En nyt osannut tiivistää parempaan otsikkoon jutun ydintä, mutta toivottavasti se herätti edes jonkun mielenkiinnon.
Velipuolellani on vaimonsa kanssa 3 alle kouluikäistä lasta. Veljeni puolelta samalla paikkakunnalla asuu äiti ja me kaksi siskoa, vaimon puolelta molemmat vanhemmat eli käytettävissä on suht laaja turvaverkko pelkästään sukulaisten puolesta. Aviopari tekee toisinaan pitkää päivää töissä ja hoitaa parisuhdettaan viettämällä aikaa myös kahdestaan, tällöin turvaudutaan sukulaisten apuun, jotka auttavat enemmän kuin mielellään. Ongelma on siinä, että lasten äidillä ja hänen vanhemmillaan ja lasten isän sukulaisilla (äiti, sisko ja toisella paikkakunnalla asuva isä) on melko eriäväiset näkemykset lasten kasvatuksesta. Lasten isä kallistuu enemmän oman sukunsa näkemyksiin, mutta koittaa pitää yllä neutraalilinjaa. En ole kuullut, että meidän puolelta joku olisi varsinaisesti yrittänyt neuvoa vanhempia lasten kasvatuksessa, vaan erot tulevat näkyviin näihin kyläilyreissuihin liittyen, kun lapset tai osa heistä jää jonkun sukulaisen huomaan. Meidän äitimme näkemys on huomattavasti tiukempi ja perinteisempi: lapsilla tulee olla tietyt käytöstavat, lapset oppivat leikin kautta ja telovat joskus itseään ja siitä ei nosteta melua. Käly taas on varovaisempi ja vapaampi kasvattaja, lapsilla on toki säännöt, mutta huomattavasti löysemmät. Ja tämä aiheuttaa erimielisyyksiä.
No millä tavalla tämä on mitenkään minun ongelmani? Minä olen se, joka joutuu kuuntelemaan sitä hemmetin nalkutusta kummaltakin suunnalta toisten tekemisistä. Velipuoleni ei uskalla sanoa omalle äidilleen asioista, joilla anoppi pahoittaa lasten äidin mielen. Äitimme auttaa heitä paljon hoitamalla lapsia ja tarjoamalla siivousapua, mutta sekä veli että vaimo vaikuttavat ottavan sen itsestäänselvyytenä.
Kun äitini arvostelee kälyä ja tämän vanhempia, yritän puolustaa heitä ja tarjota tilanteeseen erilaisia näkökantoja. Sama homma kun käly arvostelee minun vanhempiani. Kumpikaan osapuoli ei kykene näkemään toisen näkökantaa ja tämä aiheuttaa paineita myös lasten vanhempien parisuhteeseen.
Onko teillä ollut ongelmia kyseisellä alueella tai olisiko vinkkejä asian selvittämiseen? En haluaisi odottaa tilanteen kärjistymistä...
Velipuolellani on vaimonsa kanssa 3 alle kouluikäistä lasta. Veljeni puolelta samalla paikkakunnalla asuu äiti ja me kaksi siskoa, vaimon puolelta molemmat vanhemmat eli käytettävissä on suht laaja turvaverkko pelkästään sukulaisten puolesta. Aviopari tekee toisinaan pitkää päivää töissä ja hoitaa parisuhdettaan viettämällä aikaa myös kahdestaan, tällöin turvaudutaan sukulaisten apuun, jotka auttavat enemmän kuin mielellään. Ongelma on siinä, että lasten äidillä ja hänen vanhemmillaan ja lasten isän sukulaisilla (äiti, sisko ja toisella paikkakunnalla asuva isä) on melko eriäväiset näkemykset lasten kasvatuksesta. Lasten isä kallistuu enemmän oman sukunsa näkemyksiin, mutta koittaa pitää yllä neutraalilinjaa. En ole kuullut, että meidän puolelta joku olisi varsinaisesti yrittänyt neuvoa vanhempia lasten kasvatuksessa, vaan erot tulevat näkyviin näihin kyläilyreissuihin liittyen, kun lapset tai osa heistä jää jonkun sukulaisen huomaan. Meidän äitimme näkemys on huomattavasti tiukempi ja perinteisempi: lapsilla tulee olla tietyt käytöstavat, lapset oppivat leikin kautta ja telovat joskus itseään ja siitä ei nosteta melua. Käly taas on varovaisempi ja vapaampi kasvattaja, lapsilla on toki säännöt, mutta huomattavasti löysemmät. Ja tämä aiheuttaa erimielisyyksiä.
No millä tavalla tämä on mitenkään minun ongelmani? Minä olen se, joka joutuu kuuntelemaan sitä hemmetin nalkutusta kummaltakin suunnalta toisten tekemisistä. Velipuoleni ei uskalla sanoa omalle äidilleen asioista, joilla anoppi pahoittaa lasten äidin mielen. Äitimme auttaa heitä paljon hoitamalla lapsia ja tarjoamalla siivousapua, mutta sekä veli että vaimo vaikuttavat ottavan sen itsestäänselvyytenä.
Kun äitini arvostelee kälyä ja tämän vanhempia, yritän puolustaa heitä ja tarjota tilanteeseen erilaisia näkökantoja. Sama homma kun käly arvostelee minun vanhempiani. Kumpikaan osapuoli ei kykene näkemään toisen näkökantaa ja tämä aiheuttaa paineita myös lasten vanhempien parisuhteeseen.
Onko teillä ollut ongelmia kyseisellä alueella tai olisiko vinkkejä asian selvittämiseen? En haluaisi odottaa tilanteen kärjistymistä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.