Viime viikon loppu meni "opiskellessa" ja jäi sitten muutama asia hiukan mietityttään. Täällä on paljon ollut juttua siitä "koirakortista", eli toi mun käymä kasvattajakurssi olis kyllä sopinut paljon paremmin koiran ostoa suunnittelevan kurssiksi. Siitä ois sitten voinut saada sen "koiran ostoluvan";)
Aika kurjaa, kun kurssin pitäjät ei osaa vastata kysymyksiin, eli ihan esimerkkinä voin kertoo, kun joku kysy palauttaako kasvattaja takuusumman sijoitusnartusta, jos kohtu on tulehduksen ym takia poistettava eikä pentuja tule. Siellä eivät tosiaankaan osanneet vastata ja moni muu vastauskin oli jotain muuta kuin mitä kennelliiton ratkaisut on eri tapauksissa olleet.
Sitten pitäjillä oli melkoinen ulkolaisten koirien jalostuskäyttöö koskeva kielteinen kanta, eli heistä olisi parempi laskea pevisan vaatimuksia ja saada sitä kautta lisää koiria jalostukseen, kuin että narttu vaikka astutettaisiin ulkomailla. No saadaanhan noinkin sitä geeniboolia laajennettua, mutta aika hullulta touhu tuntu ainakin musta. Mitä mieltä te kasvattajat olette?
Sanallakaan ei puhuttu rahasta, mihinkään ei ollut mitään suositushintoja astutuksista ja jalostusoikeuksista lähtien. Ei myöskään puhuttu verotuksesta ym.
Lähinnä vietin viikonlopun kuunnellen, kun joku toinen luki mulle sen materiaalin ääneen, eli kirjekurssina ois varmaan toiminut ihan yhtä hyvin.
Paras oppi oli se, mitä toisilta kurssilaisilta sai, eli tulipa siinä useampiakin nimiä kenellä ei koiraa kannata kuvauttaa, kun eräs ihminen ei ole kaikkien kuvaajien kanssa hyvissä väleissä ym. Samalla kiinnitin huomioo siihen, miten huonoissa väleissä monet saman rodun kasvattajat on keskenään, se on musta tosi harmi.
En enää yhtään ihmettele, jos esim. sijoituskoiran ottaja on kummissaan omista oikeuksistaan, kun ei edes kasvattakurssilla asioista tiedetä. Ton perusteella kokisin olevani tosi hataralla pohjalla, jos koiria alkaisin kasvattaa. Ne perustiedot on kyllä etsittävä ihan jostain muualta.
Siihen koirakorttiin se ois ollut omiaan, mutta muuten tuloksena oli vaan puutunut takapuoli.
Aika kurjaa, kun kurssin pitäjät ei osaa vastata kysymyksiin, eli ihan esimerkkinä voin kertoo, kun joku kysy palauttaako kasvattaja takuusumman sijoitusnartusta, jos kohtu on tulehduksen ym takia poistettava eikä pentuja tule. Siellä eivät tosiaankaan osanneet vastata ja moni muu vastauskin oli jotain muuta kuin mitä kennelliiton ratkaisut on eri tapauksissa olleet.
Sitten pitäjillä oli melkoinen ulkolaisten koirien jalostuskäyttöö koskeva kielteinen kanta, eli heistä olisi parempi laskea pevisan vaatimuksia ja saada sitä kautta lisää koiria jalostukseen, kuin että narttu vaikka astutettaisiin ulkomailla. No saadaanhan noinkin sitä geeniboolia laajennettua, mutta aika hullulta touhu tuntu ainakin musta. Mitä mieltä te kasvattajat olette?
Sanallakaan ei puhuttu rahasta, mihinkään ei ollut mitään suositushintoja astutuksista ja jalostusoikeuksista lähtien. Ei myöskään puhuttu verotuksesta ym.
Lähinnä vietin viikonlopun kuunnellen, kun joku toinen luki mulle sen materiaalin ääneen, eli kirjekurssina ois varmaan toiminut ihan yhtä hyvin.
Paras oppi oli se, mitä toisilta kurssilaisilta sai, eli tulipa siinä useampiakin nimiä kenellä ei koiraa kannata kuvauttaa, kun eräs ihminen ei ole kaikkien kuvaajien kanssa hyvissä väleissä ym. Samalla kiinnitin huomioo siihen, miten huonoissa väleissä monet saman rodun kasvattajat on keskenään, se on musta tosi harmi.
En enää yhtään ihmettele, jos esim. sijoituskoiran ottaja on kummissaan omista oikeuksistaan, kun ei edes kasvattakurssilla asioista tiedetä. Ton perusteella kokisin olevani tosi hataralla pohjalla, jos koiria alkaisin kasvattaa. Ne perustiedot on kyllä etsittävä ihan jostain muualta.
