Minkä kirjan luit viimeksi ? Mistä se kertoo ? Mikä on arviosi kirjasta ? Kelle suosittelisit sitä ?
Lopetin juuri Antti Eskolan (1934-2018) kirjan "Vanhanakin voi ajatella",
jossa hän puntaroi vähän kaikkea, maailman menoa ja oman elämänsä asioita.
Se on mielestäni sympaattinen pikku kirja, jossa kirjoittajan ajatukset kulkevat monella tasolla ja monissa asioissa niinkuin meidän kaikkien ajatukset päivien mittaan.
Eläkeiässä olevalle arvelisin sen olevan erikoisen mukavaa luettavaa, saa ehkä uusia näkökulmia
ja voi "keskustella" kirjan kanssa, voi samaistua tai tuntea erilaisia ajatuksia .
nimim. Lukija
Toukokuun kirjat
Anonyymi
27
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Liisa Seppänen, Poika joka unohtui.
Kirja kertoo mikkeliläisestä Reijo Salmesta (Reijo Salme), joka joutui lastenkotiin vanhempien erottua vuonna 1944. Tarina on tosi, ja kertoo tuon ajan lastenkotielämästä, joka antoi ruuan ja suojan, mutta poika ei tullut nähdyksi ja kuulluksi. Vanhemmat hylkäsivät pojan. Mielenkiintoinen kirja oli, kannattaa lukea, on tämän kevään uutuuksia Voisin luetella nuo kirjani, jotka olen viimeksi lukenut, muta ne on hieman , ei mitään valistavaa, vaan jotain murhia koskevaa, joihin olen jo kyllästynyt.
Siis Aleksi Aalto; rintaperilinen, JP.Koskinen, Huhtikuun hipuva rakkaus, Jari Salonen; Kätkö, Martti Yrjänä Joensuu; Harjunpää ja rakkauden nälkä.
Juuri valitsin kirjan noista useista ja alan lukemaan Jarkko Sipilää; Häiikäilemätön, mutta olisihan tuossa jotain muutakin viellä tajolla, jos kirja ei ala kiinnostamaan.
Ensi torstai tulee taas kirjastoauto tuohon kulman taakse ja viellä ehdin tilaamaan tuo suosittelemasi kirjan, joka voisi olla kiinnostavaa luettava.,
Laita lisää vinkkejä minulle.- Anonyymi
Hei ! En tahdo löytää enää kirjastosta uutta lukemista, koska olen aina lukenut niin paljon.
Tilaan laidasta laitaan ihan mitä vaan, etten jäisi yhtenäkään päivänä ilman lukuhetkeä.
Joskus tulee hyviä tärppejä, joskus ei.
Romaaneja en ole lukenut enää moneen vuosikymmeneen, paitsi "merkittäviksi" arvosteltuja uutuuksia joskus, dekkareita tai jännäreitä en sitten nuoruuteni, että siltä saralta minulla ei ole kerrottavaa.
Viimeisiä lukemiani, jotka äkkipäätä muistan on mielipiteitä jakavan Jörn Donnerin viimeinen kirja "Viimeinen taisto". Koska tykkään Donnerin ajatusmaailmasta, tykkäsin hänen tästäkin elämänsä viimeisiä vaiheita pohdiskelevasta kirjastaan, vaikka se ei ollut hänen parhaimpiaan. Sairaudet ovat tod.näk. häntä masentaneet ja vieneet terän ja itsemurhaakin hän kertoo miettineensä kirjassaan. Sekin on "pikku kirja", luettu iltapäivässä. Samoja pohdiskelee Donner
kuin kuka hyvänsä hänen asemassaan, ikääntyneenä ja sairaana, mutta kirja ei ole ikävystyttävä.
Jos kuuluu ryhmään, joka Donneria inhoaa, tuskin kannattaa tilata.
Itselläni ei ole ennakkoluuloja ketään kohtaan, voi lukea mitä vain. Miten sinä suhtaudut ?
Hjallis Harkimoon minulla ei juuri mitään mielenkiintoa, mutta tilasin "täytteeksi" hänen kirjansa "Suoraan sanottuna". Se yllätti minut positiivisesti. Railakkaita mielipiteitä, joihin moniin voin samaistua. Miksi esimerkiksi Suomi maksaa yritystukia Ruotsin lipun alla purjehtiville risteilylaivoille, että suomalaiset voivat käydä ostamassa niiltä verotonta viinaa ?
Tämäkin on pieni "parin tunnin kirja".
Teemu Keskisarja kirjoittaa jollain lailla uuteen tyyliin mielenkiintoisesti elämänkertoja.
Mietin viitsinkö vaivautua enää lukemaan Mannerheimistä, kun ilmestyi Keskisarjan
"Hulttio: Gustaf Mannerheimin painava nuoruus".
Onneksi tilasin sen. Rapisi koulussa saatu kuva "ylemmän yhteiskuntaluokan ylevästä sankarista". Mannerheimista tuli ihminen ! Mielenkiintoinen ja täysin käsityksiä muuttava kirja
ihmisestä , jonka tunnemme yleensä vain "marsalkkana".
Ei ole paksu kirja. Ei yhdestä nuoruudesta paksua kirjaa saa olkoon vaikka Mannerheim.
Eeva Lennonin: "Eeva Lennon, Lontoo" ei ollut niin mielenkiintoinen kuin odotin,
mutta ihan luettava.
Tommi Uschanovin yhteiskunnallisista kirjoista tykkään. Ne eivät ole turhan vakavaan tyyliin kirjoitettuja. Luin uudestaan vuosia sitten häneltä ilmestyneen kirjan
"Suuri kaalihuijaus - kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä".
Nappi kirja omaan makuuni. Ei mitenkään "vanhentunut".
Lukaisin keväällä myös ravitsemustieteilijä Reijo Laatikaisen kirja "Pötyä pöydässä - älä usko kaikkea mitä ravinnosta sanotaan". Ravitsemuksesta kiinnostuneelle osin tuttua juttua, mutta paljon uuttakin uskomuksista kuten "superfood" jne.
Myös yhden talven uutuuden luin äskettäin eli Ari Turusen "Mulkerot: patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja". Kirjan suurmiehet ovat ajalta Aleksanteri Suuri ja hunnien kuningas Attila. Kirja oli sekä hyvä että karsea. Karseaa oli se verenvuodatus ja muu mitä nämä suurmiehet ovat aiheuttaneet. Koulussahan kerrottiin vain heidän voittoisista sodistaan ja sankarimyyteistä. En koululaisena ajatellut asioita niin syvällisesti, mitä se kaikki käytännössä tarkoitti.
Kirjoistani ei taida paljon olla listalle laitettavaa.
Koen, että minulla on omituinen maku (nauran itselleni), koska muut tuntuvat ahmivan aika erilaisia kirjoja.
Minullekin saa mielellään suositella kirjoja !
Oletko lukenut myös jotain mielenkiintoista asiapitoista viime aikoina ?
Terv. Lukija - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei ! En tahdo löytää enää kirjastosta uutta lukemista, koska olen aina lukenut niin paljon.
Tilaan laidasta laitaan ihan mitä vaan, etten jäisi yhtenäkään päivänä ilman lukuhetkeä.
Joskus tulee hyviä tärppejä, joskus ei.
Romaaneja en ole lukenut enää moneen vuosikymmeneen, paitsi "merkittäviksi" arvosteltuja uutuuksia joskus, dekkareita tai jännäreitä en sitten nuoruuteni, että siltä saralta minulla ei ole kerrottavaa.
Viimeisiä lukemiani, jotka äkkipäätä muistan on mielipiteitä jakavan Jörn Donnerin viimeinen kirja "Viimeinen taisto". Koska tykkään Donnerin ajatusmaailmasta, tykkäsin hänen tästäkin elämänsä viimeisiä vaiheita pohdiskelevasta kirjastaan, vaikka se ei ollut hänen parhaimpiaan. Sairaudet ovat tod.näk. häntä masentaneet ja vieneet terän ja itsemurhaakin hän kertoo miettineensä kirjassaan. Sekin on "pikku kirja", luettu iltapäivässä. Samoja pohdiskelee Donner
kuin kuka hyvänsä hänen asemassaan, ikääntyneenä ja sairaana, mutta kirja ei ole ikävystyttävä.
