Veneilyperinteiden vaaliminen

Anonyymi

Tämän keskusteluketjun tarkoitus on selvittää minkä verran nykyveneiljä kunnioittaa vanhoja jopa vuosisataisia perinteitä vesillä liikkumisessa.

Tämä ketju on tarkoitettu kaikille veneilyssä mukana oleville, myös vasta-alkajille ja veneettömille. Tarkoitus on saada aikaiseksi keskustelu, joka ei ole asenteellisesti käynnistetty, kuten tuo toinen tänään esiin nostettu vanha keskustelu.

Meidän on mahdollista nostaa esiin monia mieltä askarruttavia aiheita, kuten karttaplotteri, keulapotkuri, vierassatamakäytös, aaltojen aiheuttaminen, solmujen osaaminen ja kapeikoissa kryssiminen ym.

Minä haluaisin itse nostaa esille jokaisen veneilijän perusosaamisen vesillä liikuttaessa. En ole vaatimassa pakollista venekorttia, mutta millä muulla tavalla saisimme veneilykurssien suorittamisen suositummaksi?

Satunnainen tarkkailija

63

211

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Itse en anna perinteille oikeastaan mitään arvoa. Toisin sanoen millekään tekemiselle ei kelpaa perusteeksi se, että kyse olisi perinteestä. Se ei tarkoita sitä, ettei jotain järkevää asiaa voisi tehdä siitä huolimatta, että joidenkin mielestä se on perinne.

    • Anonyymi

      Kaikista isoin muutos veneilyssä on asenne vastuukysymyksiin, lisääntynyt kontrolli ja kaikenmaailman lupaproopuskat sekä ikärajat. Olen veneillyt niin kauan kuin muistan, tosin välillä oli melkein 20 vuoden tauko. Ensimmäinen veneilykausi alkoi ennen kuin olin täyttänyt 10 vuotta, ennen 15 vuoden ikää kuljin merellä yksin rekisteröidyllä pulpettiveneellä. Kenelläkään ei tullut mieleenkään mitkään ikärajat tai pätevyysvaatimukset. Tähän oli myös syynsä, sillä kaikki tiesi kenen syy on jos vastoinkäymisiä vesillä sattuu. Ei tarvinnut miettiä kenen syy on jos merkityllä väylällä ajaa karttaan merkitsemättömään kiveen, tai kuinka leveä veneväylä on ja kenen vastuulla kuljetaan väylällä tai sen ulkopuolella ja saako niin tehdä. Hätätilanteessa tarvittiin apua jos hengenhätä oli, ei siksi että moottori on rikki tai polttoaine lopussa. Toki moni asia on tullut helpommaksi varsinkin navigointi. Veneen ylläpito on vaikeutunut lisääntyneiden huoltokohteiden ansiosta. -70 luvun vene oli teknisesti yksinkertainen ja sikäli helppo, varsinkin kun oli uusi lähes huoltovapaa materiaali lasikuitu.
      Kun aloitti veneily uudelleen 2000 luvulla tuntui oudoimmalta keskustelut vastuukysymyksisä, vastuu oli ikään kuin siirtynyt kipparilta yhteiskunnalle, ja sen mukana tullut pätevyysvaatimukset, ikäräjat ja kontrolli. Plotteri ja uusi tekniikka on tienkin helpottanut monia asioita, mutta silti vielä ihmetyttää käsitykset perinteisen navigoinnin tarpeettomuudesta. Onko sitten siihen kasvettu, että riittää kun ajaa nenä kiinni plotterissa. Itse ainakin haluan tietää sijaintini maisemaa katsomalla ja siihen tarvitaan kartta, ruudulta asian hahmottaminen ei ainakaan minulta onnistu. Toinen asia on tämä ajatus siitä, että apua saataisiin tarvittaessa johonkin hälytyskeskukseen soittamalla. Mielestäni tämä on taas yksi osoitus yhteiskunnan tukiverkkoon turvautumisesta ja siitä että sen kuuluu olla läsnä merelläkin. Aikaisemmin apua sai siltä lähimmältä taholta joka saapuvilla oli ja viestitys tapahtui käsi, savumerkein tai mitä nyt käytettävissä oli. Watsupilla on hankala lähettää viestiä toiselle näköpiirissä olevalle veneelle tai alukselle.

      • Anonyymi

        "Ensimmäinen veneilykausi alkoi ennen kuin olin täyttänyt 10 vuotta, ennen 15 vuoden ikää kuljin merellä yksin rekisteröidyllä pulpettiveneellä. Kenelläkään ei tullut mieleenkään mitkään ikärajat tai pätevyysvaatimukset"

        Veneilyn säännöt ei ole muuttuneet tältä osin lainkaan. Itse aloitin veneilyn vuonna 1979 ja jo silloin rekisteröidyn veneen kuljettamiseen vaadittiin 15 vuoden ikä. Myöskään perämoottoriveneen rekisteröintiin ei ole tullut muutoksia. Silloin vuonna 1979 se raja oli sama kuin nyt eli 20 heppasella sai vielä ajaa alle 15 vee ja niin me poijjaat ajettiinkin.

        "sen mukana tullut pätevyysvaatimukset,"

        Myöskään pätevyysvaatimuksiin ei ole tullut mitään muutoksia. Edelleen kuljettajalta vaaditaan sama pätevyys eli pelkästään taitoa.

        Meri-VHF:n osaltakaan ei tullut kiristyksiä, päinvastoin. Mielestäni nykykäytäntö on helpotus.

        Pormillerajoja on kyllä asteella tiukennettu. 1,5 -> 1,0.

        "mutta silti vielä ihmetyttää käsitykset perinteisen navigoinnin tarpeettomuudesta."

        Tästä olen samaa mieltä. Samoin tuosta avun hälyttämisestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ensimmäinen veneilykausi alkoi ennen kuin olin täyttänyt 10 vuotta, ennen 15 vuoden ikää kuljin merellä yksin rekisteröidyllä pulpettiveneellä. Kenelläkään ei tullut mieleenkään mitkään ikärajat tai pätevyysvaatimukset"

        Veneilyn säännöt ei ole muuttuneet tältä osin lainkaan. Itse aloitin veneilyn vuonna 1979 ja jo silloin rekisteröidyn veneen kuljettamiseen vaadittiin 15 vuoden ikä. Myöskään perämoottoriveneen rekisteröintiin ei ole tullut muutoksia. Silloin vuonna 1979 se raja oli sama kuin nyt eli 20 heppasella sai vielä ajaa alle 15 vee ja niin me poijjaat ajettiinkin.

        "sen mukana tullut pätevyysvaatimukset,"

        Myöskään pätevyysvaatimuksiin ei ole tullut mitään muutoksia. Edelleen kuljettajalta vaaditaan sama pätevyys eli pelkästään taitoa.

        Meri-VHF:n osaltakaan ei tullut kiristyksiä, päinvastoin. Mielestäni nykykäytäntö on helpotus.

        Pormillerajoja on kyllä asteella tiukennettu. 1,5 -> 1,0.

        "mutta silti vielä ihmetyttää käsitykset perinteisen navigoinnin tarpeettomuudesta."

        Tästä olen samaa mieltä. Samoin tuosta avun hälyttämisestä.

        Kirjoittelette näköjään näistä nykyajan veneilystä ja tämän ajan määräyksistä ja vaatimuksista, jotka on kyllä aika paljon muuttuneet 1950 puolivälistä alkaen jolloin kyllä tarvittiin navigointitaitoa ja tietoa kun oli vaan käytössä kartta, kompassi ja kello.
        Itsekukin liikkui sellaisella veneellä ja varusteilla mitä oli saanut hankittua ja onnistui kuitenkin.


    • Anonyymi

      Aloittaja puhui kunnioituksesta, mutta tarkoittaako hän silti noudattamista. Siinä on nimittäin vissi ero.

      Moni varmaan pitää vanhoja perinteitä mielenkiintoisina ja intressantteina, mutta itse elää tätä päivää.

      • Anonyymi

        Pitäisi kai sitten määritellä, mitä se "kunnioittaminen" tarkoittaa. Esimerkiksi perinteiden pitäminen mielenkiintoisina ei minusta ole kunnioittamista.

