Mikä saa keski-ikäisen suhteellisen koulutetun tavallaan uranaisen, monen lapsen äidin, ja pitkässä avioliitossa eläneen vaimon hurahtamaan tänne chattilinjalle. Ystävätär arvioi villin luoteeni ja pyysi käväisemään katsomassa. Itse oli jäänyt kiinni. Luonteeni ja lennokkaan ajatuksen ja pilkkeisen silmän tuntien hän arveli minun viihtyvän keskustelulinjoilla. En elä seksin puutteessa, erotiikan ja intohimon kylläkin. Täältä löytää tosi innokkaita siihenkin liittyvistä asioista mieleeni sopivalla tavalla keskustelevia. Olen avoin ja helposti tunteva ihminen. Annan yleensä kaikkeni juuri sillä hetkellä olevalle asialle, työlle, rakkaudelle, äitiydelle ja elämälle yleensäkin.
Nyt jäin kiinni tänne ja luon unelmia, jotka eivät aikaisemmin ole hallinneet elämääni. Intohimon liekit syttyvät täällä ja pelkkä kirjoittelu saa villiksi.
Mitä mieltä, olenko etsimässä menetettyä nuoruutta vai pelkäänkö vanhenemista. Vaarallista kuitenkin välillä tämä chattaily??
Nyt jäin kiinni tänne ja luon unelmia, jotka eivät aikaisemmin ole hallinneet elämääni. Intohimon liekit syttyvät täällä ja pelkkä kirjoittelu saa villiksi.
Mitä mieltä, olenko etsimässä menetettyä nuoruutta vai pelkäänkö vanhenemista. Vaarallista kuitenkin välillä tämä chattaily??
Vastaukset 30
Vanhimmat
....vain alkava muumioitumisesi on pysähtynyt, eikä sen kummempaa!
Ei tarvitse olla hurahtanut jos on tunteita ja vielä tajuaa että nyt ollaan elämän vaitteessa ei väärällä uralla ja elämän tärkeämpien lähteiden äärellä.
Jos siltä tuntuu että löytyy kipinää niin sytytä se, se on ainoastaan SINUSTA kiinni kituutko vai elätkö?
Elä tunteilla ja anna niinen välillä johdatella
itseäsi, älä liikaa järkeile!
Ihailen kirjoituksesi sisältöä, tunnelmaa, elämänjanoasi, rohkeuttasi ja tapaasi kertoa tämä kaikki tällä tavalla.
Lyhyesti sanottuna:ihailen sinua itsäsi juuri edelläkerrotuista syistä. Olen samoin ajatteleva mies.
Kiitos sinulle. Sisäinen HULABALOO jatkuu ilman sättäilyäkin. Eli en meinaa istahtaa vielä keinustuolille. Älä sinäkään vaan otetaan soppukiri elämän ehtoolle.
Hyvä "URANAINEN",
Ei Sinun kirjoitushalusi välttämättä mitään intohimon etsintää ole!
Ota huomioon se, että Sinulla on halu jutella avoimesti, rehellisesti ja luotettavasti kaikista asioista jonkun kanssa!
Täältä voit löytää sen jonkun, jonka kanssa voit halutessasi "jutella" vaikkapa maailman menosta jaajankulusta sekä harrastuksista, ym....jne!!
Minäkin olen saanut löytää täältä IHANIA YSTÄVIÄ, joiden kanssa on kiva ja helppo jutella jopa puhelimessa!
Hyvää ja nautinnollisen kaunista viikonloppua Sinulle!
Älä polta kynttilääsi molemmista päistä! Relaa vähän!! Tämä on kuitenkin virtuaalimaailma,ei se todellinen!!!
Kiitos ystävä. Ei todellakaan todellinen tämä virtuaalimaailma. Enkä tähän ole hurahtanut vaan mieli on tavallaan hurahtanut. Intohimoinen HULABALOO on alkanut jo runsas vuosi ennen sättäilyä. Sydämeni heittää voltteja ilman sättäilyäkin. Tämä vain saa minut villiintymään kun on vastassa samoin ajattelevia. Siksi tämä on niin hauskaa. Ja jatkossa aina silloin tällöin jatkan edelleen. Tulkaa muutkin mukaan "viidenkymmpin villitykseen".
Niin, mukavaa olla viidenkympin villitsemä MIES!! Olen saanut useita todella HYVIÄkin YSTÄVIÄ vanhana ollessani!
Ja nautintojakin on enemmän kuin silloin nuorena ollessani!
