Lastentarha on loistava paikka lapsille aina kävelyikäisestä alkaen.
- ammattitaitoinen henkilökunta
- pedagogiset taidot (lto)
- ravitsemus
- sosiaalisten suhteiden oppiminen
Lisäksi:
- vanhempien jaksamisen kannalta (!)
- kansantalouden kannalta (!)
Toivon, että tähän threadiin ei ota kantaa yksikään sellainen mustavalkoinen kotiäitiyden kannattaja, joka ei näe mitään hyvää lastentarhassa.
- ammattitaitoinen henkilökunta
- pedagogiset taidot (lto)
- ravitsemus
- sosiaalisten suhteiden oppiminen
Lisäksi:
- vanhempien jaksamisen kannalta (!)
- kansantalouden kannalta (!)
Toivon, että tähän threadiin ei ota kantaa yksikään sellainen mustavalkoinen kotiäitiyden kannattaja, joka ei näe mitään hyvää lastentarhassa.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Lisätään vielä päiväkodin plussana muutama tarkennus ja uusi juttu:
- ammattitaitoinen henkilökunta havaitsee kehityksen ongelmat ajoissa ja osavat puuttua niihin (esim. oppimisvaikeudet ilmenevät usein jo alle 3-vuotiaana)
- esiopetus, estää syrjäytymistä ja on osa elinikäistä oppimista
- vertaisryhmän tuki
- vapaa leikki, sen merkitys lapsen kehitykselle sekä päiväkodin tarjoamat puitteet lapsen mielikuvitukselle
- ohjattu toiminta, laulutuokiot ja askartelu
Ja vanhemmille suunnattua:
- vanhemmille tarjotaan tukea kasvatustehtävässä, eikä heidän tarvitse jaksaa yksin
- päiväkoti on osa sosiaalihuoltoa, ja päiväkodissa tapahtuu ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä
- vertaistukea ja apua
Eikä sovi unohtaa toista tärkeää osaa julkista päivähoitoa, nimittäin perhepäivähoitajat jotka myös tekevät arvokasta työtä lapsemme eduksi.
samat jutut oppii kyllä kotonakin. Kotona ei sairastella laitostauteja. Kotona äiti on lähellä. Ja äiti tietää paremmin kuin tarhantätsä. Kotonakin lapsi oppii sosiaaliseksi, paremmin kuin päiväkodissa. Koska kotona on rauhallista, eikä kilpailua vieraiden lasten kanssa ole. Lapsi saa huomiota tarpeeksi ja oikeaan aikaan, mikä auttaa hyvän minäkuvan kehittymisessä. Kotona syödään hyvää ja monipuolista kotiruokaa, kiire ei ole. Yhdessä ulkoillaan. Yhdessä siivoillaankin. Opetellaan kaikkea uutta.
Että kukahan täällä on mustavalkoinen ja sanoisinko... ajattelematon.
Kuvaamasi kotihoito kuulostaa kieltämättä hienolta, valitettavasti kaikilla ei ole tarjota noin mahtavat ja ideaaliset puitteet lapselleen. Valitettavasti elämme todellisessa maailmassa: lapsi voi sairastua kotonakin, äiti voi olla fyysisesti läsnä mutta henkisesti muualla, lapsen kehitys saattaa häiriintyä ja ongelmat jäädä huomaamatta, kotona ei aina ole rauhallista. Äiti saattaa olla kotona, mutta lapsi saattaa jäädä huomioimatta, lapsen vahva minäkuva vahvistamatta ja itsetunto kehittymättä. Äiti saattaa jättää ulkoilut väliin ja tarjota vain einesruokaa, jos ees sitäkään. Kodinhoitokin saattaa jäädä väliin ja lapsi vain istutettua television eteen.
Maailma ei ole mustavalkoinen, asioilla on aina kaksi puolta. Jollekin perheelle paras ratkaisu on kotihoito, jollekin toiselle taas julkinen päivähoito on se paras ratkaisu. Tässä ketjussa oli tarkoituksena tuoda esille päiväkotihoidon - ei kotihoidon - hyviä puolia. Varmasti sinäkin löydät niitä?
siinä tapauksessa, että kotona on vakavia ongelmia, esim päihteet, väkivalta, masennus tms.
Ok, eli nuo poikkeustilanteet ovat ainoat oikeutetut "syyt" laittaa lapsi päivähoitoon mielestäsi? Olet oikeutettu mielipiteeseesi, ja kunnioitan sitä. Silti en ole samaa mieltä kanssasi.
Kuinka pitkään jomman kumman vanhemmista (mihin isää aina unohdetaan?) tulisi mielestäsi pysyä kotona lapsen kanssa ennen kun hän voi hyvällä omatunnolla palata työelämään, mahdollisesti rakastamaansa ammattiin pariin?
Ja etkö tosissaan löydä tapauksia "tavallisesta elämästä", jolloin julkinen päivähoito olisi parempi kuin kotihoito. Ei edes yhtä esimerkkiä?
4-5 vuotias voi mennä puolipäiväisenä päiväkotiin, leikkikouluun tms. Sitä ennen lapsen paras paikka on olla kotona.
En löydä muita syitä viedä tarhaan. Mutta ihan vapaasti vaan itseänne toteuttamaan.
Ymmärrän kyllä kantasi, että alle 3-vuotiaan paras paikka on kotona (tosin oman työpaikkani säilyvyyden takia olen myös sitä mieltä, että alle 3-vuotias pärjää ja viihtyy myös päiväkodissa). Mutta en ymmärrä, että miksi mielestäsi 4-5-vuotias voi mennä puolipäiväiseksi hoitoon? Miksi ei kokopäiväiseksi? Kuka hoitaa lasta kotona sitten kun puolipäivähoito on ohi? Suomessa ei ole mahdollisuutta kuin kolmen vuoden hoitovapaaseen eikä sen jälkeen enää ole mahdollisuutta tehdä töitä vain puolipäivää hoitaakseen 4-5-vuotiastaan loppuajan kotona.
Siis miksei suomessa olisi mahdollista tehdä töitä niin että lapsi voisi olla vain puolipäiväisessä hoidossa?
Alunperin vastasin siihen, milloin mielestäni lapsi voisi olla päiväkodissa? Leikki-ikäisenä lapsi voisi viihtyä siellä sen puoli päivää. On aivan ymmärrettävää, että yksinäinen lapsi kaipaa ikäistänsä seuraa ja toimintaa. Silti kokopäiväisyys ei minusta ole se paras vaihtoehto, se on pitkä päivä olla isossa joukossa. Katson asiaa lapsen kannalta. Sinä katsot oman työsi kannalta (huolimatta ammatistasi, moni muukin työssäkäyvä katsoo). Puolipäivää riittää leikki-ikäiselle, ja voi joskus olla hyvä välilasku tulevaan eskariin ja koulumaailmaan. Mutta ei toki välttämätön. Riippuu lapsesta ja sen arvionhan tekee tietysti vanhemmat.
Ja nyt pudotan pommin. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon tulisi poistaa. Tilalle tulisi tarveharkinta.
Minua hoidettiin kotona esikoulu ikään saakka...ja olen hieman katkera siitä! Olen koulumaailmassa tuntenut omaavani huonommat sosiaaliset taidot kuin ns. päiväkotikasvatuksen saaneilla on. Totuin äidin huomioon ja kun eskarissa ei huomiota saanutkaan niin paljon, masennuin...ja koulussa voin henkisesti vielä huonommin. Olen ollut koulukiusattu ja minulla ei ole hyviä ystäviä...kavereita kyllä. Kyllä päiväkoti on mielestäni hyvä kasvupaikka lapsille...mutta lapset tarvitsevat myös rakastavat ja jaksavat vanhemmat!
Itse olin "kotilapsi" 5-vuotiaaksi asti, sen jälkeen välillä kerhossa ja 6-vuotiaana esikoulussa. Ainoana lapsena en koskaan paljoa leikkikavereita kaivannut, halusin aina leikkiä itsekseni rauhassa ja järjestellä monimutkaisia leikkiviritelmiä ja lukea kirjoja. Inhosin isossa lapsiryhmässä paimennettavana olemista, ei siellä saanut omaa rauhaa tai huomiota keneltäkään tai saanut itse päättää, mitä tahtoi tehdä.
Ja ihan hyvä minusta tuli.
Moni tuttavaperheen fiksu lapsi on mennyt täysiin hukkaan, uponnut massaan ja muuttunut tusinapissikseksi koska ei koskaan ole oppinut keksimään itse tekemistä ja olemaan itsekseen. Menestyjät eivät useinkaan ole mitään laumasielu-tarhalapsia.
Sinä kuulostat ihan siskoltani, joka ei vielä, opiskelijana, pidä isoista ryhmistä tai ryhmätöistä. Hänkin vietti suurimman osan ajastaan yksin lapsena, omissa puuhissaan, ja sama on jatkunut aikuiselämään.