        Minusta kunnioittaminen tarkoittaa arvostamista, sitä, että pitää jotain asiaa tai ihmistä hyvänä ja arvostettavana. Toisin sanoen, jos kunnioittaa jotain perinnettä, sitä on loogista myös noudattaa, ellei siihen ole jotain suoranaista estettä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitäisi kai sitten määritellä, mitä se "kunnioittaminen" tarkoittaa. Esimerkiksi perinteiden pitäminen mielenkiintoisina ei minusta ole kunnioittamista.

        Minusta kunnioittaminen tarkoittaa arvostamista, sitä, että pitää jotain asiaa tai ihmistä hyvänä ja arvostettavana. Toisin sanoen, jos kunnioittaa jotain perinnettä, sitä on loogista myös noudattaa, ellei siihen ole jotain suoranaista estettä.

        On paljon perinteitä, joita voi arvostaa ilman, että niitä noudattaa.

        Kunnioittaminen määritellään mm. myönteisenä tunteena. Esimerkiksi lipputervehdystä kohtaan minulla on myönteisiä tunteita, vaikka en sitä itse tee enkä siihen vastaa, jos joku sattuisi sen tekemään.

        Hyvin monet perinteet perustuvat ihmisten erilaiseen arvoon. Ne ovat hiljalleen poistuneet, kun ihmisiä alettiin pitämään yhdenvertaisina. Joskus tuntuu siltä, että ainakin osa niistä, jotka haikailevat perinteiden noudattamista kaipaavat itselleen jonkinlaista näkyvää asemaa iän tai jonkun muun seikan perusteella. Siksi punaisista housuistakin kirjoitettiin niin pitkään.


    • Anonyymi

      Vesillä liikuttaessa riittäisi ihan omaehtoinen tutustuminen sääntöihin ja hyvään vesilläkulku tapaan. Nuo yhdistettynä muiden huomioimiseen, ja terveeseen järkeen, siinä meillä olisi veneilykulttuuria kerrassaan, joka tekisi vesillä liikkumisesta turvallista ja kaikille siellä liikkuville mukavaa.

      Muiden huomioiminen, olisi hyvä alku !

      • Anonyymi

        Mitähän tarkoitat hyvällä vesilläkulku tavalla?
        Ja miten sellaiseen voisi omaehtoisesti tutustua, jolla jokainen tarkoittaa eri asioita? Vai luuletko tosiaankin kyseisellä käsitteellä olevan jokin yleisesti hyväksytty ja tunnustettu merkitys?!?

        Sääntöjen osaaminen ja muiden huomioiminen onkin sitten jo kannatettava toive, muttei liity tapoihin tai perinteisiin enää mitenkään.


    • Anonyymi

      "vuosisataisia perinteitä vesillä liikkumisessa"
      Ja sitten aloittaja mainitseekin sellaisia "vuosisataisia perinteitä" kuin:
      1) karttaplotteri (jep, niitä ilmeisesti ollut aloittajan mielestä saatavissa vuosisatoja)
      2) keulapotkuri
      Missä aluksessa (saati veneessä) oli keulapotkuri ennen vuotta 1919, saati aiemmin?
      3) solmujen osaaminen
      Mihin liikkuessa tarvitaan solmuja? Ellei tässä tarkoiteta vuosisataista perinnettä mitata vauhtia solmu-nimisellä yksiköllä, mikä onkin järkevää niin kauan, kun pituus- ja leveysasteetkin ovat käytössä navigoinnissa.
      Solmittavia solmuja ei kuitenkaan käytetä liikkuessa, vaan satamassa (luonnon tai rakennetussa) ja kenties kalastaessa.
      4) kapeikoissa kryssiminen
      Se on varmaankin vuosisatoja sitten muodostunut perinteeksi vain siksi, ettei silloin ollut mitään vaihtoehtoja. Nykyään yleensä on.
      5) aaltojen aiheuttaminen
      Se on väistämätön seuraus siitä että vedessä ylipäätään jokin liikkuu, eikä siten ole vältettävissä. Ei siis perinne, jolla tarkoitetaan tiettyä _valittua_ tapaa tehdä jotain, jota on käytetty pitkään ja käytetään edelleen.
      6) vierassatamakäytös
      Se voisi todellakin liittyä johonkin perinteeseen, eli siihen miten vierassatamassa käyttäydytään ja on aiemminkin käyttäydytty. Mutta aloittajalta jäi kertomatta mitä perinnettä tässä tarkoitettiin, eli miten hänen mukaansa vierassatamissa sitten on aina käyttäydytty?

      "millä muulla tavalla saisimme veneilykurssien suorittamisen suositummaksi? "
      Miksi kyseiset kurssit pitäisi saada suositummaksi? Jotta joku voisi tehdä niillä rahaa? Eihän sillä ole mitään väliä kenellekään muulle taholle, tuleeko jonkun osaaminen noista kursseista vai jostain muualta!

      Ainoa kunnioitusta ansaitseva perinne mikä tulee tässä yhteydessä mieleen, on tahto hoitaa asiansa siten, että pääsee omin avuin perille ilman viranomais- tai muuhun ulkopuoliseen apuun turvautumista kaikissa ennalta arvattavissa olosuhteissa. Sen perinteen toivoisi yleistyvän ja leviävän, mutta kyse on paljon enemmän asenteista kuin mistään kursseista tai koulutuksista. Yleisin avun tarpeen syy kun on polttoaineen loppuminen.

      • Anonyymi

        Uusia perinteitä syntyy joka päivä. Karttaplotteri on jo sukupolven ikäinen, joten se voi ihan hyvin olla perinne. Ei taida olla mitään sääntöä minkä ikäinen asia voi olla perinne. Jos joku asiat tehdään kolmannen kerran, se on jo perinteinen.

        Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään.

        Perinne ei siis itsessään ole mikään peruste tehdä asioita tietyllä tavalla koska se ei sisällä perusteita asialle vaan ainoastaan jonkinlaisen aikaulottuvuuden. Perinteinä olevat asiat voivat yhtä hyvin olla hyviä kuin pahojakin.

        Kaikkein huonoimpia perusteluja asian tekemiseen jollain tavalla on se, että niin on aina tehty. Se liippaa aika läheltä perinteitä.


      • Anonyymi

        Siis perinteinen polttoaineen loppuminen :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uusia perinteitä syntyy joka päivä. Karttaplotteri on jo sukupolven ikäinen, joten se voi ihan hyvin olla perinne. Ei taida olla mitään sääntöä minkä ikäinen asia voi olla perinne. Jos joku asiat tehdään kolmannen kerran, se on jo perinteinen.

        Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään.

        Perinne ei siis itsessään ole mikään peruste tehdä asioita tietyllä tavalla koska se ei sisällä perusteita asialle vaan ainoastaan jonkinlaisen aikaulottuvuuden. Perinteinä olevat asiat voivat yhtä hyvin olla hyviä kuin pahojakin.

        Kaikkein huonoimpia perusteluja asian tekemiseen jollain tavalla on se, että niin on aina tehty. Se liippaa aika läheltä perinteitä.

        "Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään."

        Jep, mutta aloittaja puhuikin avauksessaan vuosisataisesta perinteestä, mikä ilmeisesti jäi sinulta huomaamatta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään."

        Jep, mutta aloittaja puhuikin avauksessaan vuosisataisesta perinteestä, mikä ilmeisesti jäi sinulta huomaamatta?

        Se ei muuta asiaa. Orjakaupalla on vuosisataiset perinteet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uusia perinteitä syntyy joka päivä. Karttaplotteri on jo sukupolven ikäinen, joten se voi ihan hyvin olla perinne. Ei taida olla mitään sääntöä minkä ikäinen asia voi olla perinne. Jos joku asiat tehdään kolmannen kerran, se on jo perinteinen.

        Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään.

        Perinne ei siis itsessään ole mikään peruste tehdä asioita tietyllä tavalla koska se ei sisällä perusteita asialle vaan ainoastaan jonkinlaisen aikaulottuvuuden. Perinteinä olevat asiat voivat yhtä hyvin olla hyviä kuin pahojakin.

        Kaikkein huonoimpia perusteluja asian tekemiseen jollain tavalla on se, että niin on aina tehty. Se liippaa aika läheltä perinteitä.

        "Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään."

        Mielenkiintoinen määrittely perinteestä. Kertoisitko esimerkin perinteestä, asiasta mitä nyt ei tehdä, mutta tullaan tulevaisuudessa tekemään.

        Yhtäkkiä määrittelysi tuntuu yhtä loogiselta kuin menneen aikamuodon käyttö tulevista tapahtumista puhuttaessa.


