Mitä tässä tehdä... perjantaille sovittu asuntokauppa ja eilen tuli myyntiin samasta talosta parempikuntoinen samanlainen huoneisto kaksi ja puoli tonnia halvemmalla. Nyt myyntiin tulleessa on siistimmät kylpyhuone- ja keittiökaakelit kuin siinä mitä olemme ostamassa. Nyt myyntiin tulleessa on myös siistimmät keittiökaapit sekä uudempi hella ja jääkaappi, minkä lisäksi siinä on oikea parketti, kun siinä toisessa on laminaatti. Lisäksi siinä nyt myyntiin tulleessa on lasitettu parveke, kun tässä mitä olemme ostamassa sellaista ei ole. Mitään sitoumuksia ei olla vielä tehty, mutta tuntuu kyllä ihan sikamaiselta alkaa nyt perumaan kauppaa kun ollaan jo sovittu, että mennään perjantaina pankkiin kirjoittamaan kauppakirjaa. Lisäksi myyjällä on jotain omia kuvioita menossa, joihin hän ilmeisesti tarvitsisi rahat perjantaina. Siinäkin mielessä olisi aika vittumainen teko ilmoittaakin nyt yhtäkkiä että vetäydytään kaupasta. Mutta toisaalta me rahoitamme koko asuntokaupan lainarahalla ja kun hintaeroa on jo 2,5 tonnia, eikä siihen nyt myyntiin tulleeseen tarvitse tehdä parvekkeen lasitusta eikä remontteja, niin tuntuu kyllä aivan hullun hommalta ostaa sitä kalliimpaa ja huonompikuntoista. Se tosin sijaitse korkeammalla, mutta sillä nyt ei kovin isoa merkitystä ole kun tämä toinenkaan ei ole maantasalla. Mutta kertiokaapa nyt mitä tässä pitäisi tehdä. Järkiratkaisu ja perua kauppa vai suoraselkäisen miehen teko ja olla perumatta kauppaa viime tipassa.
Mitä ihmettä tässä tehdä...?
Ostaja
214292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos tällaisissa alat tunteilemaan niin hölmö olet, anteeksi vaan. Jos käsirahaa et ole maksanut niin voit hävitä kuin pieru saharaan, ei mutta se ei ole korrektia. Kerrot siten kuin asia on. Tosin tässä välissä tekisin itse myyräntyötä ja sopisin sen paremman kämpän myyjän kanssa kaupan ettei tää lehdelle soittelemaan jäänyt myyjä ala hankalaksi ja pistä kapulaa rattaisiin. HALOO! Sä ostat itelles asunnon ehkä vuosikymmeniksi, nyt jos alat fiilistelemään kohteliaisuuden takia ni kadut sitä vielä. Peli on raakaa mutta niin kauan kun mitään ei ole sovittu, ovat asiat auki.
Kirjoittaja joutuu asumaan samassa talossa sen tyypin kanssa, jolle hän nyt tekee oharit. Ei välttämättä oo sen 2500 euron arvoista se, mitä siitä seuraa...
Paitsi että tää tyyppihän on myymässä. No tuo oli minun oma ja tunteilematon ehdotukseni, kuunnelkoon ja noudattakoon ken tahtoo ja kykenee :)
Se vaan on niin että jos näin isossa kaupassa tekee jonkun "kauneusvirheen" niin voi seurata iso surku ja harmitus.
Jos olet allekirjoittanut ostotarjouksen LKV:n kautta, on siinä tod.näk. entistä käsirahaa vastaava prosentuaalinen sanktio, mikäli vetäydyt kaupasta. Tarkista ainakin onko, ettei tarvitse turhia maksella.
menetät sen. Asuntokaupoissa on yleensä myös tietty prosentuaalinen sopimussakko, joka tulee maksettavaksi, jos hyväksytyn tarjouksen jälkeen vetäytyy kaupasta.
Ja pakko näin on ollakin, täytyy myyjälläkin joku oikeusturva olla. Meno olisi muuten kuin villissä lännessä, jos kauppoja pystyisi vielä pankin ovella perumaan. Todellakin voisi aiheuttaa myyjälle vakavia vaikeuksia moinen sohlaaminen.
Oletko varma että saisit sen toisen asunnon siihen pyyntihintaan? Voihan siitä tulla tarjouskilpailu...
Kuten aikaisemmissakin viesteissä kerrottiin, niin selvitä onko kaupasta vetäytymisestä sanktiota vai onko peruminen vielä mahdollista ilman korvausta.
