden daamin, joka toimii jonkin verran myös viejän roolissa, pohdintaa aiheesta:
Joskus(ei hirveän usein) tekee mieli osoittaa mieltä tanssikumppanille, harvoin tulee kuitenkaan näin tehtyä. Tanssitaidosta en huomauttele kenellekään, me olemme kaikki sillä tasolla millä olemme, toiset haluavat kehittyä ja toiset haluavat vain käydä muuten vaan tanssimassa, kaikki tavat ovat ihan yhtä oikeita tai vääriä.
Tanssin (varsinkin hyvien biisien) aikana en keskustele kenenkään kanssa, paitsi jos on todella tylsät biisit ja viejä(yleensä) haluaa ehdottomasti keskustella tai kanssatanssijaa ei ole tullut nähtyä todella pitkään aikaan ja haluaa ehdottomasti vaihtaa kuulumiset tanssin aikana(tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin, yleensä aika tähän löytyy jostain muualta). Tanssiessa haluan keskittyä musiikkiin ja tanssimiseen, en keskusteluun. Vieraammille viejille ja seuraajille vastailen yleensä lyhyesti, tutummille saatan todeta, etten halua keskustella tanssiessa ja tutuimmat tämän jo tietääkin.
Ulkonäöstä tai asusta en myöskään huomauttele, kehua saatan, jos parilla on mielestäni erityisen hienot/kivat/makeat vaatteet. Saatan sanoa kappalaiden välissä, yleensä kysyttäessä, jos on ollut tylsät tanssit, tämähän ei tarkoita sitä, että kyseisen henkilön kanssa tanssiminen olisi ollut tylsää. Yritän olla suhtautumatta ivallisesti kenenkään. Kappaleiden välissä pyrin yleensä kääntymään orkesteria kohti heille taputtaessani. Tanssia en muista ihan pieneen hetkeen lopettaneeni kesken, yleensä tilanteessa kuin tilanteessa tulee sinniteltyä ne kaksi kappaletta.
Jos seuraajan roolissa ollessani viejä menee eteenpäin kaavalla hidashidasnopeanopea(tai tallustaa muuten vailla rytmiä), musiikista lainkaan välittämättä, saatan lipsahtaa ajattelemaan omiani ja olen varmasti suhteellisen poissaoleva. Joidenkin viejien kanssa saatan kokeilla, lähtisivätkö he mukaan voimakkaampaan musiikin tulkintaan, osa hätkähtää ja lähtee mukaan, osa lähtee lennosta mukaan ja osa kommentoi varmasti jälkeenpäin, että tuo on kyllä vienyt aivan liikaa, koska yritti nytkin kokoajan viedä häntäkin.

Pahin mielen osoitus minulle on mielestäni tanssipari, joka ei ole läsnä. Ja kyllä tiedän, ettei aina kaikilla ole mahdollista olla täysillä tässä ja nyt, mutta väistämättä se vie tanssista jotain oleellista pois. Nyt luettuani oman tekstini, huomaan myös itse tekeväni tätä. Lupaan siis seuraavissa tansseissa pyrkiä olemaan läsnä ihan kaikkien tanssiparieni kanssa.

Pikkuhiljaa olen oppinut, että ihmisten tekemisillä on monenlaiset syyt, yleensä syy johonkin tekemiseen ei todellakaan ole se mitä mielessäni kuvittelin, vaan jotain aivan muuta. Olemme kaikki(onneksi) niin erilaisia, että kun lähtee olettamaan toisten tarkoitusperiä, menee yleensä aivan metsään. Jos jokin siis epäilyttää, niin kannattaa kysyä, näin saa varmuuden siihen mitä toinen on tarkoittanut, eikä tarvitse enää pohtia ylimääräisiä :) .

Terveisin sekakäyttäjä

Tanssimiehenä kerran lopetin tanssin kesken, kun vasta tanssiessa huomasin että nainen olikin kaatokännissä, ei pysynyt kunnolla pystyssä ja yritti suudella. Nainen oli mulle liian vanha, joten en suostunut suuteluun.

Hankala paikka juu. Joskus vain tanssi ei kerta kaikkiaan suju eikä oikein muutenkaan synkkaa. Ei siinä oikein kappaleiden välillä sanottavaa keksi, kun mielessä pyörii lähinnä, että vieläkö toinen kappale pitäisi sinnitellä.

Etenkin exät osoittavat toisinaan mieltään ja jopa nakkelevat välillä niitä sieviä niskojaankin, mutta se johtuu siitä, että olen mitäilmeisimminkin täydellisessä epähuomiossani niinä iltoina lyönyt heitä heidän mielestään liikaa laimin. Mutta sitten kun he taas leppyvät, eivät he osoita mieltään yhtään ainakaan minulle.