Jos kuuluu ryhmään, joka Donneria inhoaa, tuskin kannattaa tilata.
Itselläni ei ole ennakkoluuloja ketään kohtaan, voi lukea mitä vain. Miten sinä suhtaudut ?
Hjallis Harkimoon minulla ei juuri mitään mielenkiintoa, mutta tilasin "täytteeksi" hänen kirjansa "Suoraan sanottuna". Se yllätti minut positiivisesti. Railakkaita mielipiteitä, joihin moniin voin samaistua. Miksi esimerkiksi Suomi maksaa yritystukia Ruotsin lipun alla purjehtiville risteilylaivoille, että suomalaiset voivat käydä ostamassa niiltä verotonta viinaa ?
Tämäkin on pieni "parin tunnin kirja".
Teemu Keskisarja kirjoittaa jollain lailla uuteen tyyliin mielenkiintoisesti elämänkertoja.
Mietin viitsinkö vaivautua enää lukemaan Mannerheimistä, kun ilmestyi Keskisarjan
"Hulttio: Gustaf Mannerheimin painava nuoruus".
Onneksi tilasin sen. Rapisi koulussa saatu kuva "ylemmän yhteiskuntaluokan ylevästä sankarista". Mannerheimista tuli ihminen ! Mielenkiintoinen ja täysin käsityksiä muuttava kirja
ihmisestä , jonka tunnemme yleensä vain "marsalkkana".
Ei ole paksu kirja. Ei yhdestä nuoruudesta paksua kirjaa saa olkoon vaikka Mannerheim.
Eeva Lennonin: "Eeva Lennon, Lontoo" ei ollut niin mielenkiintoinen kuin odotin,
mutta ihan luettava.
Tommi Uschanovin yhteiskunnallisista kirjoista tykkään. Ne eivät ole turhan vakavaan tyyliin kirjoitettuja. Luin uudestaan vuosia sitten häneltä ilmestyneen kirjan
"Suuri kaalihuijaus - kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä".
Nappi kirja omaan makuuni. Ei mitenkään "vanhentunut".
Lukaisin keväällä myös ravitsemustieteilijä Reijo Laatikaisen kirja "Pötyä pöydässä - älä usko kaikkea mitä ravinnosta sanotaan". Ravitsemuksesta kiinnostuneelle osin tuttua juttua, mutta paljon uuttakin uskomuksista kuten "superfood" jne.
Myös yhden talven uutuuden luin äskettäin eli Ari Turusen "Mulkerot: patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja". Kirjan suurmiehet ovat ajalta Aleksanteri Suuri ja hunnien kuningas Attila. Kirja oli sekä hyvä että karsea. Karseaa oli se verenvuodatus ja muu mitä nämä suurmiehet ovat aiheuttaneet. Koulussahan kerrottiin vain heidän voittoisista sodistaan ja sankarimyyteistä. En koululaisena ajatellut asioita niin syvällisesti, mitä se kaikki käytännössä tarkoitti.
Kirjoistani ei taida paljon olla listalle laitettavaa.
Koen, että minulla on omituinen maku (nauran itselleni), koska muut tuntuvat ahmivan aika erilaisia kirjoja.
Minullekin saa mielellään suositella kirjoja !
Oletko lukenut myös jotain mielenkiintoista asiapitoista viime aikoina ?
Terv. LukijaTilasin myös tuon kirjan : Hulttio, sekä pojalleni lahjaksi, että itselleni. Odottaa lukemistani. Mannerheim henkilönä on aina kiehtonut minua.
- Anonyymi
Paula Nivukoski, Nopeasti piirretyt pilvet, kertoo lestadiolaisperheen tarinaa. Luin sen jo aiemmin talvella etten osaa enempää kuvailla, mutta kannattaa lukea. Nivukosken esikoisteos.
Rosa Liksom, Everstinna 2017 kertoo sodan ajoista mutta myös perhehelvetistä. On kirjoitettu Lapin murteella mutta kyllä siihen pohojanmaalainenkin kiinni pääsi :-)- Anonyymi
Kiitos vinkistä, tilaan Everstinnan.