Tämän jälkeen voit käyttää maalaisjärkeä sen suhteen kumpi asunto on sinulle edullisempi.
Itse peruisin kaupan, jos mahdollista ilman korvausta ja tottakai tekisin kaupat edullisemmasta ja paremmin varustellusta asunnosta.
Kyllä noista pankeista aina laina-aikoja saa joten älä sitä sure :) Onnea matkaan!
Kai sellaisen olette tehneet? Jos ei, niin sinulla ei ole lain kannalta kai mikään pakko tehdä kauppoja perjantaina.
Voit myös yrittää neuvotella tästä alkuperäisestä asunnostasi vielä hintaa reilusti alemmas, uhkaamalla perua kaupan ja ostaa sen toisen johon sinun ei tarvitse tehdä remppaa...
Mitään käsirahaa ei ole maksettu eikä mitään kirjallisia ostotarjouksia ole tehty. Eli siinä mielessä voitaisiin perua koko juttu. Asunto tuli myyntiin vaimon tutulta, eikä sitä ole julkisesti myyty missään. Ongelma onkin, että myyjä on vaimon tuttuja, joten kaupan peruminen tässä vaiheessa (kun myyjänkin tilanne on vielä sellainen, että hän tarvitsee omiin hommiinsa rahoituksen juuri perjantaiksi) olisi aika sikamaista. Jos myyjät olisivatkin vain jotain vieraita mattimeikäläisiä, niin ehkä olisi helpompi perua. Sen halvemman asunnon myyjät olisivat myymässä meille (olimme ensimmäiset katsojat ja tässä tapauksessa tottakai maksaisimme pyyntihinnan), jos eivät saa pyyntihintaa korkeampaa tarjousta ensi lauantain näytön yhteydessä. Eli epävarmuustekijänä on se, että lauantaina joku tuleekin ja tarjoaa korkeampaa hintaa.
.. on sanoa sille myyjälle totuus tilantesta (kunhan ensin ITSE olette päättäneet perua kaupan).
Kerrotte että kaupantekohalut on kadonneet kun tuntee maksavansa ylihintaa. Se nimittäin jää painamaan mieltä joksikin aikaa.
Minä ehkä yrittäisin pitää kiinni kaupasta (kun myyjällä se rahoitusjuttu, mutta hintaa veivaisin esim. 5000e alaspäin.
Mutta kinkkinen juttu; tossa pitää varautua siihenkin että kumpikin jää ostamatta ...
Tämän takia en ikinä tee kauppaa sukulaisten/tuttujen kanssa, aina henkilösuhteet pelissä, pitäs saada myytyä halvemmalla jne jne. Autoa ei ikinä sukulaiselle, kerran olen näin tehnyt ja se oli virhe, meni hyvä auto hellämielisenä ihan alihintaan. Noh, onpa soppa. Mutta ehdotan että mietit asiaa itsesi ja perheesi kannalta, se asunto tulee TEILLE, myyjä on aika riskipelaaja jos alkaa suullisten höpinöiden perusteella laittamaan itsensä tilaan, joka on sen varassa että saa rahat pe. Minusta homman nimi on se, että koska tilanne on tällainen, puhut rehellisesti myyjälle että nytpän tuossa vieressä on paremmin varusteltu ja halvempi asunto. Jos myyjä ei anna roimaa alennusta (=ymmärrää että sinä nyt halua laminaatista maksaa), niin anna olla koko kaverin ja osta viereinen hyvällä omalla tunnolla. Edelleen, näissä asuntokaupoissa ei tunteilla.
Myös suullinen kauppasopimus on sitova, sitä vain on vähän vaikeampi todistaa. Myyjä tuskin on ollut yksin ja pankki tietää asian. Jos myyjälle aiheutuu suuria ongelmia, hän varmasti etsii kaikki mahdolliset todistajat. Suosittelisin keskustelemaan ainakin osittaisesta hintaeron jakamisesta.
Ota myös huomioon, että tuttavuus suhteet menevät jos perut kaupan. Myöhemmin, kun haluat tehdä asuntoon remontin, ei harmita niin paljon heittää huonokuntoisia tavaroita menemään, kuin jos ne olisivat hyviä, mutta eivät miellyttäisi enää.
Muutama tonni menee riitatapauksessa helposti asianajajan palkkioihin. Maksoin juuri asianajajalle 6000,- riitatapauksesta, jossa saimme sovinnon ennen haastehakemuksen jättämistä.
