Älä mene valmennuskurssille

Kuten aiemmin sanoin, meitä valmennuskurssin käymättömiä oli monta - eri taustoista.

Oma taustani on sellainen, että kävin ensin ammatillisia opintoja, mutta päätin vaihtaa iltalukioon. Lukiotodistuksessa pelkkiä ysejä ja kymppejä, itse laskettu keskiarvo 9,5. Mutta lukiotodistus ei anna alkupisteitä. Reaalista eksimia, matematiikasta magna, äidinkielestä magna, englannista eksimia, ruotsista laudatur. Alkupisteet olivat täten niin huonot, että niistä ei ollut apua sisäänpääsyssä. Hain Tampereelle, jonne otettiin puolet opiskelijoista ylioppilastodistuksen ja pääsykokeen perusteella ja toinen puolisko pelkän pääsykokeen perusteella. Itselleni ainoa mahdollisuus oli pyrkiä pelkän pääsykokeen perusteella, koska todistuksesta olisi hyötyä vain jos olisi ollut pelkkiä älliä/eksimiaa.

Rahaa valmennuskurssiin minulla ei työttömien alkoholistivanhempien lapsena (olin muuttanut toki pois kotoa jo, siinä härdellissä opiskelu olisi ollut mahdotonta) ollut, mutta tein heti tietoisen päätöksen olla siitä välittämättä, koska en voinut sitä asiaa muuttaa. Toisaalta pääsykoemateriaali oli hyvin tarkkaan rajattu, ja se sitoi myös valmennuskurssin käyneitä. Valmennuskurssi ei sitäpaitsi sentään myy opiskelupaikkoja, vaan ehkä eniten juuri motivoi ja aktivoi lukemaan kokeeseen. Päätin heti kättelyssä, että pärjään kyllä jos teen kaikki asiat oikein.

Nyt tulee ilmaisia neuvoja, joita varmaankin valmennuskursseilla annetaan.

1. Hanki kaikki pääsykoemateriaali laskinta ja Maol-taulukoita myöten. Älä pihistele, äläkä tyydy vanhentuneeseen materiaaliin.

2. Tee realistinen lukusuunnitelma. Varaa suunnitelman tekemiseen yksi kokonainen päivä. Kirjaa kalenteriin, minkä kirjan mitkä kappaleet käyt minäkin päivänä läpi. Ota huomioon oma luku/laskunopeutesi.

3. Opiskele 20-25 minuutin pätkissä ja pidä 5 minuutin taukoja noissa väleissä, koska et pysty tehokkaaseen työskentelyyn kuin 20-25 minuutin pätkissä. Se 5 minuuttia tee jotain ihan muuta, esim kuuntele jokin biisi, soita soitinta, venyttele, mitä vain muuta kuin lukemista. Sen jälkeen jatka lukemista/laskemista 20-25 minuutin pätkissä. Päivässä pystyy hyvin lukemaan 8-12 tuntia. Oma lukusuunnitelma kannattaa tehdä noin 8 tunnin päivittäiselle lukemiselle, koska suunnitelmista tuppaa tulemaan liian kunnianhimoisia.

4. Lue kaikki ulkoa opeteltava ulkoa. Meillä oli pääsykoekirja nimeltään Galenos käytössä, ja sen luin ulkoa läpi. Yksien kansien välissä oleva materiaali on aina ulkoa opeteltavissa. Nykyään korostetaan joka paikassa tiedonhakutaitoja, ja asioiden ulkoa opiskelua vähätellään ja jopa paheksutaan. Pääsykoemateriaali on kuitenkin tarkoitettu ulkoa opeteltavaksi, eikä siinä ole tarkoituskaan kohentaa omia tiedonhakutaitoja. Tee ideakarttoja ulkoa opeteltavista asioista, voit myös piirrellä kirjan sivuille ajattelematta kirjan jälleenmyyntiarvoa. Ideakartat ja merkinnät muovaavat aivojasi oppimaan asiat ulkoa, koska siten kaikesta tulee ikäänkuin itse tehtyä. Tarvitset hyvää rutiinia ideakartoista myös pääsykokeeseen sisältyvässä aineistokokeessa, jossa on vain puoli tuntia aikaa tutustua täysin vieraaseen aineistoon (20-30 sivua), minkä jälkeen aineisto kerätään pois, mutta ainestosta tekemäsi ideakartta saa jäädä sinulle. Itse sain hyvät pisteet aineistokokeessa 20,5/24. Itse teen ideakartan kirjoittamalla jonkun vaikean termin kuplan sisälle, ja siihen liittyvät asiat omiin kupliinsa, jotka yhdistelen viivoilla toisiinsa. Nopeassa ajassa saa hahmotettua, miten asiat liittyvät toisiinsa.

Fysiikan ja kemian lukeminen oli melko suoraviivaista ja täten helppoa suunnitella. Laskin pääsykokeeseen sisältyvät kirjat läpi kannesta kanteen pariin kertaan. Joka ikinen kirjan tehtävä tuli laskettua läpi lisätehtävineen, kunnes osasin laskea kaiken ilman apuja. Ensimmäisen kerran laskin kirjat läpi lukion kurssin aikana, toisen kerran ylioppilaskirjoitukseen valmistautuessa, kolmannen kerran pääsykokeeseen valmistautuessa ja neljännen kerran toisella pääsykoeyrityksellä, jolloin pääsin opiskelemaan. Tässä on tärkeää, että heti alusta saakka käyttää pääsykokeessa hyväksyttyä laskinta, jotta saa hyvän rutiinin myös oman laskimen käyttöön, pääsykokeessa ei ole hyvä juttu, jos oman laskimen käyttö ei ole nopeaa.

5. Lepo ja liikunta. Kovaa liikuntaa kannattaa harrastaa vähintään 3 päivänä viikossa, koska lihakset hiukan hellänä jaksaa istua tuntikausia paikallaan paljon helpommin kuin jos lihakset olisivat kipeytyneet liiasta istumisesta. Liikunta parantaa myös kognitiota.

Jatkan myöhemmin tätä listaa mm pääsykoepäivän tärkeydetä, miten siihen kannattaa valmistautua jne. Nyt pitää mennä, työt kutsuu...

Anonyymi kirjoitti:

Kuten aiemmin sanoin, meitä valmennuskurssin käymättömiä oli monta - eri taustoista.

Oma taustani on sellainen, että kävin ensin ammatillisia opintoja, mutta päätin vaihtaa iltalukioon. Lukiotodistuksessa pelkkiä ysejä ja kymppejä, itse laskettu keskiarvo 9,5. Mutta lukiotodistus ei anna alkupisteitä. Reaalista eksimia, matematiikasta magna, äidinkielestä magna, englannista eksimia, ruotsista laudatur. Alkupisteet olivat täten niin huonot, että niistä ei ollut apua sisäänpääsyssä. Hain Tampereelle, jonne otettiin puolet opiskelijoista ylioppilastodistuksen ja pääsykokeen perusteella ja toinen puolisko pelkän pääsykokeen perusteella. Itselleni ainoa mahdollisuus oli pyrkiä pelkän pääsykokeen perusteella, koska todistuksesta olisi hyötyä vain jos olisi ollut pelkkiä älliä/eksimiaa.

Rahaa valmennuskurssiin minulla ei työttömien alkoholistivanhempien lapsena (olin muuttanut toki pois kotoa jo, siinä härdellissä opiskelu olisi ollut mahdotonta) ollut, mutta tein heti tietoisen päätöksen olla siitä välittämättä, koska en voinut sitä asiaa muuttaa. Toisaalta pääsykoemateriaali oli hyvin tarkkaan rajattu, ja se sitoi myös valmennuskurssin käyneitä. Valmennuskurssi ei sitäpaitsi sentään myy opiskelupaikkoja, vaan ehkä eniten juuri motivoi ja aktivoi lukemaan kokeeseen. Päätin heti kättelyssä, että pärjään kyllä jos teen kaikki asiat oikein.

Nyt tulee ilmaisia neuvoja, joita varmaankin valmennuskursseilla annetaan.

1. Hanki kaikki pääsykoemateriaali laskinta ja Maol-taulukoita myöten. Älä pihistele, äläkä tyydy vanhentuneeseen materiaaliin.