      • Anonyymi

        Yleisin avuntarpeen syy ei suinkaan ole (eikä ole koskaan ollutkaan) polttoaineen loppuminen; olisi toivottavaa että tätä virheellistä käsitystä ei enää levitettäisi. Vuonna 2018 yleisin syy meripelastustapahtumissa (joka ei kata kaikkia avustustapahtumia) oli konevika (21 %) ja siitä vain murto-osa polttoaineen loppumisia. Turhimpia syitä meripelastus- tai avustustapahtumaan se polttoaineen loppuminen toki on.


    • Anonyymi

      Minusta on todella hienoa että löytyy näitä perinteiden vaalijoita! On kyse sitten autoilusta, ilmailusta, veneilystä tai vaikkapa omien perunoiden viljelystä omakotitalon pihalla. Arvostan! Mutta eihän se mitään massojen hommaa ole. Ajat ja tavat muuttuvat, ja suuret massat seuraavat.

    • Anonyymi

      Perinteet säilyvät niin pitkään, kun ne antavat jotain lisäarvoa niiden ylläpitäjille. Sitten, kun sitä ei ole, ne lakkaavat. Monilla perinteillä on omat vaalijansa, mutta se ei ole useinkaan valtavirtaa, muutenhan ei puhuttaisi perinteestä vaan ihan normaalista toiminnasta.

      Yksi huonon perinteen merkki on se, että ihmisiä patistetaan niitä noudattamaan vasten tahtoaan. Jonkun asian kutsuminen perinteeksi on itsessään jonkinlainen varoitusmerkki koska se sisältää piiloviestin siitä, että asiaa pitäisi jatkaa koska niin on tehty ennenkin - ei siksi, että siinä olisi oikeasti mitään mieltä.

      Kaikkein säälittävimpiä ovat kuitenkin ne, jotka yrittävät syyllistää muita ihmisiä siitä etteivät ne noudata jotain perinnettä. Silloin on aika kaivaa perinteelle kuoppa.

    • Anonyymi

      Vanhempi mies antoi rannalla ohjeita veneilyn aloittajalle. Jos veneen sisällä on vettä 20 cm ja kolin alla on vettä 2 cm niin hyvin menee, kaasua vain lisää.

      • Anonyymi

        Koli kirjoitetaan isolla k:lla.


    • Anonyymi

      Hyvät keskustelijat, ketjun aloittaja tulee tässä mukaan ja kiittelee kaikkia mukana olijoita erittäin hyvin aiheeseen liittyvistä kommenteista.

      Monet kirjoittajat kaipasivat perinteiden määrittelemistä, minkä hyvin ymmärränkin. Toiset taas näkivät noiden mainittujen nykyaikaisten laitteiden tuomisen perinteitä käsittelevään keskusteluun ristiriitaisena. Otan kritiikin vastaan nöyränä oikeutettuna.

      Myönnän että alustuksen muotoiluun olisi pitänyt paneutua huolellisemmin. Syynä kiireeseen oli tuon vanhan erittäin asenteellisen keskustelun avaaminen, jota en missään tapauksessa halunnut uudelleen lämmitettäväksi.

      Tiedän tuon uudellen avatun keskustelun avaajan erittäin ” särmikkäänä” persoonana ja luulen hänen avanneet tuon keskustelun silloin vuosia sitten pelkästään kiusaamistarkoituksella. En halua hänen persoonaansa enempää ruotia, sillä hänen käytöksensä on tässä vuosien saatossa suuressa määrin parantunut.

      Kuten joku tuolla edellä jo mainitsikin, merkittävin tekijä hyvään ja turvalliseen veneilyyn on oikea asenne. Sitä ei ikävä kyllä pelkillä veneilykursseilla voi omaksua. Monet meistä kuitenkin haluavat luontaisesti tehdä asiat oikein ja turvallisesti, kunhan joku ne meille opettaa.

      Yksi syy siihen että avaukseni jäi melko avoimeksi on siinä, että en halunnut ryhtyä ohjaamaan keskustelun kulkua. Halusin vain luoda puitteet, joiden avulla te pääsisitte aloittamaan ajatusten vaihdon.

      Alkanut keskustelu osoittaa, että täällä on erittäin valveutunutta veneilijäkuntaa mukana ja teillä on tähänkin teemaan paljon annettavaa.
      Mielestäni tässä ei ole vielä kaikki mitä tästä voidaan saada esille.

      Tuolla edellä mainitsin aaltojen aiheuttamisen eräänä keskustelua kaipaavana aiheena. Otetaan esille vaikka tuo pitkä turvavesiviitoilla varustettu suora Porkkalan niemen itäpuolella. Miksi emme voisi pitää niitä viitoja ikäänkuin keskilinjamerkkeinä ja kumpikin kulkusuunta jättäisi viitan vasemmalle? Siellä on tilaa riittävästi, joten pienemmät veneet voisivat kulkea väylän reunassa melko vähällä keikutuksella, jos isommat kulkisivat ”keskikaistaa” pitkin.

      Satunnainen tarkkailija

    • Anonyymi

      "Otetaan esille vaikka tuo pitkä turvavesiviitoilla varustettu suora Porkkalan niemen itäpuolella. Miksi emme voisi pitää niitä viitoja ikäänkuin keskilinjamerkkeinä ja kumpikin kulkusuunta jättäisi viitan vasemmalle? Siellä on tilaa riittävästi, joten pienemmät veneet voisivat kulkea väylän reunassa melko vähällä keikutuksella, jos isommat kulkisivat ”keskikaistaa” pitkin."

      Tästä tuli selväksi useampikin seikka.
      1 Ensinnäkin olet moottoriveneilijä, joka ei ole koskaan ollut purjeveneessä, eikä siksi ymmärrä sen lajin tarpeista mitään.
      2) Toisekseen olet uusi lajisi harrastaja, koska kokeneena tietäisit, ettei aaltojen koko havaittavasti pienene matkalla väylän keskeltä reunamille. Eroa on vain tulevien aaltojen suunnassa, ehdottamallasi käytännöllä aaltojen suunta ja ajoitus olisi reunalla kulkeville helpommin ennakoitavissa. Oman veneen pitäisi silti olla sellaisessa tilanteessa, ettei aalloista ole sille suurempaa haittaa. Eli jos veneesi ei aaltoja siedä, se ei ole merikelpoinen eikä sillä tulisi liikkua väylillä, joilla kulkee muitakin. Jos taas kyse on vain aaltojen aiheuttamasta haitasta, eikä vaarasta, sitä kannattaa opetella sietämään tai vaihtaa lajia. Ehdotuksesi oli varmaankin omasta mielestäsi sitä toisten huomioon ottamista, mutta kokeneemmat veneilijät eivät varmasti ole kanssasi samaa mieltä.
      3) Kun tuulee, on tuulen aikaansaamien aaltojen koko merkittävästi veneiden tekemiä suurempi tuolla alueella.

      • Anonyymi

        Aallot, mitä meri olisi ilman niitä?

        Sen sijaan, että yrittäisimme keksiä jotain sääntöjä, joita kukaan ei tiedä ja loput ei noudata, niin terve järki auttaa. On paikkoja, jossa on paljon liikennettä. Siellä on myös aaltoja. Niitäpaikkoja on kuitenkin vähän ja niissäkin liikennettä harvoin ruuhkaksi asti.

        Jos kokee muiden aallot häiritseviksi, voi aina valita reitin niin, ettei mene niihin kohtiin tai niihin aikoihin, kun muita on liikkeellä. On hyvä, että suurin osa liikenteestä on tietyillä väylillä koska se rauhoittaa muuta saaristoa eikä jokaisen saaren ympärillä pyöri veneitä.

        Jo 100m etäisyys väylän keskiviivasta pienentää aaltoja huomattavasti. On helpompi vaikuttaa omaan paikkaansa väylällä kuin vaatia itselleen keskiviivaa tuloksetta. Tämä siis ihan reaalimaailmassa ottamatta kantaa siihen, mikä olisi kenenkin mielestä oikein tai väärin ;D


      • Anonyymi

        Selvennykseksi kerrottakoon, että olen aloittanut veneilyn jo silloin kun käyttämäni happi tuli letkua pitkin äitini verenkierrosta. Alkuvuosista en muista mitään , se on myönnettävä, mutta viimeiset 60 vuotta ovat vielä selkeästi mielessä.