Hyvää ja kivaa jatkoa Sinulle!
Voi tyttö olet upea. Anna muille naisille oppia ja selosta heille elämän tarkoitus. Ei ensimmäisen lapsen jälkeen tarvitse kyllästyä kaikkeen ei sillä pidä miestä kotona. Minä suorastaan kuumenin lukiessani tekstiäsi. Missä päin Suomea tehtaillaan tällaista naisellista voimaa. Rohkea, kypsä ja varma ajattelutapa. Oppia muille.
Heippa uranainen!
Jotain haet mutta mitä. Ota rauhallisesti vaan :)
Mukavia kevätpäiviä ja voi hyvin!
t. törsääjä
MULLA ON SAMA ONGELMA KUIN SULLA. MUTTA MINÄ OLEN MIES.KYLLÄ TÄMÄN CHATIN SALAISUUS ON MUN MIELESTÄ KYLLÄ SEN SALASSAPITÄMINEN.
EROOTTISUUS JOHON OLEN TÖRMÄNNYT ON KYLLÄ AINAKIN MUN MIELESTÄ OLLUT KAUNISTA,
HYVÄÄ JATKOA SULLE!
jarmo49
Moikka Jarmo!
Luulen kanssa, että tämä ongelma on itselle "julkisesti" tunnustettu enemmänkin miesten ilo/ongelma. Naiset sen sijaan eivät julista itselleen tätä puutosta. Monet hissuttelevat vaan "tuskissaan" eivätkä tee mitään radikaalia. Ihmettelevät vaan miestensä juoksuaikaa. Mutta siellä on kuitenkin aina toinen nainen takana näissä leikeissä eli mistä ne tulevat elleivät ole intohimonnälkäisiä perheenäitejä/rouvia.
Kaunista kevättä sinulle jarmo ja kiitos vastauksesta ja paljon SALAISTA KAUNISTA LEMMENLEIKKIÄ.
terve ja kiitos viestistäsi!
onneksi on Sinunlaisiasi ihmisiä!
kevättä Sinulle!
toivottavasti kohdataan joskus edes keskustelussa.
Näin sinut kerran soffalla, mutta samalla hetkellä katosit. Olin juuri nappaamassa sinut.
Mielellään tavataan keskusteluissa. Olen iltaisin klo 22 aikoihin. En aina mutta melkein. Mies yön töissä on helpoimpi harrastaa pientä UHKAPELIÄ.
Tavataan soffalla 50 .
Itsekin olen keski-ikäinen ja avioliittovuosia
jo 20 ,olen "HURAHTANUT" chattaileen täma on
ihan mukavoo ajankulua ja ellää pieni pilkesil-
mä kulmassa.No onhan tämä "chattailu miten nyt
ajattelloo vaarallista ja jännittävää";)
Täällä on tosiaan kivaa. Olen yksinäinen ja vähän arka, mutta osaan täällä vapautua. Luulin jo että joudun jostain apua pyytämään kun en uskaltanut missään kulkea enää. Nyt joten tämä virtuaalimaailman on vapauttanut minut hyväksymään itseni paremmin. Täällä voi olla viehättävä vaikka ei peiliin katsoessa niin aina olekaan ja täällä voi kiukutella ja rakastua ja ihastua ja jutella. Täällä tuntee olevansa ihminen muiden joukossa.
Täällä ei kukaan katso koulutusta eikä sivistystä. Täällä minäkin olen kaunis ja haluttava. Uskon että joukossa on paljon minun kaltaisiani.
OLit kirjoittanut rohkeasti omia tunteitasi!!Tulin chattiin viime vuonna mitään odottamatta.Jutustelua korkeintaan :En ajatellut enää koskaan alkavani seurustella pitkän yksinäisyyden jälkeen. Jo kuukausi tuloni jälkeen tapasin eka vakiojuttelijan joka alkoi jo ällöttää tenttaamisperiaatteella jutusteluun.En olisi saanut muiden kanssa jutella ja sähköpostini täyttyi!!Oli jo ahdistava tunne. Ihme tapahtui ja löytyi uusi mies joka on hienotunteinen,hellä ja aina minut huomioiva!!!Jos tälläisen onnentunteen löytää niin olen onnellinen.En tiedä olenko intohimoa etsimässä , mutta on mukavaa kun on joku joka välittää.Nainen on meidän nuoruudessa ollut se passiivinen puoli ainakin minun kokemukseni mukaan Nyt osaan iloita ja puhua ystävälleni mikä minusta tuntuu hyvältä,ehkä se on tää uusi nuoruus kun alkoi!!