Olen ihan otettu tuosta Everstinnasta. Luin, että kirjan esikuvana olisi ollut Annikki Kariniemi, lappilainen kirjailija hänkin. Ainakin yhtymäkohtia löytyy hänen elämäänsä.
Kertojan luontosuhde on niin vahva, että se välitti minussakin mittavan lapinikävän, pari kesää kun siellä vietin.
Tiivis aseveljeys Saksan kanssa näyttäytyi kirkkaassa valossa ja nosti pintaaan monia kysymyksiä. Rohkea teos siinäkin mielessä.
Ihmettelen, ettei tämä teos ollut kilpailemassa Finlandia-palkinnosta.
Uskon, että aika moni vieroksuu tekstin väkevää suoruutta, ellei ole Lapissa elänyt. lappilaisia tuntenut. Murre kyllä mielestäni auttoi tuon ilmapiirin tavoittamisessa.Vähän jatkoa vielä: Tommi Melenderin Rautakausi on vaikuttava kuvaus kirjailija/taiteilijaparin eräästä elämänvaiheesta, erilaisena elämisestä, luomisen tuskasta. Siitä välittyy tinkimättömän synkeä maailmankuva, johon ei ole mitään vastaansanottavaa..))
Pauliina Rauhalan Synninkantajat oli lähes runollinen kuvaus lestadiolaisperheen vaiheista, uskon voimasta ja sen tuhoavuudesta. Upeat luontokuvaukset keventävät kerrontaa. Ankaraa uskon tulkintaa vasten peilautuu hyvin myös tämä aika, jossa ihminen tahtoo elää itsensä varassa, sukusiteistä ja perinteistä vapaana.
- Anonyymi
Michelle Obama' Minun tarinani, miten sitkeästi opiskelemalla voi saavuttaa elämässään itselleen asettaman päämäärän. Barak Obama oli kuvioissa mukana tosin opiskeli omaa tulevaisuuttaan kohti hyvin sinnikkäästi.
Sain käsityksen, oma tahto vei lopulta päämäärään opiskelujen kautta omilla avuillaan.
Kirja tosin ilmestyi jo 2018 vuoden lopulla.- Anonyymi
Se on paksu kirja, jos se on hyvä, paksuus on vain eduksi.
Kun oikein mieluista kirjaa lukee, toivoo, ettei se loppuisi koskaan.
Jonotan sitä kirjastosta, mutta on vieläkin taitaa olla 1000 edellä.
Sen lukeminenkin tietysti kestää koska se on paksu.
Se ei palaudu niin nopeasti kirjastoon.
Ei mitenkään haittaa, jos kirja on ilmestynyt "jo" 2018.
50 vuotta vanhemmistakin kirjoista tekee löytöjä.
Kaikkia kirjoja ei aika syö.
Luin joku vuosi sitten kauan sitten ilmestyneet elämänkerrat Aristoteles Onassiksesta ja opperadiiva Maria Callas'in elämänkerran, koska heidän henkilökohtaiset elämänsä nivoutuvat yhteen. Se oli loistava kirjayhdoistelmä.
Luin myös Jackie Onassiksesta, joka "syrjäytti" Onassiksen suuren rakkauden Maria Callas'in, joka ei koskaan voinut antaa sitä anteeksi Onassikselle, mutta Onassis ja Callas kyllä tapailivat vielä sen jälkeenkin - ja riitelivät kreikkalaisella suurella draamatyylillä.
Onassiksen tarina on surullinen, yksi maailman rikkaimpia ihmisiä, joka menetti kaikki lapsensa.
Poikansa arkulla murtuneena jo itsekin huonossa kunnossa hän vaatimattomasti totesi:
"En minä ole mitään. Olin vain tavallinen poika joka osasi laskea vähän paremmin kuin muut.
t. LUKIJA - Anonyymi
Tuo kirja kotonani odottaa paluutani, ja lukemistani.
Olen vasta aloittanut tänä vuonna julkaistua Agnes Martin Lugand'in kirjaa
Huolet pois
elämä on helppoa!
Älykästä tekstiä toistaiseksi, mutta jatkosta en vielä tiedä. Kevään huuma on laimentanut mielenkiintoani istua nenä kirjassa, joskin huumorikukkia odotan löytäväni alkuselostuksen jälkeen.