        Kalustona on ollut soutuveneet, moottoriveneet, purjeveneet ja useita vesilentokoneita ja yksi kiinteillä kellukkeilla varustettu helikopteri. Noihin kaikkiin on ollut lisäksi ammattilupakirjat tai kuljettajankirjat(D). Veneisiin toisin vain KHVK kirja (CIMS).

        Nyt kun tämä kokemusasia on saatu käsiteltyä, niin palataan tuohon aiheeseen. Kirjoittajilta jäi mainitsematta, miten niihin turvavesiviittoihin suhtaudutaan. Tarjosin ajatusta että kumpikin kulkusuunta jättäisi ne viitat vasemmalle, jolloin likenne voisi levittäytyä siitä keskiviivalta veneiden kokojärjestyksessä kohti väylän laitaa.

        Olen ollut purjehtimassa tuolla ko. väylällä alle 30 ft veneelläni ja siellä ”omalla” puolellani lähellä reunaa on vastaan tullut suuri moottorivene valtavine aaltoineen. Kesäisessä heikossa tuulessa puomi hakkaa ja purjeet paukkuvat - aivan turhaa kun isot veneet voisivat kohdata siellä väylän keskiviivalla toisensa ja laidalla oleville jäisi aikaa varustautua niihin aaltoihin.

        Säästän tässä joltakin aikaa kirjoittamisesta ja sanon tietäväni, että veneellä liikkeellä oltaessa on kestettävä aallot, kuten monet muutkin eteen tulevat tilanteet. Kysyn silti onko sen ison aluksen pakko ajaa niin läheltä ettei kunnolla pysty arvioimaan edes sivuutuspuolta?

        Satunnainen tarkkailija


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selvennykseksi kerrottakoon, että olen aloittanut veneilyn jo silloin kun käyttämäni happi tuli letkua pitkin äitini verenkierrosta. Alkuvuosista en muista mitään , se on myönnettävä, mutta viimeiset 60 vuotta ovat vielä selkeästi mielessä.

        Kalustona on ollut soutuveneet, moottoriveneet, purjeveneet ja useita vesilentokoneita ja yksi kiinteillä kellukkeilla varustettu helikopteri. Noihin kaikkiin on ollut lisäksi ammattilupakirjat tai kuljettajankirjat(D). Veneisiin toisin vain KHVK kirja (CIMS).

        Nyt kun tämä kokemusasia on saatu käsiteltyä, niin palataan tuohon aiheeseen. Kirjoittajilta jäi mainitsematta, miten niihin turvavesiviittoihin suhtaudutaan. Tarjosin ajatusta että kumpikin kulkusuunta jättäisi ne viitat vasemmalle, jolloin likenne voisi levittäytyä siitä keskiviivalta veneiden kokojärjestyksessä kohti väylän laitaa.

        Olen ollut purjehtimassa tuolla ko. väylällä alle 30 ft veneelläni ja siellä ”omalla” puolellani lähellä reunaa on vastaan tullut suuri moottorivene valtavine aaltoineen. Kesäisessä heikossa tuulessa puomi hakkaa ja purjeet paukkuvat - aivan turhaa kun isot veneet voisivat kohdata siellä väylän keskiviivalla toisensa ja laidalla oleville jäisi aikaa varustautua niihin aaltoihin.

        Säästän tässä joltakin aikaa kirjoittamisesta ja sanon tietäväni, että veneellä liikkeellä oltaessa on kestettävä aallot, kuten monet muutkin eteen tulevat tilanteet. Kysyn silti onko sen ison aluksen pakko ajaa niin läheltä ettei kunnolla pysty arvioimaan edes sivuutuspuolta?

        Satunnainen tarkkailija

        Että sen kerran, kun iso vene ei ajanut keskiviivaa ettei aihauttaisi suurimmalle osalle aaltoja, niin joku saa niistä kuitenkin herneen nenäänsä :D

        Valitettavasti kukaan niistä sillä hetkelle keskiviivaa kulkeneista ei kiitä huomaavaisuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selvennykseksi kerrottakoon, että olen aloittanut veneilyn jo silloin kun käyttämäni happi tuli letkua pitkin äitini verenkierrosta. Alkuvuosista en muista mitään , se on myönnettävä, mutta viimeiset 60 vuotta ovat vielä selkeästi mielessä.

        Kalustona on ollut soutuveneet, moottoriveneet, purjeveneet ja useita vesilentokoneita ja yksi kiinteillä kellukkeilla varustettu helikopteri. Noihin kaikkiin on ollut lisäksi ammattilupakirjat tai kuljettajankirjat(D). Veneisiin toisin vain KHVK kirja (CIMS).

        Nyt kun tämä kokemusasia on saatu käsiteltyä, niin palataan tuohon aiheeseen. Kirjoittajilta jäi mainitsematta, miten niihin turvavesiviittoihin suhtaudutaan. Tarjosin ajatusta että kumpikin kulkusuunta jättäisi ne viitat vasemmalle, jolloin likenne voisi levittäytyä siitä keskiviivalta veneiden kokojärjestyksessä kohti väylän laitaa.

        Olen ollut purjehtimassa tuolla ko. väylällä alle 30 ft veneelläni ja siellä ”omalla” puolellani lähellä reunaa on vastaan tullut suuri moottorivene valtavine aaltoineen. Kesäisessä heikossa tuulessa puomi hakkaa ja purjeet paukkuvat - aivan turhaa kun isot veneet voisivat kohdata siellä väylän keskiviivalla toisensa ja laidalla oleville jäisi aikaa varustautua niihin aaltoihin.

        Säästän tässä joltakin aikaa kirjoittamisesta ja sanon tietäväni, että veneellä liikkeellä oltaessa on kestettävä aallot, kuten monet muutkin eteen tulevat tilanteet. Kysyn silti onko sen ison aluksen pakko ajaa niin läheltä ettei kunnolla pysty arvioimaan edes sivuutuspuolta?

        Satunnainen tarkkailija

        Lienet sitten jonkun verran liikkunut VFR:ssä? Etkö tiedä kuinka ihmisen psykologia ja aistit toimivat?

        Tämä sama asia tulee toistuvasti esiin mm. siinä, että kysytään miksi on pakko ohittaa niin läheltä kun tilaa olisi sata metriä?

        Näköhavaintoihin perustuvassa navigoinnissa ihmisen aivot hakevat kiinnekohtia ja suunnistavat sen mukaan. Ts, kun kaukana näkyy esim toinen vene ja aivot sanovat sen veneen olevan samalla reitilla ohjataan vaistomaisesti sitä kohti. Kuin huomaamatta, ollaankin jo lähellä, ja ohitus tapahtuu turhan läheltä. Näin tapahtuu vaikka teoriassa ei pitäisi.

        Sama koskee turvavesimerkkiä. Vaatii keskimääräistä enemmän keskittymistä ottaa kolmiulotteisesti kiinnekohdaksi tuhannen metrin päässä olevasta turvavesimerkistä sata metriä oikealle oleva kuvitteellinen "tähtäin" kuin se itse reimari.

        Tämän takia kaikki on täällä netissä selvää ja helppoa, oikeassa elämässä on paljon muutakin kuin teoriat.

        T. ATPL ja CRM-kouluttaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lienet sitten jonkun verran liikkunut VFR:ssä? Etkö tiedä kuinka ihmisen psykologia ja aistit toimivat?

        Tämä sama asia tulee toistuvasti esiin mm. siinä, että kysytään miksi on pakko ohittaa niin läheltä kun tilaa olisi sata metriä?

        Näköhavaintoihin perustuvassa navigoinnissa ihmisen aivot hakevat kiinnekohtia ja suunnistavat sen mukaan. Ts, kun kaukana näkyy esim toinen vene ja aivot sanovat sen veneen olevan samalla reitilla ohjataan vaistomaisesti sitä kohti. Kuin huomaamatta, ollaankin jo lähellä, ja ohitus tapahtuu turhan läheltä. Näin tapahtuu vaikka teoriassa ei pitäisi.

        Sama koskee turvavesimerkkiä. Vaatii keskimääräistä enemmän keskittymistä ottaa kolmiulotteisesti kiinnekohdaksi tuhannen metrin päässä olevasta turvavesimerkistä sata metriä oikealle oleva kuvitteellinen "tähtäin" kuin se itse reimari.

        Tämän takia kaikki on täällä netissä selvää ja helppoa, oikeassa elämässä on paljon muutakin kuin teoriat.

