Kerran kaikki alkaa, kerran myös päättyy, varmasti. Onnellinen, miksi olisin? Haluatteko kuulla, nähdä. Kerron kumminkin. Siitä on pikkasen toistavuotta, kun aloin "kaapitella" erään henkilön kanssa. Sitä kesti puolisenvuotta. Välillä oli kivaa, välillä ei. Mustasukkaisuus rehotti, vaikka molemmat jokapäivä vannoivat, että sitä ei ole. Eihän täällä voi ketään omistaa, sanoimme yhteen ääneen. Lupauksia ja lupauksia ja lupauksien pettämistä heti tilaisuuden tullen. Ei, nyt meni arvaus pieleen. Minä petin lupauksiani vasta viime metreillä, kun huomasin että mikään ei auta. Pettymyksiä pettymyksien perään. Itkua ja huonosti nukuttuja öitä, selityksiä seuraavana päivänä. ehkä viikon päästä. Valehteluun ja sen paljastumiseen kaikki päättyi. Miksi siis olisin onnellinen? En varmasti tuon suhteen päättymisen takia olekkaan, mutta mitä se on tuonut tullessaan, sen myötä olen. Nyt kun siitä on tarkalleen puolivuotta, olen huomannut että "hän kaapittelee" toisen kanssa. Tuskin edes huomaa muita. Sätissäolo on vähentynyt minimiin ja silloinkin jossain muualla kuin huoneessa missä on paljon porukkaa, paljon entisiä tuttuja. Juuri sitä minäkin olisin halunnut. Juuri sitä minulle luvattiin. Olen onnellinen hänen puolestaan, heidän puolestaan. Pystyn siihen nyt, pystyn olemaan onnellinen myös toisen ihmisen saamasta onnesta. Toivon, että se onni myös kestää, sillä se mitä meille aikoinaan tapahtui, oli kamalaa. sitä en toivo, edes pahimmalle vihamiehelleni, joita ei onneksi olekkaan.
Samassa "erorytäkässä" kohtasin minäkin ihmisen. Ihmisen isolla I:llä. Jarrut päällä kolistelimme kiskoja eteenpäin ensimmäisen viikon. Mutta silloin yhdessä myötämäessä meni jarruputki poikki, eikä korjaajaa löytynyt mistään. Yksikin tarjosi korjausapua, mutta ei huolittu silloin. Kuukauden jälkeen päätin; ei niitä jarruja edes korjata, ei kannata, ei tarvitse. Kaikki oli niin hyvin, kuin vain voi olla, kuin kaksi ihmistä on aina toivonut itsellään olevan. Onni ja autuus koko sätti. Nyt siitä on se puolivuotta. Me olemme onnellisia, rakastuneita. Toivottavasti seuraavan puolivuotta, vuoden. Kymmenen vuotta, kuka sen tietää. Toivon kaikkea hyvää ja oikein kirkasta kevättä kaikille onnellisille ja rakastuneille ihmisille.
"Mua joku jossain odottaa"
Samassa "erorytäkässä" kohtasin minäkin ihmisen. Ihmisen isolla I:llä. Jarrut päällä kolistelimme kiskoja eteenpäin ensimmäisen viikon. Mutta silloin yhdessä myötämäessä meni jarruputki poikki, eikä korjaajaa löytynyt mistään. Yksikin tarjosi korjausapua, mutta ei huolittu silloin. Kuukauden jälkeen päätin; ei niitä jarruja edes korjata, ei kannata, ei tarvitse. Kaikki oli niin hyvin, kuin vain voi olla, kuin kaksi ihmistä on aina toivonut itsellään olevan. Onni ja autuus koko sätti. Nyt siitä on se puolivuotta. Me olemme onnellisia, rakastuneita. Toivottavasti seuraavan puolivuotta, vuoden. Kymmenen vuotta, kuka sen tietää. Toivon kaikkea hyvää ja oikein kirkasta kevättä kaikille onnellisille ja rakastuneille ihmisille.
"Mua joku jossain odottaa"
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lukiessani tekstisi tunsin sydämmessäni lämmön tunteen. Mietin olenko minä juuri tuo tapaamasi ihminen.
Aloitin itsekin sättäilemisen reilu vuosi sitten. Ensin kummastellen tätä virtuaali maailmaa, joskus jopa tuntien kuin se olisi oikeaa elämää. Keskustelin mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Joitakin kohtaan tunsin lämpimiäkin tunteita. Ne tunteet eivät aina olleet vastakkaisella puolella todellisia. Koin pettymyksen jos toisenkin. Ajattelin, että sättimaailma on vaan pettureita ja pettäjiä varten. Elokuussa, eilen tarkalleen puoli vuotta sitten, kun maailma näytti todella synkältä eikä valoa tunnelin päässä ollut näkyvissä, istuin koneen ääreen avaten sätin saadakseni jotain piristystä viikonlopun viimeiseen iltayöhön. Tapasin mielenkiintoisen ihmisen. Ihmisen, joka todella oli kiinnostunut minusta, ei siitä missä asuin, mikä on pituuteni, silmien ja hiusten väri. Kiinnostukseni heräsi. Jo seuraavana päivänä tunsin, että elämällä on vielä jotain annettavaa minulle. Aluksi jarruttelimme, emme halunneet antaa tunteelle valtaa. Siinä molemmat epäonnistuimme. Viimein poistin jalan jarrulta ja annoin tunteitten viedä. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tunsin, tätä olen koko elämäni ajan odottanut ja toivonut. Nyt sen sain. Tunteemme syvenee ja vahvistuu päivä päivältä yhä enemmän. Puoli vuotta on mennyt ja kummankin sydämmessä sykkii aito ja rehellinen Rakkaus. Kestäköön Rakkauttemme vuosia, jopa vuosikymmeniä.
vaan ei lakastunut.
