En jaksa hiljaisuutta

Jos olen yksin kotona en avaa mitään laitetta mistä tulisi ääntä ja/tai kuvaa. Ihana hiljaisuus!
Tai no, lähellä kaupungin keskustaa asun, joten näkee ikkunoista kuitenkin ihmisiä ja ääntäkin kadulta kuuluu. Mutta ei paljoa. Tykkään olla yksin kotona. Kävelylenkeillä suuntaan kaupungista poispäin.

Nojoo, iltauutiset katson.

Mitä on H&P ?

Mielestäni tästä aiheesta ei ole mielekästä keskustella muuten kuin oman viiteryhmän kesken, koska hiljaisuutta sietävät ja toisaalta sitä sietämättömät elävät tyystin eri maailmoissa, eivätkä sen vuoksi pysty ymmärtämään toisiaan.

Suunnilleen kaikki tuntemani yksin asuvat, joilla on tinnitusta, haluavat pitää jatkuvasti jotain äänessä, radiota tai telkkaria ... peittämässä omissa korvissaan kuuluvaa ääntä.

Itse viihdyn oikein hyvin hiljaisuudessakin, paremmin kuin jatkuvassa metelissä.

Huomenta!

Oletpas sinä ahkera, jos koko ajan jotakin touhuat.
Erimoinen olen.
Pidän hiljaisuudesta. Radio ei ole koskaan päällä. Eikä telkkari. Autossa radio kyllä soiteskelee korviini, mutta muuten ei.
Ennen olin ahkerampi, nykyään siirtelen helposti kotitöitä jos vaan tulee muuta mukavempaa juttua.
Saatan satavarmasti aamulla päättää, että tänään aamukahvin jälkeen teen sitä ja sitä. Mutta sitten joku soittaa ja kysyy, lähdenkö ulos syömään tai iltapäiväkahville. Noh, oitis lupaudun ja en sitten alakaan touhuilemaan, koska hetken päästä pitää ruveta itseään "tälläilemään".

Töissä kun olen, niin sehän on koko ajan äänien kanssa "leikkimistä" ja joudun puhumaan/laulamaan paljon. Kun illalla työt loppuu, niin en tottavie tahdo kuunnella mitään. Enkä jaksa puhuakaan kenellekään. Nyt kun on loma, niin on vähän erilaista meininkiä.

Sitten kun saan inspiraation ja alan kotona touhuilemaan, niin silloinkaan en tahdo kuunnella mitään musiikkia.

Jos/kun kuuntelen musiikkia, niin tahdon keskittyä siihen kunnolla. Kuulokkeet päähän ja sukellus musiikin keskelle. Tosin nyt on musiikin kuuntelussakin tosi pitkä paussi.

Heikunkeikku

Minulla on aina taustalla hiljaisella joko tv tai radio. Silloin parhaiten pystyn olemaan nykyhetkessä. Hiljaisuudessa ajatukseni tuppaavat kuljeksimaan menneisyyteen tai tulevaan.

Aamu: aamukahvin jälkeen lähetykset ykköseltä ja kolmoselta surffaillen aiheiden mukaan.
Lehdet netistä.
Toosa kiinni.
Olen jalkeilla, ehkä hereilläkin.
Siedän hiljaisuutta ja nautinkin. 40 vuoden työpaikka- ja liikennehälyn jälkeen nautin rauhasta.
Tuntuu, että välillä olen huono lähtemään. Aikaiset sopimiset. Okei, mekaanisesti suihkuun ja täydennystä aamupalaan ja tapaamisiin. Se on ihan kuin toinen maailma. Väsähdän helpommin kuin ennen, joten kotiinpaluu on mukavaa.
Toiset kuuntelevat radiota, mutta mulle ei ole tullut tätä tapaa, vaikka mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita menee taatusti ohi. Tiedoista tulee ohuita. Miinus.
Koti on rauhan tyyssija?
Jumpparyhmissä jupistaan ennen ja jälkeen. Riittää. Kaikkien keskittyminen tekee tilanteesta rauhallisen ja rauhoittavan. Basta.
Ehkä yliarvostan sitä, että ympäröivä äänimaailma on jotenkin luonnollinen eikä niin täyteen tuotettua.

Beng

Melkein aina joku toosa auki, nyttenkin radiossa asia ohjelma areenan kautta, televisio puol päevee auki ei välttämättä ääni päällä.

Jumpatessa kuntolaitteella ilman ryhmää kotona valitsen ajankohdan jolloin mieleiden tv ohjelma koska kuntoilulaitteessa olo on tyhmän tuntuista mut menee tv:ä katellessa vähintään kerran päivässä puol'tuntia.