Itse taas olen äärettömän sosiaalinen, ollut jo pienestä pitäen. Vihasin yksin leikkimistä pidemmän ajan, lukeminen ja piirtäminen kyllä meni, mutta en halunnut leikkiä yksin. Koululaisenakin tunnuin "kituvani" jos en viikonloppuna saanut nähdä kavereita. Olin aina ryhmässä se, joka keksi villeimmät ideat, suunnitteli leikit ja ohjasi muita, päiväkodissa oli kivaa olla koska siellä oli paljon kavereita.
2-vuotiaasta olin perhepäivähoitajalla, 3,5 -vuotiaasta puolipäivähoidossa ja n. 5-vuotiaasta kokopäivähoidossa.
Ja ihan hyvä minusta tuli.
Minusta ei tullut laumasielua, vaan voimakastahtoista johtajaa joka jo pienestä on tottunut ottamaan ohjat käsiinsä ja päätämään, mitä tehdään. Päiväkoti ei tehnyt minusta joukossa kulkevaa lammasta, vaan antoi minulle puitteet toteuttaa mielikuvitustani ja haaveeni.
Ai niin, nykyään vapaan leikin ja mielikuvituksen tärkeyttä korkostetaan varhaiskasvatuksessa, ja lapsille annetaan mahtavat puitteet ja mahdollisuudet toteuttaa mielikuvituksiaan päiväkodissa.
Eli, jollekin päiväkoti sopii, jollekin ei.
Oletko varma, että tuttavaperheiden lapsista tuli sellaisiakin kuin tuli, juuri päivähoidon takia?
Suurin vaikuttaja lasten kehitykseen on koti. Päivähoito yksin ei pysty muuttamaan lasta osaksi massaa, mutta päivähoito ei myöskään pysty yksinään "pelastamaan" lasta.
Itse väittäisin, että menestyjien taustalla on useimmiten hyvä koti. Tutkimusten mukaan (katso toinen keskustelu yllä) päiväkotihoito ei vaikuta vanhemman iän "menestykseen".
"voimakastahtoinen johtaja, joka on tottunut ottamaan ohjat käsiinsä ja päättämään...jne"- kuulostaa narsistiselta persoonallisuushäiriöltä.
Oletko laillistettu psykologi tai omaatko edes psykologian tai psykiatrian opintoja?
Melko nopean analyysin ja diagnoosin tein yhden lauseen perusteella. Viestissäni pyrin vain tuomaan esille sen, ettei päivähoito tee lapsista lampaita tai ryhmäsieluja. Minun perusluonteeni (vahva ja itsenäinen) ei muuttunut päivähoidossa, vaan pysyi samanlaisena. Olen yhtä itsepäinen, voimakastahtoinen ja itsetuntoni on yhtä hyvä kuin ennen päivähoitoon menemistä.
Ja ai niin, olen käynyt psykologilla (työnhaun yhteydessä) ja minut todettiin empaattiseksi ja muita huomioon ottavaksi henkilöksi. Eli melko kaukana narsisistista...
Olen yh ja lapseni on päiväkodissa ollut 1 v asti. Hän on erittäin sosiaalinen ja tämä hoitomuoto on sopinut hänelle. Taloudellisen tilanteen takia oli pakko mennä töihin.
yhdyn alkuperäiseen kirjoittajaan ja lisäisin vielä omat kommenttini:
-jaksan olla illalla/vapaapäivinä ja vkl enempi lapseni kanssa
-töissä pääsen vessaan yksin
-saan syödä lounasta rauhassa
-voin käydä YKSIN kampaajalla, kaupassa, asioilla ym. lounaan aikana
-enemmän rahaa käytössä meidän molempien hyvinvointiin
-näemme molemmat ikäisiämme ihmisiä
Kuulostat todella naurettavalta. Meinaatko, että minä kotiäitinä olen ikuisesti tuomittu käymään lapset helmoissa kampaajalla, vessassa, ruokapöydässä? Eikai päiväkoti sitä varten ole? Viet lapsesi päiväkotiin, koska itse olet niin mukavuudenhaluinen. Uskot että lapsesi on onnellinen. Uskot.
Luitko edes viestini kunnolla?? Olen YH ja minulla ei ole miestä joka katsoo lasta kun käyn siellä kampaajalla. Vessassa en ole saanut rauhassa paskoa vuoteen!! Valitettavasti oli pakko mennä töihin maksamaan kotiäitien kodinhoitotukia että itse ei tarvitse jonottaa sossunluukulla!Me olemme onnellisia lapseni kanssa ja onnellisuus näkyy mm siinä, että me hymyilemme kun olemme yhdessä, vaikka leikkipuistossa. Toisin kun muutamat kotiäidit jotka ovat sen näköisiä että aamulla ovat joutuneet syömään viime viikkosta puuroa. Puistossa huudetaan lapsille jotka eivät ole tehneet mitään väärää.
Korjaa minua , jos olen väärässä, mutta tuskinpa olet niin hyväpalkkaisessa työssä, että yhteiskunnan panostus lapsesi päivähoitoon (ja yksinhuoltajan elämään muutenkin) alittaisi maksamasi verot. Sensijaan kotiäiti, joka hoitaa useamman lapsen kotona tulee erittäin halvaksi yhteiskunnalle, ja näin on mahdollisuus tukea pienipalkkaistenkin työllistymistä ja järjestää heidän lapsilleen päivähoito.
p.s meillä keitetään puuro joka päivä.
Tarkoitukseni ei ollut mollata kotiäitejä. Minusta on hienoa, että joku voi jäädä kotiin. Tiedän paljon hyviä kotiäitejä joita näen leikkipuistossa kun olemme vapaapäivällä. Meni vain eilen herne nenään kun täällä syyllistetään äitejä jotka vievät lapsensa hoitoon. Eiköhän jokainen rakasta lastansa. Joillekkin lapsille on jopa parempi olla päivähoidossa päivät kuin kotona.
Nyt on vapaapäivä ja menemme puistoon katsomaan taas josko siellä se vanhaa puuroa syönyt äiti olisi iloisemmalla päällä=). Mukavaa päivää kaikille!!
ps.olen kyllä keskitasoa paremmin palkattu..
Meitä "itsekkäitä" äitejä on enemmänkin....
Minulle lapset ovat myös rakkaita. Olinkin aika paljon kotona silloin kun he olivat pieniä. Sekä omasta halusta että myöskin siksi että työpaikkaa ei ollut mihin palata.
Nuorempi oli 2-vee, kun oli pakko päästä "ihmisten ilmoille".
Kotona alkoi tälle äipälle riittää "pelkkä" lasten- ja kodinhoito.
Isä talossa on, mutta paljon töissä.
Kerhoissa ym. keskusteltiin aina vaan lapsista ja kodista. Halusin rasittaa aivojani muualtakin kuin "äiti-lokerosta".
Kunnioitan "pullantuoksuisia" kotiäitejä joille riittää lasten seura pääasiassa. Meillä todellakin myös kaikkien hyvinvoinnin kannalta oli parasta, että lähdin töihin. Uskokaa tai älkää.
Tuli sekava, en kerkeä jäsentelemään. Pitää lähteä siis töihin...
Ihanaa kun tulee kevät, tälläkin hetkellä aurinko paistaa ja viikonloppu edessä. Mennään koko perhe huomenna hieman shoppailemaan ja ulos syömään. Ja illalla katsotaan koko perheen leffaa ja syödään namia...
Luin kyllä juttusi, meillähän on näkemysero asiaan, älä keuhkoa siellä.
Minulla on mies, mutta hän on pitkää päivää töissä, onhan hän ainoa tulonsaaja perheessämme. Eli olen siinämielessä samassa tilanteessa kuin kukatahansa "yksinhuoltaja" päivän aikana.
Ero on siinä että minulla on lähistöllä tukiverkostoa, jolle viedä lapsi jos joudun menemään esim. lääkäriin. Kampaajalle minulla ei ole ollut pitkään aikaan varaa mennä. Tietysti viikonloppuna on helpompaa, kun mies on kotona, silloin voin toimittaa tarpeeni rauhassa ym. Mutta ei ne kotityöt silloinkaan mihinkään katoa, ei se mies sinänsä mitään onnea ja auvoisuutta siihen tuo.
Miltähän minä näytän puistossa tai pihalla? Kieltämättä olen välillä pahalla tuulella, koska eihän lasten kanssa helppoa ole. Eikä ole helppoa myöskään olla pahalla tuulella, harmittahan se itseäänkin jälkeenpäin. Mutta olen myös oppinut ymmärtämään itseäni tässä asiassa. Ja tiedäthän sinäkin, kuinka rankkaa pienen lapsen kanssa voi joskus olla, vai mitä?
