Aamun sarastus valon kajo,
usvan väistää aamun valo.
Levossa mielin lepäsin yön,
kunhan virkoon sit appeeni syön.
Saavuttaa ilta valon vainoon,
taittaa silta jo uskon varjoon.
Tuossa meni päivä toisen jatke,
mieleni vielä on nuoruuden lähde.
Iloitse mieleni ja elämä nää,
minustahan jatkuu osaltaan tää.
Silmäni kostuu en surua nää,
tömisee tanner on sukua nää,
siristys kulmaan silmäni tään,
on kyynel noussut ilon nään.
Kirjoittelemisiin.
usvan väistää aamun valo.
Levossa mielin lepäsin yön,
kunhan virkoon sit appeeni syön.
Saavuttaa ilta valon vainoon,
taittaa silta jo uskon varjoon.
Tuossa meni päivä toisen jatke,
mieleni vielä on nuoruuden lähde.
Iloitse mieleni ja elämä nää,
minustahan jatkuu osaltaan tää.
Silmäni kostuu en surua nää,
tömisee tanner on sukua nää,
siristys kulmaan silmäni tään,
on kyynel noussut ilon nään.
Kirjoittelemisiin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
iltakahvin lomassa oli hyvä syventyä runoon,maailmassa on paljon kauneutta,tunnetta,sen kaiken kun osaisi välittää lähimäisilleen ja kaikille ystäville,-kyyneleet nousee ja ilon näät!!
Olet ymmärtänyt asian ytimen.
Mielen ydin on elämän avain.
Kaikkea hyvää sinulle ja kaverillesi.
Kirjoittelemisiin.
Kiitos, Bilman, runostasi. Kaunis.
Hyvää yötä! Kaikkea hyvää!
Saitko luovuuden kipinän tästä ex tempore kirjoittamastani "esseestä" vai onko runoilu ja elämän pohtimisen tarkoitus synnyinlahjaasi?
Emootiot esiin
Kirjoittanut: Kirsikka 1.3.2005 klo 11.37
Nyt emootiot esiin koinmyrkkyjen keskeltä. Jokaisen kirjoittajan näkemys viestissään, saattaa avartaa monen muun kirjoittajan näkemyksiä ja antaa uusia ulottuvaisuuksia elämään ja ympäristöön.Näkemykset voivat avata henkisen polun yhä syvempään tietoisuuteen ja luovuuden elpymiseen monille kirjoittajille.
Jotkut viestit avartavat näkemään miten monenlaista elämän kirjoa on ihmisilla ollut. Hyvä esimerkki señora Lyyli.
Henry Miller on kirjoittanut:
"Kiinnitä huomiosi elämään ympärilläsi - ihmisiin, asioihin, kirjallisuuteen, musiikkiin. Maailma on niin rikas että se sykkii aarteita, kauniita sieluja ja mielenkiintoisia ihmisiä."
Miksi emme käyttäisi hyödyksemme ympärillä olevan elämän mahdollisuuksia, työstämällä hyödyksemme myös kukkoilevien tyyppien edesottamukset. Voimme saada niistä jopa naurukohtauksen, miten pieni voi kukkoilijan ajatusmaailma olla!!!!
pieniä on ilon lähteet.
Kunpa ymmärtäisi,mistä kaikesta sitä iloa ja tyydystä ,vielä näilläkin vuosilla voi ammentaa.
Hyvin nukuttu yö,terveenä herääminen,jaksetut päivän askareet.
Katselen lapsia ,jälkeläisiäni,olen iloinen ,että heitä on,herkistyn luontoon,eläimiin,rikkautta kaikki,onnnellinen ,olen.
Itkullakin on aikansa ,silläkin puran hyvää mieltäni,suruanikin.
Osaan itkeä, sekin todistaa ,että sielussani on elämää,en ole kovettunut,aistin elämän.
Kiitos ,näihin ajatuksiin runosi siivitti.
Nuo asiat olivat juuri pakattuna runokkeelle.
Avaamasi sisälsi pääosin kaiken sisällön.
Valoa ja rakkautta kulkemallasi tiellä.
Kirjoittelemisiin.
Ne pienet ilon aiheet ovat tosian tärkeitä niistä
BilMan ehkä tahtoi kertoa runossaan niin ymmärsin.
Kun nukun kipujen kanssa yön ja kuitenkin herään uuteen aamuun on elämäni aina toiveikas.
