Tein sinut osoittaakseni etten ole kuollut

Taitavaa riimittelyä.

Lintu lensi liian korkealle

Hän on sielussasi joka päivä
siltä kaipuu tuntuu
enkä saa tunnetta pois
vaikka kuinka huuhdon mieltäni

Rakkaus voisi kirjoittaa
näitä lauseita tähtiin
mutta minun lintuni
lensi liian korkealle
eikä palannut takaisin

Kuka jaksaa taistella
ikuisesti aikaa vastaan
sanoilla voi rakentaa
pienen sillan sydämeen
ilman paluuta takaisin

Välikuolema

Tämä on se hetki
kun tunsin kuolemaa
näissä samoissa kasvoissa
ei matka jatku enää
se päättyy pimeään

Synnyin uudelleen
tähän samaan elämään
ei se ollut kuin hetki
ja ne eilisen virheet
voi elää uudelleen

Äiti X ja Isä Y

Siellä ei ole rajoja
ja hän on näkymätön
Rakkaus kutsuu sinua nimeltä
sait yksinkertaisen elämän
ilman ääniä ikuisuudesta

Elät huomista värittäen eilistä
teit oikein tai väärin
sisäinen minäsi ei muutu
Ääni on aina samanlainen
ja rakkauden kaksi vitsausta:
teki sinusta kalpean

Miksi kerrot tätä tarinaa
kysyt itseltäsi toisinaan
Kuka valehtelee parhaiten
lainsuojattoman peilin edessä
Äiti X ja isä Y
lapsesi on pelkkä Z
Kirjaimia voi yhdistää
mutta yötä ei voi muuttaa

Tämä on vain minulle

Olen kokenut surua ja rakkautta
nähnyt vanhaa ja uutta
Aurinko ja sade tekevät
sateenkaaren rakkaudesta
sinuun, minuun ja häneen

Ainakin luulen niin
tämä elämä on minulle
Ainakin elän niin
tämä elämä on vain sinulle

Kun välissä on liikaa aikaa
se menettää merkityksen
On joitakin vanhoja kuvia
mieli ei ole enää vapaa
vaikka se haluaisi olla

Ainakin luulen niin
tämä elämä on sinulle
Ainakin elän niin
tämä elämä on vain minulle

Olet nähnyt minut ja hänet
kokenut yön ja päivän
Aurinko ja tuuli tekevät
vesisateen enkelien
valkoisille höyhenille ja sinulle

Ainakin luulen niin
tämä on vain minulle
Ainakin elän niin
tämä elämä on vain sinulle

"Viimeinen"

He katoavat.. yhdessä

Totuus on valkoinen
ja valhe ihmisen värinen
Tänään sataa lunta
ja sateenkaari on poissa

Miten voisin kertoa
kuka olen
sisälläni asuu joku toinen

Siellä korkeassa tornissa
huojuu öisin
en voi hallita itseäni

Puhun itsekseni
unelmillani ei ole kohdetta
ja se vain jatkuu

Kunnes tulee jatko-osa
ja sinä voitat roolin
sellaisen kauniin punaisen

Maalaat tulevaisuuden
jossa on pilviä
ja niitä sadepäiviä

Totuus on yhdentekevä
ja valhe minun väriseni
Tänään sataa vettä
ja sateenkaari hohtaa taas

Auringon jälkeen

Nämä ovat ne sanat
auringon jälkeen..

"Pimeys tulee
valon jälkeen.
Ei siellä voi
katsoa silmiin.
Sinä et löydä
minua enää."

Minun pitää jättää
jälkiä tähän maailmaan.
Kulkemalla kuuhun
ja takaisin aurinkoon.

Voi niitä aikoja
ja rakastuneita mieliä.
Se tunne vain voimistuu..
Olen palvonut aurinkoa
ja pyytänyt lisää aikaa.
Katsonut sammuneita silmiä,
nähnyt katuja ilman nimiä.

Jos voisin olla joku muu,
näkisinkö sinut eri tavalla.
Taas ne kesän muistot
ja kalat ilman keuhkoja
hengittävät rakkautta.

Auringon jälkeen
on vähemmän vaihtoehtoja.
Elämä on kuin yksi päivä
yö ja valo samaan aikaan.

Nämä ovat ne sanat
auringon jälkeen..

... sammutti auringon


Rakkaus myrkyttää mielen
ja seuraamme tietä sinne.
Sinä tiedät,
mitä siellä on.