Kuten aikaisemmin mainitsin, meilläkin on todella tiukkaa, rahat tuntuu aina loppuvan ennen palkkapäivää, vaikka kaikki "länsimaiset hapatukset" on perheessämme riisuttu.
Niin että et sinä yksinhuoltajana nyt niiiiiin poikkeukstilanteessa ole, mutta jollain tavalla ymmärrän kyllä sinua. Olet paljon lapsen kanssa yksin, vastaat kaikesta yksin. On ehkä tärkeää että että teillä molemmilla on joku muukin asia johon kuulua; sinulla työ, lapsella pk. Ja toisaalta, lapsesihan on jo ainakin 3 vuotias, joten ehkäpä hän viihtyy pk:ssa ihan oikeasti. Toivotaan että hlökunta ja muut lapset ovat kilttejä hänelle ja toisilleenkin.
Niin tarkoitan rahaa, jota minulle kuulemma syydät. Nuorin lapseni on kohta 9v, lapsia kotona 5 ja kotiäitinä olen ollut kohta 20v.
Luulen kyllä, että se olen minä joka olen vähemmän "tukirahaa" saanut kun äiti joka vie lapsensa päivähoitoon. Harva kai itse maksaa noin 1000e/kk/lapsi omasta pussistaan, vai mitä?
Yhtään väheksymättä kenenkään ratkaisuja, tämä ei ole halpaa "työtä", eläke ei kerry.. Silti tiedän, että olen tehnyt oikean ratkaisun aikoinaan.
Olisi kuitenkin mukava jos arvostaisimme toistemme ratkaisuja, toinen pitää jotain toista asiaa tärkeämpänä kun minä tai sinä.
Että sellaisia kannanottoja. Se, mikä minua todellakin ihmetyttää on näiden kotiäitien ehdottomuus. Eli täysi mustavalkoisuus. Mistä se johtuu? Huonosta peruskoulutuksesta? Ankeasta lapsuudesta? Vai mistä? Ja toisinpäin, tarhassa lapsiaan pitävät eivät todellakaan ole mustavalkoisia vaan ymmärtävät kokonaisuuden paljon paremmin, ikään kuin katselevat isompana kokonaisuutena koko lapsen kehitystä.
Kuten on todettu lapsen kasvatus on hyvin monen tekijän summa. Alan jokseenkin olla sitä mieltä, että saattaa jopa riippua vanhempien koulutustasosta mikä hoitomuoto on lapselle paras(!) Tukiskohan tuota ajatusta mikään tutkimus? Korkeamminkoulutettujen lapset elävät erilaisessa ympäristössä kuin perusduunarien. (Ja sitten alkaa kiivas väittely...)
Peruskotiäidin, jonka koulutus on mitä on (anteeksi ;) kohdalla on turvallista kasvattaa lapsi perinteisten orjallisten koti-mallien mukaan. Oppineemmat vanhemmat taasen pystyvät omalla osaamisellaan :) seuraamaan ja valvomaan ja ymmärtämään isompaa viitekehystä... oisko näin. Eli molempi parempi?
Se taitaa tässäkin keskustelussa olla niin, että se koira älähtää johon kalikka pahiten kolahtaa.
Ihmetyttää minuakin kuinka jotkut ihmiset ovat niin ehdottomia.
Ihmiset elävät niin eri lailla, erilaisissa elämäntilanteissa, että se mikä on hyväksi toiselle, ei välttämättä ole paras ratkaisu toiselle.
Ai emme ymmärrä kokonaisuutta? Koska minulla on vain toisen asteen koulutus, alan työkokemusta muutama vuosi, niin minäkö en ymmärrä sitten kokonaisuutta?
Sinä "paremmin koulutettu" et tunnu ymmärtävän sitä kokonaisuutta mikä kuuluu vanhemmuuteen. Sinä ymmärrät omat tarpeesi. Sinä asetat ne lastesi edelle. Aivan pienen lapsen on parasta olla kotona ensimmäiset vuodet. Se että jos nimimerkin takaa nyt todellakin paljastuu mies; minä ymmärrän kyllä sinua. Ethän koskaan voi kokea raskautta, synnytystä ja lapsivuodeaikaa niinkuin nainen, äiti sen kokee. Et sinä elä symbioosissa imeväisen kanssa. Siksi et ihan hahmota sitä, mikä ihmisen taimelle parhaaksi hänen alkutaipaleellaan on. Mutta se ei tee miestä yhtään vähäpätöisemmäksi, miehellä, isällä on myös tärkeä tehtävä esimerkiksi olla apuna frustraatio ja separaatioreaktioiden aikana. Lukeeneena miehenä varmaan tiedät mitä näillä termeillä kehityspsykologiassa tarkoitetaan. Ja toki isä on yhtälailla tärkeä kuin äitikin. Monessa monessa muussakin asiassa. Muodostavathan he yhdessä perheen, tärkeimpiä kehyksiä lapsen elämään.
Ei se ole vanhempien koulutustasosta kiinni kenen lapsen kannattaa olla tarhassa, kenen ei. Kaikki lapset ovat tärkeitä. Kaikki tarvitsevat ensimmäisinä vuosinaan aikaa ja rauhaa, ei oravanpyörää. Ei se ole orjallisuutta. Mutta sinä koet sen sellaiseksi koska sinusta se on tylsää eikä siitä makseta ja uraputket hukkautuu.
Voi elämä, sekö on sinulle niin kovin tärkeää? Isompi viitekehys? Hmmm... katsotaan miten lastesi käy. Olisi kiva verrata vaikka 10 vuoden kuluttua lastemme tilanteita.
Olen täysin samaa mieltä!
Itse uhraudun aina ja kaikin mahdollisin tavoin lasteni eteen. En koskaan unhoda heidän aikuistuessaan muistuttaa, miten parhaat vuoteni käytin heidän hyväkseen. En vaadi koskaan itselleni mitään ja ajattelen aina vain lastani - koska minähän tiedän paremmin kuin lapsi itse, mitä lapsi haluaa. Annan tämän ohjenuoran johtaa elämääni hamaan hautaan saakka.
Viljelen hienoja sivistyssanoja puheessani, jotta kaikki pitäisivät minua hienona ja sivistyneenä ihmisenä. Jos joku kysyy, mitä joku sanoistani tarkoittaa, haukun hänet ymmärtämättömäksi moukaksi enempää selittämättä, etten joutuisi paljastamaan luettelevani vain kuulemaani ulkoa sitä ymmärtämättä. En pysty selittämään asioita omin sanoin, lainaan aina hienojen ihmisten kirjoittamia hienoja sanoja.
Hoidan lapseni kotona, koska se on todellista uhrautumista. Korostaakseni omaa paremuuttani, haukun aina tilaisuuden tullen ne vanhemmat, jotka raahaavat jälkikasvunsa päivähoitoon. Jos joku toimii eri tavoin kuin minä, hän on väärässä tai itsekäs ja todennäköisesti molempia.
En pysty ymmärtämään erilaisuutta, sillä käytän kaiken kapasiteettini oman itsetuntoni pönkittämiseen. Olen epävarma omasta valinnastani, joten toitotan suureen ääneen sen paremmuutta. Jos tietäsin sen paremmaksi, miksi tarvitsisin todisteita?
Omat lapseni menisivät päiväkodissa pilalle, koska he saattaisivat joutua selviämään jostakin tilanteesta itse. Saattaisi tulla jopa riita toisen lapsen kanssa, enkä minä olisi häntä puolustamassa. Minun lapseni ei joudu ristiriitatilanteisiin, koska olen tuen häntä aina ja joka paikassa. En anna lapseni jäädä yksin, kun hänellä on kinaa. Haukun riitakumppanin lapsen puolesta, jotta lapsi näkee, että äiti on koko elämän ajan puolustamassa ja suojaamassa. Hänen ei tarvitse selvitä mistään asiasta itse.
Koska ajattelen aina lapseni etua, teen myös kaikki päätökset hänen puolestaan. Hän ei pikku aivoillaan pysty päätöksiä tekemään. Voin antaa hänen valita, mitkä lapaset hän käteensä laittaa ulos mennessään. Minä kuitenkin tiedän paremmin, kenen kanssa hän haluaa leikkiä ja missä - olenhan uhrautunut hänen eteensä ja luopunut epäilemättä sädehtivästä urastani.
Kun lapseni lopulta astuu koulutielle, voin olla itsestäni ylpeä. Olenhan asettanut lapseni elämän oman elämäni edelle ja unohtanut oman tahtoni täysin. Nyt on lapsen vuoro tuottaa minulle kunniaa menestymällä noita päiväkotikasvatteja paremmin. Näin uhrautumiseni saa ansaitsemansa palkkion. Mikäli lapseni ei ole taitavanpi, sosiaalisempi ja lempeämpi kuin päiväkotikasvatit, on se opettajan, koulutovereiden, esikoulun, neuvolan ja rehtorin syytä. Tai ainakin viime kädessä kunnanjohtajan. Minä en ole voinut tehdä virheitä.