Totta puhut. Täällä voi tulla vastaan tosi harmittavainen "kiihkeä" ihailija, joka mustasukkaidessaan häiritsee maililaatikkoakin. Minä itse astuin kuvioihin vasta kolme viikkoa sitten, mutta hyvin sopeutuvana kaikkialle, olen täälläkin kuin kotonani jo nyt. Mailiosoitettani en ole antanut kuin kahdelle, alkuun vain yhdelle ja harkinnan jälkeen toiselle.
Itse olen kova kirjoittamaan, ihan ilokseni ja voin jopa yltyä siksi "häirikköpuoleksi". En mustasukkaisuudesta missään tapauksessa vaan ilosta ja halusta kirjoittaa. Osaan kyllä hillitä senkin puolen.
Täältä voi löytää tosi "helmiä" ja vanhoja arvokkaita "laivanhylkyjä", joilla on vielä paljon annettavaa. Ystävyyttä ja rakkauttakin voi löytää kun pysytään totuudessa ja sopivasti pilke silmässä.
Oletko kuullut sellaisesta, että viidenkympin lähestyessä ihmisellä on uusi murrosikä, jotkut sanovat sitä viidenkympin villitykseksi...totta se kuitenkin on. Lapset ovat lentäneet pesästä ja itse alkaa ihmetellä, mitä kumman puhumista keksin tuon sohvalla makaavan vieraan miehen kanssa. Näin minullekin kävi... Aluksi halusin vain jutella chatissa, elämässäni oli pari vuotta sitten vaikeaa ja kotona en saanut minkäänlaista vastakaikua, tuli mahdoton kainalon ikävä. Jotenkin virtuaalisesti ihastuminen tuntui hölmöltä (niinhän siinä usein kävi kun löysi fiksun ja näppärän vastapuolen). Päätin olla rohkea ja tavata muutaman...kaikki olivat ihan ihmisiä, onneksi tähän ikään on ihmistuntemus jo kehittynyt ja en sattunut olemaan liian "epätoivoinen". Nyt minulla on ollut yli vuoden kestänyt ystävyys ihanan miehen kanssa, en tiennyt, että sellaisia on olemassakaan. Olen kai moraaliton ja kauhea, mutta omassa liitossani tunnen itseni hylätyksi, henkistä ja fyysistä yhteyttä ei ole ollut yli kahteen vuoteen. Etsin chatista lohdutusta ja sitä sain...ei elämä vaan aina ole sellaista kuin sen on nuorena kuvitellut. Chatin välityksellä voi tutustua ihmisiin, joihin ei missään tapauksessa muuten olisi voinut tutustua, mutta jokaisen on itse kohdallaan mietittävä, mitä elämässään pitää tärkeänä. Tärkeintä kuitenkin on olla itselleen rehellinen ja uskollinen.
Olen itsekkin uranainen, monta lasta ja naimississa kohta 30v.
Mutta täältä haen vain ajankulua en ketään nettikaveria tai muutakaan, meillä on hyvä liitto nyt kun lapset ovat lähteneet voimme keskittyä toisiimme enempi. Käymme yhdessä kaikenlaisissa harrastuksissa ja nyt on suunnitteilla ulkomaan matka vaikka vasta tulimme ihanalta matkalta joka oli suurimmaksi osaksi sänkypainia ja välillä tietenkin jossain muullakin paniskeltiin.
On aivan ihana todeta että hän on juuri se sama mies jonka kohtasin reilut 30 vuotta sitten, meillä on tavallaan alkanut seurustelu aika uudelleen. Lähettelemme toisillemme viestejä pitkinpäivää ja mietimme mitenkä se ilta kulutetaan tänään, lenkille vai ????? Suukottelemme aina kun lähdemme töihin ja tietenkin töistä tultuamme.
Kaikkein ihaninta on tämä intohimo ja rakkaus jota tunnen miestäni kohtaan ja varmasti hänellä on sama juttu koska muistaa jokapäivä sanoa että rakastaa minua. Työtkin sujuu liitäen kun ajattelen että kohta pääsen kotia.
Kannaataisi varmaan tutustua siihen omaansa silleen niikuin uudeelleen ja pitää tätä nettiä sellaisena ajankuluna jos ei ole muuta tekemistä!
Kiitos viestistä.