2. Tee realistinen lukusuunnitelma. Varaa suunnitelman tekemiseen yksi kokonainen päivä. Kirjaa kalenteriin, minkä kirjan mitkä kappaleet käyt minäkin päivänä läpi. Ota huomioon oma luku/laskunopeutesi.

3. Opiskele 20-25 minuutin pätkissä ja pidä 5 minuutin taukoja noissa väleissä, koska et pysty tehokkaaseen työskentelyyn kuin 20-25 minuutin pätkissä. Se 5 minuuttia tee jotain ihan muuta, esim kuuntele jokin biisi, soita soitinta, venyttele, mitä vain muuta kuin lukemista. Sen jälkeen jatka lukemista/laskemista 20-25 minuutin pätkissä. Päivässä pystyy hyvin lukemaan 8-12 tuntia. Oma lukusuunnitelma kannattaa tehdä noin 8 tunnin päivittäiselle lukemiselle, koska suunnitelmista tuppaa tulemaan liian kunnianhimoisia.

4. Lue kaikki ulkoa opeteltava ulkoa. Meillä oli pääsykoekirja nimeltään Galenos käytössä, ja sen luin ulkoa läpi. Yksien kansien välissä oleva materiaali on aina ulkoa opeteltavissa. Nykyään korostetaan joka paikassa tiedonhakutaitoja, ja asioiden ulkoa opiskelua vähätellään ja jopa paheksutaan. Pääsykoemateriaali on kuitenkin tarkoitettu ulkoa opeteltavaksi, eikä siinä ole tarkoituskaan kohentaa omia tiedonhakutaitoja. Tee ideakarttoja ulkoa opeteltavista asioista, voit myös piirrellä kirjan sivuille ajattelematta kirjan jälleenmyyntiarvoa. Ideakartat ja merkinnät muovaavat aivojasi oppimaan asiat ulkoa, koska siten kaikesta tulee ikäänkuin itse tehtyä. Tarvitset hyvää rutiinia ideakartoista myös pääsykokeeseen sisältyvässä aineistokokeessa, jossa on vain puoli tuntia aikaa tutustua täysin vieraaseen aineistoon (20-30 sivua), minkä jälkeen aineisto kerätään pois, mutta ainestosta tekemäsi ideakartta saa jäädä sinulle. Itse sain hyvät pisteet aineistokokeessa 20,5/24. Itse teen ideakartan kirjoittamalla jonkun vaikean termin kuplan sisälle, ja siihen liittyvät asiat omiin kupliinsa, jotka yhdistelen viivoilla toisiinsa. Nopeassa ajassa saa hahmotettua, miten asiat liittyvät toisiinsa.

Fysiikan ja kemian lukeminen oli melko suoraviivaista ja täten helppoa suunnitella. Laskin pääsykokeeseen sisältyvät kirjat läpi kannesta kanteen pariin kertaan. Joka ikinen kirjan tehtävä tuli laskettua läpi lisätehtävineen, kunnes osasin laskea kaiken ilman apuja. Ensimmäisen kerran laskin kirjat läpi lukion kurssin aikana, toisen kerran ylioppilaskirjoitukseen valmistautuessa, kolmannen kerran pääsykokeeseen valmistautuessa ja neljännen kerran toisella pääsykoeyrityksellä, jolloin pääsin opiskelemaan. Tässä on tärkeää, että heti alusta saakka käyttää pääsykokeessa hyväksyttyä laskinta, jotta saa hyvän rutiinin myös oman laskimen käyttöön, pääsykokeessa ei ole hyvä juttu, jos oman laskimen käyttö ei ole nopeaa.

5. Lepo ja liikunta. Kovaa liikuntaa kannattaa harrastaa vähintään 3 päivänä viikossa, koska lihakset hiukan hellänä jaksaa istua tuntikausia paikallaan paljon helpommin kuin jos lihakset olisivat kipeytyneet liiasta istumisesta. Liikunta parantaa myös kognitiota.

Jatkan myöhemmin tätä listaa mm pääsykoepäivän tärkeydetä, miten siihen kannattaa valmistautua jne. Nyt pitää mennä, työt kutsuu...

Lue lisää

Lista jatkuu. Itse luin koko pääsykoemateriaalin läpi 2-3 koetta edeltävänä päivänä, koska siten saan asiat ainakin lyhytkestoiseen muistiin, se riittää, että kokeeseen sakka asiat ovat mielessä.

