Hei, kaikki!
Minä en voi saada omaa lasta koskaan ja olemme mieheni kanssa miettineet adoptiota tai sitten kohdun vuokrausta. Tietääkö kukaan jotain kohdun vuokrauksesta ja onko se ylipäätään mahdollista?
Olisimme hyvin kiitollisia, jos vastaisitte!
Entä adoptiossa kuinka kauan pitää olla yhdessä ja sen jälkeen naimisissa, että katsotaan sopiviksi adoptiovanhemmiksi? Mietimme, että kun kesällä menemme naimisiin annetaanko meille heti mahdollisuutta ryhtyä adoptio valmennukseen?
Kiitos etukäteen vastauksista!
Minä en voi saada omaa lasta koskaan ja olemme mieheni kanssa miettineet adoptiota tai sitten kohdun vuokrausta. Tietääkö kukaan jotain kohdun vuokrauksesta ja onko se ylipäätään mahdollista?
Olisimme hyvin kiitollisia, jos vastaisitte!
Entä adoptiossa kuinka kauan pitää olla yhdessä ja sen jälkeen naimisissa, että katsotaan sopiviksi adoptiovanhemmiksi? Mietimme, että kun kesällä menemme naimisiin annetaanko meille heti mahdollisuutta ryhtyä adoptio valmennukseen?
Kiitos etukäteen vastauksista!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heips! Me harkittiin kohdun vuokrausta (ts. lainausta) kun ei esikoisen jälkeen enää ollut mahdollista saada biolapsia. Siis kohdun lainaus on kyllä mahdollista, jollei laki hedelmöityshoidoista kohta muutu. Teidän pitää itse etsiä kohdun lainaaja ja sopimusten kanssa pitää olla todella tarkka (lakimies mukaan laatimaan sopimuksia), sillä lain mukaan lapsen synnyttänyt on biologinen äiti ja teidän pitää adoptoida oma lapsenne. Me emme tienneet/ tunteneet ketään kohdunlainaajaa, joka olisi suostunut projektiin ja ihan ventovierasta ei tullut mieleenkään kysyä. Me siis päädyimme adoptioon ja nyt meillä on kohta vuoden suomessa ollut Thaimaasta adoptoitu lapsi. Adoptio asioissa ota yhteyttä oman kunnan sosiaalityöntekijöihin, jotka tekevät sitten kotiselvityksen (sinnekin voi olla jonoa), he osaavat kertoa paremmin avioliiton kestosta yms. Jos harkitsette kansainvälistä adoptiota, niin joissain maissa saatta olla erityisehtoja kuinka kauan avioliiton on pitänyt kestää, mutta koko adoptioprosessi on melko hidasta hommaa, joten liitollekin ehtii varmasti tulla "ikää".
Meille sanottiin pelassa 5 vuotta sitten, että että edes pääsee adoptiovalmennukseen (vai mikä se nyt sitte olikaan) pitää olla avioliittoa ollu takana ainakin 2 vuotta.
Moi!
Onko näin, apua! Multa loppuu kohta ikä kesken, jos pitää vielä odottaa kaksi vuotta valmennukseen ja siinä menee vuosi olen jo sitten aika vanha.
Katsotaanko miehen ikää, kun hän on muutaman vuoden minua vanhempi, vai pelkästään minun ikäni?
Saa nähdä miten meidän käy, pelottaa ajatella, että jäisin lapsettomaksi, koska lapset ovat olleet minulle aina kaikki kaikessa. Hirvittävä asia sulatella!
adoptiosta löytyy tietoa tällä hetkellä ainakin ylen tekstitv:n sivulta 120. siellä puhutaan mm. ikähaarukasta.
Tarkasta nyt asia kuitenkin siitä sosiaalitoimistosta tai Pelasta jonka alueella olette. Kun me adoptoimme ensimmäisen lapsemme, oli sääntönä se, että lupaa ei saa ennekuin avioliittoa on takana 1 vuosi. Se vuosi menee hyvin siinä neuvontaa odotellessa ja neuvonnassa. Menimme siis naimisiin niin, että olimme olleet naimisissa 1v ja 2kk kun saimme luvan. Tämäkään sääntö ei ollut kirjallinen vaan jokin suositus, joten kai siitäkin saatettiin poiketa.
Tarkista asia pikimiten!
hei!
Suomessa ei voi/saa kohtua vuokrata. Adoptiota ei vahvisteta oikeudessa, jos siitä on maksettu, laki sanoo niin. Toiseksi, lapsen biologinen äiti ei saa tietää adoptiovanhemmista kuin pääpiirteet, mutta ei nimiä, paikkakuntia tai muuta sellasita mistä voisi tunnistaa.
Jos adoptiota harkitsee se on pitkä tie...kotimaista lasta halutessa, esim. Pelastakaa lapset ry:n kautta adoptiojonoon pääsevien/hyväksyttyjen kanssa tehty ENNEN JONOON HYVÄKSYMISTÄ 1½-2 vuotta "työtä". Siis tapaamisia ja keskusteluja. Lisäksi vanhemmila ei ole lääketieteellisesti mahdollista saada omaa lasta, se on todistettava. Kotimaisessa adoptiossa lapsi menee aina ensimmäiseksi lapseksi. Kun pariskunta on hyväksytty adoptiojonoon on jonotusaika, siis lapsen odotusaika 2-4 vuotta. Ulkomaisessa adoptiossa pienempi, mutta siitä aiheutuu rahallisesti aika suuret kustannukset, tosin KELAsta voi saada/hakea jotain adoptioavustusta, joka on huikaisevan pieni todellisiin kustannuksiin verrattuna. Ulkomaisessa adoptiossa maksaa paperisota, yleensä joutuu/ saa vierailla maassa useammin kuin yhden kerran ja Hakureissulla voi joutua maassa oleskelemaan viikkojakin. Joten Köyhät kyykkyyn...
Kotimaisessa adoptiossa jonossa oloaika lasketaan heti ensimmäisestä neuvonnasta. Jonossa voi olla maksimissaan viisi vuotta.
Kv-puolen raha-asioista: Kelalta saa ihan tuntuvan korvauksen, mutta se tosin ei kata kuin 1/3 kokonaiskustannuksista (meidän tapauksessa se on 3000€ ja saamme sillä rahalla maksettua lentoliput, jos matkaan lähtisi vain toinen vanhemmista niin sitten siitä riittäisi muuhunkin). Useimmin kohdemaassa ei käydä kuin kerran, eli hakumatkalla. Käsittääkseni ainoastaan Venäjällä käydään useammin kuin kerran. Matka on kuitenkin lyhyt, eikä maksa kauheasti.
Jos ainoastaan rikkaat voisi adoptoida niin en sitten tiedä miten se meiltä onnistui ja kohta onnistuu toisenkin kerran. Joudumme ottamaan pienen lainan kyllä ja olemme säästäneet, mutta enemmän kyse on arvovalinnoista. Maksut ei myöskään tule kertarysäyksellä, joten aina välissä kerkiää lisää säästämään.
Mutta oikeanlaista asennetta tämä vaatii ja tahtoa, ne jotka jättävät adoption pelkästään näiden huhupuheiden takia (adoptoida voi vain rikkaat) niin eivät minun mielestäni ole koskaan tosissaan edes harkinneet adoptiota ja ottaneet asioista selvää.