Auringon punainen orgasmi
ja elämän aikavääristymä.
Itsetuho on alkanut
aikoja sitten.
Kuolema on ainoa
tapa käsitellä asiaa.

Tänään se tapahtuu,
en osaa puhua kauniisti.
Hengitän sinua ohuesti
aika on jo melkein ohi.

Meillä ei ole kotia

Leijumme jossain
kaupungin laitamilla.
Nuo tuhannet valot
voisivat johtaa kotiin.

Jonkun täytyy valvoa..
jonkun täytyy palvoa..
ja musiikki on äänetön.

Meillä ei ole kotia,
silmistä heijastuu tuli.
Tunne on kaikki,
mitä olemme saaneet.

Jonkun täytyy nukkua..
jonkun täytyy hukkua..
ja ääni tulee sisältäni.

Pieniä ihmisiä pimeässä,
meidät on maalattu samoin.
Älä osoita taskulampulla
mieleni suuria salaisuuksia.

Kuolematon

Taiteilija ei koskaan kuole
-- hän vain muuttaa nimeään. --WY--

Et voi unohtaa yötä


Niin paljon ääniä
ja silta meidän välissä
Olin toisella puolella
halusin nöhdä kasvosi

Se tuli ylhäältä
ajatus ei toimi toisinpäin
kirkon kellot jäivät soimaan

Kunnes sade ropisi
ja vörjäsi valkoiseksi
Kesä vastaan talvi
halusin sulattaa sydämesi

Luin runostasi vain otsikon, parempaan en kykene.

Vanhanaikainen rakkaus


Väkivalta puhuu käsillään,
enkä minä ymmärrä mitään.
On vain maa ja taivas
ja niiden välissä kajastus,
joku voisi sanoa
nainen ja mies
punaisessa puutarhassa.

Oletko miettinyt aikaa
ja katsonut meren pintaa.
Kun näet ulapan,
sen on pakko kaartua,
koska tunnet
pyörintää sisälläni.

Nuo kauniit vuoret
ovat merenneidon jälkiä.
Kiipeät kuten ennenkin,
aika ei voi puhdistaa kasvojani.
Tunnetko pyhän nautinnon,
ilman tuulen huojuntaa.
Sinne johdattaa
vanhanaikainen rakkaus.

Valtameret puhuvat itsestään,
kun rakkaus muuttuu kylmäksi.
Se on tarkoitettu vanhoille sieluille,
nuoli läpi kahdeksikon.
Heillä ei ole muuta merkitystä
kuin syntyä uudestaan.

Kaunista, kuin laiminlyöty maailma, joka elää itsekkyyden voimalla.
Odotan jatkoa jos mahdollista.

Runoilijat vittuilevat, niin koronakin, mutta se on todellinen.

Skeida on skeidaa.

Maailmankaikkeus klo: 3:31

Minulle on
yhdentekevää
missä on alku
tai loppu

Kun kyyneleitä
ei enää ole
olen elänyt
täyden elämän

Maailmankaikkeus
on minulle
vääristymä
pitkässä ketjussa
valoa ja pimeyttä

Minulle on tärkeintä aika
jota hengitän
ja ne ihmiset
jotka lämmittävät
kylmää sydäntäni

Se olet sinä

Halusin tietää, miltä tuntuu
olla aivan yksin | Eksysissä siellä
toisessa maailmassa | Käsi kädessä
näkymättömässä ihmisessä.
En voi enää nukkua sillä tavoin,
pimeyteni on saavuttanut rajan.

Se alkaa ja päättyy, jonnekin
kovin kauas äärettömään | Äänetön
ääriviiva kuvaa minunlaistani.
Enkä halua enää pudota takaisin, sillä
hiljaiset ihmiset eivät puhu minulle.

Mutta et ole koskaan yksin | Se
tunne elää huomennakin | Toinen
puoli on sinussa ja jotakin muuta
on minussa | Kuulen äänesi vieläkin.

Sillä on suuri tarkoitus, etten
voi enää tuntea lämpöäsi.
Rakkaus valuu täysin hukkaan,
enkä osaa ajatella kirkkaasti | Elämän
kiertolainen on pelkkä heijastus | Se
olet sinä vastaan muu maailma.


"You can pick up the saddest person on the earth
and tell him that you're saving her."

Vaikuttavaa tekstiä.
Voi kun löytäisin itsekin sanat vielä