6. Koepäivä. Ole hyvissä ajoin paikalla, jotta ehdit tarvittaessa vaikka kävellen perille, jos kulkuneuvo hajoaa alta. Syö vähäkuituinen aamupala, jotta suoli ei ala toimimaan kesken kokeen. Älä ota eväitä mukaan,korkeintaan hapotonta juomaa, jonka voi nopeasti juoda. Käy WC:ssä juuri ennenkoetilaisuutta vaikka ei olisi minkäänlainen hätä, puserra rakko ja suoli niin tyhjäksi kun pystyt. Varaa päänsärkylääkettä mukaan, mikäli saat helposti päänsärkyä.

Mene pääsykoesalissa mahdollisimman keskelle penkkiriviä istumaan, reunoilla joudut ehkä koko ajan nousemaan ylös ja antamaan tilaa WC:ssä ravaajille, mutta keskellä penkkiriviä saat istua koko kokeen ajan paikoillasi keskeytyksettä. Pyri itse olemaan käymättä WC.ssä kertaakaan.

Hanki sellainen kello (esim rannekello), jonka voit asettaa pöydälle eteesi. Älä pidä kelloa ranteessasi, koska käden vilkaisuun kuluu enemmän aikaa kuin koepaperin yläpuolella olevan kellon vilkaisuun. Rannetta ei tue vilkaistua yhtä nopeasti ja vaivattomasti kuin koepaperin yllä olevaa kelloa. Kun saat koepaperin eteesi, lue ensimmäinen kysymys ja jos et osaa heti vastata siihen, lue heti perään kysymys 2. Jos aikaa kuluu yli minuutti tehtävän ymmärtämiseen, hyppää raakasti yli ja lue seuraava kysymys, kunnes osaat vastata. Jos osaat vastata jotain, vastaa se minkä tiedät.

Älä välitä siitä, kuinka monta pistettä olisi mistäkin kysymyksestä saatavissa. kokeen järjestäjä on tarkoituksella pisteyttänyt jotkut helpot kysymykset siten, että niistä saa paljon pisteitä ja jostain vaikeasta tehtävästä voi saada vain vähän pisteitä. Säilytä vain johdonmukaisuus ja vastaa järjestyksessä kaikkeen mihin osaat.

Aineistokokeessa tee heti ideakartta aineistosta, ideakartan avulla saat kirjoitettua hyvän analyysin aineistosta kuin aineistosta.

Käytä kaikki aika hyödyksi, jostakin syystä pääsykokeissa on aina niitä, jotka alkavat palauttamaan vastauspapereitaan jo 5 minuuttia ennen koeajan loppumista, ikäänkuin heillä olisi liikaa koeaikaa, ja he haluavat ulos salista ennen täyttä aikaa. Kilpaiu opiskelupaikoista käydään tosi pienessä marginaalissa, yksikin sana väärin tai oikein ON ratkaiseva. Jos olet jo vastannut kaikkeen, Jos olet jo vastannut kaikkeen, tarkista vielä vastauksiasi loppuun asti, jokainen sekunti ratkaisee.

Itse ajattelen, että parhaiden pisteiden saaminen on hyvin vaikeaa, myös kymmenen parhaan joukkoon pääseminen on vaikeaa. Mutta jos opiskelupaikan saa 100 parasta, niin riittää, että pääsee viimeisenä sisään. Ei tarvitse siis tähdätä parhaaksi, vaan ainoastaan sadan parhaan joukkoon. Siihen saattaa päästä jos jaksaa nähdä vaivaa ja lukea syksystä saakka läpi talven kevääseen.

Anonyymi kirjoitti:

Itse ajattelen, että parhaiden pisteiden saaminen on hyvin vaikeaa, myös kymmenen parhaan joukkoon pääseminen on vaikeaa. Mutta jos opiskelupaikan saa 100 parasta, niin riittää, että pääsee viimeisenä sisään. Ei tarvitse siis tähdätä parhaaksi, vaan ainoastaan sadan parhaan joukkoon. Siihen saattaa päästä jos jaksaa nähdä vaivaa ja lukea syksystä saakka läpi talven kevääseen.