Siihen koirakorttiin se ois ollut omiaan, mutta muuten tuloksena oli vaan puutunut takapuoli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
omastani. Kenen järjestämä se oli? Tuntuu vain jollain tavalla hassulta tuo kanta. Katsoivatko että uutta verta ei kannata lähteä hankkimaan ulkomailta? Onhan todella vanhentunut katsonta kanta koska rajojen avuduttua ollaan päästy ilman karanteeneja tuontien tuomiseen, eikä ketään niin hullua ole kasvattajana että lähtisi aivan roskaa hakemaan. Ja tuo sinun kysymyksesi on aika kimurantti. Mahtaako siihen periaatteessa vastausta ollakkaan. Toisaalta pitäisi tietysti palauttaa, mutta onhan siinä ollut jo kasvattajallakin aika paljon kuluja ennen kohtutulehdusta. Luulisin asian olevan osa puolten välisen jutun. Itse en ota rahaa kun sijoitan nartun. Vaadin ainoastaan yhden pentueen rekisteröimistä kennel nimelleni ja otan siitä ainoastaan yhden pennun, paitsi siinä tapauksessa mikäli narttu synnyttää meillä ja huollan pennut luovutus ikään. Silloin sen yhden pennun lisäksi otan kulu korvauksen ja muutoin tuotto jaetaan tasan. Minulla ei ongelmia ole ollut. Kaikki muu on sopimuspohjaista. Mahtaakohan kahta ihan samanlaista sopimusta ollakkaan?
satakunnan ja pirkanmaan kennelpiirien järkkäämä kurssi.
Ja he kaikki kolme kasvattajaa, jotka kurssia pitivät, olivat samaa mieltä, että löysäämällä pevisan "rajoja" saadaan ihan tarpeeksi jalostuskoiria kotimaasta. Meen rodulla toi ei ainakaan muuttas mitään, kun kanta on pieni, eli ulkolaista verta tarvitaan koko ajan lisää ja melko paljon kasvattajat tuokin ulkolaisia koiria maahan ja käyvät muualla astuttamassa.
Mielenkiintoinen toi sun tapas sijoittaa. Koirahan silloin muuttuu tavallaan heti vastaanottajan omaksi ja sä otat siis vaan yhden pennun, jos vastaanottaja hoitaa sen synnytyksen ym. kotonaan? Sun täytyy tosissaan sitten luottaa siihen koiran ottajaan, kun noin toimit, eli sulta tuskin saa sijoituskoiraa kovin helposti? Jos sitä koskaan ees voi saada helposti. Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan!
Tuohon takuusumman palautukseen tuskin on yhtä oikeeta vastausta, mutta siellä eivät tosiaankaan osanneet sanoa mitään. Itse ajattelisin, että siinä vaikuttas vakuutuksen ottaja ym. myös jonkin verran ja onhan toikin sellanen juttu, joka varmaan ois hyvä kirjata ylös kun koiraa luovuttaa. Tossa meen rodussa rahat ei palaudu ainakaan silloin, kun kyseessä on ulkomaantuonti, syy siihen ettei koiraa käytetä, voi olla mikä vaan, mutta kasvattajat poikkeuksetta pitää siinä tapauksessa takuusumman itsellään.
Mun muuten kävi sua kateeksi eilen illalla! Meillä on nartulla juoksu ja uros on poikkeuksellisesti pari yötä kotona. Se tietty nukkuu meen kanssa, kun likka on lukittuna toiseen huoneeseen ja eikös toi rontti ollut vallannut mun puolen sängystä ihan kokonaan, kun olin menossa nukkuun. Oisin antanut mitä vaan, että kyseessä ois ollut sellanen pikkunen rotu, ku sulla eikä 68cm/48kg elukka. Sitä on muuten kiva töniä sivummaksi, kun tolla on tapana heittäytyä ihan veteläksi ja välillä jopa kuorsata, kun se meen sänkyyn pääse ja sitä koittaa siirtää. Koittaa olla fiksu ja näyttelee nukkuvaa vaikka miten sitä retuuttas ja niinpä mä päädyin nukkuun ihan reunaan ja herra makas koivet kohti kattoo meen välissä;)
Jalostusneuvoja kurssit on paljon mielenkiintoisempia,asiaa on huomattavasti enemmän ja ne kokeneempaa harrastajaa todellakin puuduttavat peruspulinat on aika vähissä. Siellä on ihan mielenkiitoista asiaa jalostuksesta ja perinnöllisyydestä yleensä.
Kyllä näistä nykyisistä kasvattajakursseista olen materiaalit nähnyt ja jos niiden perusteella pitäisi kasvatustyötä alottaa,niin eipä kyllä tulis yhtään mitään. Samat tiedot saa ilman kurssiakin,kun hiukankaan on omaa aloitekykyä.
Noista sopimuksista olen Uman kanssa samaa mieltä,niihin on tosi hankala mitään yleispäteviä neuvoja, tai hintoja laittaa, kun sopimuksista on vaihtoehtoja ihan rajattomasti.
Koirankasvattajan kun pitäisi olla yhtäaikaa se kasvattaja ja psykologi ja lakimies eikä niistä eläinlääkärinkään taidoista varsinaisesti haittaa olisi,että varmasti niitä tietoja ei kyllä viikonlopun kurssilta saa.
Vuosi sitten kasvattajakurssilla sai vastaukset kysymyksiin ja asiantuntijat olivat todella asiansa tuntevia! Eli järjestävillä henkilöillä on merkitystä kurssin onnistumisen kannalta.