Huono olla

Anonyymi kirjoitti:

Minulla ei ole oikein hyvä olla, enkä saa puhuttua asiasta kellekään hävetyksen vuoksi. Kuraattorilla käynyt, mutta en uskaltanut puhua asioista jotka minua vaivasivat lisäksi minulle alettiin epäillä masennusta, joka ahdisti ajatuksena joten lopetin tapaamisiin menemisen. Oma olo tuntuu hiukan hyödyttömältä ja tuntuu etten osaa mitään tarpeeksi hyvin. Olen jatkuvasti ahdistunut ja mietin minkälaisen kuvan annan itsestäni. En uskalla olla kotonakaan oma itseni, koska äitini on hyvin "ahdasmielinen" ajatusmaailnaltaan eikä ymmärrä oloani. Esim. Koulussa luokan edessä esiintyminen on aiheuttanut minulle pahoja paniikkikohtauksia ja kun kerroin äidille koulussa tulevasta esitelmästä ja kuinka se minua ahdisti. Hän vain totesi, että ei se ole niin paha, että ryhdistäydy ja opi sellaisiin tilanteisiin tai et tule pärjäämään elämässä. Haluaisin myös lyhyet hiukset, (olen tyttö) ja hän alkoi heti huutamaan minulle, että mitä on kasvatuksessani tehnyt väärin että minusta on tullut tällainen. Se sattui, mutta en uskaltanut puhua asiasta äitini kanssa vaan tyydyin siihen että äitini on oikeassa ja silti hän piti minulle 3päivää mykkäkoulua. Kaiken lisäksi minulla on epämukava olo omassa kehossa se ällöttävä minua. Olen siis ihan normaalipainoinen mittausten mukaan mutta oma keho ja olemus vain ällöttää. Minulla ei ole edes juuri kunnon luotettavia kavereita joihin tukeutua, koska olen aina ollut aika ujo... Minusta tuntuu, että pitäisi ehkä hakea apua, mutta päädyn aina siihen, että ei tämä ole niin vakavaa että apua tarvitsisin. Minua.myls hävettää se, kuinka äidilleni sanoin että kaikki on ihan hyvin, että ei Kuraattorilla enää tarvitse käydä ja se että nyt sanoisin että olisi ehkä tarvetta. Halusin kirjoittaa tänne, koska halusin tyhjentää omaa päätä jonnekin. T:16v tyttö

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä