Asuin lapsuuteni omasta mielestäni täydellisessä paikassa. Pelkään, ettei sellaista löydy ainakaan täältä pk-seudulta/pk-seudun lähettyviltä.
Kyseinen paikkakunta oli pieni kaupunki, jossa oli kuitenkin harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria. Läheiseen isompaan kaupunkiin (josta löytyi kunnon kauppakeskukset ym) oli noin 45 minan ajomatka.
Kaupunki oli maaseudun ympäröimä, ja oma asuinalueeni sijaitsi aivan kaupungin laidalla, siinä missä maaseutu alkoi. Ei tarvinnu mökkiä kun piti vain 100 metriä kävellä ja oli ihan täyttä maaseutua., mutta keskustaan palveluidenkin pariin oli vain noin puoltoista kilometriä.
En tiedä saiko tästä selostuksesta selvää mitä ajan takaa, mutta siis tykkäsin siitä tunteesta kun asui ikään kuin kaupungin laitamilla - halutessaan pääsi heti korpeen, asumatta kuitenkaan korvessa. nyt esimerkiksi asun opintojen takia Helsingissä, ja ei tunnu omalta asua näin keskellä kaupunkia. Vaikka kävelisin kymmenen kilometriä, en pääsisi yhtään sen enempää luontoon tai pois ihmisten ilmoilta. Siispä ihan tänne keskutan tienoille en ainakaan aio jäädä opintojen päätyttyä.
Sinne lapsuuden kotikaupunkiin on jo työllistymisenkin kannalta aika turha muuttaa, mutta ei ole kuitenkaan poissuljettu vaihtoehto se (jos edes 50 km:n säteellä löytyisi työ). Osaisitteko siis suositella mitään paikkakuntaa/asuinaluetta joka siis sijaitsisi niin, että pääsee nopeasti niin aivan luontoonkin kuin palveluiden pariin? Mielellään pk-seudulla, tai suht lähellä.
Kyseinen paikkakunta oli pieni kaupunki, jossa oli kuitenkin harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria. Läheiseen isompaan kaupunkiin (josta löytyi kunnon kauppakeskukset ym) oli noin 45 minan ajomatka.
Kaupunki oli maaseudun ympäröimä, ja oma asuinalueeni sijaitsi aivan kaupungin laidalla, siinä missä maaseutu alkoi. Ei tarvinnu mökkiä kun piti vain 100 metriä kävellä ja oli ihan täyttä maaseutua., mutta keskustaan palveluidenkin pariin oli vain noin puoltoista kilometriä.
En tiedä saiko tästä selostuksesta selvää mitä ajan takaa, mutta siis tykkäsin siitä tunteesta kun asui ikään kuin kaupungin laitamilla - halutessaan pääsi heti korpeen, asumatta kuitenkaan korvessa. nyt esimerkiksi asun opintojen takia Helsingissä, ja ei tunnu omalta asua näin keskellä kaupunkia. Vaikka kävelisin kymmenen kilometriä, en pääsisi yhtään sen enempää luontoon tai pois ihmisten ilmoilta. Siispä ihan tänne keskutan tienoille en ainakaan aio jäädä opintojen päätyttyä.
Sinne lapsuuden kotikaupunkiin on jo työllistymisenkin kannalta aika turha muuttaa, mutta ei ole kuitenkaan poissuljettu vaihtoehto se (jos edes 50 km:n säteellä löytyisi työ). Osaisitteko siis suositella mitään paikkakuntaa/asuinaluetta joka siis sijaitsisi niin, että pääsee nopeasti niin aivan luontoonkin kuin palveluiden pariin? Mielellään pk-seudulla, tai suht lähellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Espoon luoteisosat ovat sellaista maaseutua, ettei helposti uskoisi olevansa Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Kovinkaan halpaa siellä ei tietenkään ole.