Omistan koko elämäni lapselle. Se, joka ei ole valmis luopumaan kaikesta muusta itselleen tärkeästä lapsen eteen, ei ansaitse lasta. Sellaisille tulisi tehdä pakolla abortti. Tätä oppiani olen valmis julistamaan kaikkialla - tietysti nimettömänä!
Olen kotiäiti, olen marttyyri, olen esimerkki. Ellet ole kaltaiseni, olet väärässä. Olet tunteeton, lapsestasi piittaamaton uraohjus, jolle lapset ovat vain ylimääräinen riesa.
Laura
ps. kiitos ketjun aloittajalle: vahvistat uskoani siihen, että maailmassa oikeasti on vielä täysjärkisiäkin ihmisiä, vaikken aina itse heihin kuulukaan.
Olen täysin samaa mieltä!
Itse uhraudun aina ja kaikin mahdollisin tavoin lasteni eteen. En koskaan unhoda heidän aikuistuessaan muistuttaa, miten parhaat vuoteni käytin heidän hyväkseen. En vaadi koskaan itselleni mitään ja ajattelen aina vain lastani - koska minähän tiedän paremmin kuin lapsi itse, mitä lapsi haluaa. Annan tämän ohjenuoran johtaa elämääni hamaan hautaan saakka.
Viljelen hienoja sivistyssanoja puheessani, jotta kaikki pitäisivät minua hienona ja sivistyneenä ihmisenä. Jos joku kysyy, mitä joku sanoistani tarkoittaa, haukun hänet ymmärtämättömäksi moukaksi enempää selittämättä, etten joutuisi paljastamaan luettelevani vain kuulemaani ulkoa sitä ymmärtämättä. En pysty selittämään asioita omin sanoin, lainaan aina hienojen ihmisten kirjoittamia hienoja sanoja.
Hoidan lapseni kotona, koska se on todellista uhrautumista. Korostaakseni omaa paremuuttani, haukun aina tilaisuuden tullen ne vanhemmat, jotka raahaavat jälkikasvunsa päivähoitoon. Jos joku toimii eri tavoin kuin minä, hän on väärässä tai itsekäs ja todennäköisesti molempia.
En pysty ymmärtämään erilaisuutta, sillä käytän kaiken kapasiteettini oman itsetuntoni pönkittämiseen. Olen epävarma omasta valinnastani, joten toitotan suureen ääneen sen paremmuutta. Jos tietäsin sen paremmaksi, miksi tarvitsisin todisteita?
Omat lapseni menisivät päiväkodissa pilalle, koska he saattaisivat joutua selviämään jostakin tilanteesta itse. Saattaisi tulla jopa riita toisen lapsen kanssa, enkä minä olisi häntä puolustamassa. Minun lapseni ei joudu ristiriitatilanteisiin, koska olen tuen häntä aina ja joka paikassa. En anna lapseni jäädä yksin, kun hänellä on kinaa. Haukun riitakumppanin lapsen puolesta, jotta lapsi näkee, että äiti on koko elämän ajan puolustamassa ja suojaamassa. Hänen ei tarvitse selvitä mistään asiasta itse.
Koska ajattelen aina lapseni etua, teen myös kaikki päätökset hänen puolestaan. Hän ei pikku aivoillaan pysty päätöksiä tekemään. Voin antaa hänen valita, mitkä lapaset hän käteensä laittaa ulos mennessään. Minä kuitenkin tiedän paremmin, kenen kanssa hän haluaa leikkiä ja missä - olenhan uhrautunut hänen eteensä ja luopunut epäilemättä sädehtivästä urastani.
Kun lapseni lopulta astuu koulutielle, voin olla itsestäni ylpeä. Olenhan asettanut lapseni elämän oman elämäni edelle ja unohtanut oman tahtoni täysin. Nyt on lapsen vuoro tuottaa minulle kunniaa menestymällä noita päiväkotikasvatteja paremmin. Näin uhrautumiseni saa ansaitsemansa palkkion. Mikäli lapseni ei ole taitavanpi, sosiaalisempi ja lempeämpi kuin päiväkotikasvatit, on se opettajan, koulutovereiden, esikoulun, neuvolan ja rehtorin syytä. Tai ainakin viime kädessä kunnanjohtajan. Minä en ole voinut tehdä virheitä.
Omistan koko elämäni lapselle. Se, joka ei ole valmis luopumaan kaikesta muusta itselleen tärkeästä lapsen eteen, ei ansaitse lasta. Sellaisille tulisi tehdä pakolla abortti. Tätä oppiani olen valmis julistamaan kaikkialla - tietysti nimettömänä!
Olen kotiäiti, olen marttyyri, olen esimerkki. Ellet ole kaltaiseni, olet väärässä. Olet tunteeton, lapsestasi piittaamaton uraohjus, jolle lapset ovat vain ylimääräinen riesa.
Laura
ps. kiitos ketjun aloittajalle: vahvistat uskoani siihen, että maailmassa oikeasti on vielä täysjärkisiäkin ihmisiä, vaikken aina itse heihin kuulukaan.
...tuo tuplapostitus. Koneeni on joskus vähän hassu eikä käyttäjälläkään aina kaikki kotona.
Nimenomaan olet tunteeton uraohjus ja lapset ovat sinulle riesa, en epäile sitä sinusta ja muista vastaavista "tapauksista" pisaraakaan.
Olet oikea naivismin aarre, ryhdy loukkaantuneeksi kirjailiaksi! Tottakai se harmittaa. Ymmärrän sinua Laura. Olenhan kotiäiti, paimennan pieniä päivät pitkät, et sinä siinä joukossa näytä poikkeusta tekevän...
Tässä tulee mieleen vallan se aiemmin mainittu vanha sananlasku eli " se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa..."
Itsestänihän minä puhuin, ei siitä sinun kannata loukkaantua. Joka lauseen alussa oli Minä, koska olen niin pirun täynnä itseäni ja omaa erinomaisuuttani.
Ei kannata ottaa itseensä ihan jokaista kirjoitusta. Suutu vasta silloin, kun sinusta tuntuu, että itseäsi mollataan! Ja jos edellisen viestini kohdalla tuntui siltä, olisi ehkä syytä pohtia asiaa tarkemmin.
Laura
ps. arvaa muuten menivätkö omat kaksi tytärtäni päiväkotiin ennen kuin olivat kolmen? Oikein, eivät menneet - miksi muuten kysyisin. Olin siis juuri se mainitsemani kotiäiti. Se ei kuitenkaan oikeuta tuomitsemaan muita.
> "Ai emme ymmärrä kokonaisuutta? Koska minulla on vain toisen asteen koulutus, alan työkokemusta muutama vuosi, niin minäkö en ymmärrä sitten kokonaisuutta?"
Et. Sinulla on näkemys vain ja ainoastaan yhdeltä kantilta. Kaiken kruunaa tuo "alan työkokemuksesi". Olet nähtävästi sokea kaikelle muulle mitä maailmassa on.
> "Sinä "paremmin koulutettu" et tunnu ymmärtävän sitä kokonaisuutta mikä kuuluu vanhemmuuteen. Sinä ymmärrät omat tarpeesi. Sinä asetat ne lastesi edelle."
Perustele. Jos käyn 7,5 tuntia vrk töissä. Mitä teen loput vuorokaudesta? Miten vietän aikani? Sinäkö sen tiedät? En ole lasteni kanssa? En anna heille rakkautta? Niinkö?
> "Aivan pienen lapsen on parasta olla kotona ensimmäiset vuodet."
Perustele. Kuinka ammattillisesti pätevä LTO on huonompi mallin antaja kuin minä? Ja lue vielä kerran nuo threadin alussa minun ja parin muun mainitsemat seikat.
> "Se että jos nimimerkin takaa nyt todellakin paljastuu mies; minä ymmärrän kyllä sinua. Ethän koskaan voi kokea raskautta, synnytystä ja lapsivuodeaikaa niinkuin nainen, äiti sen kokee. Et sinä elä symbioosissa imeväisen kanssa. Siksi et ihan hahmota sitä, mikä ihmisen taimelle parhaaksi hänen alkutaipaleellaan on."
Nimimerkin takaa paljastuu mies. 30 ja risat. Akateeminen. Helvetin hyvin tienaava perhe, jossa myös akateeminen äiti kantaa hartiat kyyryssä rahaa kotiin, puolitoistasataa tuhatta euroa vuodessa. Mutta tiedätkö, ei se meitä tee onnelliseksi vaan nämä lapset joiden kanssa olemme. Mutta jotta sinulle tulisi ajattelemisen aihetta niin vaimoni on kanssani samaa mieltä.