Saksalaisen Peter Wohlleben teos
Luonnon salainen verkosto,
jätti hieman viileäksi kuivemmalla tieteiskerronnallaan, taisin odottaa innokkuutta David Attenburrough tyyliin! Syksy on ja talvi on yleensä parasta lukuaikaa tyypilleni!
Hieno ja aurinkoinen iltapäivä jatkuu yhä, valon tulviessa vehmauteen!- Anonyymi
Hei ! Mitä tulee tieteiskirjoihin, jotkut asiat joskus toimivat paremmin telkkarissa, esimerkiksi juuri mainitsemasi Attenburrough'n luonto-ohjelmat, kun hän on niin kertakaikkisen tietävä, että kerronta tuntuu niin spontaanilta, että katsoja rentoutuu.
Ohjelmien teko on tietysti vaatinut suurta valmistelua, mutta on mukava kuunnella asiantuntijaa, joka puhuu johdonmukaisesti asiastaan kuin "vettä vaan".
Kerrotahan, mitä hyviä vinkkejä "Huolet pois, elämä on helppoa" antaa !
t. Lukija
- Anonyymi
Lupaan toki, kunhan luen sen loppuun. Jotakin muistan lukeneeni mainoksesta päähenk. nuoren naisen toipuvan päättyneestä rakkaussuhteesta, ja saavan piristävää kiusottelua kirjailijaystävältään, jos nyt oikein muistan 😁,...
PS. Saattaa olla paras lääke ystävän vähän ärsyttää "suurta sieluntuskaa dramatisoivaa,..
sini.sirkku - Anonyymi
Taas näitä kysellään. Viimeisin oli Stephen Hawking Elämä ja suosittelen kaikille. Edellinen kirja oli John Cleese: Piti sanomani eli So, anyway. Sitäkin suosittelen. Yllätys ja uutinen itselleni oli se, että Cleese suoritti lakitieteen tutkinnon Oxfordissa. Hänelle tarjottiin työpaikkaa lakiasiaintoimistossa, mutta BBC tarjosi 2.5-kertaisen palkan ja loppu on historiaa.
Keskisarjaa olen muutaman lukenut, ja viime keväänä myös "Hulttion".- Anonyymi
"Taas näitä kysellään".
?
Ei ole pakko osallistua tähän keskusteluun.
Ajattelin kokeilla kiinnostaisiko ketään keskustella kirjoista
ja antaa lukuvinkkejä.
Hawking oli minustakin hyvä.
Minkätyyppinen kirja on Cleese, romaani ? Pitänee googlailla.
Mitä tykkäsit "Hulttiosta" ?
T. Lukija - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Taas näitä kysellään".
?
Ei ole pakko osallistua tähän keskusteluun.
Ajattelin kokeilla kiinnostaisiko ketään keskustella kirjoista
ja antaa lukuvinkkejä.
Hawking oli minustakin hyvä.
Minkätyyppinen kirja on Cleese, romaani ? Pitänee googlailla.
Mitä tykkäsit "Hulttiosta" ?
T. LukijaKävi googlettamassa. En tuntenut Cleeseä, koska Monty Python ei liipannut minua mitenkään.
Se ei silti estä minua kiinnostumasta Cleesen elämänkerrasta.
Elämäkerrat ovat suosikkejani. Ne ovat usein taruakin ihmeellisempiä.
t. Lukija
- Anonyymi
Olen aikoinaan tenttinyt Antti Eskolan Sosiologian tutkimusmenetemät -kirjan, sen jälkeen en ole häneen palannut.
- Anonyymi
Toimittaja Mika Mäkeläisen kirjan Villi Länsi, joka kertoo hänen Usan olon ajan tapahtumista ja yhteiskunnasta.
- Anonyymi
Kiitos vinkistä ! Tilaan.
- Anonyymi
(Journalisti, menestyskirjailija) Ronald Kessler:
"Presidentin turvamies - Salainen palvelu kulissien takana"
USA:n presidenttien ja perheitten elämästä hauskoja ja ennenkaikkea yllättäviä juttuja.
Lukija on vuoronperään ihmeissään ja vuoronperään naurattaa.
