Hei!
Lueskelin näitä mielipiteitänne. Mietin, että taitaa olla aika lähteä gynegologin juttusille.
Epäilen siis myös vaihdevuosia.Työntelen ne ajatukset alitajuisesti aina taka-alalle, kun etsin syitä ongelmiin.
Olen 47 v nainen, naimisissa, 2 synnytystä.
Työelämässä mukana, ja kaiken pitäisi olla jotakuinkin kunnossa.
Mutta kun nykyisin ahdistaa ja ärsyttää kaikki. Töissä huomaan olevani nykyisin entiseen nähden aika sulkeutunut. Koti ottaa päästä, nuori ärsyttää mies. Kun tulen töistä, sulkeudun makkariin pariksi tunniksi lepäämään - olen aina ihan poikki! Haluaisin olla yksin vaan...
Kumma kyllä, kuumotuksia ja hikoilua ei ole ainakaan ihan riesaksi asti ollut.
Kuukautiset ilmoittavat tulostaan jo reilu viikko niiden alkamisesta. Turvottaa ja ahdistaa. Tuntuu kuin kuukautiset ohjaisivat elämääni liikaakin. Kuukautisten jälkeen monta päivää epämääräistä tipottelua. Tämä juuri harmittaa! Kuukautiset kuitenkin kohtuulliset.
Olin juuri verenpainekontrollissa ja valittelin lääkärille myös sydämen tykytyksestä levossa.
Ok. Olen tilaamassa aikaa gynegologille.
Silti kyselen vielä, voiko noista vaihdevuosista selvitä kuitenkin ilman hormooneja. Joku huomasi liikunnan auttavan, toinen riittävän levon jne.
Miten psyykata itseään ajatuksella: Minulla on vaihdevuodet ja selviän niistä ilman lääkitystä.
Kaikki naiset sen kuitenkin kokee, oireet vaan vähän erilaisia!
Miten on? Kannattaako harata oikeasti vastaan?
Missä on se raja, miten vaihdevuodet saavat vaikuttaa omaan elämään ja tyytyväisyyteen?
Lueskelin näitä mielipiteitänne. Mietin, että taitaa olla aika lähteä gynegologin juttusille.
Epäilen siis myös vaihdevuosia.Työntelen ne ajatukset alitajuisesti aina taka-alalle, kun etsin syitä ongelmiin.
Olen 47 v nainen, naimisissa, 2 synnytystä.
Työelämässä mukana, ja kaiken pitäisi olla jotakuinkin kunnossa.
Mutta kun nykyisin ahdistaa ja ärsyttää kaikki. Töissä huomaan olevani nykyisin entiseen nähden aika sulkeutunut. Koti ottaa päästä, nuori ärsyttää mies. Kun tulen töistä, sulkeudun makkariin pariksi tunniksi lepäämään - olen aina ihan poikki! Haluaisin olla yksin vaan...
Kumma kyllä, kuumotuksia ja hikoilua ei ole ainakaan ihan riesaksi asti ollut.
Kuukautiset ilmoittavat tulostaan jo reilu viikko niiden alkamisesta. Turvottaa ja ahdistaa. Tuntuu kuin kuukautiset ohjaisivat elämääni liikaakin. Kuukautisten jälkeen monta päivää epämääräistä tipottelua. Tämä juuri harmittaa! Kuukautiset kuitenkin kohtuulliset.
Olin juuri verenpainekontrollissa ja valittelin lääkärille myös sydämen tykytyksestä levossa.
Ok. Olen tilaamassa aikaa gynegologille.
Silti kyselen vielä, voiko noista vaihdevuosista selvitä kuitenkin ilman hormooneja. Joku huomasi liikunnan auttavan, toinen riittävän levon jne.
Miten psyykata itseään ajatuksella: Minulla on vaihdevuodet ja selviän niistä ilman lääkitystä.
Kaikki naiset sen kuitenkin kokee, oireet vaan vähän erilaisia!
Miten on? Kannattaako harata oikeasti vastaan?
Missä on se raja, miten vaihdevuodet saavat vaikuttaa omaan elämään ja tyytyväisyyteen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
alkoivat myös sydämentykytyksillä ja muljahtelulla. En ehkä tiedä vieläkään kuumista aalloista mitään.Mieli oli myös maassa hermostuin ja kiukuttelin joka asiasta. Tuli jopa paniikkihäiriö. Sain ensin betasalpaaja ja se vähän auttoi. Sitten tyttäreni ajoi minut gynekologille, ja sain hormoneja. Olo on parempi, mutta ei kuitenkaan samanlainen kuin ennen vaihdevuosia.Sydän vielä tekee temppujaan mutta olo on kuitenkin tasaisempi. Niin ja minun hikoiluni oli yöllä sellainen että sydän hakkasi ja hiki nousi otsaan, rintojen väliin niskaan ja ylähuulelle.Päivällä hikoilen vaan jos teen jotain rasittavaa.Sellaisia "selviä" aaltoja minulla ei ole ollut.Päätin kyllä aikoinaan etten käytä hormoneja,kun äitinikin selvisi ilman. Mutta niin paljon paha olo tuli etten kyllä kestänyt kun tiesin että apua oli saatavissa.