> "Mutta se ei tee miestä yhtään vähäpätöisemmäksi, miehellä, isällä on myös tärkeä tehtävä esimerkiksi olla apuna frustraatio ja separaatioreaktioiden aikana. Lukeeneena miehenä varmaan tiedät mitä näillä termeillä kehityspsykologiassa tarkoitetaan."
No enpä ole kuin työpsyologiaa sivunnut Polilla, mutta tuohan on suoraa englantia. Sitä osaavat englannissa muuten lapsetkin. Ja vain noissa tilanteissa siis miestä tarvitaan lastenhoidossa?! Hei haloo, tänä päivänä ainakin meidän perheessä isä tekee kutakuinkin samat lastenhoidolliset toimenpiteet kuin äitikin. Jotenkin tämä lauseesi paljastaa kypsymättömyytesi koko asiaan (taidat olla kovin kovin nuori?)
> "Mutta sinä koet sen sellaiseksi koska sinusta se on tylsää eikä siitä makseta ja uraputket hukkautuu."
Kuule: mun uraputki on hukkunut jo kauan sitten. Vaimolla on onneksi aika hyvä sellainen. Haluan edelleen painottaa, että meillä valintoja ei ole tehty rahan eikä uran takia. Onko se niin vaikea ymmärtää?
> "Voi elämä, sekö on sinulle niin kovin tärkeää? Isompi viitekehys? Hmmm... katsotaan miten lastesi käy. Olisi kiva verrata vaikka 10 vuoden kuluttua lastemme tilanteita."
Ja miten haluat niitä tilanteita verrata, kerropa! Minä ja varmasti moni muu haluaisimme kuulla. Tehdään oikein ranking ja pistetään veto pystyyn. Mutta kerro ensin miten mittaat. Tuohon kisaan en pelkää lähteä, en totisesti. Tietäen miten minut ja monet muut on kasvatettu ja miten tasapainoisia, tavallisia ihmisiä meistä on tullut. Samaa ei voi sanoa jokaisen, käytännössä työttömän, kotiäidin aikaansaannoksista.
Nähtävästi asia on niin, että näillä kotiäideillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin pysyä mielipiteessään. Ei ole vaihtoehtoja kun ei ole muuta työtä. Ja tämän pohjalta ammutaan kaikki muut alas korostaen omaa olevinaan erinomaisuutta ja "ainutta oikeaa ratkaisua". Säälin sinua. Toivottavasti lapsistasi tulee vähän fiksumpia. Tuola asenteella maailmasta tulee aika paha ja suvaitsematon paikka. Koita pitää huoli ettei myös lapsistasi.
Nyt kyllä toisen asteen koulutuksen saanut kotiäiti putosi tyystin kärryiltä, täytyy myöntää. En saa mitään tolkkua dialogistasi, se tuntuu vain monimutkaiselta roolienvaihtelu-iloittelulta. Mihin oikein pyrit?
Ei kannata "laura" ottaa itseensä ihan jokaista kirjoitusta. Vaan sopivasti, että olet viimekädessä samaa mieltä kuin minä.
Laura, olet aarre täällä putkinäköisten joukossa! Toivottavasti sinunlaisiasi on enemmän.
Noniin, kotiäidin ote herpaantui. Se siitä. :)
viestiäsi loppuun. Sain juuri lapset nukkumaan ja olen touhunnut täällä kotona koko päivän. Ei minulla ole nyt sinulle aikaa, sorry.
tässä alkaa väsyttään kaikenmaailman laurapeurat ja paskaa jauhavat, isäksi itseään nimittelevät. Pitää mennä täyttämään tiskikonetta ja viikkaamaan pyykkejä ym. huomenna on taas päivä uus ja uudet hommat. Jatka sinä seuraamista ja pidä hymyä yllä.
Huomasin tuolla jonkun toisen keskustelun keskellä, että täällä on toinenkin Laura, jolla on kanssani samanlaisia mielipiteitä. Taidankin siis vaihtaa nimimerkikseni Laura2, jotta erotutaan=)
Sori vaan sille toiselle, taisit käyttää nimeäsi jo ennen kuin tulin palstalle kukkoilemaan. Ei tullut mieleen laittaa muuta nimimerkkiä kuin oma nimi (ei siis mitään mielikuvitusta...).
Luit kumminkin, sinulta vain loppuivat argumentit. Mene vaan uhrautumaan.
Ei sitten tuosta kisastakaan tullut mitään, voihan vitsi!
Kun nyt taisi mennä yli hilseen:
Olen itse hoitanut kaksi tytärtäni 3-vuotiaaksi asti kotona ja sitten ovat menneet päiväkotiin. Tämä ei tee minusta parempaa äitiä tai ihmistä, koska en ole sen parempi äiti tai ihminen kuin kukaan muukaan.
Mielestäni äitiyttä ei pitäisi mitata vaan tukea kunkin omaa äitiyttä ja antaa kunkin äidin kulkea valitsemaansa polkua.
Jos minulle olisi aikanaan tarjottu sellaista unelmatyötä, kuin missä nyt olen, olisin saattanut toimia toisin. Näin ei kuitenkaan kohdallani käynyt.
Kunnioitan kotiäitejä ja uraäitejä ja opiskelijaäitejä ja teiniäitejä ja kaikkia äitejä mitä näiden väliin ja ympärille mahtuu. Samoin kunnioitan kaikkia mahdollisia isiä. Jokainen meistä on ainutlaatuinen kasvattaja, joka omalla tavallaan osoittaa rakkauttaan lapselleen.
En tunne yhtään äitiä/isää, joka ei lastaan rakastaisi. On vain monia tapoja osoittaa se. Ei pitäisi sumeilematta tuomita esimerkiksi alkoholismin tai huumeaddiktion kanssa kamppaileviakaan. Heistäkin löytyy vanhempia, jotka yrittävät osoittaa rakkauttaan. Heitäkin tulisi mielestäni tukea eikä tuomita.
Mutta tämän kaiken jo varmaan tiesitkin, koska olet niin avarakatseinen ja ihan lähihoitajakin! (TÄMÄ oli sinuun kohdistettua ivaa, josta kannattaakin välittömästi vetää herneet nenään!)
Laura
LTO on LTO ja sinä olet lapsen vanhempi! Miten joku voi uskoa että joku LTO tekee lapsestasi jonkun paremman ihmisen kun sinä itse. Minä olen LTO ja jumala minua auttakkoon mutta minun lastani ei moinen instannsi saa. Minä voin hoitaa muitten lapsia mutta omaani en niin huonoon palveluun laita. En tiedä onko kyse vaan meidän päiväkodista mutta meillä oli todella paha henkilökuntavaje joten meidän ainoa vaippahousu istui pöntöllä kun me syötiin, hänet huomattiin 45min myöhemmin kun muut oli syöny ja painunu pehkuihin.
Sinä sanot viettäväsi laatuaikaa lapsesi kanssa. Mietin kuinka monta tuntia? Ne lapset jotka tulevat 6.30 päiväkotiin menevät kl.19 nukkumaan ja heidät haetaan yleensä kl.17 joten mun laskun mukaan se ainakin tekis 2h laatuaikaa.
Mistä helvetin kisasta?
Toin ammattinimikkeen esiin nimimerkki isä_:n mietiskellessä sitä, onko heikomman koulutustason omaavien perheiden kenties parempi hoitaa lapsensa kotona. Ja paremminkoulutettujen päiväkodissa. Ota herneet pois silmistä ja lue ketjua taaksepäin (jos jaksat). Eli mitenpäin ja kenelle se iva tässä siirtyykään...
Minua risoo tälläiset viestit. Näistä saa sen kuvan, että kaikki päiväkodit ovat todella syvältä. Toki tässä sanoit, että et tiedä onko kyse vaan teidän päiväkodista. Mutta tällaisia negatiivisia viestejä on saanut lukea täällä tosi paljon. Nämä nostattavat kotiäitien rintaa vielä korkeammalle, luullen että he ovat tehneet sen ainoan oikean ratkaisun jäämällä kotiin. En väheksy vaan arvostan kotiäitejä, he tekevät todella tärkeää työtä ja raskasta. Mutta haluan, että myös kunnioitetaan meidän ratkaisua, jotka olemme pienet lapsemme vieneet hoitoon.
Itse olen päiväkodissa töissä, lapsemme ovat IHANASSA päiväkodissa hoidossa, jossa on IHANA henkilökunta. Omassa päiväkodissani ei unohdella lapsia eri tiloihin, kun muut ovat esim. syömässä, näin ei ole mulle koskaan käynyt. Välillä on toki ollut heklökuntavajetta, mutta silloin on johtaja tullut ryhmään auttamaan.