Sinun kirjoituksesi voisi olla omani. Minulla menee kaiken tämän hulluttelun lisäksi kotona erinomaisesti. Suukottelemme ja rakastamme toisiamme. Minä tiedän että mieheni rakastaa aidosti minua myös kunnioittaa. Meillä ei ole missään elämän vaiheessa seksi eikä rakkaus loppunut. Jokainen aamu halitaan ja toivotetaan hyvää päivää, ei riidellä eikä moitita toista.
Emme ole koskaan kadottaneet toisiamme millään tavoin ei meidän ei ole tarvinnut toisiamme uudelleen löytää. Lapsetkaan eivät ole kaikki maailmalla. Sänkypainia harrastamme ihan kohtuullisesti ja yhteisen ulkomaanmatkan teemme kaksin ainakin kerran vuodessa, mikä myöskin on sellainen lemmenloma.
Voitimme jopa hopeahääpäivänämme kunniaksi lemmenristeilyn. Olemme paikkakuntamme suhteellisen tunnettu "pusupari". Radiossa haastateltiin onnemme salaisuutta, useat lehdetkin kirjoittivat pitkän onnemme salaisuudesta.
Mutta se olenkin MINÄ sisältä joka olen hurahtanut. Minun ikuinen erotiikannälkäni on heittänyt voltin ja huumeen sisälleni, joka ei tyydyty edelläkerrotusta. Minulla itselläni on sisällä jokin "vinoutunut" uhkapelipatteri.
En minä mitään tuhota halua. Siksi kirjoitinkin, että mikä saa tällaisen uranaisen menettämään tavallaan järkensä ja hakeutumaan intohimoiseen lemmenleikkiin.
Minun elämäni ei ole koskaan ollut tylsää eikä yksitotista. Vaan uskomattoman vaiherikasta ja lainmukaista.
Olet onnentyttö jos toki olen minäkin. Tämä surina päässä ja sydämen voltit otan vastaan mielenkiinnolla.
Vai että menee niin hyvin. No mitä siitä sitten tänne "valittamaan" Taitaa vain sittenkin jotakin puuttua, mutta rohkeus petti tunnustaa.
Moikka
En minä valita minä ELÄN. jA SIELU KAIPAA SEIKKAILUA.
HYVIÄ JATKOJA SINULLE.
Ei mekään olla toisiltamme missään vaiheessa olleet kadoksissa, en ihan sitä tarkoittanut eikä niiku siinä mielessä tarvitse uudelleen löytää.
Onhan siinä 30 v aikana kun on useampi lapsi tehty niin ollut kaikenlaista muutakin hommaa ja varmasti tiedämme paljon toisistamme, tarkoitin että etsiä uusia ulottuvuuksia toisistaan ja niitähän kyllä löytyy vaikka luulee tuntevansa toisen jo läpikotaisin.
Seksiä ja rakkautta on kyllä pisannut. Mutta nyt on sillee semmoinen uusi ihana sähköinen vaihe menossa voimme omistautua täysin toisillemme nyt kun lapset eivät ole enään kotona, ja tällä takoitan esim. sitä että ei viittiny sillon sekstata aamukahvin jälkeen olohuoneen matolla tai heti kun tuli töistä niin jo eteisessä riisua toisiaan alasti kun oli monta silmäparia katsomassa. Vaikka kyllä ne lapset tiesi mitä makuuhuonessa tehdään, muutakin kuin nukutaan.
Olet kyllä aika samanlainen kuin minä, elämäni on myös ollut tapahtumarikas, eikä missään nimessä tylsä koskaan ja lapsethan siitä jo tekevät rikkaan ja tietysti myös ihana mieheni.
Mutta toivottavasti sinulla jää vain siihen että olet täällä netissä eikä sen enempää, tuskin miehesi ilahtuisi jos se menisi pitemmälle.
KIITOS HELENA!!
Ei olisikaan ilahtunut jos eksyisin jonnekin. Täältähän itseasiassa saa voimaa ja lisävirettä kotiseksiinkin.
Tämä keskuselupohja oli kiva tehdä, koska ikuisesti olen ollut villi seikkailija. En niinkään seksin vaan elämän suhteen ja yhdessä mieheni kanssa.
Aina joskus livahdetaan muulta perheeltä yhdessä jonnekin hulluttelemaan ja hurahdetaan siihen ikiomaan syliin. Ja ulottuvuuksia löytyy.