Helppoa ja kevyttä luettavaa. - Anonyymi
HS-ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken kirja "Narrien laiva, matkoja pieleen menneessä maailmassa"
Tutkimusmatkoja neljältä mantereelta. Muun muassa Somalia, Lontoon ökyrikkaat taidepiirit,
Nicaraguan rutiköyhä maaseutu, Bangladesin vaatetehtaat, Kabulin katulapset.
Uusia näkemyksiä avaava täyden kympin kirja täynnä tietoa.
Mielenkiintoisesti ja sujuvasti kirjoitettu. - Anonyymi
Aloitin historiantutkijan, professori Martti Turtolan kirjaa
"Luopumisen tuska, Suomen presidentit ja vallasta luopumisen vaikeus".
Kirja ilmestyi 2018. 261 sivua.
Itse asiassa kirja kertoo tiiviissä paketissa myös koko itsenäisen Suomen satavuotista historiaa.
Vaikka olen lukenut erillisiä kirjoja presidenteistä ja politiikoista,
tämä kirja tuo vieläkin paljon uutta, monen henkilön kohdalla, mm. Mannerheimin.
Kiinnostava kirja. Vaikka asiat ovat tuttuja,
Turtolan kirja ei tunnu yhtään "sataan kertaan" luetulta tiedolta.
Kirjan edetessä Turtola antaa viitteitä kirjoihin, joista saa erillisiin tapahtumiin laajempaa tietoa.- Anonyymi
Komppaan sinua, hyvä kirja, kirja joka muutti käsityksiäni Suomen historian kulusta henkilötasolla,
miten kukakin vaikutti mihinkin ja henkilöistä, eniten Mannerheimista.
- Anonyymi
Viimeisin lukemani kirja on Teemu Keskisarjan kirjoittama "Vihreän kullan kirous", G.A.Serlachiuksen elämä ja afäärit,
Kirja on ilmestynyt 2010.
Kuten tiedämme Serlachius perusti pienen kosken partaalle Mäntän tehdastaajaman.
Alansa tienraivaajana hän oppi valmistamaan paperia puusta.
Hänen monenkirjava elämänsä on erikoinen ja uskomaton. "Heppu" mm. matkustaa vielä 66-vuotiaana 1800-luvun lopulla Ameriikkaan "haistelemaan paperialan uusia tuulia", vaikka hänen englanninkielentaitonsakin oli lähes olematon.
Hän oli myös mm"kultakauden taide-elämän" kannustaja ja Akseli Gallen-Kallelan tärkein mesenaatti.
Kirja edustaa Teemu Keskisarjan taattua laatua.
Kirjasta saa laajasti käsityksen 1800-luvun elämästä Suomessa.
Se on mielenkiintoinen opus historiasta kiinnostuneelle. - Anonyymi
Lukaisin vitsikirjan "Putin tulee kylään".
"Äiti, haluan tatuoinnin !"
"Hölmö, etkö tajua, ette pääse siitä koskaan eroon ?"
"Tajusitko sinä kun äänesti Putinia ?"
Osa venäläisistä osoitti mieltään vaalitulosta vastaan ja väitti sitä järjestetyksi.
Tiedättekö miksi tätä ryhmää kutsutaan ?
"Kadonneiksi."
"Vladimir Valdimirovits (Putin), onko totta, että Jumala on lähettänyt teidät meille ?"
"Ei todellakaan. Minua ei voi kukaan lähettää - lähetin Jumalan kertomaan, että olen tulossa."
Miljardööri Prohorov ja Putin keskustelevat televisiossa.
Juontaja:
"Eikö teitä hävetä olla miljardööri näin köyhässä maassa ?"
"Ei lainkaan!"
Juontaja:
"Kiitos, mutta kysymys ei ollut teille Vladimir Vladimirovits Putin !"- Anonyymi
Kiva kun joku rohkenee kertoa lukeneensa jotain tavallista hauskaa.
On niin monenlaisia kivoja lukuelämyksiä.
Viihteen merkitystä ei pidä koskaan aliarvioida.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä763496Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5653287- 413004
- 492092
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap131911SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3161888Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201865Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1431506Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?261301Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661282