Harvoin tätä tapahtuu, mutta jos joku ei toivottu hakee niin silloin voin olla aika tyly. Eli kyse on miehestä, jota olen yrittänyt vältellä hajun, ällöttävän olemuksen tai repivän tanssityylin takia. Olen mahdollisesti kerran tanssinut tapauksen kanssa joskus aiemmin. En katso silmiin enkä hymyile takaisin, vastailen lyhyesti ja katselen kappaleiden välissä orkesterin suuntaan. Saatan myös rivissä tehdä pikaisen siirtymisen, jolloin epämieluisa haku peruuntuu. Mutta kuten sanoin, harvoin näitä on. Uuden hakijan kanssa lähden aina tanssimaan.

Tämä on mielestäni siinä mielessä aivan mahdottomankin poikkeuksellinen tapahtuma lava- ja ravintolatanssimusiikin sekä soittamisen että tanssimisen pelastamisyrityksissä, että meillä on tässä Agents-yhtye-niminen todellakin pelastusrengas, jonka voisimme halutessamme heittää uppoamaisillaan olevalle lava- ja ravintolatanssimusiikin sekä soittamiselle että tanssimiselle, minkä jälkeen mainittu soittaminen ja tanssiminen myös pysyisi pinnalla.

Eikä uppoaisi entistä syvemmälle kuten tähän saakka on kaikissa pelastusyrityksissä käynyt nimittäin se, että joku porukka kutsuu sitä pelastusyritykseksi, että orkestereitten pitäisi erikoistua musiikkiin, joka sopii "meidän porukalle" tai sitä pelastusyritykseksi, että tanssimusiikkia pitää soittaa niitten kellonlyömien väleissä, jotka sopii "meidän porukalle", on sama kuin heittelisimme hukkumaisillaan olevalle lava- ja ravintolatanssimusiikin sekä soittamiselle että tanssimiselle Agents-yhtye-nimisen pelastusrenkaan sijaan meidän-porukka-nimisiä verkkopainoja.

On ollut erinomaisia puheenvuoroja. Tulkoon tässä täydennystä ketjuun.

Meikäläisellekin on silloin tällöin tullut vastaan tanssiparketilla niskaansa nakkelevia naisia.

Usein siihen voi olla taustana se, että he ovat muutaman vuosikymmenen nuorempia kuin meikäläinen, joka on jo ,XXXL-ikäinen, ja että meikäläinen ei ole kovin ihastunut käden alituttamisiin. . (L-ikä olisi meikäläisen mielestä 50 vuoden kiepeillä.) Voi sanoa, että XL-ikäisilläja sitä vanhemmilla tuota ei tapaa juuri koskaan. He ovat kiitollisia, kun pääsevät tanssin pyörteisiin ja siinä ei odoteta käden alittamista..

Kun tulee kohdalle tuollainen provosoiva tanssikumppani, siedän kyllä sen enkä alistu provosoitavaksi. Olen kohtelias, vien tanssin loputtua takaisin ja kiitän. En halua missään nimessä menettää kasvojani. Mitäpä sille voin, että tanssikumppani on luonut itselleen pahan mielen ja pilannut iltansa..

Tanssissa pitää antaa ja vastaanottaa iloa sekä hyväksyä toinen ihminen, tanssikumppani.

"Tanssissa pitää antaa ja vastaanottaa iloa sekä hyväksyä toinen ihminen, tanssikumppani"
- Näinhän se on . Antamisen ja saamisen iloa :-)
https://youtu.be/F_vwrfO6Tws
"Mitä itse teet, kun on halu osoittaa mieltä nais- tai miespuoliselle tanssikumppanille?"
Paikkoja tulee ja menee eikä illat ole samanlaisia.
Tuttujen, turvallisten ystävien hakeminen on parempaa hohtoa kuin
joutua epämukavaan uuteen syliin.
https://youtu.be/WsEt7NEF0Dw
Rukkaset takaavat rauhan ;)
Jos seura ei miellytä pysyn poissa .
Yksinkertainen , helppo ratkaisu kaikille ...
Hakurivistä löytyy haettavia ;)
Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten, älä katso tähtiin joita et voi saavuttaa, älä katso silmiin joita et voi unohtaa.

Pyrin hyväksymään tanssikumppanilsi jokaisen, jonka asu ja esiintyminen täyttävät sovinnaisuuden vaatimukset.

En epäröi hakea tuntematonta. Sellaiseen ihmiseen tutustuminen, vaikkapa vain tanssin puitteissa, saattaa olla hyvinkin rikastuttavaa

Sekin pitä ottaa huomioon, että tanssijoiden joukossa voi olla henkisesti sairaita. Siihen viittasi aloittajan puheenvuoro. Meitä on moneksi. Kyllä sellainenkin ihminen on siedettävä.
Tosin sellainen, joka kääntää tauolla selkänsä tanssikumppanille, herättää myös ympäristön huomiota. Voihan olla muuten niinkin, että hän halusi esitellä hienoa asuaan!

Mä kusen kintuille.