No joo, olen itse lakimies ja tiedän kyllä asiaan liittyvät lakikuviot. Ei tässä olla edes suullisesti mitään sitovaksi sopimukseksi katsottavaa aikaiseksi saatu. Aika empimistä ollut koko prosessi. Ja kyllähän asuntokaupassa on vakiintunut käytäntö tuo käsiraha- ja ostotarjousmenettely. Itse olen koko kauppaprosessin ajan ollut toisella paikkakunnalla, eikä puhelimen välityksellä asuntokaupan tekeminen saati asuntolainaneuvottelut ole ihan yksinkertaisia. Lähestulkoon vituttaa jo koko touhu, mutta ko. talo on sellainen, josta asunnon mielellämme ostamme. Tarjontaa on todella vähän ja on suorastaan kohtalon ivaa, että juuri nyt tuli sitten toinenkin asunto myyntiin. Ihan kuin kiusanteoksi... :)
Mua nyt hieman ihmetyttää sivusta seuranneena, että millä perusteella te olette perjantaina sinne pankkiin menossa, jos tapauksessa ei "olla edes suullisesti mitään sitovaksi sopimukseksi katsottavaa aikaiseksi saatu". Onko teillä edes siitä hinnasta sitten ollut mitään puhetta?
Miten voi asuntokaupassa päätyä sopimaan kaupantekoaikaa pankkiin, jos mistään muusta ei ole sovittu edes suullisesti mitään? Kyllä kai sinä nyt lakimiehenä voisit vähän jämäkämpää otetta ottaa tuohon "kaupantekoon"...
Oikeassa olet. Kyllähän asuntokaupat pitäisi ottaa hiukan täsmällisemmin. Isoista asioista kun on kyse. Tämä nyt on tullut hoidettua vähän "tuttavien välisenä juttuna" (vaikken itse myyjää tunnekaan), eikä asiassa ole ollut ihan perinteistä asuntokaupan byrokratiaa ja pilkunviilailua. Senkin vuoksi tästä nyt tuntuisi sikamaiselta luistaa. Asia kun on ollut vähän tällaista: "no hoidetaan tämä nyt näin" -meininkiä. Ja onhan se nyt niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä... työssä saa pilkun paikkoja miettiä niin paljon, ettei meinaa enää edes pinnistämällä pystyä siihen siviilissä :)
osaat tarkasti litteroida ne lait ja säädökset, jotka ohjaavat kaupantekoanne?
Jotenkin haiskahtaa nyt koko juttu.. eihän mistääntietämättömät rivimiehetkään hoida asuntokauppoja noin summittaiselta pohjalta, saati sitten lakimies, jolla on kyvyt ja intressi hyvällä asianhoidolla mm. turvata oma selustansa ja oikeutensa..
Joku vitsiniekka täällä taas näköjään on päässyt asialle. Tulin juuri palstalle ekaa kertaa sen jälkeen kun laitoin aamulla lisätietoja, mutta on näköjään joku antanut vähän enemmän vielä lisätietoja asiasta puolestani. Eli "Lisätietoja" viestin jälkeiset jutut voitte unohtaa. Ja ihan kommenttina: jos olisin oikeasti lakimies niin tuskin täältä palstalta neuvoja kyselisin.
pikkaisen alkoi nuo vara-alkuperäisen jutut lähtemään sille mallille, että haiskahti vahvasti paskanjauhannalle lakimiestaustoineen.
Jos et oo maksanu käsirahaa peru kauppa. Maksa myyjälle 500 e vahingonkorvausta. Myyjä tuskin rupeaa käräjöimään.
Kerro kerro kuinka kävi?
Moi. Kaupat tuli siitä kalliimmasta ja huonokuntoisemmasta. Vaikka ei sekään nyt mitenkään huonokuntoinen ollut. Se toinen olisi vaan ollut "valmis". Tätä ostamaamme pitää vähän laitella. Rahaahan siihen toki uppoaa, mikä tietysti harmittaa. Eipä sitä rahaa liikoja ole. Siihen, miksi ostimme tämän kalliimman on syynä lähinnä kaksi seikkaa:
1. Vaikka kuinka minulle muuta täällä sanottiin, olen pohjimmiltani niin pitkälti sanani mittainen mies, etten enää voinut alkaa tekemään myyjälle ohareita viime tipassa.
2. Toinen vielä isompi syy oli se, että sen toisen asunnon myyjät halusivat pitää vielä yhden näytön ja katsoa, josko joku tarjoaisi meitä enemmän. En uskaltanut ottaa riskiä. Olisi voinut olla vaikka tilanne, että oltaisiin jääty ilman asuntoa.