sen nuoren naisen sisässä asuu pieni tyttö,ei kukaan siitä tiedä mutta siellä se on.se saa tuntea kaikki iskut jotka kohdistuvat tuohon nuoreen naiseen.eikä kukaan näe mustelmia koska ne ovat siinä pienessä tytössä,syvällä sielussa.pienestä tytöstä ei ole koskaan kasvanut isoa,koska se ei uskaltanut kolhujen jälkeen enää näyttäytyä.se pysähtyi,jäi elämään muistoissa ja omissa unelmissaan.se pieni tyttö on monta kertaa hylätty, nyt siitä tuntuu että tää oli viimeinen kerta, vaikka se tosin ennenkin on niin ajatellut.ei se enää uskaltaisi kuvitellakkaan löytävänsä jotain joka oikeasti olisi aina sen luona.se pieni tyttö huomaa kuinka nuori nainen ei voi hyvin,tyttö ihmettelee kun se näkee peilikuvansa tilalla kasvoja menneisyydestä,kuinka se iltaisin puhuu sille toiselle,jota ei oikeasti ole edes olemassa ja kuinka se luulee enkelin olevan vieressä,muka tuntee kosketuksen,niin se sanoo.se nuori nainen.vain se pieni tyttö puhuu siitäkin tapahtumasta,kun se nuori nainen oli vielä pieni se meinasi tehdä itselleen pahaa.ei se halunnut olla enää olemassa.pieni tyttö toivoo hiljaa,että se vapautettaisiin,että siitä tulis enkeli,niin se toivoo.ettei sen tarvitsisi enää yhtään huonoa muistoa,pahaa sanaa tai uutta kohtausta kätkeä sisään,niin ettei kukaan saa tietää.väsynyt pieni tyttö.
sekoamassa..
tyllerö
3214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoititpa kauniisti :-)
Pieni tyttö kyyryyn käpertyy, turhia murheitaan sisällään kantaa. Tippa tipalta maailma kastuu, kun kyynelten virta kosken lailla juoksee. Lattialla on jo lätäköitä. Vain itku soi sointuaan kertoen surkuhupaista tarinaa. Päivien jälkeen muistot unohtuu, tyttö viimeinkin rauhoittuu. Verhot väistyy mielen tieltä. Valo paistaa ikkunasta. Uudet tuulet tuovat kirkkaan mielen. Aamupäivä vaihtuu keskipäivään. Keskipäivän riennot alkaa. Pian löytyy uusi polku, matka jatkuu leikin lailla. Vanha hairahdus kohtalossa jää vihdoin taa. Särö sydämessä korjaantuu ja surumieli unohtuu.
Menneet tyttö unohtaa, kohottaa katseen nähdäkseen edessään häämöttävän toivonkipinän. Synkkyyden maailmasta on matkan jatkuttava valon tietä. Pimeät kadut täytyy jättää, muuten kun johtavat turmioon. Saa nähdä kuinka hän pärjää. Löytääkö etsimänsä vai jääkö hän pimeyden mielivaltaan. Valoa ei saa unohtaa. Kartta pois surusta on kiven alla, jos liian kauan turhuuksia poljetaan.
Onni odottaa ottajaansa. Sen voit vielä saavuttaa, kunhan jaksat odottaa. Ensin pitää unohtaa, sitten vasta voit kurkottaa.
sä kirjoitat todella kauniisti...lisää...