Apulassa oli ilmoitus, jossa myytiin 3 kk vanha perhoskoiranpentu ja vajaa vuoden vanha seropi perheenlisäyksen takia. Onkohan pitänyt tämä perhoskoiran pentu ottaa, jos siitä luovutaan kuukauden päästä!!? Ja seropikin on vasta alle vuoden, joten ovat jo mahdollisesti tienneet että lapsi on tulossa, kun ovat 1. koiran ottaneet.
Mielestäni lapsen saaminen ei ole mikään syy luopua koirista, eri asia tietty sitten jos lapselle tulee allergiaa. Mutta tästä ilmoituksesta sai sellaisen kuvan, että äkkiä vaan koirista eroon, kun vauva on tullut taloon..
Nim. ärsyyntynyt
Mielestäni lapsen saaminen ei ole mikään syy luopua koirista, eri asia tietty sitten jos lapselle tulee allergiaa. Mutta tästä ilmoituksesta sai sellaisen kuvan, että äkkiä vaan koirista eroon, kun vauva on tullut taloon..
Nim. ärsyyntynyt
Vastaukset 19
Vanhimmat
mutta monella äipällä menee vauvan saadessaan hormoonien takia "pää sekasin" niin, että vauva on ainut mikä elämään mahtuu ja myöhemmin saattavat katua koko koiran pois antamista. säälin tavallaan siis niitä hätäisiä vanhempiakin. lapsi ei tosiaan ole este koiran pitämiselle. päin vastoin oikeastaan. on hyvä, että lapsikin oppii elämään koirien kanssa.
parin ystävän kohdalla. Toinen heistä katui tosissaan hätäistä päätöstään luopua koirastaan vauvan tultua =(
Kun otetaan koiranpentu ns.harjoitusvauvaksi. Myös se ottaa minnuu aivoon ,kun annetaan koira pois sen vuoksi,ettei siitä tullutkaan harrastukseen sopiva yksilö,tai ei pärjää näyttelyssä,ym..yhtä itsekkäistä syistä.
Kissasivuilla taas oli viesti joka ärsytti suunnattomasti. Siellä oli äiti väen vängällä ottamassa perheeseen kissaa vaikka perheessä on allerginen pikkulapsi. Niillä oli ollut aiemminkin kissa ja juuri tämän allergian takii oli siitä luovuttu. Nyt oltiin ottamassa uutta kissaa koska äiti haluu. Paljosta vetoa niin kohta saa taas kissa kyytiä kun yllätys yllätys lapsi on edelleen allerginen.
Haluan muutaman esimerkin kertoa:
1. ystäväni allergia puhkesi raskauden takia
2. kaksi koiraa ja rattaat ovat toisille ehkä ylivoimainen ulkonavietävä.
3. Jos tiedetään, että lapsella on vaikea kehitysvamma, on ehkä järkevää antaa koira pois, koska aikaa ei ole.
4. Oma siskoni tiesi, että lapsi syntyy allergisena, koirista oli luovuttava.
Eli; ei niissä ilmoituksissa aina kerrota sitä koko totuutta, ja miksi se pitäisi kuuluttaakaan koko maailmalle :)
En silti sano, etteikö niitä aiheettomia koiranantoja ole, on toki. Mutta lehti-ilmoituksen perusteella ei toki pidä tuomittavan ketään :)
Tillanne on tällainen...olen raskaana,ja kaksi hulttio koiraa,ja yxin.En todellakaan näe kerrostalossa muuta vaihtoehtoa kuin luopua toisesta jos ei kummastakin koirasta.Ne ovat aivan ihania,mutta ulkona miltei vetävät jo kumoon nyt...ei koulutettuja.toinen sakemanni ja toinen sekarotuinen.jos saisin omakotitalon syrjästä,olisi tilanne toinen.haluan luovutaa sekarotusen jonnekkin lähelle omakotitaloon,että vaikka joskus näkisin sitä.Tämä on minun tarinani,että toivon ettei aina syylistettäisi.en todellakaan haluaisi luopua,mutta onko vaihtoehtoja?
1) kenenkään allergia ei puhkea raskauden takia. Allergia voi puhjeta sattumalta raskauden aikana mutta raskaus ei aiheuta allergiaa.
2) ei ole mitään keinoa, että sikiöstä voisi tietää etukäteen että se syntyy allegisena.
Kun alkaa puhua paskaa niin pitäisi vähän miettiä miten paksua pajunköyttä syöttää. Liian paksu bullshit ei uppoa kehenkään.
