Illalla.

Elämän valo.

Syttyi elämän syksyyn
jo melkein elettyyn,
valoilmiö loistaen,
säteillen, lohduttaen.
Kuin hyväillen
sanoilla lämpimillä,
syksyn pimeää poistavilla.
valaisten synkkyyden
valolla auringon.

Loisti illassa elämän
tään pimeän, hämärän,
valo taivaan tähden lailla
varjoisuuttakin vailla.
Kuin kynttilä
valoaan lepattaen,
liekillään lämmittäen,
syksyistä elämää
hiljalleen häviävää.

Elon illassa viivähti
vain hetken tuo tähti,
valaisten, tuikkien,
pelonkin karkoittaen.
Kuin nostaen
aurinkoon lämpimään,
uudelleen elämään,
poistaen syksyiset
nuo iltojen varjotkin.

Sammui elämän syksyisen
jo aivan hämyisen,
kirkkaus valoineen
aurinkona loistaneen.
Kuin kadoten
pilviin tummuviin,
ja hiipuen hiljaksiin
pois syksystä elämän
tuon melkein eletyn.
3357
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

eilen illalla lukiessani tuli mieleen kamppailu elämästä,olimme joutuneet motitukseen ja silloin joutui tosiaan miettimään eläänsä,aivan kuin olisin ollut elämäni illassa,19vuotiaana,selvisimme sumun turvin ulos,elämän valo paljastui sumun kaikotessa....

Äänestä
  • Poistoon. Palautetta voit antaa seriffin epäreilusta toiminasta . Palautteena suoraan suomi 24 ;jään. Kohta lopahtaakin nämä palstat. Se olisi harmillista. Ikäuihmiset tarvitsevat jonkunkun kanavan.

    Äänestä

miten pienillä sanoilla voimmekaan sytyttää tuon valon.
Näitä valoja odottelemme ja toivomme syttyvän aina vaan lisää,vielä tässäkin vaiheessa.
Elämme vielä rikasta aikaa ,nauttien ,väliin masentuen,muutta
elämme kumminkin.
Surumielen toi runo ,mutta nyös toivon siitä, että valo vielä syttyy.
Kiitos fiiulin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


fiiuliN kirjoitti:

Elämän valo.

Syttyi elämän syksyyn
jo melkein elettyyn,
valoilmiö loistaen,
säteillen, lohduttaen.
Kuin hyväillen
sanoilla lämpimillä,
syksyn pimeää poistavilla.
valaisten synkkyyden
valolla auringon.

Loisti illassa elämän
tään pimeän, hämärän,
valo taivaan tähden lailla
varjoisuuttakin vailla.
Kuin kynttilä
valoaan lepattaen,
liekillään lämmittäen,
syksyistä elämää
hiljalleen häviävää.

Elon illassa viivähti
vain hetken tuo tähti,
valaisten, tuikkien,
pelonkin karkoittaen.
Kuin nostaen
aurinkoon lämpimään,
uudelleen elämään,
poistaen syksyiset
nuo iltojen varjotkin.

Sammui elämän syksyisen
jo aivan hämyisen,
kirkkaus valoineen
aurinkona loistaneen.
Kuin kadoten
pilviin tummuviin,
ja hiipuen hiljaksiin
pois syksystä elämän
tuon melkein eletyn.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu