Katselin eilen Etuovi com hintoja.
Asunto kuin asunto perheelle yli 300 000 € siis 2 000 000 vanhaa rahaa.
Vuokrat 1800 € /kk sähkö ym.
Siis jos keskiverto suomalainen ansaitsee 2500 € brutto/kk. Perheen tulot ehkä 3300 €/kk ja netto 2300 €/kk.
Siis asunnon hinta 20 vuoden lainalla 480 000 -530 000 € veroineen ja korkoineen.
Siis jos perhe pystyy säästää 800 €/kk niin asunnon maksuun menee jopa 60 -70 vuotta. Pankit tarjoaa 60 vuoden lainoja eikä syyttä vai?????
Asunnot eivät vaan kestä kuin 30 vuotta (suunniteltu ikä betonitaloille).
Ihmisten pitäisi elää yli sata vuotiaiksi....
Asunto kuin asunto perheelle yli 300 000 € siis 2 000 000 vanhaa rahaa.
Vuokrat 1800 € /kk sähkö ym.
Siis jos keskiverto suomalainen ansaitsee 2500 € brutto/kk. Perheen tulot ehkä 3300 €/kk ja netto 2300 €/kk.
Siis asunnon hinta 20 vuoden lainalla 480 000 -530 000 € veroineen ja korkoineen.
Siis jos perhe pystyy säästää 800 €/kk niin asunnon maksuun menee jopa 60 -70 vuotta. Pankit tarjoaa 60 vuoden lainoja eikä syyttä vai?????
Asunnot eivät vaan kestä kuin 30 vuotta (suunniteltu ikä betonitaloille).
Ihmisten pitäisi elää yli sata vuotiaiksi....
Vastaukset 23
Vanhimmat
Että tuollaisilla tuloilla hommataan tuollaista kämppää?
Taidat olla aika vekkuli.
Nykyisin keskituloinen perhe ei kykene ostamaan itselleen edes kohtuullista asuntoa.
missä vika ?
kenties valtion ja kunnan päättävissä eilimissa
Hyvä nimimerkki juuri on,
Ottamatta kantaa siihen, kuinka tarkka tuo alkuperäinen laskelma on, niin tässä viestiketjussa on mielestäni oma ja oman alani todellisuus raadollisuudessaan. Eli esimerkki on tämä:
Ammattikoulusta valmistuu kokki (nykyisin kolmivuotinen keskiasteen tutkinto). Tutkinto on ammattitutkinto, josta voi jatkaa korkeakouluun, hyviä vertailuja on esimerkiksi sähköasentaja, merkonomi tms. keskiasteen ammattitutkinto. Keskipalkka 1700 e/kk. Parin vuoden kokemuksella, intin jälkeen, perhettä perustamassa ammattikoulutettu pariskunta yhteiset tulot 4.000 e/kk brutto! Tähän on laskettu jo pari ylityöiltaa, ja vähän lisiä.
Ulkomualaisia tulloo Suomeen. Ei ammattikoulutusta, perustaa oman raflan, pääsee otsikoihin (ei hajuakaan hygieniasta). Kunnan kämppä, vuokralla, puhuu auttavasti Suomea, tekee duunia 14 tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa, hakee omaan käyttöön (henkilökunnan ruoka) naapuriravintolan jäteastiasta materiaalia, saa sakot.
Eli pk-seudulla alkaa olla Hesalaisen nuoriparin mahdotonta nykyisillä asumiskustannuksilla elää. Pakko mennä hoiva-alalle tms., jossa tulee kylkiäisenä halpa asuminen.
Keski-ikäiset, jotka älysivät ostaa asunnon 20 vuotta sitten, pärjäilevät hyvin, koska asumiskustannukset ovat noin 400 e kuussa (sisältää kaikki kustannukset, myös varautuminen tuleviin remontteihin).
En muista juurikaan pk-seudun busseissa nähneeni Suomalaisia kuskeja, kuin joka viidennellä kerralla. Sama ilmiö alkaa näkyä jo suurkeittiöissäkin, eli Nokia Telecom:in virallinen kieli (englanti) yleistyy sieläkin, tosin aika alhaisella tasolla. Joka toista pataa hämmentää yli 5.000 km Suomesta syntynyt henkilö. Näin se EU-jyllää, ja kauppa kansainvälistyy, ja pk-seudun alkuasukkaat ja kantasuomalaiset jäävät globaalin talouden jalkoihin.
Onko perheen pakko ostaa tuommoista 300 000 euron asuntoa??
Itse ostin 80 000 rivitalokolmion en kyllä helsingin läheltä mutta kuitenkin.
sinulla...
Näin on.
Laskelmasi on ihan järkevä. Ei kannata lienee välittää noista joka paikan kommentoijista joiden sisälukutaito on olematon.
Me rakensimme talon n. 170 neliötä n. 180 000 euroa ja tuohon sisältyy myös tontti. Itse teimme aika vähän töistä eli palkkasimme sähkärit, muurarit yms...
Täällä on myynnissä rivitaloja vähän vanhempia n 100 000 e kerrostalo asuntoja n 70 000 euroa.
