Kannabis aalto pyyhkäisi koulumme yli ja vei monta opiskelijaa mukanaan

Lukuvuoden alussa kannabiksen käyttäjiä oli muutama, mutta he olivat sitäkin innokkaampia ”markkinointimiehiä”: viikottain he mainostivat ”tuotteen” hyviä puolia ja kertoivat sen mm. tuoneen ”ennen kokemattomia hyvän olon tunteita”.

Lukuvuoden edetessä he saivat mukaan yhä uusi kokeilijoita, joista nyt lukuvuoden lopussa on tullut kanta-asiakkaita. Tunnelma koulussa on muuttunut joksikin ahdistavan ja masentavan rajamailta. Maanantaina välituntikeskustelut keskittyvät viikonlopun kannabistapahtumiin, joihin nyt kuuluu ”lisäjännityksenä” hengityskatkokset, puhekyvyn menetys, muistinmenetys ym. Viimeistään keskiviikkona aletaan välitunneilla miettiä sitä, mistä viikonlopun aineet hankitaan ja missä niitä käytetään. Kaikki asiat tuntuvat pyörivän kannabiksen ympärillä.

Oppitunnit ovat myös tulleet rauhattomammaksi, koska nämä kannabisveijarit eivät jaksa keskittyä opetukseen ja hölöttävät omiaan.

Onneksi tulee kesäloma? Vai merkitseekö se sitä, että ensi syksynä on tiedossa yhä ”jännittävämpiä” aineita, joita sitten taas muutama markkinamies alkaa myydä?

Merkillistä on minusta koulun henkilön kunnan käytös: ovatko he kuuroja ja sokeita, kun eivät huumeasiaa millään tavalla noteeraa? Vai onko vastuu heidän mielestään täysin toisaalla eli oppilailla itsellään ja heidän omaisillaan? Koulu on kuitenkin se paikka, jossa oppilaat kokoontuvat ja jossa kannabiskaverit usein tavataan; paikka, josta et pääse pakoon kaveripainetta. Ihmettelen, ettei koulumme järjestä huumevalistusta, luo välituntitapahtumia, jossa huumettomat / huumeista irti haluavat voisivat löytää kavereita jne. Miksei koulu kutsu esitelmöimään poliiseja, vanhoja narkkareita ja muita huumevalistajia kertomaan näkemästään ja kokemastaan?

Ihmettelen myös median toimintaa, joka luo yhä positiivisemman ilmapiirin kannabiksen käytölle: mainostetaan maita, joissa kannabis on sallittua ja niiden hyviä kokemuksia, kannabista lääkkeenä, kannabisfirmoja laillisina ja menestyvinä pörssiyhtiöinä. Huh huh! Kenties moni koulutuksensa loppuunsaattanut, perheen perustanut ja työelämässä oleva yli kolmekymppinen osaa tehdä valistuneen oman ratkaisun kannabiksen käytöstä. Sen sijaan väitän, ettei lukioikäinen ole siihen päätökseen kypsä ja sen vuoksi meitä pitäisi suojella lainsäädännön ja ennen kaikkea lähipiirimme aikuisten toimesta.

Jos nykymeno jatkuu, on monta murhetta edessä niin yksilön kuin koko yhteiskuntamme kannalta. Aikuiset - opettajat, terkkarit, vanhemmat ja valkut - nuoret tarvitsee nyt ”jeesii”!