Ens'viikolla puumalan mökille, siellä riittää luonnolliset luonnon äänet, ikävintä moottorisahan ääni naapurin mökiltä, tyynenä kesäiltana kantautuu järveä myöten mitä ihmeellisimpiä eläimellisiä ääniä myös ihmismäisiä.

1eero

Välillä on ihanaa olla hiljaisuudessa.
Nytkin vain kellon vaimea tikitys kuuluu.
Tunnin tuo kone lenteli ristiin rastiin ja ympyrää tuossa yläpuolella. Jo neljäs perättäinen päivä, kun lentelevät.
15 astetta näyttää mittari ja aurinko paistaa.
Ulkona kuuluu vain linnun laulu. Harvoin joku menee kylätiellä. Käet jaksavat kukkua.
Ihana rauha, sitten taas jaksaa olla menossa mukana, kun se aika tulee.

- Täältä puuttuu jotain, on vain kiilojemme kilkatusta?
- Tietenkin, mehän olemme ainoat jotka elämme täällä toistaiseksi.
- Mutta kun musta tuntuu, pii pii, kraak kraak, tipi tii ja turpa kii?
Kuinka kaukana nuo sitten ovat?
Minä saan untakin vain kiila Korvallani.
- Noh kuinka pehmeää sitten pitäisi Korvallasi olla? Virnisteli Jesse.
- Faija kertoi että kohta syntyy Kuu.
ja se syntyy siksi, että meihin törmää jotain, joka ei saavu ihan hilaa.

H.

Onneksi ei ole hiljaisuusongelmaa, mutta vaihtaisin mielellläni meluongelmani hiljaisuuteen. Kaupunki rakensi liikenneympyrän 10 m päähän tontin rajasta. Kyllä bassojumputusta piisaa varsinkin ruuhka-aikoina. Tuntuu siltä, että miehet rassaavat autoistaan tahallaan pakoputket rikki, on niin miehekästä polkeaa kaasua ja jumputtaa sitä bassoa. Säälittävää huomion kipeyttä.
Ehdin kuolla, ennenkuin autoilu vähenee ja hiljaiset sähköautot yleistyvät. Bassojumputus todennäköisesti jopa lisääntyy, kun bensamoottorit poistuvat.

Radioita on varmaan kymmenen. Muuttolaatikoissa. Varastossa. Tietokoneista äänet pois. Puhelimet...njaa...miedolla äänellä, äänettöminä ja välillä äänillä jos odotan yhteyksiä avaruudesta tai arjesta.
En kaipaa en siedä eikä tarvitse sietää mitään ylimääräistä ääntä. Olen kuin munkki munkkirinkelit korvilla.
Yksiksen valinta.

Ei tarvitse olla huolissaan, tuskin sinä liian kovalla kuuntelet, niin ei naapurit häiriinny eikä kuulosi kärsi. Minä yksineläjänä pidän paljon radiota auki, ikäänkuin seuralaisena, vaikka en sitä varsinaisesti kuuntele. Osaan olla hiljaisuudessakin, mutta harvoin kerrostalossa kaupungissa ihan hiljaista on ja ennemmin annan radion soida kuin kuuntelen liikenteen ja mahdollisesti naapureiden ääniä. Onneksi talo on hyvin äänieristetty, joten ääniä ei muilta asukkailta liiemmälti kuulu, mutta aina välillä saattaa kuulua jotain kolinaa tms.

Rakastan hiljaisuutta.

Ah, rakastan hiljaisuutta. Asun suurehkossa kaupungissa rivarissa, mutta täällä on hiljaista, nyt illan suussa kuuluu parin lapsen iloiset leikkiäänet vajaan tunnin ulkoa. Ei kuulu liikenteen melua ,ei naapureiden ääniä,vain lintujen laulua tähän aikaan vuodesta. Jos menen terassilleni istumaan, kuuluu veneiden hurinaa salmella ja kohta saapuu jokavuotiset satakielet.
Radiota en kuuntele lainkaan. Luen paljon ja äänikirjoja kuunnellessa keskityn niihin tai nukahdan myöhään. Ihan määrätyt ohjelmat katson tv:stä.
Spotifyssä minulla on soittolistoja , ja sieltä löytyy eri genrejä , joita harvakseltaan tulee kuunneltua.
Onneksi on tilava koti ja kumppani saa toisessa kerroksessa katsoa rauhassa tv:tä. Hänellä pitää olla aina ääniä ympärillä ja minulla hiljaista. Hyvin menee.