Joskus on tietysti nitäkin aamuja ettei tahtoisi nousta.Silloin täytyy köllötellä pidempään ja ajatella asoita . Sittenhän taas löytyy se kipinä.
Löytyy se elämisen mielekkyys ja päivä pääsee alkuun.
Kivut unohtuu tai jää toisisjaiseen asemaan... useimmasta päivästä löytyy hyviä puolia ja jaksaa taas eteenpäin.
Näin minä taaperran vaikka en runoilla kyllä osaa.
Poskiani pitkin juokseva kyynel,
-jättää kertomatta miksi?
Silmäni ja kasvoni sen paljastavat,
-ilosta vaiko surusta!
voittaja itkee kun tajuaa ettei taistellut turhaan, myöhemmin itkee ilosta! Onnea paimenellemme!!!
ajomies katsomaan miksi seriffimme kyynel kirpoaa,-ilosta vaiko surusta! Minulle viesti meni perille ja olen pahoillani että lähdin kinaamaan kanssasi enkä helpottanut hänen työtään!
Itken turhaa aikaa,
niin hukkaan heitettyä.
Itken menneitä muistoja,
hyviä, pahoja,
niin turhaan..
Ovatko aitoja,
nuo itketyt kyyneleet,
ei, ne vuotaa turhaan.
Nauran onnen hurmaa,
pois arkeen kadonnutta.
Nauran rakkaille muistoille,
haaleille, kirkkaille,
niin turhaan.
Kuuluuko nauruni,
tuo iloa pursunut,
ei, se on vaimennut.
Paista aurinko armahin,
lämmitä orpolasta.
Ei mua kukaan helli nyt,
multakin sydän on jäätynyt.
Anna aurinko armahin,
lämpöä taivahasta.
Sain auringon syliini, se minulle nauroi.
Kietoutui kaulaani tanssailevat säteet.
Säihkyen kisaili olkapäilläni.
Iloisena hymyillen sydämeni sulatti,
aurinko,
joka syliini tupsahti.
Sain auringon silmiini, se hypellen kieppui.
Upotteli syvyyksiin heijastavat kiteet.
Tirskuen kirmaili silmienluomilla.
Viehkeästi kurkkaillen katseeni vangitsi,
aurinko,
joka silmiini lennähti.
Sain auringon huuliini, se suukkosin lauloi.
Hyväilyihin helliin hurmionsa taikoi.
Keveänä keimaili suunpielilläni.
Säyseästi henkäili amorin kaarilla,
aurinko,
joka huuliini pyrähti.
Sain auringon kuulooni, se hyräili hiljaa.
Sirotteli musiikkien keijumaista taikaa.
Hulmuili huhuillen ohimoillani.
Helisteli kitaraa korvien lehdillä,
aurinko,
joka kuulooni kiepsahti.
Arvoasteikon alapäästä
Asteikossa kolme nollaa,
älä peuhaa,älä mollaa.
Älyä jos sul ei ole tähän,
älä näytä sitä ees vähän.
Huulen heitto sult ei suju,
siispä keksi pieni juju.
Pysy poissa keskustelusta,
missä et ees loista.
Anna mielesi tyyntyä juuri,
päässäsi on vaje suuri.
Jos siis leikkiin lähdet
tähän,kestettävä on sua vähän.
Kun tuon minulle kohdistit, otan sen nöyränä vastaan.
Olkoon luojamme Sinulle helläkätinen, antakoon rakkautta ja valoa kulkemalle tiellesi.
Sitä Sinä tarvitset.
Kirjoittelemisiin.
Ei ollut BilMan sinulle tarkoitettu.
Paikkaan väärään tuli,
mutta sydämeni suli.
Nöyrästi vastaan otit,
Vaikka toiselle oli toti.
Hyvää jatkoa sinulle,
sitä toivon myös muille.
Kauniimpaa on aina kaksin,
se on luonnon laki,
elon retki rikkaammaksi
muuttuu kummallakin.
Ei elämän onnea aina voi riittää,
niin pienestä hyvästä tahdon kiittää.
Auringon lämmön,taivaan sinen,
tähtiset yöt,kuutamon kirkkaan.
Kaikkea tätä
ja lisäksi vielä,
ihmisen tunnen - tiedän.
Myös lämpöä osaavan,antaa ,jakaa,
kulkea vierellä tukien,auttaen yhtärataa.
Avoimin mielin,
kiitoksen kielin,
hellyyttä suoden,
lämpöä tuoden.
Päämääränä,tavoitteena ,olkoon,
ihmisyys ja arvo sen.