Kannattaa siis mikäli se vain töiden puolesta on mahdollista asua muualla kuin pk seudulla ellei sitten ole pirun rikas.
TAI jos on kotoisin esim. sieltä pk-alueelta eikä halua puhtaasti taloudellisten seikkojen (puoli-ilmaiset asunnot jänkhän laidalla) takia sitoa itseään jonnekin maakunnan turpeeseen. Asuinpaikan valintaan monilla (minulla) vaikuttaa erityisen paljon se, oikeastaan enemmäkin kuin hintataso, että VIIHDYN siellä missä asun. Jos vituttaa joka kerta asuinpaikka tai talon paikka niin elämä on kestämättömällä pohjalla.
Se on hyvä, että viihdyt kyllä noilla hinnoilla pitääkin jo viihtyä.
Silloin on vain oltava valmis maksamaan.
Minua ei mistään hinnasta sais asumaan noilla hinnoilla Helsinkiin ja ne säälittävät lähiöt ja tuppukylät siinä ympäristössä ovat surkeita.
Vinkki myös sinulle ettei talosi rapistu: Tee puutalo, meillä on kaksi toinen on rintamamiestalo, joka on vuokralla tällä hetkellä ja se on rakennettu vuonna 1949 ja hyvin on kestänyt.
Todistit itsekin oikeaksi väitteeni, että ihmiselle asuinympäristö on erittäin tärkeä. Itse asun Suomen entisen pääkaupungin ulkopuolella 200 m2 perinteisessä hirsitalossa unelmaani. Eli puutaloa ei tarvi tehdä, riittää kun restauroi. Mulla on Hgissä&pk-seudulla sukua ja paljon ystäviä, ymmärrän heitä täysin siinä, miksei halua sieltä pois. Mulle kelpaisi Jugend-kaksio nokalta, mutta ei siihen tule olemaan mulla ikinä varaa, muttei erityistä ambitiotakaan, ainakaan tällä hetkellä.
Mitä itse edellisellä vastauksella tarkoitin, niin tuskin kukaan viitsii lähteä vain halvan asunnon takia 300-600 km johonkin suuntaan X. Minä olen kerran tehnyt 6v mutkan opiskellen Oulussa ja lähdin livakasti heti kun oli paperit kourassa sinne missä oikeasti haluan elää ja asua eli täällä.
Mikä on työpaikkatilanne Lapissa? Ne Suomen työpaikat sattuvat vain sijaitsemaan Etelän keskuksissa.Onko siellä Lapissa mitään Rovaniemen
ulkopuolella,ehkä matkailualalla jotain mahdollisuuksia jumalattoman pitkät työmatkat.
Minulla on työpaikka 8 km päässä työmatkaan menee 10 min ja miehelläni on työpaikka 2 km päässä sinne kävelee 15 min. Molemmat ansaitaan keskituloja paremmin ja molemmille on aina riittänyt työtä. Se on varmaan koulutuksesta kiinni. Täällä ei tietenkään ole tehtaita ja hanttihommia sillä tavalla kuin etelässä, mutta mikäli vähän opiskelle niin kyllä täällä töitä on. Ainahan nykyaikana voi tehdä myös etätyötä.
Elämää Rovaniemen ulkopuolellakin varmaan on. Se tietysti mitä itse kukanenkin siltä elämältään haluaa.
Minä en varmaan nauttisi asumisesta keskellä ei mitään, mutta joillekkin se sopii.
Olen asustellut Helsingissä muutaman vuoden ja en millään vaihtaisi näitä maisemia ja tätä elämän vaivattomuutta siihen oravanpyörään mikä siellä on.
Tuo toki johtuu siitä, että olen itse täältä kotoisin varmaan , jos olisin Helsingistä ajatukset olisivat päinvastaiset.
Minulla on 2 pientä lasta ja arvostan suuresti sitä, että heidän hoitopäivänsä ei veny minun työmatkojen vuoksi.
Säälien aina katson pääkaupunkiseudulla käydessäni äitejä ja isiä, jotka ruuhka busseissa raahaavat lapsia hoitopaikkaan ja matkoihinhan siellä menee helposti tunti näin lapsen työpäivä voi venyä 10 tuntiseksi.
En vaihtais.
Jep ymmärrän kyllä, että siellähän me viihdymme missä koti on.
Ihana varmaan se hirsitalo.
Minä olen aina kans katsellut Hesarista asunnon hintoja esim Kruunuhaka, Eira, Katjanokka ja todennut ettei minulla olisi koskaan varaa ostaa 100 m2 kämppää sieltä.
Vantaalle tai Keravalle tms en taas haluaisi mennä asumaan.
Onneksi voin siis asustella täällä susirajalla.
Eikö ole ihanaa, että tietää elävänsä sitä omaa unelmaansa? Minä ajattelen lähes joka kerta kotipihaan ajaessa, että tämä on se mistä minä olen aina haaveillut :)
Hyvää kevättä hirsitaloon!
Pitää muuttaa sit pois pk-seudulta jos kaikki maksaa liikaa, samanlai sitä rahaa palaa muuallaki. Asuminen saattaa olla ehkä hieman kalliimpaa, mutta esim. työpaikkoja on enemmän tarjolla.