Lue lisää

Ei tarvitse olla paras, ei. Mutta hakijoiden parhaasta päästä kuitenkin, että kuuluu sadan parhaan joukkoon tuhannesta, jotka kaikki ovat hyviä.

Melko kovapäinen täytyy ylioppilaan olla, jos joutuu pänttäämään syksystä kevääseen päästäkseen lääketieteelliseen, vaikka pääsykoe perustuu lukiokursseihin. Mihin sitä lukiota sitten tarvittiin? Olisiko tuollaisen kovapään paikka ehkä muualla?

Jos luonnontieteet ei jo lukiossa ole ollut oma juttu, niin miten se asia muuksi muuttuu, vaikka unelmana olisi lääketieteellinen ja lääkärin ura?

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvitse olla paras, ei. Mutta hakijoiden parhaasta päästä kuitenkin, että kuuluu sadan parhaan joukkoon tuhannesta, jotka kaikki ovat hyviä.

Melko kovapäinen täytyy ylioppilaan olla, jos joutuu pänttäämään syksystä kevääseen päästäkseen lääketieteelliseen, vaikka pääsykoe perustuu lukiokursseihin. Mihin sitä lukiota sitten tarvittiin? Olisiko tuollaisen kovapään paikka ehkä muualla?

Jos luonnontieteet ei jo lukiossa ole ollut oma juttu, niin miten se asia muuksi muuttuu, vaikka unelmana olisi lääketieteellinen ja lääkärin ura?

Lue lisää

No saadakseen ensinnäkin hyvän arvosanan ylioppilaskirjoituksissa, pitää päntätä kokolailla puoli vuotta ennen ylppäriä. Mieluiten lukee koko lukion ajan paljon ja huolella. Hyvässä lykyssä saman kevään ylioppilas voi päästä opiskelemaan samalla höökillä, mutta silloin on usein myös muita aineita tentittävänä, jotka eivät kuuluu pääsykokeiden aiheeseen. Mutta tottakai kannattaa yrittää heti ylioppilaskeväänä.

Kyllä pitää olla kovapäinen, jotta lukee täysipainoisesti syksystä kevääseen, mutta kerroin että sen se käytännössä vaatii, jos meinaa varmistaa opiskelupaikan. Eikö olekin hienoa, että omia heikkouksiaan voi vahvistaa treenaamalla?!

Luonnontieteet on siitä kiitollinen kapiitteli, että jokainen voi parantaa osaamistaan kovalla työllä. Laskemaan oppii vain laskemalla. Jos on heikot laskutaidot, ne kehittyvät kohinalla, kun laskee paljon, koska lukiotasolla matematiikka on hyvin mekaanista, eikä todellakaan tarvitse olla mikään nero oppiakseen laskemaan pääsykoelaskuja.

Lääketieteellinen tiedekunta on juurikin oikea paikka kovapäiselle ja sitkeälle opiskelijalle, koska luettava materiaali on valtava, on oikeasti mahdotonta lukea kaikkea materiaalia läpi, mutta luettava on silti koko ajan, ja pääasiassa englanninkielisenä, vaikka esim Duodecim on joitakin hyviä suomenkielisiä julkaisuja tehnyt. On harhaluulo, että lääkiksessä pärjäisivät ns luonnostaan lahjakkaat, joilla on valokuvamuisti, näin ei ole. Lääkiksessä menestyy kovapäisimmät luupäät, joilla on ennen kaikkea hyvät istumalihakset. Samaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta tarvitaan myöhemmin työelämässä, kun taistellaan potilaan terveyden puolesta. Pääosa työstä on rauhallista, mutta aika ajoin täytyy laittaa kaikki peliin potilaan puolesta, silloin kysytään sitä samaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, johon on pikkuhiljaa kasvettu opintojen myötä. Saattaa olla, ettei kukaan kollegoista tiedä, mikä vakavasti sairasta potilasta vaivaa, eikä kukaan osaa hoitaa. Silloin opiskellaan tietokannoista ja julkaisuista, löytyisikö mitään vihjettä asiaan, mikäli mitään ei löydy sitkeän yrittämisen jälkeen, voi julkaista tapausselostuksen, alkaa tutkimaan asiaa jne. Istumalihakset, ne istumalihakset._.