        T. ATPL ja CRM-kouluttaja

        Kyllä vain ja paljon. En ole kuitenkaan tuota tiennyt mistä kerrot, mutta nyt kun muistelen erilaisia kohtaamisia merellä, niin tuossa on selvä analogia.

        Muutama vuosi sitten lähdimme Kotkasta sitä pääväylää pitkin lounaaseen n. 10 m/s tuulessa purjeveneellä - koneella. Ajoimme aivan väyläalueen reunassa, koska halusin olla poissa jaloista mahdollisten laivojen varalta.

        Pari mailia edettyämme näimme nopeakulkuisen ison huviveneen tulevan vastaan mereltä päin siinä väylässä. Muutaman minuutin päästä panimme merkille kuinka tuo vene alkoi lähestyä suoraan meitä kohti. Minä aloin kääntämään oikealle, mutta niin käänsi se venekin taas kohti. Käänsin lisää oikealle ja taas sama tulos. Sitten käänsin 45˚ oikealle ja samalla poistuimme väyläalueelta kokonaan. Vastaantuleva käänsi yhä kohti ja nyt aloin jo huolestua tilanteesta. Pian se vene saapuikin lähelle ja sivuutti meidät parin sadan metrin päästä. Tummenetut lasit ja pressut kiinni se meni menojaan.

        Jos se oli Kotkaan menossa, niin joutuivat kyllä siitä positiosta jotain karttaa katsomaan, koska olivat selvästi tulleet väylän ulkopuolelle. Tuossa oli selvästi tuo edellä kuvaamasi aivojentuotos täydessä toiminnassa. Omalla kohdallani en ole tuota ilmiötä koskaan kokenut. Olen aina pyrkinyt porrastamaan itseni kaikkeen liikenteeseen selvällä marginaalilla.

        En ole yksin tuon ajatuksen kanssa, missä turvavesiviitat toimisivat liilenteenjakomerkkeinä. Olen tuosta aiheesta lukenut myös eräästä kotimaisesta veneilykoulutusoppaasta. Siinä kirjassa suositellaan ohittamaan tuo viitta oikealta puolelta.

        Satunnainen Tarkkailija ATPL, CPL Helicopters Retired


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä vain ja paljon. En ole kuitenkaan tuota tiennyt mistä kerrot, mutta nyt kun muistelen erilaisia kohtaamisia merellä, niin tuossa on selvä analogia.

        Muutama vuosi sitten lähdimme Kotkasta sitä pääväylää pitkin lounaaseen n. 10 m/s tuulessa purjeveneellä - koneella. Ajoimme aivan väyläalueen reunassa, koska halusin olla poissa jaloista mahdollisten laivojen varalta.

        Pari mailia edettyämme näimme nopeakulkuisen ison huviveneen tulevan vastaan mereltä päin siinä väylässä. Muutaman minuutin päästä panimme merkille kuinka tuo vene alkoi lähestyä suoraan meitä kohti. Minä aloin kääntämään oikealle, mutta niin käänsi se venekin taas kohti. Käänsin lisää oikealle ja taas sama tulos. Sitten käänsin 45˚ oikealle ja samalla poistuimme väyläalueelta kokonaan. Vastaantuleva käänsi yhä kohti ja nyt aloin jo huolestua tilanteesta. Pian se vene saapuikin lähelle ja sivuutti meidät parin sadan metrin päästä. Tummenetut lasit ja pressut kiinni se meni menojaan.

        Jos se oli Kotkaan menossa, niin joutuivat kyllä siitä positiosta jotain karttaa katsomaan, koska olivat selvästi tulleet väylän ulkopuolelle. Tuossa oli selvästi tuo edellä kuvaamasi aivojentuotos täydessä toiminnassa. Omalla kohdallani en ole tuota ilmiötä koskaan kokenut. Olen aina pyrkinyt porrastamaan itseni kaikkeen liikenteeseen selvällä marginaalilla.

        En ole yksin tuon ajatuksen kanssa, missä turvavesiviitat toimisivat liilenteenjakomerkkeinä. Olen tuosta aiheesta lukenut myös eräästä kotimaisesta veneilykoulutusoppaasta. Siinä kirjassa suositellaan ohittamaan tuo viitta oikealta puolelta.

        Satunnainen Tarkkailija ATPL, CPL Helicopters Retired

        Ilmeisesti tuossa Kotkan tapauksessa on ollut juuri kyse tästä ilmiöstä. Se tapahtuu tiedostamatta ja tahattomasti.

        Sinänsä jännä että tänä ns. karttaplottereiden aikana tätä yhä esiintyy, koska jos gps:ää ja plotteria oikeasti osaa käyttää ja hyödyntää, niin tältä voitaisiin välttyä ja kuvailemaasi "kaista-ajattelua" voisi oikeasti ja helposti toteuttaa. Se edellyttää lähinnä sitä, että plotterissa on aluksen keulaviiva käytössä, jolloin ei tarvita edes ennalta ohjelmoituja reitityksiä.

        T. sama ed.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti tuossa Kotkan tapauksessa on ollut juuri kyse tästä ilmiöstä. Se tapahtuu tiedostamatta ja tahattomasti.

        Sinänsä jännä että tänä ns. karttaplottereiden aikana tätä yhä esiintyy, koska jos gps:ää ja plotteria oikeasti osaa käyttää ja hyödyntää, niin tältä voitaisiin välttyä ja kuvailemaasi "kaista-ajattelua" voisi oikeasti ja helposti toteuttaa. Se edellyttää lähinnä sitä, että plotterissa on aluksen keulaviiva käytössä, jolloin ei tarvita edes ennalta ohjelmoituja reitityksiä.

        T. sama ed.

        Niin ja siitä psykka-puolesta vielä: mitä epävarmempi navigoija on, sitä varmemmin tukeudutaan "luotettavaan" kiinnekohtaan, esim. toinen vene, vaikka se toinenkin vene saattaa olla poissa reitiltä. Epäloogista mutta totta.

        Ja jos tämä on sinulle vierasta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet keskimääräistä kokeneempi navigoimaan. Tai sitten olet paatunut umpiteoreetikko :))

        t. sama ed.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja siitä psykka-puolesta vielä: mitä epävarmempi navigoija on, sitä varmemmin tukeudutaan "luotettavaan" kiinnekohtaan, esim. toinen vene, vaikka se toinenkin vene saattaa olla poissa reitiltä. Epäloogista mutta totta.

        Ja jos tämä on sinulle vierasta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet keskimääräistä kokeneempi navigoimaan. Tai sitten olet paatunut umpiteoreetikko :))

        t. sama ed.

        Saaristoväylillä joku ajaa pitkään kohti ja jostakusta näkee jo kaukaa, miltä puolelta tämä tulee ohittamaan.
        Saaristoväylillä erottaa saaristolaisen ja turistin, tottuneen ja tottumattoman.

        Tässä tunnettu video:
        https://www.youtube.com/watch?v=LRpeOuBk5yQ


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja siitä psykka-puolesta vielä: mitä epävarmempi navigoija on, sitä varmemmin tukeudutaan "luotettavaan" kiinnekohtaan, esim. toinen vene, vaikka se toinenkin vene saattaa olla poissa reitiltä. Epäloogista mutta totta.

        Ja jos tämä on sinulle vierasta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet keskimääräistä kokeneempi navigoimaan. Tai sitten olet paatunut umpiteoreetikko :))

        t. sama ed.

        Ihmiset myös tekevät yksilöllisesti samanlaisia valintoja toisistaan riippumatta. Joku voi olla mielestään hyvinkin poikkeuksellisessa paikassa, mutta silti tehnyt valintansa samoilla tiedostamattomilla perusteilla kuin joku toinenkin.

        Jos näkee sen vaivan, että katsoo asiaa toisen perspektiivistä, voi huomata, että leveä väylä johtaa yhteen pisteeseen ja valittu linja on lyhin ja täysin järkevä. Jos itse tulee tuosta pisteestä, kaikki näyttävät tulevan päälle joka puolelta.

        Itsekeskeisesti voi erehtyä se johtuvan oman persoonan vetovoimasta eikä takana olevasta kohdasta, jonne eri suunnasta tulevat veneet pyrkivät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja siitä psykka-puolesta vielä: mitä epävarmempi navigoija on, sitä varmemmin tukeudutaan "luotettavaan" kiinnekohtaan, esim. toinen vene, vaikka se toinenkin vene saattaa olla poissa reitiltä. Epäloogista mutta totta.

        Ja jos tämä on sinulle vierasta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet keskimääräistä kokeneempi navigoimaan. Tai sitten olet paatunut umpiteoreetikko :))

        t. sama ed.

        Olen ilmeisesti ollut tuolla CRM tunnilla muissa ajatuksissa kun on tuo ilmiö jäänyt oppimatta D. Meidän firmassa nuo psyko asiat olivat vielä melko alkuvaiheessa siihen aikaan.

        Olin kyllä niistäkin kiinnostunut, koska sain lennonopettajakurssilta kiitettävän todistuksen vuosia sitten. Siellä käsiteltiin todella paljon näitä yläpään ilmiöitä.

        En todellakaan ole huomannut itselläni tuota käytöstä. Toisaalta hyvin pitkän navigaatiokokemuksen tuoma varmuus ja luonne, jonka mukaan olen aina tottunut tekemään omaa työtä ja omat päätökset. Pitkä puskalentoura on varmasti edesauttanut luottamaan itseensä kaikissa olosuhteissa.

        Satunnainen tarkkailija


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ilmeisesti ollut tuolla CRM tunnilla muissa ajatuksissa kun on tuo ilmiö jäänyt oppimatta D. Meidän firmassa nuo psyko asiat olivat vielä melko alkuvaiheessa siihen aikaan.

        Olin kyllä niistäkin kiinnostunut, koska sain lennonopettajakurssilta kiitettävän todistuksen vuosia sitten. Siellä käsiteltiin todella paljon näitä yläpään ilmiöitä.

        En todellakaan ole huomannut itselläni tuota käytöstä. Toisaalta hyvin pitkän navigaatiokokemuksen tuoma varmuus ja luonne, jonka mukaan olen aina tottunut tekemään omaa työtä ja omat päätökset. Pitkä puskalentoura on varmasti edesauttanut luottamaan itseensä kaikissa olosuhteissa.

        Satunnainen tarkkailija

        Tämä on aika pieni sivujuonne CRM:stä, jonka pääasiallinen tehtävä on eliminoida inhimmillset virheet ja ihmisyksilöiden välisen vuorovsikutuksen haitat.

        Puskalento antaa paljon valmiuksia toimia hyvin ja ennakoivasti myös vesillä.

        Pidetään perinteitä yllä:)

        Se sama anonyymi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aallot, mitä meri olisi ilman niitä?

        Sen sijaan, että yrittäisimme keksiä jotain sääntöjä, joita kukaan ei tiedä ja loput ei noudata, niin terve järki auttaa. On paikkoja, jossa on paljon liikennettä. Siellä on myös aaltoja. Niitäpaikkoja on kuitenkin vähän ja niissäkin liikennettä harvoin ruuhkaksi asti.

        Jos kokee muiden aallot häiritseviksi, voi aina valita reitin niin, ettei mene niihin kohtiin tai niihin aikoihin, kun muita on liikkeellä. On hyvä, että suurin osa liikenteestä on tietyillä väylillä koska se rauhoittaa muuta saaristoa eikä jokaisen saaren ympärillä pyöri veneitä.

        Jo 100m etäisyys väylän keskiviivasta pienentää aaltoja huomattavasti. On helpompi vaikuttaa omaan paikkaansa väylällä kuin vaatia itselleen keskiviivaa tuloksetta. Tämä siis ihan reaalimaailmassa ottamatta kantaa siihen, mikä olisi kenenkin mielestä oikein tai väärin ;D

        "Jo 100m etäisyys väylän keskiviivasta pienentää aaltoja huomattavasti."

        Ei pidä paikkaansa.
        Edes 100 kilometrin matkalla aaltojen pienenemistä ei aistin varaisesti edes huomaa, tarkoilla mittalaitteilla kylläkin.
        Veden viskositeetin vaikutus on lähes mitätöntä suuruusluokkaa, eikä aaltojen energia jakaudu laajemmalle pinta-alalle aaltojen edetessä, vaan energia ainoastaan vaihtaa paikkaa.


    • Anonyymi

      Jos perinteellä tarkoitat sitä että purjeveneen ei tarvitse väistää ketään, eikä itsevaltiaasti välittää muille aiheuttamastaan häiriöstä, niin haistakaa perinteiden vaalijat paska.

    • Anonyymi

      Itse noudatan pääasiassa kahta perinnettä:
      -kuseminen veneestä vantteihin nojaten, myös satamissa
      -promillet mahdollisimman lähellä 1, ei yhtään yli mutta mahd vähän ali

    • Anonyymi

      Voiko niskoittelijan edelleen hilata Kolin alta?

    • Anonyymi

      Veneilyä pitkään harrastaneena olen kiinnittänyt huomiota pariin muutokseen. Aikaisemmin toisten veneilijöiden tervehtiminen sekä merellä, että laiturilla peli yleinen tapa. Nykyään yhä harvemmat vastaavat tervehdykseen. Vanha ohje oli, että käden heilautuksella osoitetaan, että kaikki on kunnossa ja mikäli vastausta ei tule, pitäisi käydä kysymässä, mikä on hätänä. Mielestäni tapa on hyvä ja tuo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
      Samantapaista negatiivista muutosta on ollut rantautuvan veneen auttamisessa. Itse pyrin menemään ottamaan keulaa vastaan, jos näen vajaalla miehistöllä veneen saapuvan laituriin. Itse veneilen usein yksin, tai pienellä miehistöllä. Typerimpiä ovat tilanteet, joissa naapuriveneistä seurataan miten rantautuminen onnistuu, mutta ei tehdä elettäkään auttamiseksi. No, toistaiseksi aina on rantaan päästy, vaikka ilman apuakin, mutta hyvä mieli tulee, jos apuja tarjotaan.

      • "Vanha ohje oli, että käden heilautuksella osoitetaan, että kaikki on kunnossa ja mikäli vastausta ei tule, pitäisi käydä kysymässä, mikä on hätänä. "

        Historiaan ja etenkin monien vakiintuneiden tapojen taustoiin aika paljon tutustuneena sanon, että vaikka tuo voi olla nykyisin monien ainoana tuntema merkitys, on tavan tausta kyllä paljnn raadollisempi. Tervehtimisen taustalla oli aikoinaan sen testaaminen, onko toinen merellä kohdattu alus miehitetty ja kunnossa vaiko kenties helppo saalis, tuuliajolla ilman miehistöä tai miehistö toimntakyvyttömänä.


      • Anonyymi

        " Typerimpiä ovat tilanteet, joissa naapuriveneistä seurataan miten rantautuminen onnistuu, mutta ei tehdä elettäkään auttamiseksi."

        Tämähän on ylesiten rantojen joissa on laituri tapahtumien suola! tykätään vaimon kanssa katsella ja antaa taiteellisia pisteitä.

        ". Itse pyrin menemään ottamaan keulaa vastaan, jos näen vajaalla miehistöllä veneen saapuvan laituriin"

        Jos otetaan tämä asia vakavammin, niin mikä on vajaa miehistö. Mielestäni se on, kun kyseessä on yksi henkilö. Jo kaksi henkilöä on täysin riittävä määrä tekemään rantautuminen ilman ulkopuolista apua.

        Itselläni on 40 jalkainen 8 tonninen moottorivene yläohjaamolla. 10 ensimmäsitä vuotta ei ollut edes keulapotkuria, mutta koska tuulipintaa on aika paljon, laitoin keulapotkurin 5 vuotta sitten. Tähän saakka ei ole tarvittu koskaan apua rantautumiseen, kun ollaan kakistaan. Yksin kun olen, jeesi keplpaa, koska yläohjaamosta on melko pitkä matka keulaan (noin 10 metriä kävelyä). Mutta tosiaan, yksinkin olen mennyt luonnosatamiin ja lautureihin (usein tosin peruuttamalla ja silloinkin keulaan tulee spoijuköysi, joka vähän tuo kiirettä).

        Usein kun joku tekee liikettä tulemaan jeesaamaan sanon ylöohjaamosta ettei tarvitse tulla. Oikeasti, kun joku ulkopuolinen tulee apuun, niin se vain sekoittaa meidän rantautumisproseduuria. Meillä kun on selekä tehtäväjako. Minä ajan venettä ja vaimo kiinnittä köydet. Eli oma tehtäväni on viedä vene hallitusti siten, että köydet saa helposti kiinni. Vaimo kiinnittää peräpoijun tai laskee ankkurin ja menee keulaan. Minä vien veneen keulan paikkaan, josta hän pääsee maihin ja menen kiinnittämään perän. Vaimo laittaa keulan kiinni ja tulen vielä auttamaan siinä. Jos taas peruutetaan laituriin, niin vaimo hoitaa keulan ja minä perän, kun olen pysäyttänyt veneen juuri ennen laituria.

