Mopon virittäminen on taloudellisen kasvatuksen kulmakivi?

Moponviritys – teinipoikien ykkösharrastus ja vanhempien kauhu. Jotenkin näin aihetta usein lähestytään. On toki totta, että perinteisin virityksin voidaan saada aikaan turvattomampi ja lainvastainen kaksipyöräinen, mutta lähtökohtaisesti mopolle voidaan tehdä myös monia täysin laillisia päivityksiä esimerkiksi ulkonäön suhteen – nopeutta nostavat virittelyt ovat kuitenkin lähtökohtaisesti laittomia.

Nopeutta nostaneiden viritysten mopolla voi toki kuitenkin silläkin ajaa, kunhan ei aja liikenteessä. Esimerkiksi maaseudulla moni antaakin viritysharrastuksen myötä syntyneellä mopollaan kyytiä pellon nurkkaan tehdyllä radalla.

Mopon rassailuun käytettyä rahaa ei kannata nähdä hukkaan heitettynä rahana, vaikka se ei aina pyörän jälleenmyyntiarvoa nostakaan. Kulkupelin mekaniikan parissa askarrellessaan nuori nimittäin oppii väistämättä paljon. Monelle tätä kautta on syttynyt kipinä aikuisiälle jatkuneeseen harrastukseen ja jopa ammattiin.

Ilmaista puuhaa ei tietenkään mopoharrastus ole – tarvitaan vanhempien taloudellista tukea. Alle 20-vuotiaat eivät voi lainaa Zmartan kautta hakea , mutta vanhemmat voivat hakea lainaa ja luottoa lapsensa innostuksen kohteen rahoittamiseen, olipa kyse sitten yksittäisten osien ja varusteiden tai koko mopon hankinnasta.

On toki harkitsemisen arvoista, kannattaako rahaa mopon tuunailuun antaa nuorelle tuosta vain. Esimerkiksi diili, jossa mopopoika tai -tyttö hankkii työllään puolet kaipaamastaan rahasta ja vanhempi tarjoaa toisen puolikkaan, on yksi mahdollinen malli.

Millaisia ajatuksia keskustelijoilla on? Miten olette suhtautuneet lastenne virityshaluihin – tai vanhempienne suhtautumiseen? Mitä kaikkea mopolle voi tehdä lain puitteissa?