Ja alkuperäisestä aiheesta. Eipä ketään kannata syyllistää heidän ratkaisuistaan, kun ei koskaan voi tietää perimmäisiä taustoja. Mutta jos automaattisesti annetaan koira pois tyyliin "nyt emme enää tarvitse lapsen korviketta kun saamme oikean lapsen, koira on nyt tehtävänsä tehnyt" niin sellaiset ihmiset pitäis viedä saunan taakse.
Mari: se kissajuttu oli kieltämättä aika pöyristyttävä.
En haluaisi syyllistää, mutta jos itselleni tulisi tilanne, jolloin koirasta luopumista pitäisi harkita, niin miettisin ensi kaikki muut vaihtoehdot. Olen sitä mieltä, että moniin ongelmatilanteisiin löytyy loppujen lopuksi hyvä ratkaisu (allergiatilanne tietysti on kinkkisempi, mutta silloinkin etsisin ensin apua esim. vaihtoehtohoidoista yms... ymmärrän toki, että apua ei aina löydy).
Kun koiria ottaa, niitä kannattaa myös kouluttaa, varsinkin, jos isoja ovat. Usemmman vetävän koiran kanssa voi tulla ongelmia, oli sitä vauvaa tai ei. Jos jostain syystä on ottanut koiran eikä sitten haluakaan paneutua sen tavoille opettamiseen, varmasti ympäristöstä löytyy innokkaita koirista kiinnostuneita ihmisiä, jotka voisivat auttaa koulutuksessa (ja ulkoilutuksessa) vaikka pientä korvaustakin vastaan.
Toki ajattelen myös niin, että mikäli lapsen syntymän jälkeen nelijalkaiset perheenjäsenet jäävät vaille huoltoa, hellyyttä ja huomiota eli omistajalla ei ole enää tahtoakaan eläimen huomioimiseen, niin kyllä silloin on varmaan parempi tälläisen ihmisen luopua koirasta ihan pelkästään koiraa ajattellen.
olen yrittänyt puntaroida eri vaihtoehtoja luopumiseen,sillä koirani ovat tärkeitä.Mutta en usko yksinhuoltajana pärjääväni kahden koiran kanssa...Ovat aikaisemmin asuneet maalla,ja sen takia ei ollut tarve kouluttaa.Jospa saisinkin asunnon jostain metsästä,olisi minun ja koirien ja lapsen elämä ehkä helpompaa...tai jos isä olisi kuvioissa,en edes harkitsisi luopumista.Rintarepussa voisin muuten harkita kantamista koiria ulkoiluttaessa,mutta..ajatella kun koira tulisi vastaan ja nämä hulttiot vetäisivät nurin...Todella vaikea tilanne.Antaisin jonkun myös mielellään kouluttaa...mutta on kuitenkin myös rahavarannoista kiinni...Niin että mitä vaihtoehtoja vielä?
Löytyisiköhön esim. 4-h:sta, koirayhdistyksistä, netin kautta tai muista vastaavista paikoista innokkaita koirankouluttajia? Ajattelin vain, että kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta ottaa koiraa itselleen omaksi ja joku voisi kokea ihan hyvänä vaihtoehtona tuollaisen koulutus -ja harrastusmahdollisuuden ulkopuolisen koiran kanssa. Eikä siisollen välttämättä kaipaisikaan mitään isoa palkkaa työstään. Tämä nyt on vain yksi mieleentullut vaihtoehto, tiedä sitten olisiko toteutettavissa. Joka tapauksessa toivon, että löydät teille kaikille sopivan ratkaisun ongelmaanne.
kiitos.jokainen oljenkorsi on tarpeen.etsin tietoa siitä...
kyllähän niitä vois yksityisiäkin ihmisiä löytyä, jotka olis innokkaita auttamaan ja kouluttamaan koiraa.. ainaki musta itestä tuntuu että vois olla ihan kivaakin.. tosin en oo mikään koiran kouluttaja, ensimmäinen oma koira on nyt pian 7kk... vaikka empä olisi uskonu että noinkin tottelevaisen koiran siitä saan :) vielä ku sais hyppimisen ja vetämisen pois niin olis kaikki hyvin.