        Kylkikiinnityksessä taas käytetään springiä, niin on vielä helpompaa.

        Sama proseduuri meillä on ollut parilla edelliselläkin pienemmällä veneellä.

        Opetelkaa rantautumaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Typerimpiä ovat tilanteet, joissa naapuriveneistä seurataan miten rantautuminen onnistuu, mutta ei tehdä elettäkään auttamiseksi."

        Tämähän on ylesiten rantojen joissa on laituri tapahtumien suola! tykätään vaimon kanssa katsella ja antaa taiteellisia pisteitä.

        ". Itse pyrin menemään ottamaan keulaa vastaan, jos näen vajaalla miehistöllä veneen saapuvan laituriin"

        Jos otetaan tämä asia vakavammin, niin mikä on vajaa miehistö. Mielestäni se on, kun kyseessä on yksi henkilö. Jo kaksi henkilöä on täysin riittävä määrä tekemään rantautuminen ilman ulkopuolista apua.

        Itselläni on 40 jalkainen 8 tonninen moottorivene yläohjaamolla. 10 ensimmäsitä vuotta ei ollut edes keulapotkuria, mutta koska tuulipintaa on aika paljon, laitoin keulapotkurin 5 vuotta sitten. Tähän saakka ei ole tarvittu koskaan apua rantautumiseen, kun ollaan kakistaan. Yksin kun olen, jeesi keplpaa, koska yläohjaamosta on melko pitkä matka keulaan (noin 10 metriä kävelyä). Mutta tosiaan, yksinkin olen mennyt luonnosatamiin ja lautureihin (usein tosin peruuttamalla ja silloinkin keulaan tulee spoijuköysi, joka vähän tuo kiirettä).

        Usein kun joku tekee liikettä tulemaan jeesaamaan sanon ylöohjaamosta ettei tarvitse tulla. Oikeasti, kun joku ulkopuolinen tulee apuun, niin se vain sekoittaa meidän rantautumisproseduuria. Meillä kun on selekä tehtäväjako. Minä ajan venettä ja vaimo kiinnittä köydet. Eli oma tehtäväni on viedä vene hallitusti siten, että köydet saa helposti kiinni. Vaimo kiinnittää peräpoijun tai laskee ankkurin ja menee keulaan. Minä vien veneen keulan paikkaan, josta hän pääsee maihin ja menen kiinnittämään perän. Vaimo laittaa keulan kiinni ja tulen vielä auttamaan siinä. Jos taas peruutetaan laituriin, niin vaimo hoitaa keulan ja minä perän, kun olen pysäyttänyt veneen juuri ennen laituria.

        Kylkikiinnityksessä taas käytetään springiä, niin on vielä helpompaa.

        Sama proseduuri meillä on ollut parilla edelliselläkin pienemmällä veneellä.

        Opetelkaa rantautumaan.

        Hyvin koulutettu vaimo sulla, onnittelut. Mulla se istuu salongin sohvalla ja odottaa että yksin pistän flaikkarin parkkiin. Välillä vituttaa, mutta tiedä häntä josko tuo vaihtamalla paranisi? Niin joo, ei ole keulapotkuria, mutta kaksi konetta kumminkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Typerimpiä ovat tilanteet, joissa naapuriveneistä seurataan miten rantautuminen onnistuu, mutta ei tehdä elettäkään auttamiseksi."

        Tämähän on ylesiten rantojen joissa on laituri tapahtumien suola! tykätään vaimon kanssa katsella ja antaa taiteellisia pisteitä.

        ". Itse pyrin menemään ottamaan keulaa vastaan, jos näen vajaalla miehistöllä veneen saapuvan laituriin"

        Jos otetaan tämä asia vakavammin, niin mikä on vajaa miehistö. Mielestäni se on, kun kyseessä on yksi henkilö. Jo kaksi henkilöä on täysin riittävä määrä tekemään rantautuminen ilman ulkopuolista apua.

        Itselläni on 40 jalkainen 8 tonninen moottorivene yläohjaamolla. 10 ensimmäsitä vuotta ei ollut edes keulapotkuria, mutta koska tuulipintaa on aika paljon, laitoin keulapotkurin 5 vuotta sitten. Tähän saakka ei ole tarvittu koskaan apua rantautumiseen, kun ollaan kakistaan. Yksin kun olen, jeesi keplpaa, koska yläohjaamosta on melko pitkä matka keulaan (noin 10 metriä kävelyä). Mutta tosiaan, yksinkin olen mennyt luonnosatamiin ja lautureihin (usein tosin peruuttamalla ja silloinkin keulaan tulee spoijuköysi, joka vähän tuo kiirettä).

        Usein kun joku tekee liikettä tulemaan jeesaamaan sanon ylöohjaamosta ettei tarvitse tulla. Oikeasti, kun joku ulkopuolinen tulee apuun, niin se vain sekoittaa meidän rantautumisproseduuria. Meillä kun on selekä tehtäväjako. Minä ajan venettä ja vaimo kiinnittä köydet. Eli oma tehtäväni on viedä vene hallitusti siten, että köydet saa helposti kiinni. Vaimo kiinnittää peräpoijun tai laskee ankkurin ja menee keulaan. Minä vien veneen keulan paikkaan, josta hän pääsee maihin ja menen kiinnittämään perän. Vaimo laittaa keulan kiinni ja tulen vielä auttamaan siinä. Jos taas peruutetaan laituriin, niin vaimo hoitaa keulan ja minä perän, kun olen pysäyttänyt veneen juuri ennen laituria.

        Kylkikiinnityksessä taas käytetään springiä, niin on vielä helpompaa.

        Sama proseduuri meillä on ollut parilla edelliselläkin pienemmällä veneellä.

        Opetelkaa rantautumaan.

        Yksi miehistön jäsen on minimi, sen alle mentäessä puhutaan vajaasta miehistöstä.
        Opettele rantautumaan :D


    • Anonyymi

      Se on se suomalainen kateus ja vahingoniloisuus, esiintyy varsinkin ahtaan tunkkaisissa vierasvenesatamissa kun viimeiset tulijat ei mahdu enää minnekään? Mutta se lipputervehdys, oliko se niin, että hilataan sen parykyt senttiä sitä perälippua siinä kepukassa alaspäin, ja sitten hetken päästä taas takas sinne "lipputangon" nuppiin? On kyllä kuulostanu aina niin hölmöltä että vois ihan kokeilla!! Voihan se olla että moni noudattaakin tätähienoa vanhaa perinnettä, mutta sitä ei vaan huomaa kuin korkeintaan ihan vierestä katsomalla?!

    • Anonyymi

      Lipputervehdys tangon kanssa tehdään ottamalla lippu tankoineen pois ja laskemalla tanko vaakaan. Sen näkee, muttei juuri kiinnosta.

      Rantautumisen auttaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Yhdet kiittävät ja toiset närkästyvät. Autan, jos näyttää siltä, että apua arvostetaan ja annan olla, jos homma näyttää olevan hanskassa. Kelillä on paljon merkitystä.
      Arvostan, jos joku auttaa, kun tulen yksin satamaan, mutta veneissä on nykyään taivasankkureita ja muita, jotka tekevät avusta vain haitan.

    • Anonyymi

      Taivasankkuri? Nevä hööd..

      • Anonyymi

        Taivasankkuri = automatisoitu järjestelmä, mikä pitää toiminto päälle kytkettynä veneen GPS:n mukaisen sijainnin vakiona. Todellinen sijainti muuttuu silloin GPS-järjestelmän virheen mukaan, vaikka se johtaisi veneen kolhimiseen laituriin tai naapuriveneisiin.
        Voi näitä tietysti muihinkin satelliittinavigointijärjestelmiin olla olemassa, siis euroopan Galileo tai venäläisten mikä se nyt olikaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taivasankkuri = automatisoitu järjestelmä, mikä pitää toiminto päälle kytkettynä veneen GPS:n mukaisen sijainnin vakiona. Todellinen sijainti muuttuu silloin GPS-järjestelmän virheen mukaan, vaikka se johtaisi veneen kolhimiseen laituriin tai naapuriveneisiin.
        Voi näitä tietysti muihinkin satelliittinavigointijärjestelmiin olla olemassa, siis euroopan Galileo tai venäläisten mikä se nyt olikaan.