Kyllä minä työssäkäyvänä äitinä vietän laatuaikaa lasteni kanssa ne muutamat tunnit, jotka olemme yhdessä kotona. Joskus olemme kotona jo klo.13 ja joskus vasta klo.17 ja lapset menevät nukkumaan klo.20-20.30. Lapsillamme on miehen työn takia säännöllisiä vapaapäiviä päiväkodista, jolloin heillä on koko päivä aikaa viettää isänsä kanssa ja viikonloput olemme aina yhdessä. Emme kuulu niihin vanhempiin, jotka viikonlopun tullessa kuskaavat lapsensa isovanhemmille, vaan haluamme olla lastemme kanssa. Käymme ajelemassa junalla, metrolla, bussilla joka on poikamme ja tyttäremme mielstä hauskaa ja teemme muutakin lapsista lähtöisin tulevia juttuja.
Jokainen siis tekee omat valintansa, kunnioitakaamme toistemme ratkaisuja. Kaikki me olemme lapsillemme niitä parhaimpia vanhempia mitä heillä voi olla.
Aurinkoista kevättä kaikille.
> "Minä olen LTO ja jumala minua auttakkoon mutta minun lastani ei moinen instannsi saa. Minä voin hoitaa muitten lapsia mutta omaani en niin huonoon palveluun laita."
Ja taas yksi LTO ampuu itseään jalkaan. Missä ammattimoraali, halu tehdä työ hyvin, olla ylpeä työstä? Tässä taas näkyy yksi kotiäitiyden ylistäjä, joka ei juuri muusta sitten tiedäkään.
> "Miten joku voi uskoa että joku LTO tekee lapsestasi jonkun paremman ihmisen kun sinä itse."
Ja kuka on näin väittänyt? Vaan: miten joku LTO tekee lapsestani huonomman?! (No varmaan tekee jos sinun kaltaisiasi luusereita on tarhat pullollaan. Onneksi ei ole meidän tarhassa.)
> "Sinä sanot viettäväsi laatuaikaa lapsesi kanssa. Mietin kuinka monta tuntia? Ne lapset jotka tulevat 6.30 päiväkotiin menevät kl.19 nukkumaan ja heidät haetaan yleensä kl.17 joten mun laskun mukaan se ainakin tekis 2h laatuaikaa."
Viedään 8.30, haetaan 17.00. Nukkumaan klo 21.00. Mutta miksi sinä pidät näitä tuntimääriä tärkeinä? Eikö se, miten sen ajan käytät ole oleellista? kaikki muu vapaa aika?
Jälleen kerran yksi uhrautuja.
"Olisi kiva verrata vaikka 10 vuoden kuluttua lastemme tilanteita."
Toivottavasti muuten kielenkäyttösi on niiden huutavien lasten kanssa siistimpää ;)
Juurikin näin. Mutta älä kuvittelekaan että tuota täällä nämä pirttihirmut ;) ymmärtäisivät.
Kevättä sinullekin !
muuten jakelet parempia neuvoja lapsillesi kuin minulle ;)
toivossa on hyvä elää, mutta en todellakaan jaksa lukea noin pitkää pötköä kaiken tämän kotona vietetyn työpäivän jälkeen. Jännä toi sun tyyli että kuvittelet asioiden menevän niin ja näin. Taidat olla vähän mustavalkoinen ajatuksinesi...
En ole julistanut mitään kisaa. Ehdotin vertailua, siihen tietysti kuuluu se että meidän perhe voittaisi lasten tulevaisuudella teidän perheen. Meidän lapset olisivat onnellisempia ja tasapainoisempia kuin teidän. Siihen ei tarvita kilpalua, asiat vaan menevät niin että me voitamme. Koska meidän lapset kasvavat kotona eikä päiväkodissa, minun viisaassa seurassa.
Sinä olet tuollainen kilpailuttajakille, ajattelet vain että elämä on kilpailua. Well, sen huomaa. Ylistät päiväkotia, koska se mahdollistaa sinun täydellisen itsetoteutuksen lasten kustannuksella. Pääset kilpailemaan! Miten kohteletkaan työtovereitasi töissä. Puhumattakaan jos olet joku vittupääpomo. Niin metsä vastaa. Vanhana sinä istut sidottuna dementiakodin tuoliin ja lapsesi käyvät sinua joskus katsomassa. Mutta et tunne heitä. Kuivut hiljaa pois laitoksessa. Vaikka aikanaan uskoit sen voimaan. Viisautta sinusta ei silloinkaan löytynyt, eikä sitä karttunut elämän varrella. Ryydy siis osaasi.
missä päiväkodissa työskentelet. Laittaisin johtajalle tiedoksi erityisesti tämän lauseesi:
"Minä voin hoitaa muitten lapsia mutta omaani en niin huonoon palveluun laita."
Ota lobarit ja vaihda alaa, kun ei lastenhoitohommat tunnu kiinnostavan.
Mene itse päiväkotiin töihin niin katsotaan kauanko jaksat vieraiden kakaroita hymyillen hoitaa? On ihan eriasia vastailla sieltä toimistosta ruokatunnilla tietäväisenä, kun ei ole omaa kokemusta lasten tai lapsijoukon tarhauksesta. Kyllä muakin ketuttais tajuta että omani kituu vihaisen tarhantädin ja liian isojen tarharyhmien kynsissä... mutta mitäs läksit. Ylistys päiväkodille - ei pitäis tulla yllätyksenä.
Tuota sinun esittämääsi ajatusta todella tukee tutkimus. Siitä ei ole kuin muutama viikko kun luin lehdestä tutkimuksesta, jossa todettiin että korkeasti koulutettujen vanhempien lapsille päiväkoti sopii paremmin kuin huonommin kouluttautuneiden. Syynä epäiltiin olevan sen, että korkeasti kouluttautuneiden vanhempien lapset saavat todennäköisesti jo vauvasta alkaen erilaista hoitoa/virikkeitä kuin matalamman koulutuksen perheissä.
Harmi etten säilyttänyt lehteä, että olisin voinut laittaa viitteen mistä tutkimuksesta oli kysymys.
Todennäköisesti korkeasti koulutettujen vanhempien pitää mielestään palata takaisin töihin jatkamaan uraputkea ja varmistamaan leveää tulotasoa jatkossakin. Pitäähän sitä nyt jollain tavalla duunareista erottua!
Mitähän virikkeitä ekonomin lapsi saa enemmän kuin hoitoalan perustutkinnon omaavan lapsi? Miten se kotona arjessa näkyy? Ei niihin virikkeisiin ja hoitoihin rahaa niin tolkuttomasti tarvita. Läsnäolo, aika lapsen kanssa on tärkeää.
Ilmankos viette lapsenne iloiten tarhaan, koska se läsnäolo juuri on vierasta teille. Räpläätte papereitanne ja kolistelette pöytälaatikoitanne mielummin. Tuplaklikkaatte ja teette pää tutisten laskelmia. Sillävälin joku nuija vaihtaa tarhassa lapsellenne vaipan.
Pää kiinni ja lue se tutkimus! Mä olen ihan riittävästi duunareista erottunut ilman, että tarvitsisi tehdä sekuntiakaan enään työtä. Ja jos nämä duunarit ovat yhtä avarakatseisia kuin sinä niin haluan tuota hajurakoa vielä paljon suuremmaksi. Tosin yhden lapsemme kummit ovat aivan duunareita ja aivan eri planeetalta kuin sinä ajatuksinesi - onneksi.
> "Räpläätte papereitanne ja kolistelette pöytälaatikoitanne mielummin. Tuplaklikkaatte ja teette pää tutisten laskelmia."
Kyllä sinulla ei taida tosiaankaan olla mitään käsitystä mistään muusta kuin lastenhoidosta - jos nyt siitäkään.
Gamoran Adam, Mare Robert D., Bethke Lynne, Effects of Nonmaternal Child Care on Inequality in Cognitive Skills, Discussion Paper no. 1186-99, http://www.irp.wisc.edu/publications/dps/pdfs/dp118699.pdf , University of Wisconsin–Madison, Institute for Research on Poverty, 1999.
Em. paperin johdannossa kirjoitetaan suurin piirtein näin: "Hyvin toimeentulevien ja hyvin koulutettujen äitien lapset hyötyvät päiväkotihoidosta. Matalatuloisten ja huonosti koulutettujen äitien lapsille päiväkotihoito ei ole hyväksi." Erot ilmenivät lapsien kognitiivisissa taidoissa.
Selitä nyt miksi minun lapseni on parempi olla kotihoidossa ja sinun päiväkodissa, viitaten tuohon tutkimukseen. En tajua vieläkään, katokku maan lähihoitaja eikä meillollu niipaljo kasvatustiedettä ku vaa yks kurssi ja seki oli mitä oli siel terveydenhuolto-oppilaitoxes...
Jos sä oot niin rikas ettei sun "tarvitsis tehdä enään" (kirjoitetaan: enää) töitä niin miksi et alkais koti-isäks?
Koska en tee työtä rahan takia. Onko se niin vaikea ymmärtää? Kyllä mä kotonakin olen paljon ollut, viimeisen vuoden aikana mm. 3kk hoitovapaalla jos se yhtään helpottaa.