Vanhassa töväenlaulussa sanotaan; tovereissamme meissä on voimaa. Miksi sittei ei kohtalotovereissa? On hienoa huomata, että samankaltaisuuksia löytyy muitakin, en siis ole yksin. Yksinäisyys, vaikka yksin en ollutkaan, toisen ihmisen läheisyyden puute turrutti minutkin lähes maanrakoon, sinne alimpaan "helvettiin" mistä ei enään ole paluuta. Ei paluuta ihmisarvoiseen elämään.
Oletko se sinä? No sen tiedämme vain me. Luulisin tunnistavani Rakkaani tekstin, samoin varmasti toisinpäin. Aika vain näyttää, miten meidän käy.
Rakkaus, mitä se oikeastaan on? Voitko sanoa, että olet yltäpäältä rakastunut jos katsot toisen kasvoja, mittailet mielessäsi pituutta, huokailet ihonväriä, nautit hänen sanoistaan, kuljet hänen rinnallaan elokuviin, kapakkaan? Voihan noihinkin asioihin rakastua, mutta se aito rakkaus ei katso kauneutta, ei komeutta, ei tarvitse kiiltäviä helyjä. Aito rakkaus lähtee sisältä, mennäkseen myös toisen sisään, kuunnellakseen mitä siellä on annettavaa, mitä vastaanotettavaa.
Ihanaa kevättä ja kesänodotusta Sinulle, Teille. Niinkuin tällä palstalla on jo sanottu, "Elämä on ihanaa", se täytyy vaan itse oivaltaa ja löytää. Kaikki ei todellakaan ole kultaa mikä kiiltää.
Ps. Niin tohkeissani ja onnellinen olin toissapäivänä, että en edes huomannut onnitella rakastani.
Rakas, oikein paljon onnea puolivuotisen yhdessäolon johdosta.
nyt olen varma siitä. Tämä teksti kertoi minulle sen. Aika todella näyttää, mutta luulen, että mikään sivullinen taho ei voi tätä sidettä katkaista. Mielestäni ihmisen näöllä tai olemuksella ei ole mitään väliä. Tärkeintä on se millainen ihminen on sisältä. Minulle se tunne tuli jo ensimmäisillä sättikerroilla, jolloin emme tienneet toisistamme mitään muuta kuin nikkimme. Tunsin, että Sinun sisällä asuu hyvä ihminen. Ihminen, jolle ulkokuori on aivan toisarvoinen seikka. Sellaisia ihmisiä on harvassa, jotka ovat kiinnostuneet toisesta vain ihmisenä. Tai sitten vain kohdalleni on aikasemmin sattunut ne yksilöt joille ihmisen ulkokuori on tärkeämpi kuin mitä sillä on sisimmässään annettavaa.
Kiitos, Rakas, itsellesi tästä puolen vuoden yhteisolosta.
Ja kiitos myös Teille onnitteluista ja kannustuksesta.
Uskon että sydämemme sykkii molemmilla samaan tahtiin vielä kauan..
Voiko olla, että emme tunnistaneet toisiamme tekstestä? Tottakai tunnistimme, aikaa sitten. Tunnistimme myös niistä ajatuksista mitä olemme kirjoittaneet. Sen kaiken olen sanonut Sinulle sata kertaa, tuhat, ja tulen sanomaan sen vastakin monasti. Niin täällä sätissä, kuin muuallakin. Mutta miksi kirjoitamme saman täälläkin, kaikkien nähtäväksi? Siksi, että ainakin minä haluan ilmoittaa kaikille, että olen onnellinen, onnellinen ja rakastunut. Tämä on vain elämää ja me elämme vain kerran, siksi kai meillekin on suotu mahdollisuus myös onnelliseen elämään. Siksikin täällä kirjoitan, että halusin näyttää kanssaihmisille ettei tämä sätti ole pelkästään huuhaata, toisen pettämistä, toisien tunteilla leikkimistä. Ei pelkkää kirjoitusta, sanoja sanojen perään, sanoja tänään, mitkä ei huomenna merkitse mitään. Vaan, että täällä voi syntyä aivan jotain muutakin. Rakkaus.