Tuohan oli niinkuin suoraan minun elämästä. Minä olen myös 47v.Kuukautiset ovat aivan normaalit.
Minulla oli aikaisemmin käytössä mielialalääkkeet kun tuntui että kaikki ahdisti. Tuli äidin kuolema
yms.Nyt luin vasta lehdestä että mielialalääkkeet
voivat myös ehkäistä vaihdevuosivaivoja.Mielialalääkkeet eivät ole ns.
"hullun lääkkeitä" oikein käytettyinä.
tätä palstaa kun olen lukenut,niin kyllä olen saanut hirveän kuvan vaihdevuosista!!miksi niistä puhutaan niin kammottavaan sävyyn?ei kaikille edes välttämättä tule hirveitä oireita.kauhistuttaa koko vanheneminen!
Liisa, kirjoitit mielialalääkkeiden vaikutuksesta.
Käytin noin 2 vuotta Seronilia, kun minulla todettiin taannoin vatsakatari. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä rauhoittaisi asiaa. Stressasin kaiken aina vatsan kautta. Minäkään en ollut "hullu" silloin. Työhullu korkeintaan.
Lopetin tämän lääkkeen käytön oma-aloitteisesti vuosi sitten. Olin tosi tyytyväinen pitkään, kun en huomannut lääkkeen lopettamisen aiheuttaneen mitään,kunnes....
Olenkin tullut toisiin ajatuksiin, mutta....
silti en haluaisi verenpainelääkkeiden lisäksi syödä yhtään ylimääräistä pilleriä.
Mistä lehdestä luit tästä aiheesta, että mielialalääkkeet voivat ehkäistä vaihdevuosivaivoja? Voisin jopa yhtyä tähän väitteeseen.
Mitä mieltä olette?
Toivottavasti olet nuori,nämä jutut on edessäsi...toisilla enemmän,toisilla vähemmän..ollaan 50kymppisiä ..en itsekään vielä 3vuotta sitten uskonut että mitään erikoista tulee tapahtuun...vaan nyt ollaan tilanteessa...kaverit hikoilee,mie palelen ja ihmettelisin mistä se johtuu..jos en olisi lukenut tätä palstaa....mieliala on alle arvostelun...mutta ei se haittaa kun tietää että, vanhenemistahan tämä on ...mulla elää isä ja äiti vielä.....joten sanon sulle:JOKA PÄIVÄ TULEE IKÄÄ LISÄÄ.. "mitä sitten" se on kohtalo.
Helmikuun Kauneus ja terveys lehdessä oli juttua vaidevuosista tämä oli mainittu siinä.
no en minä mikään niin nuori enää ole ku tänä vuonna tulee neljäkymmentä täyteen...
Itse kipuilin sinun ikäisenäni niin, että olin pitkillä sairaslomilla mielialalääkkeitä ja terapioita kokeiltiin aika montaa lajia. Yritin itse tuolloin piipittää, voisiko kyseessä olla mummutauti, mutta lääkärit kun tuntuvat käsittävän vain omaa alaansa.
Jotenkin siitä selvittiin, koko elämä vain meni uusiksi ja monenlaista diagnoosia sain papereihini.
Ei kuitenkaan mitään varmaa. Kunnes sitten hylkäsin sairaan roolin ja aloin ajatella ihan muita asioita. Sitten tulivat fyysiset vaivat: verenpainetauti ja sydämentykytykset ja ihan tuossa taannoin mieliala alkoi taas heittelehtiä. Olin raivona kotona ja töissä. Silloin omalääkärini kirjoitti lähetteen gynelle, mikä oli onneksi: olen nyt syönyt hormonikorvauslääkettä puolitoista kuukautta, mieliala on piristynyt, uni syventynyt, polvikivut vähentyneet, seksi on alkanut kiinnostaa, muljahdukset vähentyä. Ihanaa! Farmaseutti sanoi apteekissa, että pilleri vaikuttaa ihan joka soluun ja ainakin hän aikoo käyttää korvausta 90-vuotiaaksi! (Angeliq) - Oikein harmittaa, että en silloin kymmenen vuotta sitten ottanut näistä hormoniasioista selvää. Koko elämä olisi voinut mennä hienommin.
Marjuska
Mulla on auttaneet B-vitamiinit pieneen ärtymiseen. 50- tulee täyteen kuukauden päästä ja kuukautiset on kahden kuukauden välein. Pari kertaa on yöllä vähän hiottanut, muttei häiritsevästi.
Täällä myös 50-kymppinen. Vuodot vielä melkein normaalit (joskus väli 2kk). Varsinkin syksyisin (jo useamman vuoden) tarvitsen vahvan B-vitamiinin niin kaikki on hyvin.