Selitä se hutkimusasia.
Lopeta juopottelu ! Kännikala äiti ei ole lapsille hyväksi.
että sulta bisonfriseniltä loppu argumentit. Ja lopeta itse se kaljankittaus, huomenna on lapset vietävä harrastuksiin - oletko ajokunnossa sitten vai tilataanko taksi?
...jotta kognitiivisista taidoista...
Ja sitte vielä ne tunne-elämään liittyvät pikku-hommelit...
Kun sinulla ei taida nyt olla ihan realistista käsitystä tästä yhteiskunnasta jossa eletään.
Jenkkilässä(siellä maidon ja hunajan maassa)eri sosiaaliluokkien väliset erot ovat huomattavia esimerkiksi elintapojen tai tiedonhankkimisvalmiuksien suhteen. Kun taas täällä Suomessa kaikilla on suunilleen samanlaiset perusvalmiudet esimerkiksi hoitaa lapsiaan. Erottavana tekijänä voisi pitää vaikkapa narsistista persoonallisuushäiriötä, josta kärsivä ihminen asettaa aina omat tarpeensa vaikkapa lastensa tarpeiden edelle.
Yksinkertaistettuna; Bisnesman saattaa olla vaarallista seuraa lapsilleen kun taas ihan tavallinen huoltomies
kykenee antamaan lapsilleen virikkeitä,läsnäoloa ja sellaisia valmiuksia josta ensinmainittu narsisti ei osaa edes uneksia.
Nämä matalapalkkaiset duunarit on juuri niitä jotka sinun lapsiasi siellä päiväkodissa hoitavat...
Mitä jos lapsesi saavat vaikutteita henkilöistä, joiden kanssa viettävät ainakin 10h/vrk...?
On myös matalapalkkaisia ja huonomminkoulutettuja vanhempia, joiden virikkeettömän ja huonohoitoisen lapsivuodeajan sekä yksipuolisen ravinnon vaurioittamat lapset jakavat saastunutta seuraansa paremminkoulutettujen lapsille siellä päiväkodissa. Hyijettä, mutta päiväkotihan on julkisin varoin toteutettua, ellei tämä ylistys päiväkodille tarkoittanut sitten YKSITYISTÄ päiväkotia.
Päivän päiväkotipiristys, missä sä jankuttava jätkä olet? Ihan tylsää on kun et ole linjoilla niiloilemassa. Millainen on päiväkotiylistäjän viikonloppu? Miten se eroaa kotiäidin kotiviikonlopusta. Ja koulutustasoeroista? Palaathan pian riitelemään...
Täällähän minä, olen vain viettänyt aikaa lasteni kanssa. Viikonloppu ja hieno aurinkoinen keli. Lumet sulaa ja kohta päästään kokemaan taas jokakeväinen kasvun ihme. Ja rairuohot on kylvetty.
Piti oikein emännällekin kertoa kuinka lyhytnäköisen tunneliinkatsojan olen tavannut. Enkä ymmärrä tätä sinun vihaasi, miksi olet niin kauhean tuima koko ajan? Oletko myös lapsillesi?
Tuossa muuten joku "niiloili" sinullekin kertoen omasta kokemuksestaan kun on koko lapsuus vietetty kotona. Kannattaa lukea. Sinuna en hänelle viitsisi "niiloilla" - hän puhuu kokemuksesta - ei tutkimuksista.
Ai että jankutava jätkä?1 Pidä teinipimu vähän pienempää meteliä.
Kiitos kohteliaisuudesta, olen jo ohittanut teini-iän about 20 v sitten.
Etkai hullu kerro vaimollesi minusta! Etkö osaa pitää yhtään salaisuutta? Minkälainen lörppösuu oikein olet... Vihdoinkin kun "tapaat" jonkun tarpeeksi haastavan ja notkea-ajatuksisen naisen, laulelet heti vaimollesi siitä. Vähään on jääneet naiskokemuksesi aikanaan.
Enkä minä ole yhtään vihainen, vaan oikein mieleissäni että joku jaksaa esittää kanssani täällä viisampaa kuin onkaan, ;-} vihdoinkin vaihtelua pikku kotirouvan elämään.
Mä luulen että me ollaan sun kanssa kirjoiteltu joskus aikaisemminkin, teksitisi on niin tutun kuuloista. Oiskohan ollut tuolla Lapset ja parisuhde-osastolla...
Minähän olen saanut paljon kannattjia sinun poissaollessasi, ei täällä kukaan muu niiloile kuin sinä. Epäröin jo hetken että minun täytyy alkaa puolustaa sinua, varmasti sinulla on joku inhimillinen syy miksi ylistät päiväkotia.
Koska tavataan?
...että tämä koulutetuksi itseään mainostava isä ei kykene antautumaan asialliseen keskusteluun.
Keskustelun taso on kutakuinkin yhtä huono kuin siihen osallistujat. Jos minun argumenttini ovat pe****ä niin kuinka yksi kotiäiti edes viitsii näitä jorinoitani lukea?! Lyhyen ja ytimekkään analyysin takia siksi, että on täysin epävarma omasta näkemyksestään ja pyrkii näin hakemaan pakkoratkaisulleen (kotiäiteys) yleisen hyväksynnän.
Ps. Äsken oli aika loistava kuitti kotiäipälle "Tahdon asia" TV-sarjassa, kai katsoitte? :)
Joo ei olla aikaisemmin keskusteltu millään palstalla, sula mahdottomuus. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen hairahdus tänne oikeauskoisten palstalle. Meillä onneksi on parisuhde ja perhe-elämä sellaisessa tilassa, että ei tarvitse täällä sitä pohtia.
Sinuna juoksisin kiireen vilkkaan sinne työvoimatoimistoon. Tuossa iässä työmarkkinat alkavat ns. hylkiä kaltaisiasi tapauksia jos et pian tee jotain. Tosin mulla saattaisi olla sulle töitä jos tässä pk-seudulla asustelet. Kiinnostaisiko?
Toisaalta, teen ilta ja viikonloppukeikkaa terveyskeskuksen alaisuudessa. Mitä työtä sulla olisi tarjolla. Ja miten sinä ikinä uskaltaisit palkata minua kaiken tämän jälkeen?!
Epävarma, vaan aivan varma. Enkä kaipaa yleistä hyväksyntää - tiedän olevani enemmän poikkeus kuin sääntö, ja ylpeä siitä!
No sun jorinat, ihan iltojen ratoksi katsellaan näitä täällä kotosalla. Koska ne on niin uskomattomia, on ne niin viihteellsiä samalla.
Mutta mikä pakkoratkaisu on kotiäitiys (ei kotiäiteys)? Eikös töihin meneminen pienten lasten äitinä ole juuri pakkoratkaisu, kun ei muuten tulla toimeen? Ellei sitten todella haluta mennä töihin, koska ei kestetä olla kotona. Kotiäitiys on vaihtoehto jonka voi valita.
Tahdon asia... voi voi, L-koodi on paljon parempaa katsottavaa ;-o
Olisiko siis mahdollista, että vastaisit muutamiin kommentteihini, ihan asiallisesti.
Muuten minun on oletettava, että olet vain myyntimies jolla ego pullistuu tukahduttaen älyn alleen.
www.stakes.fi/dialogi/03/dia22003/32.htm
lukemista isällekin.
Vuonna 2003 kunnallisessa päivähoidossa on ollut 63 prosenttia 3-6 vuotiaista. Plus tietenkin vielä yksityiselllä sektorilla on hoitolapsia myös. Tosin uskoakseni aika pieni prosentti.
Tämän hetkistä tilannetta en löytänyt, mutta uskoakseni suunnilleen samanlaiset ovat luvut tälläkin hetkellä.
Sinä et isä todellisuudessa tiedä, millaista siellä lastesi päiväkodissa on.Haluat uskoa , että asiat ovat loistavasti koska se sopii sinulle. Ehkä ovat , ehkä eivät.
Lto:t ja hoitajat saavat sikamaisen huonoa palkkaa. Ei kannusta.
Työskentelyolosuhteet ovat usein helvetillisiä; melua,fyysisesti raskaita, yksitoikkoisia työtehtäviä. Ei kannusta.
Henkilökunnan keskinäinen ilmapiiri huono, henkilökunta vaihtuu jatkuvasti, kilpailuasenne, hierarkkiset tehtävänjaot.Ei kannusta.
Rahasta on aina puutetta ainakin kunnallisella puolella, säästöjä vaaditaan jatkuvasti, ruokakin alkaa olla jo kortilla. Ei kannusta.
Jatkanko?
Mistä se johtuu että suurin osa päiväkodissa työskentelevistä ja pph on ne jotka ovat kotona sen 3vuotta lastensa kanssa? Onko se sen takia että päivähoito on laadukasta?
Itsekin olen työskennellyt päiväkodissa harjoittelijana opiskeluaikana. Minulla ei silloin ollut omia lapsia vielä, enkä myöskään ollut tutustunut kasvatustieteisiin saatikka varhaislapsuuden psykologiaan, joista aiheista sittemmin tein lopputyön.
Mutta silloin jo siellä harjoittelussa mietin että lapset eivät välttämättä viihtyneet päiväkodissa. Lapsia oli liikaa, liian eri temperamentilla varustettuna, liian pieninä vielä kestämään sitä "stressiä" mikä ihan tavallisesta päiväjärjestyksestä aiheutui. Syöminen, pukeminen, vessatus, leikkiminen, ikävä - kaikki nämä asiat oli päällä yhtäaikaa. Ei siinä henkilökunta pysty venymään jokaisen tarpeita vastaamaan mitenkään. Puhumattakaan niistä lapsista, joilla oli jotain ertyivaikeuksia.
Kyllä leikki-ikäinen lapsi viihtynee päiväkodissa sen puolipäivää tai osan viikosta. Varsinkin jos perheen sisaruksilla on ikäeroa paljon ja tarhasta löytyy leikkikavereita. Mutta aivan pienten lasten kohdalla päiväkoti ei ole ylistämisen arvoinen, en usko sen mitenkään kehittävän lasta, päin vastoin jopa taannuttavan hetkeksi, mutta sanotaanhan tietysti että regressio kuulu sekin kehitykseen.
Ja on totta sekin, että tärkeää on että vanhemmat viettävät laatuaikaa lapsensa kanssa. Virkeystasoltaan lapset ovat vastaanottavaisimmillaan aamupäivisin. Työajan jälkeen laatuaika taitaa olla iltasadun lukua. Ei siinäkään vikaa, mutta vähiin jää arkisin yhteinen aika, jos siihen vedotaan. Tässäpä sitä oli taas hiukan mustavalkoisia kotiäidin ajatuksia hyvätuloisten ja korkeasti koulutettujen temmottavaksi. Minusta kyllä hyvätuloisilla on aina ollut varaa ja haluakin valita muu hoitomuoto lapsilleen kuin päiväkoti...
siitäkin, että lasten kanssa työskentelemään tottuneet jaksavat paremmin viihtyä omien lapsiensa kanssa kotona. Ehkäpä päivähoidon ammattilaiset eivät myöskään ole varsinaisesti uraputki-ihmisiä, joille poissa olo työsta olisi uran kannalta tuhoisa, pikemminkin päin vastoin. Saattaa myös tuntua oudolta hoitaa muiden lapsia ja viedä omat pienet hoitoon, jos ei taloudellisesti ole pakko. Ei siis kannata vetää kovin hätäisiä johtopäätöksiä, syitä on monia. Yksi syy voi tietysti olla myös se, että on sitä mieltä että alle kolme-vuotiaan paikka on kotona...
Päiväkoti on laitos ja siellä oppii laitosten tavoille, tasapäiseksi keskivertokansalaiseksi, kaikki tehdään samalla tavalla samaan aikaan. Kyllähän päiväkodissa oppii olemaan ryhmässä, tätä taitoa tarvitaan mm. koulussa, työpaikassa ja elämässä yleensäkään. Mitään muuta hyvää en sitten päiväkodissa juuri näekään. Tämä mielipiteeni perustuu siihen mitä näen kun työskentelen hoitajana päiväkodissa.
Itse en veisi ainakaan alle 3v lasta päiväkotiin mistään hinnasta. Vasta 5-6 -vuotiaalle se voi olla kiva paikka, mutta ei silloinkaan 10 tuntisia päiviä.
missä olet töissä, mutta alanvaihto kuulostaisi ajankohtaiselta. On olemassa myös laadukasta päivähoitoa. Siitä olen samaa mieltä, että kymmenentuntia hoidossa on liikaa, kuten aikuisellekin töissä:) Itse olen lastentarhanopettaja.
Ikävä kyllä, laatuhoitoa on vain paperilla ja unelmissa.
Onneksi sulla on hyvä paikka, kaikkia meitä ei ole onnistanut yhtä hyvin. Otappa silmä näppiin ja lue muitakin ph-palstoja, putoo suomut sunkin silmiltä.
tervetuloa karuun todellisuuteen, ed. lh on oikeassa, ikävä kyllä.
Mitä pienempi ja vaikeampi (itkuisempi jne)lapsi=pitkät päivät.
ja itkuisen eli ns. vaikean lapsen paras paikka olisi kotona. Ikävää vain, että juuri tällaisen lapsen vanhemmilla on usein voimat loppu oman lapsensa kanssa. Silloin hänen on saatava tukea päivähoidosta, muiden tukipalvelujen ohella. Itse työskentelen ryhmässä, jossa on useita sosioemotionaalisissa vaikauksissa olevia lapsia ja myös alle kolmivuotiaita eli mikään ideaaliryhmä ei ole kyseessä. Tietysti päiväkoti on laitos, mikä asettaa tiettyjä rajoitteita kotihoitoon verrattuna, mikään kauhukammio se ei kuitenkaan ole. Tärkeää olisi muistaa että ryhmän aikuiset työskentelevät lapsia varten ja heille aikansa antaen. Välillä on kiire, mutta paras arki muodostuu pienistä keskusteluista ja "höpsöttelyistä" niin kuin kotonakin. Lapsille leikki on työtä, muu ohjattu toiminta tulee bonuksena, jos aikaa jää. Totta on että päiväkoteja on hyvin erilaisia, itse olen onneksi päässyt hyvään päiväkotiin töihin. Meistä työntekijöistähän se pk:n henki paljolti riippuu. Tätä palstaa lukemalla saa aika ankean kuvan, mutta onneksi tosiasia on se, että ruikuttajat aina pitävät enemmän ääntä itsestään.
Joko riitti, onko yhteenvedon aika? ;)
Kyllä lasten on parasta olla tarhassa, varsinkin kun eivät ole omia vaan vaimon edellisestä suhteesta :)
lapselle on koti,paitsi ehkä silloin,jos vanhemmilla on isoja ongelmia.Minun äitini oli kotona,kun olin lapsi.Meillä oli iso perhe ja kaikista on tullut "kunnon" ihmisiä.Tuntuu,että lapsilla on nykyään paljon enemmän häiriöitä,kuin ennen.Olisikohan syynä se,että he joutuvat äidistään eroon liian pieninä jopa 8-9 tunniksi joka päivä?Miksi hommataan lapsia, jos ei ole haluja olla heidän kanssaan.Eräs tuttu äiti halusi töihin, ei jaksanut olla lasten kanssa kotona,vaikka olisi ollut mahdollisuus.
Kyllä niitä virikkeitä voi saada kotonakin,esim. tekemällä aivan tavallisia kotitöitä.Siinä oppivat kaikenlaista.Päiväkodissa on liikaa ohjattua toimintaa,kaikenmaailman askartelua ja aina aikuisten säännöillä.Enemmän vapaata leikkiä!Lisää aikaa kotihoidontuella,ainakin pari vuotta!Sitä nyt vaatimaan kaikki äidit.
Ei taida mummu ymmärtää, että sosiaalinen ympäristökin on vähän muuttunut sitten 30-luvun. Ei se pelkkä päiväkoti tai riitaisa tavallinen koti tuota saa aikaan..
Jos tavallinen koti on mielestäsi riitaisa, kannattaa toki lapset viedä hoitopaikkaan turvaan. Lapsen paras ennen kaikkea!
Onneksi moni muu ei pidä tavallista kotia riitaisana, eikö kodin juuri pitäisi olla "turvasatama" maailmalta?
Hyvä Mummu! Itse en ole vuosiin saanut kotihoidontukea, mutta saisi kyllä pidentyä sen maksaminen. Olisihan se huomattava säästökin yhteiskunnalle kun olisi mahdollisuus lapset kotona hoitaa. Eikä voi olla huomioimatta sitä, mitä sanoit, lasten häiriökäyttäytymisistä. Ovat kyllä lisääntyneet mahdottomasti.
ihminen lukea nää viestit niinkuin on kirjoitettu! Ed. kirjoittaja tarkotti titysti, että osa kodeista on riitaisia, EI KAIKKI. Ja häiriöiden syihin ei voi etsiä selityksiä yksi yhteen menetelmällä.
Jossain tuolla viestiketjussa joku sanoi, että päiväkodissa on liikaa ohjattua toimintaa. Itse olen pk:ssa töissä ja olen samaa mieltä.Vapaalle leikille enemmän aikaa! Ja toivon, että myös pk:lasten vanhemmat ymmärtäisivät sen. Päivä ei ole mennyt hukkaan vaikkei olisi askarreltu tms. Paljon muuut tärkeää "näkymätönta" on tehty ja opittu.
Kiitos nimimerkille "isä_". Työmotivaationi nousi muutaman pykälän kirjoituksesi ansiosta.