Välimatka? Se on vain numeroin ilmoitettu kilometrimäärä, ei mitään muuta. Sekään ei ole esteenä rakkaudelle. Kateus? Sitä varmasti tulee ennenpitkään heidän tahoiltaan, jotka yrittävät tulla tähän väliin, siinä onnistumatta. Mustasukkaisuus? Siihen en enään usko. Luottamus, avoimuus ja rehellisyys. Siinä ne peruspilarit jolla me rakennamme tätä rakkautta toiselle puolivuotiskaudelle.
Suukoja Rakas.
"Toivo on hyvä toveri, ellet saavuttaisikaan haluamaasi, olet ainakin nauttinut sen odottamisesta."
-Ibn al-Mu`tazz-.
Niin... olen toivonut ja odottanut. Nyt toiveeni on totetutunut. Sinä Rakkaani tulit tuulen lailla, et mennyt ohi vaan pysähdyit, jäit sydämeeni asumaan. Minua ei häiritse pitkät välimatkat. Nehän on vaan numeroita. Silloin kun toista aidosti Rakastaa matkan pituus ei haittaa. Avoimuus, luottamus ja rehellisyys kun on molempien välillä silloin kaikki toimii vaikka toinen olisi kuinka kaukana tahansa. Ja joskus tulee vielä se hetki, kilometrit muuttuvat metreiksi jopa senteiksi, häviävät kokonaan. Sitä aikaa toivon ja nautin sen odottamisesta.
Suukkoja Sinulle Rakas ja mukavaa työviikon alkua.
Nimimerkeille.. Onnellinen ja Elämä on ihanaa.. ;))
Niin ja, Hyvää kevään odotusta.. ;))
Ps. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...
virtuaalimaailma ole se kaikkein parhain paikka kohdata toista:) Parempiakin on, mutta, kukapa meistä pystyy tai haluaakaan muuttaa onnen suuntaa, jos se odottaa täällä. Onnitteluni teille minulta, ja aurinkoa ja ruusuja tiellenne:)))
kumminkin. En puhu nyt itsestäni (pelkästään), mutta on ihmisiä jotka ei halua käryyntyä kapakoissa, suu kuivuu kun pitäisi se avata sanoakseen jotain, jotain mikä saa toisen ihmisen syttymään, silmät säkenöimään niin, että sen muistaa. Monille (myönnän myös itselleni) kirjoitus on se kanava joka avaa hanat. Vaikka kuinka katsot toista silmästä silmään, ensinäkemällä, et saa sitä ulos mitä tarkoitat. Ei tietenkään ensikosketus johonkin toiseen ole se suuren rakkauden syntyhetki, se tulee ajankuluessa. Täällä virtuaalimaailmassa sen voit toteuttaa, kunhan muistaa pysyä siinä mitä sanoo. Lempeät, hempeät, ihanatkin sanat voivat loukata ja loukkaavatkin jos ei ole aikomustakaan seisoa niiden takana. Minä ainakin olen aina pyrkinyt siihen, että en lupaa mitään, mitä en pysty myös toteuttamaan. Tähän saakka se on toiminut ja toivon että se toimii edelleenkin. Olen löytänyt täältä keskustelukumppanin, en sano että hän olisi kopio itsestäni, koska ei sellaista olekkaan, mutta hyvää vauhtia olemme oppimassa asioita joka toiselle on tärkeää ja itsekkin haluaa sen toteuttaa.
Sanoit, että kukapa haluaa muuttaa sen suuntaa... Minä taas sanon, että monikin. Ulkopuoliset, meistä riippumattomat tahot. Joillekin vaan se on kauhistus jos toisella menee hyvin. Miksi tuolla, miksei minulla? Mulle kaikki heti nyt. Sitähän se on. Kirjoitin tuolla jo aluksi, olen onnellinen myös toisien onnellisuudesta. Ei sitä ole missään kielletty ja toivoisin että useampikin meistä ihmisistä ajattelisi samoin ja myös näyttäisi sen.
Kiitos onnentoivotuksista, aurinko alkaa kohta lämmittämään, sulattaa muurahaiskeot metsässä, tekee pälvipaikkoja rantakalliolle, valaisee varhaisen aamun kulkijaa, ruusutarhalle.
Onnen siemenen voi löytää, eikä se katso aikaa eikä paikkaa... kun se on löytynyt, se kasvaa vauhdilla jota ei aina voi käsittää. Se lähtee kuljettamaan. Kuten joskus aiemmin täälläkin kirjoitin, rakkaus.. onni... kahden toisilleen tarkoitetun ihmisen kohtaaminen.. sielujen sympatia... se on kirjoitettu tähtiin...
...rehellinenkin on oltava ja pitää kiinni siitä mitä on luvannut niinkuin tuossa toinen kirjoittaakin alla.. tätä mieltä olen minäkin.. jos ei pidä sanaansa aiheutta vahingon itselleen..
Iloista kevättä ja pirteyttä kaikille :)))
Netti voi olla 'kavala' paikka. Kun avautuu kirjoittamiensa sanojen kautta, kertoo enemmän kuin huomaakaan. Jos yhtenevät sielut kohtaavat In Real Life, voi seuraukset olla aika monen sävyiset ja syvät.
Kun sanat saavat runoutta, tähdet tuikkivat.
Kun sanat luovat valhetta, mielet murtuvat.