Bi-miehelle vertaistukea

Mä olin jo 35v kun myönsin itselleni olevani bi. Olihan se hirveä shokki kun tajusit tai hyväksyit että pidät miehistä. Ennen tota mä rupesin pukeutumaan naisten vaatteisiin ja vähän kokeilin meikkejäkin. Ehkä toi murti mulla mielen lukot ja maailmankatsomus avartui niin että hyväksyin olevani bisse. Mutta varmaan olet jo todennut että elämäsi ei suistunut raiteiltaa vaikka pidätkin miehistäkin. Olen kaapissa eikä bisseydestäni tiedä kukaan. Musta tosin tuntuu että mulla seuraava askel voi olla ymmärtää olevansa homo. No sittenpähän olen eheytynyt. Ei se mulla mikään mörkö enää ole ja jos pysyn bissenä niin hyvä sekin.

Mua haluttaisi olla miehen kanssa ja eihän sitä tiedä jos vaikka kokeilisi miltä tuntuu seurustella. Tahdon kuitenkin tuo mies olisi vapaa eikä häntäkään haittaisi jos kehittyisi miesten välistä kipinääkin.

Moikka!

Kiva lukea kirjoituksiasi. Kyllä täällä voidaan vertaistukea antaa.

Itse uskalsin kokeilla vasta 35-vuotiaana, kun olin jo naimisissa (naisen kanssa); vaikka tulin tietoiseksi jo 23-vuotiaana, että pidän miehistäkin.

Oli kyllä aikamoinen moraalitaistelu itseni kanssa. Uskalsin lopuksi kokeilla (toisen ukkomiehen kanssa) ja oli tosi vapauttava ja iloinen tunne. Tiesin heti, että tämä olen minä! En ole koskaan kadonnut sitä.
Nykyään vaimo tietää että olen bi.

Kiva että sulla muutama kaveri tietää, ja nimenomaan tyttöystävä.

Sanoisin, ettei se ole suhteestasi tyttöystäväsi kanssa mitään pois, jos toteutat bi-puolesi toisen miehen kanssa. Se voi jopa tehdä sinusta onnellisempi ja harmonisempi. Tämä on tietysti kaikille ainutlaatuinen asia eikä voin mennä sanomaan että kaikille toimii näin. Mutta itselle ja moni muulle se on toiminut juuri näin. Hyvä tosiaan kun olet pystynyt kertomaan tyttöystävälle, se on arvokasta ja harvalla on ehkä mahdollisuus siihen.

Ota yhteyttä vaan jos haluat keskustella lisää ja vertailla kokemuksia vertaistuen hengessä.