kyllähän niitä vois yksityisiäkin ihmisiä löytyä, jotka olis innokkaita auttamaan ja kouluttamaan koiraa.. ainaki musta itestä tuntuu että vois olla ihan kivaakin.. tosin en oo mikään koiran kouluttaja, ensimmäinen oma koira on nyt pian 7kk... vaikka empä olisi uskonu että noinkin tottelevaisen koiran siitä saan :) vielä ku sais hyppimisen ja vetämisen pois niin olis kaikki hyvin.. :)
Itselläni oli isovillakoira narttu ja 10,5 kuinen rotikka uros, kun tyttäreni syntyi. Onneksi oli kesä, ettei mennyt lapsen pukemiseen liikaa aikaa (uros ei ollut vielä sisäsiiti). Asuimme kerrostalossa, jossa vanha, pieni ja hidas hissi, joka ei aina edes toiminut (4 1krs).
Tyttäreni oli aluksi ns. rintarepussa ja noin 5 kk:sta lähtien rinkassa käydessäni koirien kanssa lenkillä. Raskauteni oli vaikea pahoinvoinnin takia, oksensin yhdeksän kuukautta, jolloin myös fyysinen/henkinen kunto heikkeni. Teen ruumiillista työtä, joten lähtökohdat on erilaiset kuin usealla äidillä, mutta minulle koirien kanssa metsälenkit oli henkireikä, siellä sai aivopatterit ladattua.
Ymmärrän kyllä tilanteen, jossa koirasta joutuu luopumaan, mutta en noin nuoresta koirasta. Olisi varmaan hyvä, jos olisi jokin toinen vaihtoehto luopumiselle.
Itselläni on tällä hetkellä 2 lasta; 9- ja 6-vuotiaat, ja 3 koiraa; 7- ja 5- vuotiaat(rotikat), nuorin koira on 8kk(seropi), eikä mieleeni tulisi luopu kenestäkään.
ei voi sanoa muutakuin hatunnosto sitkeydellesi :).
taas ilmoitus...
Haluaisin kyllä kovasti kuulla mikä on syy, siihen että noin nuoret koirat annetaan pois kun lapsi tulee taloon? Hassua. Nuoria koiria voi vielä hienosti kouluttaa, eikä isompia ongelmia pitäisi tulla jos on ne edes jotenkuten sosiaalistanut aikaisemmin. No, en mene arvailemaan kun en asiasta enempää tiedä. Syitä voi toki olla moniakin.
Itselleni vaan ei ole koskaan tullut mieleenikään antaa koiria pois kun lapsia on tulossa. Nytkin täällä häärää sisätiloissa kaksi isoa koiraa ja lapset 3- ja 1-vuotiaat ja kolmas syntyy lokakuussa, eikä minusta olisi estettä kolmannellekaan koiralle. Kyllä kaikille aina aikaa löytyy kun sitä vaan tekee. lapset ja koirat on aika helppoa hoitaa yhdessä. =)
Ja tuo pyrrekin tuli meille muuten 8 viikkoisena kun kuopukseni oli 2kk, ja ihan itse sitä aloin käyttämään koirakoulussa ym. Mukava harrastushan se on ja pääsee välillä itsekin koiran kanssa vähän tuulettumaan. =)
ratkaisu koirista luopumisesta tulee sen lähisuvun kautta varsinkin kun lapsi on tulossa.
Toinen ääri porukka on niitä kun pistetään syy lapsen tuloon tai allergiaan vaikkei mitään lasta olisi tulossakaan. Nämä ovat jo sitten niitä todella vaikeita tapauksia. Sitten pienen ajan perästä taas haetaan uutta eläintä ja kun ei viitsitä tai raha loppuu myydään taas. Juuri näistä ihmisistä ovat kasvattaja tuttavani kertoilleet, joku jo ajatteli onkohan uusi jälleen myynti keino, kun ollaan rotukoira ostettu kasvattajalta osa maksulla eikä aiettakaan maksaa. Varovainen saa todella olla.
ny se mun viesti tuli sit kaks kertaa ku ensi ei meinannu tulla ollenkaan ja päätin sit vähä muunnella jos sais sanottua :)
Olen kyllä sitä mieltä että kun koira otetaan niin se myös pidetään niin kauan kun siinä henki kulkee,tai siis kun sillä on edellytys elää.Tietty jos tulee vanhemmiten joku sairaus tai muu niin sitten on tietysti aika luopua..Jokainen joka koiran aikoo ottaa niin pitäis tosiaan miettiä sitä kunnolla ja hartaasti siinähän on tosiaan monen vuoden työ.Valittettavasti kaikki vaan ei sitä tajua.