Onpa rouvilla upeasti asiat...ihan kateeksi käy, minun liitossani kun ei 30 vuoden jälkeen ole muuta kuin viileyttä ja yksinoloa. Muistuttaisin vaan siitä, että chatissa on myös minun kaltaisiani, jotka todella etsivät jotain. Se vasta varsinaista narsismia on, jos vaan huvittelette tosissaan olevien miesten kanssa...pelisäännöt kannattaa tehdä todella selviksi heti alussa. Jos saamanne mailit ja ihailijat ovat noin kovin kiihkeitä, tulee väkisinkin mieleen, että ette ole olleet ihan rehellisiä. Ilman muuta pidän itsestään selvänä, että ette chattaile miehiltänne salaa.
Minä en huvittele täällä olevien miesten kanssa vaan yleensä otan kantaa joihinkin asioihin jotka tuntuvat mielenkiintoisilta ja sen olen huomannut että ihan kaikkea täällä olevia kirjoituksia ei kannata ottaa ihan tosissaan on kaikenlaista moskaa ja monesti osaa lukea jo rivienvälistä onko sen kirjoittanut aikuinen vai lapsi, lapset kun näkyvät käyvän myös täällä aikuisten puolella huvittelemassa.
Minä en saa mailia keneltäkään täällä olevalta, eikä minulla ole täällä netissä ketään ihailijaa, eikä tule olemaan.
Ja mieheni tietää että käyn täällä netissä, joskus jopa lukee näitä niin minun kuin jonkun toisen kirjoituksia, ihmettelee vaan joskus että miten minä viittin lukea noita kirjoituksia, no siihen vastaan että huvinvuoksi ja ajankuluksi ja ollaampa joskus yhdessä oltu chatissa keskustelemassakin se se hauskaa on.
Se on aivan oikein ettei anna mailiosoitetta. Minunkin kahdelle antamistani toinen ei ole löytynyt chat-linjoilta, toinen on. Netistä kylläkin, vahingossa, helmi muiden joukossa, asiallinen, kirjoittelee mukavia ja kiinnostava monella tapaa. Kirjoittelemme aika ahkeraankin mukavia mielenkiintoisia asioita, sydämellä. Kummallakin kotitaustat kunnossa. Silti tuntuu todella mukavalta saada uusia ystäviä ja kirjeenvaihtotovereita.
Kummatkaan mailiystäväni eivät chattaa oikeastaan ollenkaan, eivät puhu hävyttömiä, ovat asiallisia perheellisiä normaaleja miehiä. Myös naistuttavia olen pari löytänyt samanhenkisiä.
Itse olen joskus, harvoin chatissa. Olen käytännössä saavuttanut tavoitteeni, nähnyt mitä tämä on ja seulonut helmet pohjalta. Eli aarteita löytyy kun itse säilyttää sen todellisuuden.
Mieheni tietää, että minulla on aina jotain pientä salaista ikiomaa, jonka vain minä saan säilyttää sydämessäni. Hän hyväksyy sen kun säilytetään rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Sydämeni vilppiä hän ei pyty hallitsemaan. Jokaisella meistä on oikeus myös pieneen salaiseen yksityisyyteen.
Onhan tämä mukava tapa tutustua uusiin ihmisiin.
Tavatakkin voi,jos siltä tuntuu.
Itse olen tavannut,vain yhden ohimennen.
Oli ihan mukava,ehkä joskus näen hänet taas.
Hän oli hiukan minua nuorempi nainen..
Kiitos sinulle rohkaisusta.Oli mukava lukea tämä juttu.Itse en olisi uskaltanut asiaa julkiseksi tuoda.Tuntuu joskus niin samanlaiselta mitä sinä kirjoitit.Kaikki tuntuu kotona jotenkin niin hyvältä,mutta jotakin kuitenkin puuttuu.Me"tyttöporukassa" kerran lähdettiin tänne katsemaan ja se tuntui jotenkin hyvältä ja kiltiltäkin tavalta saada kontaktia muihin kun ei noi kapakatkaan kiinnosta. Ja silti olis tarvetta tutustua johonkin.Olen tavannut yhden naisen ja yhden miehen keiden kanssa pidetään yhtä. Tapaamista ei vielä suunnitella, kirjoitellaan vain. Nämä kummatkin ovat antaneet minulle uudenlaisia ulottuvuuksia elämääni. Ei tarvitse lähteä minnekään ja silti on jossain muualla. Sellaiselta se tuntuu.
Minä olen viihtynyt ja käyn edelleen ja salaisiakin jutusteluja on ollut. Ei niitä kaikkia kotona tarvi kertoa.
Kiitos vielä sinulle rohkeudesta.