Jos et, niin ota ihmeessä selvää. On se kumma, jos ei tavallinen perhe mahdu pienempään kuin 190 neliön kämppään. Tuon verran saa asuntoa keskimääräisellä neliöhinnalla (1613e/m2), jos meinaat 300teur siihen satsata. Pk-seudun ulkopuolelta jopa 250 m2.
Itse elän 3-henkisen perheeni kanssa ihan tyytyväisenä 75 neliön kolmiossa (eikä maksa kolmeasataatuhatta, ei edes pk-seudulla). Myöskään omassa lapsuudessani, ei sitä tilaa sen enempää ollut nuorella perheellä. Ajan kanssa voi kartuttaa varallisuutta ja lääniä ympärillä. Koeta nyt sinäkin hyväksyä se tosiasia, ettei joka jamppa voi automaattisesti olla kartanonomistaja.
Jaa että betonitalot on suunniteltu kestämään kolmekymmentä vuotta.. joopajoo, siinä taas tuuli huulia heiluttelee. Ellet sitten asu venäjänmaalla (mistä kyllä lohkeaa kämppiä alle 300teur).
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet.asp?id=949125
ilmaa on jo paljon...
http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=680186
Ei ole enää varaa ostaa kuin talo Nurmijärveltä tai jostain korvesta eikä sen jälkeenkään Bootseja...
Betonin käyttö Suomessa yleistyi viime vuosisadan alussa, ja etenkin ennen sotia käytetty ns. säästöbetoni ei ollut mitenkään korkealuokkaista. Tästä huolimatta ei ole esimerkkejä ennen vuotta 1955 rakennettujen betonitalojen (max 50v, vai mites se meni?) laajamittaisesta purkamisesta nimenomaan rakenteiden kestämättömyyden vuoksi.
Rakenteita lisäksi korjataan niiden käyttöiän tullessa tappiin, jopa betonirakenteita. Vrt. putkiston käyttöikä on n. 60 vuotta, mutta ei taloja pureta putkiston ollessa finaalissa. Sama koskee betonirakenteita ja niiden kunnostamista.
Betoni-, niinkuin muussakin rakentamisessa on hutiloitu rakkaalla 70-luvulla, jolloin rakennuksen elinkaariajattelu ei ollut se päällimmäinen ajatus taloja tehtäessä. Rakennuskantaa on kuitenkin aika helevetin paljon muunkin ikäistä, kuin tuolla vuosikymmenellä tehtyä, joten sen ajan rakennuksia tuskin kannattaa pitää normina määriteltäessä rakennuksen käyttöikää.
Betonirakenteita on muuten pystyssä antiikin Rooman ajoilta. Kummasti ovat kestäneet kasassa 2000 vuotta.
Ei mene ihan näin :), bootsit on pakko olla paljasjalkalaisella, vaikka mikä olisi. Oikea osoite on Boot Factory suutari Pekka Lahti.
Bootsiton stadilainen on kuin lannanhajuton landelainen.
En tiedä ketään, joka olisi ottanut noin suuren asuntolainan. Otan esimerkiksi poikani, joka hankki kaksivitosena antamamme ennakkoperinnön(30% asunnon hinnasta) ja lainan turvin pienen kaksion.
Poikani tyttöystävällä oli niinikään pieni omistusasunto. Avioiduttuaan viime syksynä he möivät kumpikin oman asuntonsa ja maksoivat vanhat velat pois. He ostivat Espoon Nuottaniemestä RT-kolmion, johon hyvin mahtuu keväällä syntyvä vauvakin. Asunnon hinta oli 220.000€, johon he tarvitsivat 80.000euron lainan.
Tuollaisen lainan he pystyvät tosi helposti hoitamaan, vaikka miniäni jääkin vuodeksi äitiyslomalle.
"Asunto kuin asunto perheelle yli 300 000 € siis 2 000 000 vanhaa rahaa."
Ensinnäkin. 300 000 Eur on alle 1800000 mk. Itse ostin toissa vuonna 160 neliön ja v. 1980 rakennetun omakotitalon Tampereelta hintaan 230 000 Eur. Talo on hyvin rakennettu ja siinä on tilaa hyvinkin 5 henkilölle.
"Asunnot eivät vaan kestä kuin 30 vuotta (suunniteltu ikä betonitaloille)."
:D On se kumma, että vanhempiakin silti myydään jatkuvasti. No joo.
Se täytyy sanoa, että hinnat ovat tosiaan korkealla ja nollista on vähän paha alkaa säästää luksuskoteja. Onni on silti niillä, kuten itsellänikin, jonka vanhemmat ovat säästäneet aikojen saatossa ja pystyvät nyt sijoittamaan ennakkoperintöä lastensa asuntoihin. Moni pariskunta myös perii vanhempien asunnot yms jossain vaiheessa luonnollisen elämän kiertokulun seurauksena ja siinä vaiheessa täytyy olla vain kiitollinen, jos vanhemmat asuivat omistusasunnossa.
menee 100 vuotta parempaan suuntaan..