        Onko huviveneisiin todella jo nykyään noita saatavana? Tai sanotaan niin, että onko niitä alle miljoonan euron veneissä?

        Ammattikäytössä kuten off-shore öljynporauksessa niitä on jo kauan ollut.


    • Anonyymi

      Minullakin on perinteitä. Vastaan passiiviseen aggressioon silmä silmästä periaatteella.
      Jos joku ajaa salmessa vastaan puoliplaanissa eli isoilla aalloilla, säädän oman kaasuni peräaaltoa tarkkaillen suurimman aallon tekevään nopeuteen.
      Kiilaava kryssijä saa tutustua moottoriveneeni ohitukseni lisäksi siihen, miten toisen peräaallon sivuharjanteesta ei pääse pois puoleen minuuttiin, edes ruoria kääntämällä ja kuinka astioiden tiputtelu hyllyiltä onnistuu toisesta veneestä käsin

      Muitakin perinteitä minulta löytyy mutta ei nyt järkytetä liikaa yhtenä päivänä.

      • Anonyymi

        Nyt puhut pelkistä henkilökohtaisista tavoistasi, et perinteistä. Tarinasi perusteella se onkin enintä, mitä tähän voi sinulla olla annettavana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt puhut pelkistä henkilökohtaisista tavoistasi, et perinteistä. Tarinasi perusteella se onkin enintä, mitä tähän voi sinulla olla annettavana.

        Perinne se on henkilökohtainenkin perinne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perinne se on henkilökohtainenkin perinne.

        "Perinne eli traditio on peritty tapa, käytänne tai käsitys. Erityisesti perinne viittaa kansanperinteeseen, kansan muistitiedon varassa säilyttämään henkiseen kulttuuriin."

        Enpä pitäisi jonkun (märkäkorvan) henkilökohtaisia tapoja kansan muistitiedon varassa kulkevana kansanperinteenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Perinne eli traditio on peritty tapa, käytänne tai käsitys. Erityisesti perinne viittaa kansanperinteeseen, kansan muistitiedon varassa säilyttämään henkiseen kulttuuriin."

        Enpä pitäisi jonkun (märkäkorvan) henkilökohtaisia tapoja kansan muistitiedon varassa kulkevana kansanperinteenä.

        Perinne voi olla myös esim. 10
        vuotta jatkunut jonkun sisäpiirin vakiintunut kuvio, esim. melontayhdistyksen perinteinen kevätjuhla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perinne voi olla myös esim. 10
        vuotta jatkunut jonkun sisäpiirin vakiintunut kuvio, esim. melontayhdistyksen perinteinen kevätjuhla.

        Yhdistyksen kevätjuhla, jossa puolet osallistujista aina sammuu, on tietenkin perinteisesti vietetty kevätjuhla.


    • Anonyymi

      Veneille annetaan perinteisesti nimi. Minä noudatin aikoinaan perinteitä sen verran että annoin veneelleni nimen joka noudattaa sääntöä , veneen nimeksi annetaan kolmitavuinen naisen nimi, joka päättyy a- kirjaimeen.

      En tosiaan tiedä mistä tuo sääntö on peräisin.

    • Anonyymi

      Meillä on upean pitkät veneilyperinteet. Vielä lapsena sain matkustaa limisaumaisella puuveneellä ja on ällistyttävää miten samankaltaisena limisaumavene on pysynyt viikinkien ajoista asti. Ja perinne on pikeaataan paljon pitempi: se alkoi jo silloin kun kivikaudenn mies tai nainen rakensi haapion ja keksi laittaa siihen varalaidaksi laudan joka estää aaltoja ja pitää tavaran veneessä. Siitä se lautojen lukumäärä sitten lisöäntyi ja haapio tuli korvatuksi kölillä. Mahtava perintö!

      Hyvät, kohteliaat tavat eivät ole perinnettä - niitänon koko ajan pidetty herrasmmiehen ja hienon naisten tunnusmerkkinä. Näin pn vieläkin.

    • Anonyymi

      Yksi perinne, josta luopuisin heti, on suomalainen tapa ottaa perälippu pois klo 21. Siihen liittyy myös lieveilmiöitä. Erityisesti inhoan perälippujen oikea-aikaista laskemista kyttääviä laituripoliiseja.
      En tiedä, kuuluuko johonkin satama/sauna/kuppila -folkloreen se, että kaikenlaiset laiturimöhöt (päivettynyt henkilö, joka kovaan ääneen hohottelee ja kertoo tulleensa Kihdin yli strekkiboogieta tai tehneensä miljoona tikkiä kryssiessään, yleensä raidallinen paita ja alkava keskivartalolihavuus) kertovat uroteoistaan kovaan ääneen. Näistä myös luopuisin mielelläni. Tosin, heitä ei onneksi luonnonsatamissa näy.
      Kolmantena listaan gorillan kokoiset ja näköiset moottorivenekarjut (yleensä joku halpispaatti), jotka ovat perä edellä laiturissa Nauvon vierasvenesatamassa ja haluavat könytä katsomaan oman veneensä vaurioita, kun kiinnittäydytään viereiselle paikalla. Vuosia sitten tällainen sali-markku väkisin könysi veneeseeni, jonka korkean ja umpinaisen keulakaiteen yli oli vaikea tulla, kun muskelit eivät oikein taipuneet. Takaisin hän meni kierähdystyylillä kuin takavuosien korkeushyppääjä Asko "Nakki" Pesonen. Yleensä näillä janttereilla on coolerissa joku halvemman puoleinen Freixenet ja kainalossa joku ruiskumaalattu emäntä.
      Tiedän, että nämä eivät ole perinnettä, mutta kuha vähän avauduin. :)

      • Anonyymi

        Ilman muuta sait avautua D. Siksihän täällä ollaan keskustelemassa.
        Kun ei mennä henkilökohtaisuuksiin, niin kaikki on hyvin.

        Terv. O Autoimmuuni


      • Anonyymi

        No just... jos tällaiset asiat ahdistaa, niin ehkä sinulle sopisi jokin muu harrastus tai sitten terapian kautta? Ja eihän sinun ole edes mikään pakko liputtaa, niin eipä tarvitsisi sitten sitäkään murehtia.

        Ps. Ruiskumaalattuja muijia on yleensä ihan kiva katsella. Ehkä mieluummin tiirailet kalpeita läskejä? Tai miehiä?


    • Anonyymi

      Minuulla on sellainen perinne että vedän neuvostoliiton lipun salkoon aina kun näen purjeveneen. Isoisäni opetti että näin kuuluu tehdä. en ole kyseenalaistanut sitä, onhan se kuitenkin sukupolvien perinne.

      • Anonyymi

        Mistä niitä lippuja enää saa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä niitä lippuja enää saa?

        Leikattiin satamassa jostain purjeveneen genoasta ja maalattiin spraymaaleilla. Isopuomista rautasahalla pätkästiin metri että saatiin lipputanko tehtyä.


    • Anonyymi

      Kunnioitan perinteitä ja käytän Kipparinlakkia, aina kun olen saaristossa! Toivoisinkin, että mahdollisimman moni muukin ottaisin tämän hienon perinteen omakseen.

    • Anonyymi

      Itse vaalin seuraavia perinteintä veneilyssä:
      - liputus, ( joskun tosin lipsun lipun laskusta klo 21.00)
      - juhlaliputus Juhannuksena ja muissa juhlissa ( esim. seuran juhla)
      - kohteliaisuuslippu saalingissa, kun ollaan Ahvenanmaalla tai toisessa maassa
      - morjenstaminen muille veneille/kipparille ( yleensä)
      - purjeennostoryyppy ( tästä ei tingitä, paitsi ehkä joskus sateessa :) )
      - laiturilla ei juosta eikä mölytä
      - köydet vyyhdettynä veneessä, kiinnitysköysien "ylijäämä" veneessä, ei laiturilla
      - rommia aina veneessä
      Voi olla muitakin, mutta nämä nyt tulivat mieleen.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      16
      5313
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      221
      2751
    3. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      35
      2163
    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      39
      2045
    5. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      33
      2006
    6. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1717
    7. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      9
      1358
    8. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      164
      1282
    9. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      38
      1270
    10. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      65
      1257
    Aihe